*

Heikki Patomäki

Farssi

Jos historia toistuu, ensimmäinen kerta on usein tragedia, toinen farssi. Varsinkin vasemmiston kannalta Jyrki Kataisen sateenkaarihallituksen muodostaminen on ollut farssi, jonka kuluessa on manattu esiin menneisyyden haamuja ja taistelutunnuksia. Menneisyyden henkien ja taistelutunnusten manaaminen on kuitenkin onnistunut vain osittain. Paluuta menneisyyteen ei ole. 2000-luvun yhteiskunnallinen muutos ja emansipaatio voi ammentaa runoutensa vain tulevaisuudesta, mutta ei mennei­syydestä.

Hegel totesi jossakin, että historian tapahtumilla ja henkilöillä on esiintyä kahdesti. Marx aloitti kuuluisan analyysinsa Napoleon III:n noususta (”LOUIS BONAPARTEN BRUMAIREKUUN KAHDEKSASTOISTA”) huomauttamalla, että Hegel vain ”unohti lisätä: kerran murhenäytelmässä, toisen kerran farssissa”. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että toisinto on usein karikatyyri ensimmäisestä esiintymisestä, tai että farssissa on monia nopeita, yllättäviä ja huvittavia käänteitä (jotka silti voivat saada meidät myös surullisiksi). Marx jatkoi

”[…] juuri kun ihmiset näyttävät olevan suorittamassa ku­mousta olosuhteissa ja itsessään, luomassa jotakin sellaista, jota ei vielä koskaan ole ollut olemassa, juuri sellaisina vallankumoukselli­sen kriisin kausina he manaavat hätääntyneinä palvelukseensa men­neisyyden henkiä, lainaavat niiden nimiä, taistelutunnuksia ja pu­kuja esittääkseen maailmanhistorian uutta näytöstä näissä kunnian­arvoisissa vanhoissa valepuvuissa ja tällä lainakielellä.”

Vasemmistoliiton päätös mennä mukaan Jyrki Kataisen sateenkaarihallitukseen on farssimainen toisinto osallistumisesta Paavo Lipposen I ja II hallitukseen 1995-2003. Eduskuntavaalit 2011 politisoivat ihmisiä monin tavoin. Varsinkin pääkaupunkiseudulla – mutta laajemminkin Suomessa – monissa heräsi toivo, että vasemmistoliitto on nyt tarjoamassa raikkaita ja vapauttavia vaihtoehtoja vuosikymmeniä kestäneen uusliberaalin hegemonian jälkeen. Vaikka vanhoja vasemmiston äänestäjiä liukui perussuomalaisten suuntaan, vasemmistoliitto sai samaan aikaan myös paljon uusia äänestäjiä ja jäseniä.

Kataisen annettiin yrittää hallituksen kokoamista kerta toisensa jälkeen. Käänteitä, takin kääntämisiä ja vastavuoroisia syytöksiä takin kääntämisestä riitti. Lopulta aloitettiin hallitusneuvottelut kuuden puolueen sateenkaarihallituksen muodostamisesta. Kaikki perinteisen kabinettipolitikoinnin virheet tehtiin heti alusta alkaen. Ensin neuvottelut julistettiin salaisiksi. Seurasi vuotoja ja erilaisia manööverejä. Lopulta neuvottelut kariutuivat. Koko episodi herätti kansalaisissa paitsi ihmetystä niin myös suurta epäluuloa: mitä oikein on tapahtumassa ja miksi?

Juuri kun Kataisen kortit näyttivät pelatuilta, koottiin ”six pack” uudelleen yhteen. Väkisin kokoon rutistetun hallitusohjelman perusvire on se, että uusliberalisaatiota edelleen syvennetään Suomessa ja Euroopassa, vaikkakin ehkä joissakin suhteissa pehmennetyssä ja monin tavoin ristiriitaisessa muodossa. Yleisenä lähtökohtana on julkistalouden alasajon, yksityistämisen ja hyödykkeistämisen jatkaminen, mutta siten, että eriarvoistumista ei enää ainakaan syvennettäisi nykytilanteesta. Ohjelman tosiasiallinen vaikutus riippuu kuitenkin olennaisesti talouden ja Euroopan kriisin kehityksestä.

Vasemmistoliiton sisällä on hätääntyneenä ”manattu palvelukseen men­neisyyden henkiä, nimiä, taistelutunnuksia ja pu­kuja”. Juuri kun puolueessa piti tapahtua sukupolvenvaihdos ja avautuminen uusille, kokonaisvaltaisille ja tulevaisuuteen suuntautuneille näkökulmille, niin on palattu kylmän sodan asetelmiin. Johto ja enemmistö ovat taas ”opportunistisia” ja vähemmistöläiset puolestaan ”änkyriä”, jotka ”eivät uskalla kantaa vastuuta”. Eduskuntaryhmän jakautuminen alkaa näyttää toisinnolta vuoden 1995 tapahtumista. Jotkut haluaisivat perustaa SKDL:n uudelleen vastauksena ristiriitaiseen tilanteeseen.

Menneisyyden henkien ja taistelutunnusten manaaminen on kuitenkin onnistunut vain osittain. Paluuta menneisyyteen ei ole. Vasemmistonuoret ovat sanoutuneet irti hallituspäätöksestä eikä heillä ole mitään omakohtaisia kokemuksia kylmän sodan ajan tai sen välittömien jälkinäytösten politikoinnista. He tietävät vain sellaisesta yhteenkietoutuneesta maailmasta, jossa uusliberalisaation prosessi on jatkunut jo vuosikymmeniä. Euroopan unioni on kuulunut kokemuspiiriin niin kauan kuin he kykenevät muistamaan – ja silti EU:n käytännöt ja instituutiot eivät vastaa heidän käsitystään oikeudenmukaisuudesta, demokratiasta tai talouspoliittisesta vastuusta.

Vasemmistoliiton kannalta farssi huipentuu siinä, että palkkio osallistumisesta Kataisen hataralla pohjalla olevaan sateenkaarihallitukseen on ollut saada kaksi jokseenkin merkityksetöntä ministerin salkkua. Hallitusohjelman ydin on siinä, että ”kehyksen piiriin kuuluvat valtion menot ovat vuonna 2015 1 215,5 milj. euroa pienemmät kuin 23.3.2011 valtiontalouden ns. teknisessä kehyksessä (40 699 mrd. €)”. Jos BKT kasvaa tänä aikana edes jonkin verran, niin se tarkoittaa julkisen talouden merkittävää pienenemistä suhteessa BKT:hen. Samaan aikaan myös julkisen sektorin palkat nousevat eli lisäsäästöjä on tiedossa monilla alueilla. Kehityssuunta aiheuttaa merkittäviä ongelmia kuntien taloudelle, koska osa säästöistä kohdennetaan kuntien valtionapuun. Jos ja kun Euroopan kriisi pahenee, edessä on kauaskantoisia lisäleikkauksia ja -säästöjä.

Hallitusohjelma jatkaa Suomen lähentämistä Yhdysvaltoihin ja vie Suomen niin lähelle Nato-jäsenyyttä kuin on teknisesti mahdollista ilman muodollista liittymistä. Sen jälkeen liittyminen onnistuu parissa viikossa. Hallitus on myös sitoutunut vapaakauppaperiaatteen edelleen laajentamiseen esimerkiksi palvelujen, teollis- ja tekijänoikeuksien ja investointien alueella WTO-järjestelyjen ja EU:n kahdenvälisten sopimusten kautta. Euroopan kriisi-järjestelyt ja ns. vakausmekanismi hyväksytään lähtökohtaisesti (vakausmekanismi ei välttämättä vakauta mitään, vaan pahentaa tilannetta).

Henkilökohtaisesti vasemmiston hallitusratkaisu tarkoittaa, että vaikka puolueen uutena jäsenenä olen teknisesti ikään kuin mukana hallituspuolueen toiminnassa, niin monissa muissa rooleissa joudun toimimaan hallitusta ja sen ohjelmallisia linjauksia vastaan. Esimerkiksi yliopistopolitiikassa edessä on ohjelman perusteella neljä raskasta vastarinnan vuotta monenmoisia uusliberaaleja hallinnan käytäntöjä ja rakenteellisia uudistuksia vastaan, joita tämä hallitusohjelma toasiasiassa tarkoittaa. Samaten ATTACin puheenjohtajan ominaisuudessa tulen toimimaan aktiivisesti esim. nyt suunnitteilla olevaa vakausmekanismia ja EU:n vapaakauppaperiaatteen laajentamispyrkimyksiä vastaan. Kriisin syvetessä tilaa voi avautua myös vaihtoehtojen etsinnälle.

Toivoa tietysti voi, että hallitusohjelmassa olevat hurskaat toivomukset ja lupaukset yrittää ”selvittää” tai ”kiirehtiä” esimerkiksi velkasovittelumekanismin luomista, rahoitusmarkkinoiden parempaa sääntelyä tai globaaleja veroja johtavat johonkin. Silloin voisi syntyä myös joitakin mahdollisuuksia kriittisen kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen yhteistyölle. Kulttuuri- ja liikenneministerillä ei kuitenkaan ole näiden asioiden kanssa juuri mitään tekemistä.

Omalta osaltani siirryn nyt kesälaitumille ja hidastaa tahtia. Työn alla on kirja talousteoriasta yhdessä Jamie Morganin ja Haider Khanin kanssa (Unprincipled Economics: From Marshall to the Crisis of Separation of Time and Theory in Modern Economics) sekä ajankohtainen ja tulevaisuuteen suuntautunut populaari kirja maailman poliittisen talouden kriiseistä ja vastauksista niihin (työnimenä on yksinkertaisesti Kohti demokraattista globaalikeynesiläisyyttä). Kummankin tekstin pitäisi valmistua lähikuukausien aikana.

Molempia innoittaa ajatus, jonka olen mukaillen lainannut Marxin ”Brumairekuun kahdeksastoista” esseestä. Ajatuksen ydin on siinä, että 2000-luvun yhteiskunnallinen muutos ja emansipaatio voi ammentaa runoutensa vain tulevaisuudesta, mutta ei mennei­syydestä. Menneisyyden haamuja ei tarvita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Lieköhän professorin analyysissä tunteet mukana, kun liikenneministerin salkkua luonnehditaan jokseenkin merkityksettömäksi. Toimivat väylät ovat nimittäin elintärkeitä niin teollisuudelle kuin muillekin yrityksille ja tavallisillekin kansalaisille.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Toki, mutta liikenneministeri toimii budjetin, hallituksen yleislinjausten sekä Suomen ulkosuhteiden ja kansainvälisten sitoumusten määrittämässä kehikossa. Hallituksen kokonaispolitiikan muotoutumisen kannalta liikenneministerin tehtävä on jokseenkin marginaalinen, vaikka sinänsä liikenteen rakenteet ovatkin yhteiskunnallisesti erittäin tärkeitä.

Vilho Juntunen

Suomen tieverkon kunnossa on tällä hetkellä 2 mrd €:n kestävyysvaje.
Mistähän mahtaa löytyä varat tieverkoston ylläpitämiseen jos Kreikkaa,
Portugalia ja jopa Espanjaa joudutaan velkarahalla pönkittämään romah-
tamiselta.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Harmaa talous on vähintäin 12 miljardia, verotus on regresiivinen ja sosiaaliturva pahimmillaan vitsi. Nuo ovat asioita joiden vuoksi vassia äänestettiin. Kuinka liikenneministeri voi niihin vaikuttaa?

Kirsti Era

Kulttuuriministerin salkku on aika vaarallinen: se voi olla myös propagandaministerin virka. Olen erittäin surullinen sekä "tuhannen taalan" poliittisen mahdollisuuden menettämisen että ennen muuta kestämättömässä tilanteessa olevien köyhien tuttavieni puolesta.
Jos kirjan teolta on aikaa, voisi Punaisilla Suvipäivillä Kajjaanissa 2.-3.7. keskustella toiminnan näkymistä mm eurokriisin tiimoilta. Marko Juutinen alustaa sunnuntaina ja keskustelemassa on Itä-Suomen ja Oulun läänin eri tavoin vasemmistolaista väkeä. Lauantaina puhutaan Talvivaarasta ja perusturvasta sekä saunotaan.
https://www.facebook.com/#!/event.php?eid=173456176049018

Kaisa Jalis

Onneksi emme tule kärsimään persujen epä-älyllisestä taidemausta! :)

Käyttäjän annaleena kuva
Anna-Leena Nieminen

Tulemme jatkossakin kärsimään taiteen kustannuksista joita meidän on pakko kustantaa vaikka emme halua!

Kaisa Jalis

En minäkään halua osallistua urheilun tukemiseen enkä turkistarhojen, vaikka minun on pakko. En välitä kansanjuhlista minkään asian hyväksi.

Aku Ankka

Anna-Leena kirjoittaa asiaa, kuten aina!

Rappiotaidetta on ihan oikeasti olemassa yhä, tänään se on kuolleita kissoja, joiden päälle on masturboitu, spermaa, verta ja virtsaa tehosekoittimissa, ihmisten tärkeiksi kokemien symbolien pilkkaa, osaamattomuutta, mauttomuutta, ahneutta ja korporatiivisuutta.

Kiasma pitäisi purkaa ja "teokset" polttaa juhannuskokkona vaikkapa Rautatientorilla.

Kaisa Jalis

Kuka tässä Teemu Mäkeä tai hänen sadismiaan kannattaa? Miksi hänet palkataan kouluihin opettamaan? Jos ette tiedä, niin nykytaidetta on tuhansien muiden taiteilijoiden tekemää.

Sitä paitsi on kyse elämyshakuisesta kulttuurista: lakatakaa ostamasta heikkolaatuisia Nokia kännyköitä, jotka hajoavat 1-2 vuoden sisällä - mutta haluatte kuluttaa ja uutuuksia! Samasta asiasta on kyse, mutta taiteilijat sentään tajuavat kritisoida tällaista kehitystä!

Harmi, että olette käyneet viimeksi sperma-näyttelyssä 16 vuotta sitten! Ei teillä ole hajuakaan taiteesta tai siitä, mitä sen kautta joku yrittää ilmaista. Avautukaa katsomaan ja kokemaan! Sulkeutunut mieli ei vaadi rohkeutta. Toisaalta nykymaailma on niin sairas (terrorosmi, saastuminen, väkivalta), että herkimmät ihmiset = taiteilijat eivät voi olla käsittelemättä sisäistä kokemustaan siitä. Syyttäkää itseänne maailmasta, älkää taiteilijoita!

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=24&t=10...

Kaisa Jalis

"Ars 95 korostikin taideteosta tulkintojen kohteena. Näyttelyn kuraattori Tuula Arkio sanoo Tv-uutisten haastattelussa, ettei teoksia pitäisi katsoa yksittäisinä esineinä ja nähdä vain tehosekoittimia ja yksittäisiä aineita, vaan miettiä, miksi ne ovat siinä, mitä niillä yritetään sanoa ja mennä sen asian sisälle. Arkio muistuttaakin, ettei tehosekoitin sinänsä ole se taide, vaan ne asiat ja ajatukset, joita se herättää.

Yleisöä hämmentäneen näyttelyn keskellä oli myös yksi perinteiseltä suomalaiselta maalaustaiteelta vaikuttava työ. Antony Gormleyn maalaus olikin tehty tutkimalla, mistä suomalaiset pitävät. Tilastotiedon perusteella suomalaisia miellyttävät luonnon, villieläinten ja työn kuvaus sekä väreinä sininen, vihreä ja ruskea."

ARS 1995:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=24&t=10...

Opettele kysymään: MIKSI? Eikö kyläkoulussa 60-luvulla sitä osattu vielä opettaa?

Käyttäjän annaleena kuva
Anna-Leena Nieminen

"Näyttelyn kuraattori Tuula Arkio sanoo Tv-uutisten haastattelussa, ettei teoksia pitäisi katsoa yksittäisinä esineinä ja nähdä vain tehosekoittimia ja yksittäisiä aineita, vaan miettiä, miksi ne ovat siinä, mitä niillä yritetään sanoa ja mennä sen asian sisälle. Arkio muistuttaakin, ettei tehosekoitin sinänsä ole se taide, vaan ne asiat ja ajatukset, joita se herättää."

No tässähän se tulikin... eli se mitä aikaisemmassa kommentissani sanoin niin se ei riitä vaan meidät pakotetaan vielä suhtautumaan(aivopestään) "taiteeseen" sillä tavalla kuin joku ulkopuolinen(valtion virkamies) sanoo!

Kaisa Jalis

Jos haluat katsella kauniita kukkatauluja, niin senkun menet Ikean sisustustaulu-osastolle. Taidepiireissä niitä ei paljon arvosteta: monien on helppo tehdä kukka- tai latotauluja ja toistaa samaa kaavaa, mutta taidekouluihin valitaan ihmisiä opiskelemaan, jotka kykenevät viemään asioita eteenpäin. Pitäisiko yliopistossakin jäädä 1-vuosikurssin opiskelijan tai harrastelijan tasolle - ja sanoa maistereille, että te teette niin vaikeita juttuja, että emme tajua niitä, joten lopettakaa?

Minä olen ymmärtänyt jo lukioikäisenä kysyä taidenäyttelyssä, mitä taiteilija haluaa kertoa, miksi taiteilija on tehnyt työn? Olen aina yrittänyt nähdä pintaa syvemmälle, joten en ymmärrä, miksi se on jollekin näin vaikeaa?

Onko musiikissa kaikki vain jonkun valoisan aurinkoniityn kuvailua? Eikö siellä kuvata vaikeita ja voimakkaita tunteita?

Rajoittuuko ihmiskäsityksesi pinnalliseen 'lakaistaan kaikki ongelmat maton alle' -juttuun, ettei ne ole näkyvissä? Taiteilijat ovat yleensä ihmistyyppi, joiden on mahdotonta suodattaa kaltaisiesi tavoin kaikkea kulttuurista väkivaltaa pois, olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. He kohtaavat asioita ja taiteen tekeminen vaatii huomattavasti enemmän rohkeutta ja voimavaroja kuin osaisit varmasti ikinä kuvitella.

Käyttäjän annaleena kuva
Anna-Leena Nieminen

"Jos haluat katsella kauniita kukkatauluja, niin senkun menet Ikean sisustustaulu-osastolle. Taidepiireissä niitä ei paljon arvosteta."

No niin, sieltä se taas tuli... Sekö siis on tärkeintä että joissakin "taidepiireissä" arvostetaan ei se mitä ITSE arvostaa?

Ja kysymys kuuluu, mikä/kuka/ketkä nämä taidepiirit ovat? Ne ovat lähinnä itseään täynnä olevia "taide"hörhöjä tai valtion virkamiehiä hyvin palkatuissa suojatyöpaikoissaan.

"Olen aina yrittänyt nähdä pintaa syvemmälle, joten en ymmärrä, miksi se on jollekin näin vaikeaa?"

Ei uskoisi, sillä et tunnut tajuavan olennaista pointtia. Vinkkinä käsite yksilönvapaus...

Kaisa Jalis

Yksilönvapaus? Kuka tässä on niin vapaa ja irrallaan kuin haluaisi? Ei kukaan: olemme osa ihmis- ja eläinkuntaa, maailmaa. Saat toki pitää ihan minkälaisista kuvista haluat. Eihän kukaan taiteilijakaan pidä kaikkien taiteilijoiden töistä, muttei silti teilaa koko taidemaailmaa.

Sitä paitsi: kommunistisessa Kiinassa rajoitetaan taiteilijoiden (ja muidenkin) ilmaisunvapautta ja vaaditaan tekemään poliittista taidetta, jota taiteilijat tuskin haluavat tehdä.

Itse edes yrittäisin ymmärtää kuvan tekijää, vaikka se on fakta, ettei kaikilla ole kuvan tulkitsemistaitoa - ja joillakin, jotka eivät itse osaa piirtää hyvin, saattaavat osata tulkita moniulotteisesti kuvia. Elämme visuaalisessa maailmassa - ja 60% ihmisistä on pääasiassa visuaalisia oppijoita (muut auditiivisia tai kineettisiä...)

Taidemaailma koostuu taiteilijoista, lukuisista taidekouluista, kuraattoreista, galleristeista, kulttuuritoimittajista, taiteen harrastajista... + kansainvälinen taiteen kenttä. Tutustu esim. Osmo Rauhalaan ja yritä selittää hänelle käsityksiäsi 'hörhöistä'...
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=115&t=5...
http://www.mercurius.fi/index.php?page=2b5591f6ec0...

Taide, kuten tiede, urheilu ym. ovat osa ihmiskulttuuria - ja ainakin taide on ollut osa sitä muinaisista ajoista asti. Vaikken minäkään pidä tai väitä edes ymmärtäväni kaikkea ihmisten puuhasteluista (monia en moraalisesti hyväksy), en silti koe, että minä (koska en ymmärrä) saisin päättää, minkälaisia tuotteita esim. Nokian tai Neste Oilin tulisi tuottaa. Moraalisesti oikeita ratkaisuja heiltä kyllä voidaan vaatia: palmuöljystä luopumista tai tieteen tulosten huomioimista, jotka väittävät, että kännykän käyttö aiheuttaa aivosyöpää.

Juha Rantala

Eli arvoisa Patomäki pitää kulttuuria ja urheilua merkityksettöminä? Väittäisin että tuleva neljä vuotta tulee olemaan kulttuurialalla varsinkin tallennetun kulttuurin kannalta todellista murrosaikaa. Miten lainsäädäntö pystyy turvaamaan kulttuurin elinvoimaisuuden tekijänoikeusloukkausten yhä laajentuessa (ennen kaikkea kirjojen digitalisoitumisen vuoksi)? Mitenkä loistavaa kirjastokorvausjärjestelmää voidaan kehittää niin että se takaa sekä taiteilija- että julkaisijatasolla elinvoimaisuuden kehittymisen? Tässä vain pari haastavaa kysymystä, joita ratkoessa Arhinmäki voi kulttuurialan kehityksen kannalta joko mokata todella pahasti tai sitten vaikuttaa todella merkittävästi kulttuuritarjonnan elinvoimaisuuden säilymiseen ja voimistumiseen.

Tavallinen maisteri

" Hallitusohjelma jatkaa Suomen lähentämistä Yhdysvaltoihin ja vie Suomen niin lähelle Nato-jäsenyyttä kuin on teknisesti mahdollista ilman muodollista liittymistä. Sen jälkeen liittyminen onnistuu parissa viikossa. "

Kolme HIP HEIJAA -huutoa tälle!

Amerikan Yhdysvallat on niin kaukana, että pieni lähentyminen ei ole vaarallista. Venäjän Federaatio taas on niin lähellä, että kunnon turvatakuut Euroopan puolustusliitosta Natosta ovat tarpeen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sananen NATO:sta..

Jos tarkasteltaisiin tätä asiaa ja ratkaisua ehkä ainoalta ja oikealta kantilta eli yhden kysymyksen pohjalta,joka on sekä Suomen,Neuvostoliiton että koko maailman kannalta nykyisen historianvaiheen tärkein kysymys:

Edistäisikö ehdotetunlainen sotaliitto - sellaisestahan on asiallisesti ottaen kysymys - maailmanrauhaa,vai vaarantaisiko se rauhantilaa?

Viisaammat ihmiset ovat jo aikoja sitten saavuttaneet tietämyksen,että kansojenvälisen rauhan puolesta ja hyväksi voidaan vaikuttaa ainoastaan puhtaasti rauhanomaisia suhteita lujittamalla.Toiseen suuntaan käyvät keinot merkitsevät kohtalokasta erehdystä - nykyisin kohtalokkaampaa kuin milloinkaan aikaisemmin.

Tältä pohjalta jos lähdetään katsomaan,että meille tarjolla oleva sotaliitto NATO:n kanssa ei merkitsisi suinkaan rauhantilan lujittamista,vaan päinvastoin rauhantilan vakavaa vaarantamista.Se ei ainoastaan lisäisi epäluuloisuutta,levottomuutta ja pelkoa,kaikkia sodan psykologisia tekijöitä,vaan se myös varmasti aiheuttaisi vastaliittoutumisia ja siten jouduttaisi uhkaavaa maailman kahtiajakoa.

Sotaliitoista ei milloinkaan ole koitunut mitään hyvää kenellekkään vaan pelkkää onnettomuutta koko maailmalle.Tästä syystä voidaan myös tuomita vanha tunnuslause:"jos tahdot rauhaa,valmistaudu sotaan" Se on väärä ja tuhoisa,jos emme koskaan tätä opi niin onko edes toivoa paremmasta?

Jos et keksi muuta sanottavaa kuin valehdella NATO:sta ettei se ole sotaliitto niin älä edes vaivaudu vastaamaan. Voit tarkastella vaikkapa tätä videota ja miettiä missä oikeasti mennään http://www.youtube.com/watch?v=HDsctU-CzDg

Tavallinen maisteri

Totta kai Nato on sotilaallinen liitto, mutta ei "sotaliitto". Nato on sotilaallinen puolustusliitto. Naton perustehtävä on jäsenmaidensa itsenäisyyden turvaaminen ennaltaehkäisemällä hyökkäykset jäsenmaihin. Ja siinä Nato on onnistunut täydellisesti jo yli 60 vuoden ajan.

Eri asia on, että Kremlin hävittyä kylmän sodan YK on ryhtynyt antamaan puolustusliitto Naton johdettaviksi useampia rauhanturva-/kriisinhallintaoperaatioita. Se ei ole Naton perustehtävä.

Suomalaisten virkamiesten selvitykset eivät ole valehtelua.

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 2009

http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pd...

Sivu 40:

Natolla on turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä ja edistävä vaikutus. Samalla kun kriisinhallintatehtävät ovat korostuneet, kollektiivinen puolustus on säilynyt liittokunnan ydintehtävänä. Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaisesti hyökkäys yhtä jäsentä kohtaan on hyökkäys kaikkia kohtaan. Tällöin jokainen jäsen on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta tarpeelliseksi katsomallaan tavalla YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.

MAHDOLLISEN SOTILAALLISEN LIITTOUTUMISEN VAIKUTUKSET SUOMEN PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISELLE JA PUOLUSTUSHALLINNOLLE

http://www.defmin.fi/index.phtml?s=450

Sivu 21:

2. POLIITTISET KYSYMYKSET
2.1 NATO:n tehtävät, organisaatio ja toiminta
2.1.1 NATO:n tehtävät

NATO on hallitustenvälinen järjestö, jonka tarkoituksena on turvata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin
Pohjois-Atlantin sopimukseen (North Atlantic Treaty, tunnetaan myös nimellä Washingtonin sopimus) sekä YK:n peruskirjaan nojautuen. Puolustusliiton tavoitteena on perustamisestaan lähtien ollut luoda turvallinen Eurooppa, joka perustuu demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteisiin.

NATO perustettiin vuonna 1949 puolustusliitoksi Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Myöhemmin sen tärkeänä tehtävänä oli integroida sodanjälkeinen Saksa osaksi liittokunnan monikansallista sotilaallista ja poliittista rakennetta. NATO:n tehtävänä on vuonna 1999 hyväksytyn strategisen konseptin mukaisesti:

1) Turvallisuus – vahvistaa vakaata euro-atlanttista turvallisuusympäristöä, joka pohjautuu demokraattisten instituutioiden tukemiseen sekä sitoutumiseen kiistojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen siten, ettei yksikään valtio voimankäytön tai sillä uhkaamisen kautta voisi pelotella tai pakottaa toista valtiota.
2) Konsultaatio – tarjota ensisijainen transatlanttinen foorumi neuvonpidolle ja konsultaatiolle jäsenmaiden elintärkeiden intressien turvaamiseksi, mukaan lukien jäsenmaiden turvallisuuteen vaikuttavat tekijät.
3) Pelote ja puolustus – ylläpitää 5 ja 6 artiklojen mukaista pelotetta ja puolustuskykyä mitä tahansa liittokunnan jäsenmaata kohtaan suunnattua hyökkäystä tai uhkaa vastaan.
4) Kriisinhallinta – luoda valmius toimia kriisejä ennaltaehkäisevästi sekä tarvittaessa osallistua kriisinhallintaoperaatioihin. Operaatioiden toteuttamisesta päätetään yksimielisesti.
5) Kumppanuus – edistää laajaa kumppanuutta, yhteistyötä ja
vuoropuhelua euro-atlanttisella alueella yhteisymmärryksen ja
avoimuuden edistämiseksi sekä yhteisen toimintakyvyn
parantamiseksi.

Edellä mainittujen tehtävien lisäksi strategisessa konseptissa todetaan liittokunnan laajentumisen periaate, ilmaistaan tuki asevalvontatehtäville ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämiselle sekä NATO:n sotilaallisten voimavarojen kehittämiselle. Kylmän sodan loppuminen merkitsi NATO:n roolin uudelleenarviointia. Vuonna 1992 puhjenneet entisen Jugoslavian hajoamissodat osoittivat konkreettisesti, ettei kylmän sodan jälkeinen Eurooppa ollut turvallinen. Rooliaan etsivälle NATO:lle sodat olivat

Sivu22:

käännekohta, jossa se osoitti tarpeellisuutensa myös uudessa turvallisuusympäristössä: Bosnian sota saatiin loppumaan vasta NATO:n puututtua siihen. NATO:n rooli on ollut keskeinen myös Kosovon kriisin ratkaisemisessa. Kriisinhallinnasta tulikin liittokunnan uusi tehtävä ja NATO astui perinteisen toiminta-alueensa ulkopuolelle ensimmäisen kerran Balkanin operaatioissa.

NATO:n toiseksi uudeksi tehtäväksi kylmän sodan jälkeen nousi yhteistyö miltei kaikkien euro-atlanttisen alueen maiden kanssa aina Pohjois-Afrikasta Keski-Aasiaan. NATO on solminut läheiset suhteet entisiin sosialistimaihin ja moniin entisiin neuvostotasavaltoihin. Nämä ovat puolestaan rakentaneet puolustusvoimiaan NATO:n rauhankumppanuusohjelman puitteissa, mikä on tukenut näiden maiden puolustusvoimien demokraattisen valvonnan ja puolustussuunnittelun läpinäkyvyyden kehittämistä.

NATO siirtyi uuteen kehitysvaiheeseen 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen, jolloin myös konkretisoitui kysymys NATO:n merkityksestä ja toimintamahdollisuuksista puolustauduttaessa uudentyyppisiä, globaaleja turvallisuusuhkia vastaan. Artikla 5:n käyttöönotto 12.9.2001 laajensi artiklan tulkintaa kattamaan NATO:n toiminnan myös jäsenmaidensa alueen ulkopuolella ja ei-valtiollisia toimijoita vastaan. Toiminnan lähtökohtana on, että turvallisuusongelmiin on kyettävä vaikuttamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja jo niiden syntysijoilla.

NATO:n viimeisin muutos käynnistettiin Prahan huippukokouksessa marraskuussa 2002, jolloin järjestö teki päätöksen sekä laajentumisesta että perinpohjaisesta uudistumisesta. Prahan asialista kiteytettiin kolmeen uuteen haasteeseen: uudet jäsenmaat, uudet suhteet sekä uudet voimavarat. Terrorismin vastainen toiminta nousi keskeiseksi NATO:n asialistalla. Vaarallisimmaksi uusien uhkien yhdistelmäksi nähtiin joukkotuhoaseiden joutuminen terroristien käsiin. Tämä uhka oli tiedostettu jo 1990-luvun alusta lähtien ja vuoden 1999 strategisessa konseptissa terrorismiin viitataan yhtenä uusista, globaaleista turvallisuusuhkista.

Sivu 39:

3.2.2 NATO:n toimintaperiaatteet

NATO:n johtavia toimintaperiaatteita ovat solidaarisuus ja strateginen yhtenäisyys. Jäsenten turvallisuus on jakamaton, mikä tarkoittaa, että hyökkäys yhtä jäsentä kohtaan on hyökkäys kaikkia kohtaan. Washingtonin sopimuksen 5 artiklan mukaisesti liittokunnan yhteisten asevoimien on kyettävä ennaltaehkäisemään mitkä tahansa mahdolliset vihollisuudet. Jos hyökkäys siitä huolimatta tapahtuu, on kyettävä pysäyttämään hyökkääjän eteneminen mahdollisimman alkuvaiheessa siten, että jäsenmaiden poliittinen itsemääräämiskyky ja alueellinen koskemattomuus säilyvät.
Joukkojen on kyettävä myös konfliktinestoon ja kriisinhallintaoperaatioihin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Totta kai Nato on sotilaallinen liitto, mutta ei "sotaliitto". Nato on sotilaallinen puolustusliitto. Naton perustehtävä on jäsenmaidensa itsenäisyyden turvaaminen ennaltaehkäisemällä hyökkäykset jäsenmaihin."

Toteuttaako NATO nyt etäpesäkkeiden tuhoamista jäsenmaiden puolustamiseksi..NO EI! Vaan NATO käy täyttä sotaa tällä hetkellä jäsenmaiden ulkopuolisen valtion kanssa. Herää nyt hyvä mies tähän päivään jo!

Tavallinen maisteri

Vellu Heino hei, kirjoitin näin:

Totta kai Nato on sotilaallinen liitto, mutta ei "sotaliitto". Nato on sotilaallinen puolustusliitto. Naton perustehtävä on jäsenmaidensa itsenäisyyden turvaaminen ennaltaehkäisemällä hyökkäykset jäsenmaihin. Ja siinä Nato on onnistunut täydellisesti jo yli 60 vuoden ajan.

Eri asia on, että Kremlin hävittyä kylmän sodan YK on ryhtynyt antamaan puolustusliitto Naton johdettaviksi useampia rauhanturva-/kriisinhallintaoperaatioita. Se ei ole Naton perustehtävä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Oliko maisteri nyt niin ylimielinen ettei katsonut tarjoamaani videota,jossa määritellään kyllä miten asiat toimii. Pääsisin paljon vähemmällä jos katsoisit sen eikä minun tarvitsisi kertoa sinulle.

Tavallinen maisteri

" 22.6.2011 17:19 Vellu Heino
0 pistettä

Oliko maisteri nyt niin ylimielinen ettei katsonut tarjoamaani videota,jossa määritellään kyllä miten asiat toimii. Pääsisin paljon vähemmällä jos katsoisit sen eikä minun tarvitsisi kertoa sinulle. "

Lopetin katsomisen siinä vaiheessa, kun arvioin videon olevan luotettavuudeltaan samaa sarjaa kuin jonkun hurlumheisaarnaajan mielikuvitukselliset perusteet väitteelle, jonka mukaan maailmankaikkeus on noin 10 000 vuotta vanha. Siinä vaiheessa en ollut nähnyt mitään puolustusliitto Natoon liittyvää. Mutta varmasti tuollainen vähintään originelli video vaahtoaa myös puolustusliitosta kaikenlaista paikkansa pitämätöntä soopaa.

Mutta ehkä Vellu Heino haluaa kertoa, mikä tuossa videossa puhuu sitä vastaan, että Suomen kannattaa liittoutua Euroopan maiden kanssa Euroopan puolustusliitossa Natossa.

Ja ehkä Vellu Heino haluaa kertoa, mikä suomalaisten vakavasti otettavien virkamiesten virkatyönään tekemissä ja vakavasti otettavissa ja objektiivisissa selvityksissä meni Vellu Heinolta ohi.

Vai onko Vellu Heino niin ylimielinen, että ei noteerannut suomalaisten virkamiesten asiallisia selvityksiä lainkaan? Vai onko ongelma siinä, että kyseessä ovat nimenomaan suomalaiset virkamiehet? Pitäisikö esitellä vaikkapa venäläisten virkamiesten selvityksiä?

Heikki Patomäki voisi muuten vähän hillitä noita älyttömimpiä harhoja Suomen Nato-jäsenyyden vastustajien keskuudessa. Kansainvälisen politiikan professorin ei luulisi olevan järjettömän valhepropagandan kannalla...?

Henry Bjorklid

NATO => Siirrymme kohti "joku-muu-hoitakoot"-palkka-armeijaa ja Suomestakin tulee ohjusalusta.
- Ohjusten käytöstä päättää vieraan vallan militaristit.
- Ja kansa maksaa vispilät ja n.s. erikois-joukkojen militaristi-lelut. - Mielummin rahat siihen, että kansa voidaan tarvittaessa aseistaa.
Kansaa pelkäävät kaikki.

Kun pikku-porvari-pellet ei kuitenkaan ymmärrä niin raotetaanpa historian kirjaa hiukan:
- Vietnamissa ei voittajilla ollut mitään vispilöitä, joilla lennellä ympäriinsä, mutta niin vain 'vispilä-armeija' joutui pakenemaan lähetystön katolta - vispilällä.
- Afhanistanissa Neuvostoliitto hävisi amerikkalaisia aseita vastaan. Ja mitä ne aseet olivat? Aseita, jotka sotilaat jaksoivat kantaa.
- Katsokaa myös tämän päivän sotaa sekä Afhanistanissa sekä Irakissa: Vastustajat, korkea teknologian riemuvoitto on täysin kusessa.

Ja katsokaa Libyaa. Se sai pitää vispilänsä pari päivää. Tiedettiin missä ne on, silloin kun eivät ole ilmassa. No, nyt niitä ei enää ole.

Miksi siis mennä NATOon, muodostaa itselleen vaaratilanteita sekä ryhtyä vispilä-maksaja-automaatiksi?

Se NATOsta ja sen kestävyydestä.

Henry

Henry Björklid

Tavallinen maisteri

Puolustusliitto Naton jäsenyys ei tarkoita ydinaseiden eikä pysyvästi miehitettyjen tukikohtien sijoittamista uusiin jäsenmaihin. Tämä on kirjattu Naton ja Venäjän väliseen perusasiakirjaan.

Puolustusliitto Naton jäsenyys ei maksa käytännössä mitään, sillä muutaman kymmenen miljoonan kustannukset saadaan helposti takaisin edullisemmilla asehankinnoilla. Joka tapauksessa kustannukset ovat maksimissaan 0,1-0,2 % valtion budjetista.

YK:n rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiot - kuten Afganistanissa ja Libyassa - eivät ole puolustusliiton perustehtävä. Perustehtävä on turvata jäsenmaiden itsenäisyys ennaltaehkäiselvästi estämällä hyökkäykset jäsenmaihin, ja tässä puolustusliitto Nato on onnistunut täydellisesti jo yli 60 vuoden ajan.

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

Erittäin hyvä teksti.

Lisäisin vielä, että hallitusohjelmaan on sisäänkirjattu tosiasiassa paljon suuremmat leikkaukset ja verouudistukset kuin tässä nyt hyväksytyssä brujussa on numeroina annettu ymmärtää. Jos alijäämä ei laske alle prosenttiin, joka vuosi mietitään lisää jäädytyksiä ja toimenpiteitä. Lisäksi koko ratkaisuja budjetin tasapainottamisesta arvioidaan kesken hallituskauden uudelleen.

Kaikki toimenpiteet, joilla talouskasvua pyritään saavuttamaan ovat läpeensä oikeistolaisia ja vasemmiston vastustamia, mutta pidän silti ihmeenä, että tässä talouspoliittisessa tilanteessa nykyinen 3% alijäämä saataisiin kurottua umpeen. Arvio 4% ylijäämästä vuoteen 2015 on houreunta ja eurokriisi ainoastaan pahentaa tätä kuviota.

Pelkään pahoin, että lisäleikkauksia tulee vielä roimasti lisää ja veropohjaa joudutaan muuttamaan, enkä usko, että sdp+vas+vihreä-yhteistyöllä onnistutaan estämään tasaverotuksen lisäämistä. Kokoomuksella ja demareilla on 86 kansanedustajaa ja 12 salkkua, eikä heidän tarvi komppailla pieniä puolueita kuin merkityksettömissä asioissa talouden kannalta. Nyt lyötiin nimet avoimeen vekseliin.

Käyttäjän Masa kuva
Masa Nieminen

Onhan tässä se hyvä puoli, ettei hallitus tule istumaan vaalikauden loppuun asti.
Välimeren hulttiomaiden saanerauksen epäonnistuttua varojen puutteeseen, alkavat uudet itkuvirret.
Katainen toimii lukkarina ja Urpilainen soittaa urkuja. Kastraattikuoro on koottu apupuolueista.

Heikki Taimio

Pitää varmaan suhtautua varovasti politiikantutkija Patomäen tulevaan kirjaan talousteoriasta, koska hän ei ole vaivautunut ottamaan selvää edes talouden perusasioista kuten valtiontalouden menokehyksistä. Tuo 1 215,5 miljoonaa euroa on nimittäin arvioitu vuoden 2012 hinta- ja kustannustasossa, mikä sallii tietenkin palkkojen nousun 2012-2015. Lisäksi noihin teknisiin kehyksiin on leivottu sisään valtion menojen reaalikasvua. Sitä paitsi julkinen talous on aika lailla eri asia kuin valtiontalous. Näin ollen Patomäen väite julkisen talouden merkittävästä supistumisesta ei pidä paikkaansa. Hallitusohjelmaa on syytä arvostella moneltakin kantilta, mutta sitä ei kannata tehdä väärinkäsityksillä ja asiantuntemattomilla argumenteilla. Suutari pysyköön lestissään!

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Hei, kirjoitin ennen kaikkea valtiollisen julkisen talouden suhteellisesta bkt-osuudesta. Kuten totesin, kun absoluuttinen luku kiinnitetään tiettyyn määrälliseen tasoon -- joka on vielä nykyistä menonkäyttöä pienempi -- ja talous kasvaa (edes vähän), niin bkt-osuus vähenee. Ja jos talous ei kasva, budjetti sisältää automaattiset lisäleikkurit.

Toisin sanoen osana uusliberaalia ideologiaa julkisen talouden osuutta ollaan pienentämässä ja yksityisen suurentamassa (itse uskon että tämä pyrkimys ei ole järkevä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa maatalous tai teollinen tuotanto työllistää yhä vähemmän ihmisiä, mutta se on toinen tarina -- liian pitkä tähän).

On totta, että pointtini palkkojen ja muiden kustannusten kasvusta ei perustu systemaattiseen dataan vaan on -- osin hypoteettinenkin -- yleistys erityisesti yliopistojen viime vuosien kokemuksista. Palkkojen, tilakulujen ja hallinnon kasvu on ollut inflaatiota nopeampaa ja syönyt lisätulot silloin kun niitä on ollut. Varsinaiset toiminnot eli tutkimus ja opetus ovat olleet monilla oppialoilla jatkuvan leikkausuhan alla.

Kun hallitusohjelman vaikutuksia arvioi kokonaisvaltaisesta näkökulmasta, ei kaikkia vaikutuksia voi laskea kuin summamääräisesti tai arvioida karkeasti, sillä systeemissä on niin monia keskinäisriippuvia ja ristiriitaisiakin osia ja kaikki riippuu monista kontingenteista kehityskuluista. Tietenkin kullakin hallinnon alalla pitää pyrkiä mahdollisimman tarkkoihin laskelmiin, mutta eettis-poliittisen arvioinnin näkökulmasta olennaisinta on selvittää pääsuuntaviivojen yhteisvaikutus.

PS. Usein kirjoituksiani kommentoi joku taloustieteilijä -- joskus monikin -- ja melkein aina pointtina on ettei Patomäki voi tietää mistä puhuu kun ei ole itse taloustieteilijä. Otan nämä itsepintaiset kommentit kohteliaisuutena ja arvostuksen osoituksena. Toisaalta luovuin aikoinani gradun jälkeen taloustieteestä ja siirryin monien muiden tavoin politiikan tutkimuksen ja poliittisen taloustieteen puolelle, koska en uskonut minulle opetettujen valtavirtatalousteorioiden lähtökohtiin ja mielekkyyteen. Syyt ovat suurin piirtein samat kuin mitä on esitetty sellaisissa jo klassikoiksi nousseissa kirjoissa kuin Tony Lawsonin Economics & Reality (Routledge 1997) ja Steve Keenin Debunking Economics (Zed 2004). Monet kiinnostavimmista ja uskottavimmista talousanalyyseista tulevat nykyään muiden oppiaineiden kuin taloustieteen piiristä.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Tietty hyökätään henkilöä vastaan jos ei asioista voida kumota. Klassinen väittelytekniikka. Lukasin yhden opuksesi ja olin iloisesti yllättynyt, joku muukin näköjään tajuaa asiat. Pitkään kuvittelin olevani ainut jolla on jotakin hajua.

Tietty taloustieteilijä ei voi koskaan tajuta tilannetta koska jos hän sanoo ettei suhteellinen etu toimi työvoiman ylitarjonnan oloissa, hän ei ole taloustieteilijä. Koulutuksesta riippumatta, hänhän kumoaa erään tärkeimmän aksiooman.

Eikä ainakaan saa palkkaa tuollaisen lausunnon jälkeen. Elämme uusliberalistisessa lysenkolaisuudessa jossa on vain yksi totuus. Se että sen voi todistaa vääräksi pelkästään katsomalla ympärilleen ei vaikuta.

Käyttäjän Ponni kuva
Pirjo Jokinen

Joo joo .."Vasemmistoliiton päätös mennä mukaan Jyrki Kataisen sateenkaarihallitukseen on farssimainen toisinto osallistumisesta" ..

-Tohtoritehdasko se siinä? Faktoja kiitos.

Käyttäjän mikkosavelius kuva
Mikko Savelius

Suomen julkisyhteisöjen menot ovat kasvaneet suhteessa BKT:n yli Ruotsin. Viime vuonna luku oli 55,1 prosenttia.

http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/7551...