Heikki Patomäki

Keskiluokan kuolema

Nokian irtisanomiset ovat oire keskiluokan katoamisesta. Jos katsotaan, mitä vähän pidemmän ajan kuluessa on tapahtunut yhteiskunnallisille järjestelmille ja ihmisten tietoisuudelle, niin meidän tapamme olla ajassa tai ajallisuudessa on muuttunut. Tulevaisuus on yhä suuremmassa määrin asia, jota ei tarvitse ajatella vain jonain, joka tapahtuu. Se on myös jotain, johon me voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme. On yritettävä vastata nykyiseen tilanteeseen laajempien kokonaisuuksien tasolla. Jos meillä on talous, joka on globalisoitunut, niin politiikankin pitää globalisoitua.

Haastattelu Helsingin Sanomissa sunnuntaina 1.5.2011.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen avasi torstaina valtiopäivät kiittelemällä demokratiaa ja pohjoismaista hyvinvointimallia. Uudet kansanedustajat valmistautuivat ensimmäiseen täysistuntoon ja iltaan Kansallisoopperan Romeo ja Julia -baletissa.
Edellispäivän onnettomat Nokia-uutiset oli unohdettu ainakin hetkeksi. Matkapuhelinyhtiö kertoi sanovansa irti 4.000 tuotekehittelijää ja siirtävänsä 3.000 konsulttiyhtiö Accenturen leipiin. Accenture on entinen Andersen Consulting, tilintarkastusfirmasta irronnut tytäryhtiö, josta on kasvanut eräänlainen koulutetun keskiluokan maailmanlaajuinen vuokratyöjätti.
Nokia-uutinen otettiin vastaan lähes helpottuneesti: niin paljon pahempaa pelättiin. Uuden Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari sentään oli järkyttynyt: ”Eihän valkokaulustyöntekijöitä ole milloinkaan irtisanottu näin suurta määrää kerralla.”
Saneerausuutisten jälkeiset valtiopäivät avattiin ilman Heikki Patomäkeä.
Kansainvälisen politiikan professori Patomäki, 48, oli vaaleissa ehdolla vasemmistoliiton riveissä ja sai 1.311 ääntä. Se ei riittänyt nostamaan valtiotieteiden tohtoria äänikuningas Paavo Arhinmäen imuun.
Niinpä tohtori Patomäki vastasi nokialaiseen peruspuhelimeensa Manchesterista kansainvälisten suhteiden tutkijoiden konferenssista.
Nokiasta lähtevät nyt insinöörit. Onko se, mitä ennen pidettiin keskiluokkana, nyt proletariaattia?
”Suomi seuraa tässä suhteessa Yhdysvaltojen kehitystä. Siellä on nimenomaan käynyt niin, että keskiluokka on asteittain hävinnyt. Ylin kerrostuma on rikastunut valtavasti ja ihmiset ovat pudonneet keskiluokasta alempiin tuloryhmiin. Tämä on pitkäaikainen kehitys, ja Suomi seuraa Amerikan mallia. Eikä mikään ihme, Nokiahan on monessa mielessä amerikkalainen yhtiö.”
Katoaako keskiluokka muualtakin kuin Suomesta ja Yhdysvalloista?
”Sama suunta on koko [kehittyneiden teollisuusmaiden] OECD-maailmassa, Yhdysvallat on ollut tässä edelläkävijä. Britannia, jossa nyt parhaillaan olen, on menossa kovaa vauhtia täsmälleen samaan suuntaan. Ja Manner-Euroopassakin on samoja tendenssejä vaikka ne eivät olekaan niin vahvoja.”
Keskiluokkahan on maksanut verot ja taannut, että järjestelmä säilyy. Onko tämä katastrofi?
”Kyllä. Ja kehitys on myös kokonaistalouden näkökulmasta aika ongelmallinen. Kyseessä on illuusio, jota nimitän koostumuksen virhepäätelmäksi. Silloin toimitaan koko ajan sellaisilla perusteilla, jotka ovat mahdollisia vain yhdelle toimijalle kerrallaan. Koskaan ei katsota, onko toiminta mahdollista kaikille yhtä aikaa. Jos jokainen yrittää säästää menoissaan ja laskea palkkojaan ja saada joustavampia työehtoja, ja jokainen valtio pienentää menojaan, niin lopputulos on, että kokonaiskysyntä sekä Euroopassa että koko maailmassa laskee. Tai ainakin sellainen tendenssi on olemassa, ja se heikentää taloudellisen kasvun edellytyksiä kaikilta.”
Suomen tuotanto ainakin on kovassa kasvussa ja kysyntää riittää. Eikö tämä näytä hyvältä?
”Maailmantalouden lasku on pitkän ajan trendi, vaikka se tapahtuu sykleittäin. Henkeä kohti lasketun kasvun väheneminen on todellinen. Jos katsot kuinka paljon Suomen talous on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin ne keskimääräiset kasvuluvut ovat itse asiassa hyvin pieniä. Paljon vähemmän kuin mitä kasvu oli 1980-luvulla, puhumattakaan siitä, mitä se oli 1960- tai 1970-luvuilla.”
Eikös mukaan ole tulossa valtava määrä uusia teollisuusmaita, kuten Kiina, Intia ja Brasilia? Maita, joilla kasvu on edessä. Eihän globaali kasvu hyydy?
”On totta, että kasvun lasku on näkynyt radikaaleimmin OECD-maissa ja toisaalta kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa, ja että nämä keskitulon maat ovat menneet toiseen suuntaan. Mutta silti, suunta koko maailman tasolla on ollut alaspäin.”
Mitä tästä seuraa?
”Minusta ei ole muuta järkevää tapaa ratkoa näitä ongelmia kuin lähteä liikkeelle kokonaisuudesta. Se tarkoittaa parempia koko maailmantalouden hallinnan järjestelmiä, ja minusta globaali keynesiläisyys [kysynnän lisääminen julkisin varoin] on ainoa järkevä tapa vastata näihin ongelmiin. Se vaatii sitten myös tämän finansialisaation [arvopaperimarkkinoiden määräävän aseman] osittaista purkamista.”
”Ainakin tarvitaan rahoitusveroja ja uusia säätelyn muotoja, periaatteiden uudelleen miettimistä. Jotta saadaan tuotannollinen toiminta pohjautumaan enemmän tuotannollisiin näkökohtiin ja vähemmän siihen, miten pörssikurssit kehittyvät.”
Eikö globaali keynesiläisyys edellyttäisi maailmanhallitusta?
”Ei, mutta se edellyttää kyllä aika merkittäviä voimavaroja maailmantalouden hallintaan. Käytännössä se tarkoittaa maailmanlaajuisia veroja, ei yhtä vaan useampia. Ja tarvitaan myös jotain sellaista elintä, joka pystyy koordinoimaan sekä valtioiden talouspolitiikkaa että näitä globaalisti koottuja varoja, joita voidaan käyttää sitten maailmantalouden ohjaamiseen.”
”Mutta toisaalta säätelyn avulla saadaan myös monia asioita aikaan. Silloin globaali keynesiläisyys olisi enemmänkin sitä, että yritetään luoda oikeudellinen perusrakenne, joka ohjaa talouden toimijoita keskittymään enemmän tuotannollisiin näkökohtiin kuin tähän pelkkään rahoitusmarkkinapelaamiseen.”
Eikö tuollainen globaali ohjaus ole aivan utopiaa?
”Kyllä sellainen on mahdollista rakentaa. Ja esimerkiksi nämä globaalit verot on helppo asettaa. Mikä tahansa maaryhmä voi hyväksyä ne aivan kuten maamiinasopimus tai kansainvälinen rikostuomioistuin tehtiin 1990-luvulla. Tehdään vaan kansainvälinen sopimus, johon tietty määrä valtioita liittyy, sopimus astuu voimaan ja loput maat voivat liittyä mukaan myöhemmin. Jo 30 maata saa paljon aikaan.”
Yritysten vastaus kaikkeen globaaliin verotukseen on, että ei onnistu, koska verot voidaan aina kiertää.
”Meillä on monia sellaisia veroja joita ei voi kiertää. Esimerkiksi energiavero on käytössä jo monissa Euroopan maissa, myös Suomessa. On aivan mahdollista ottaa se maailmanlaajuisesti käyttöön niin, että esimerkiksi Suomessa se globaali osuus tulisi sen kansallisen osan päälle. Se on teknisesti aika yksinkertaista. Samoin valuutanvaihtovero.”
Kuinka pian Suomen keskiluokka sulaa pois, jos kehitys jatkuu nykyiseen tapaan?
”Parissakymmenessä vuodessa Suomessa alkaa olla tilanne jossa nykyisen kaltaista keskiluokkaa ei ole jäljellä kovinkaan paljoa. Totta kai meillä on edelleen opettajia ja kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat ylä- ja alaluokan välissä. Mutta niitä ihmisiä, jotka identifioituvat keskiluokkaan ja jotka tulevat hyvin toimeen ja kokevat olonsa yhteiskunnassa jotenkin turvatuksi, niin sellaisia ihmisiä on yhä vähemmän.”
Onko tällä yhteys perussuomalaisten vaalimenestykseen ja uuden oikeiston nousuun Euroopassa?
”Kyllä, juuri näin minusta on. Jos ajatellaan korkeita työttömyyslukuja tai epävarmuutta uusjoustavilla työmarkkinoilla tai erilaisten hierarkioiden lisääntymistä, määräyssuhteiden kovenemista organisaatioiden sisällä. Monet ihmiset kokevat olonsa tukalammaksi ja epävarmemmaksi kuin aikaisemmin, ja monet ovat sitten vielä syrjäytyneetkin. Tai kokevat sen ainakin aivan mahdolliseksi näköalaksi.”
”Sellaisessa tilanteessa ihmiset reagoivat helposti yksittäistapauksiinkin, jos vaikkapa telakalle tai rakennustyömaalle tulee ulkomaalainen töihin. Näyttää siltä, että tämähän on ulkomaalaisten vika. Että tämä on nollasummapeliä: mikä niille annetaan, se on meiltä pois. Se vahvistaa nationalistista identifikaatiota kansakuntaan. Minusta perussuomalaiset ovat aika järjestelmällisesti käyttäneet hyväkseen tätä.”
Onko vasemmiston kohtalo kuolla pois?
”En usko ollenkaan siihen, päinvastoin. Pitkän ajan kehitys Suomessa on toki ollut, että vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattienkin kannatus on ollut laskemaan päin , ja tämä trendi jatkui nyt muualla paitsi Helsingissä. Trendi johtuu siitä että vasemmistollakaan ei ole ollut kunnollista tilanneanalyysiä. Se on keskittynyt puolustamaan kulloinkin kamppailun kohteena olevaa hyvinvointivaltion osaa ilman kokonaisnäkemystä tai pyrkimystä luoda jotain uutta.”
”On yritettävä vastata nykyiseen tilanteeseen laajempien kokonaisuuksien tasolla. Jos meillä on talous, joka on globalisoitunut, niin politiikankin pitää globalisoitua.”
Tarvitaan siis kansainvälistä sosialismia?
”Tai ensi vaiheessa globaalia sosiaalidemokratiaa, se on tässä tilanteessaparempi sana. Kun saadaan maailmantaloutta demokraattiseen hallintaan, myös demokraattisen sosialismin kokeilut voivat tulla mahdolliseksi.”
Entä se keskiluokan katoaminen? Onko se samanlainen prosessi kuin ilmaston lämpeneminen? Voiko sille tehdä mitään?
”Jos katsotaan, mitä vähän pidemmän ajan kuluessa on tapahtunut yhteiskunnallisille järjestelmille ja ihmisten tietoisuudelle, niin meidän tapamme olla ajassa tai ajallisuudessa on muuttunut. Tulevaisuus on yhä suuremmassa määrin asia, jota ei tarvitse ajatella vain jonain, joka tapahtuu. Se on myös jotain, johon me voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme.”
”Totta kai meillä on prosesseja, jotka etenevät: kun kerran on laitettu hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja hirveä määrä ilmakehään, niin totta kai sen vaikutukset tulee säilymään seuraavat sata tai kaksisataa vuotta ihan riippumatta siitä, mitä me tehdään. Mutta kuinka vahvoja ne vaikutukset ovat, kuinka paljon ilmasto lämpenee? Se on silti asia, johon me voimme edelleen ihan olennaisesti vaikuttaa.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Koostumuksen virhepäätelmä. Ehkäpä tämä on avainkäsite.

Taannoin ihmettelin HS:n sivustoille kehiteltyä poliittisen toimintakentän karttaa: valitut kansanedustajat näyttivät asemoituvan kovasti reunoille, kun normaaliarvio olettaisi, edelleenkin, että "keskelle on tunkua". Mutta jospa todellisuus, tuo pirstoutunut ja hajaallistunut olomuoto, onkin kirjaimelliseti räjähtänyt käsiin?

Kun talutan koiraa jalkakäytäville pudonneet tai paiskatut olutpullot eivät sirpaloituessaan kekoudu vaan pirstaleet leviävät ulospäin.
Ajatuksia herättävä haastattelu!

Tuula Saskia

Luin haastattelunne HS:sta. Totesin jo aiemmin tässä mediassa, että vaikutuin tietyistä näkemyksistänne, vaikka en kannata puoluettanne.

Uskon, että arvionne lähestyvästä keskiluokan kriisistä Suomessa osuvat oikeaan.

On todellakin aika, että perussuomalaisten voiton antama signaali otetaan vakavasti. Eipä kannata poistua kabinetteihin heille naureskelemaan.

On perusteita pelätä, että ns. keskiluokkakin saa pian tarpeekseen pätkätöistä, huonosta julkisesta terveydenhoidosta, jättioptioista ja huonosta sosiaalipolitiikasta. Ja tavasta, jolla päättäjät kohtelevat kansalaisia. Osa suuttumuksesta jo kanavoituikin perussuomalaisten kautta. Mutta vain osa.

Tunnetusti keskiluokka tuottaa suurimman verokertymän. Miten suu pannaan, jos se alkaa voida todella huonosti? Kokoomuksenkin kannattaa noteerata kentän äänet. On huono juttu kulkea peruskannattajien yli isoilla kengillä.

Ilmiötä perussuomalaiset on syytä arvostaa,yksittäisten edustajien hölmöilyistä huolimatta.

Mutta mihin tämä kaikki johtaneekaan? Keskiluokan kuolemaan en silti usko. Haavoja saattaa syntyä, pahojakin.

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Eikö tässä käynyt niin, että kapitalistinen pääoma näki parhaat päivänsä jo joskus 80-90-luvun taitteessa? Nyt spekulatiivista pääomaa on kohtuuttoman paljon etsimässä korkoa reaalitaloudesta ja suhde on täysin kestämätön. Voittojen haalimisesta on tullut verenhimoista sotaa, jonka häviäjia ovat veronmaksajat ja kuluttajat. Vallan keskittyminen on vain kiihtynyt, pelin muuttuessa entistä kovemmaksi.

Keskiluokan kuolema on mielestäni seurausta tästä kehityksestä. Pääoma ei yksinkertaisesti pysty kasvamaan korkoa haluamallaan prosentilla ja siivu on otettu työntekijöille palautettavasta osuudesta, mutta tuhoaa samaan aikaan ostovoiman. Talouskasvun pakko, kasvava tarve tuottaa on ajautunut epätasapainoon kysyntää ylläpitävän ostovoiman kanssa. Oltiinko liian ahneita? Globaali epätasapaino on ainoa tekijä, joka ylläpitää nykyistä talousjärjestelmää.

Mitä seuraavaksi? Palataanko feodalismiin? Vallan keskittyminen ei ole hyvä asia, ihminen korruptoituu helposti. Eikö oikea suunta olisi vallan hajauttaminen, ei sen keskittäminen?

Omat ratkaisuni olisivat monikansallisten yritysten ja pankkien pilkkominen, suoran demokratian käyttöönotto ja rahajärjestelmän uusiminen. Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen voidaan alkaa rakentamaan uutta globaalia järjestystä. Näillä historiallisilla valtasuhteilla siihen ei voida siirtyä. Yhteiskuntarauha on jo nyt vaarassa.

Ympäristökriisiin en tässä keskustelussa edes ota kantaa. En myöskään työnjaon vääristymiseen, joka on jälkiteollisen yhteiskuntakehityksen tärkein kysymys (liittyen "ostovoiman" jakaantumiseen).

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Tuli tuplapostaus, kun läppäri alko heittämään volttia...

Tuohon talouden paradigmaan vielä seuraava ajatus: mielestäni taloudessa kiertävän rahan kehityssuunta pitäisi olla laskeva, ei nouseva. Vaikka talouteen tulisi uusia hyödykkeitä tai lisää työtä, on se vain väliaikainen hyppäys ylöspäin.

Teoriassahan yhteiskunnan pitäisi olla sitä vauraampi, mitä vähemmän on pakollista jaettavaa työtä ja niukkuutta erilaisista resursseista. Nykyisessä järjestelmässä pääoma kuvaa "kuollutta" työtä. Nyt, kun tehty työ haluaa kasvaa loputonta korkoa elävästä työstä, epätasapaino on vain ajan kysymys. Sitä voidaan väliaikaisesti korjailla, mutta lopulta pallo on autiomaa ja tilit täynnä numeroita.

Itse jakaisin politiikan ja talouden kentän kolmeen osaan: tieto (ei niukkuutta), luonnonvarat (rajallisuus) ja työ (toiminnan kenttä, jonka pitäisi olla väliaikaista tarpeisiin ja kysyntään liittyvää tavoitteellista toimintaa). Toiminnan kentällä ei pitäisi olla pysyviä rakenteita, koska kaikkiin organisaatioihin ja instituutioihin liittyy itsensä säilyttämisen vaisto, joka estää tarpeettomaksi muodostuneen rakenteen purkamisen.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Patentit ja tekijänoikeudet tekevät myös tiedosta niukkaa.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Päinvastoin, patentit ja tekijänoikeudet mahdollistavat *abstraktin* tiedon kaupallistamisen ja massatuotannon. Ilman massatuotantoa meillä ei olisi murto-osaakaan elintasostamme.

Patentit ja tekijänoikeudet eivät myöskään velvoita tuottajia patentoimaan ja suojaamaan teoksiaan.

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Tiedosta voidaan tehdä keinotekoisesti niukkaa. Tiedon täydellinen vapaus on sen kehittymiselle paras ympäristö. Kaikki tiedon suojaaminen on haitallista, vaikka se olisikin nykyisessä taloudessa kaupallisesti hyödyllistä.

Aki: kaupallistaminen ei ole kehitystä, se on tapa saada tietoa tuottavasta työstä taloudellinen korvaus. Monokulttuuri, mihin kaikki tuotannon keskittäminen johtaa, on näennäisesti tehokasta, mutta tuhoaa monimuotoisuuden. Otetaan esimerkiksi ruoka: jos kaikki tuotettu vehnä olisi samaa geenikantaa, niin yksi tuholainen voisi teoriassa kaataa koko ruoantuotannon. Monimuotoinen sekatuotanto taas tukee kokonaisuutta, vaikka yksittäisen lajikkeen kasvattaminen ei olisi yhtä "tehokasta".

Efficiency vs. variety (ekosysteemille monimuotoisuus on parempi ja kestävämpi vaihtoehto).

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Antti Papinniemi, esittämäsi vaihtoehto on niin demokraattinen ja tasapuolinen, että sitä ei ilmeisesti voi hyväksyä. Itse asiassa tuo runko on terveempi kuin yhdenkään talousgurun tai yhteiskuntatieteilijän esittämä. Se on jo toinen syy jättää loistava ehdotus hyväksymättä, väärä henkilö esittää.

Jos nämä suunnitellut epävakauspaketit hyväksytään ja Euroopan absurdi liittovaltiokehitys jatkaa etenemistään, ainakin itse pakitan sen kehityksen ulkopuolelle ja siirryn kehittämään kuvaamaasi visiota pienessä mittakaavassa. Vapaaehtoisia kumppaneita on jo nyt aika paljon.

Rug Head

Heikki Patomäki, hyvä kirjoitus!

Antti Papinniemi, hienoa, noista ajatuksista voisit melkein rakentaa
vähän laajemmin omaan blogiin... ellet ole niin jo tehnyt, laita siinä
tapauksessa linkkiä...

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Papinniemen Antilta kyllä vahvaa tekstiä. Voisi olla tosiaankin hyvinkin terveellinen suunta kehitykselle esittämäsi vaihtoehdot.

Järjestelmät eivät tosin pysty kunnolla muuttumaan ilman kunnollista kriisiä. Länsimaisen ostovoiman pitäisi esim. tippua varmaan joku 30%, ennen kuin ihmiset alkaisivat oikeasti vaihtamaan järjestelmää. Mielenkiinnolla odotan öljyn hinnan nousua. Öljyn hinta nimittäin on varmaan kovin amerikkalaiseen tyytymättömyyteen vaikuttava tekijä.

Jos öljyn hinta vaikkapa kolminkertaistuisi nykyisestä, amerikkalainen yhteiskuntarauha voi revetä ja muutos tulla. Rahajärjestelmän muuttaminen olisi erinomainen askel.

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Hyperinflaatio on ihan mahdollinen skenaario lähitulevaisuudessa. Raaka-aineiden hinnoissa on vuoden sisällä ollut 30-100% nousuja. Kannattaa tutustua. Turha rahaa on rahaan verrata, jos sillä ei ole mitään arvoa reaalitaloudessa.

Toinen mielenkiintoinen tapahtuma on Venäjän ja Kiinan päätös lopettaa dollarin käyttö bilateraalisessa (keskinäisessä) kaupankäynnissä. Odottelemasi kriisi voi olla lähempänä, kuin toivoit. Mayerin puheisiin en luottaisi, vaikka Portugalin paketille antoikin satikutia.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Keynesiläinen talousmalli toimi pitkään IMF ohjauksessa, Regan onnistui hajottamaan sen. Nyt talouden ongelmana on voitto jota ei veroteta. Se muodostaa suuren kuplan joka hakee 10% tuottoa. Koska rahan määrä on 5 x reaalitalouden arvo, 10% tuotto edellyttää että 50% reaalitaloudesta menee suoraan voitoksi / tuotoksi. Tämä ei pitkällä aikavälillä onnistu.

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Kiitos kannustavista kommenteista! Olen kirjoitellut blogeja ja yritän nyt koota tekstit yhdeksi kokonaisuudeksi. Hetki taitaa mennä. Niin isoa palaa pureskelen.

Auvo: mainitsemastasi syystä korolla eläminen alkaa olla historiaa. Rakenteet pitäisi pystyä purkamaan ja muuttamaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Pari sukupolvea siihen menee. Oma sukupolveni alkaa olla valmis muutokselle, mutta meillä ei vielä uskottavuus ja massa riitä. Ongelmana on se, että rahajärjestelmän kritisointi on tabu, eikä oikeaa tietoa auktoriteettiasemassa olevilta henkilöiltä irtoa.

Tällä miehellä on nappulaa kaulassa ja pokkaa rikkoa tabu:
(Bernard A. Lietaer on Monetary blind spots and structural solutions)
http://www.youtube.com/watch?v=OfMbYllbN6c

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Kiitos hienosta blogista! Olin jo menettää uskoni päättäjiin ja auktoriteettiasemassa oleviin henkilöihin. Usein näyttäisi siltä, että saavutettuaan merkittävän yhteiskunnallisen aseman, ihmiset alkavat puolustaa omaa jakkaraansa ja vajoavat vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen portinvartijoiksi. Osa ei sitä tiedosta, joillekin omasta "saavutetusta" edusta luopuminen tekee kipeää ja joillain aloilla oman uran katkeamisen pelko pakottaa "ruokkivan käden" puolustamiseen. Surullista, koska ilmiö hidastaa merkittävästi yhteiskunnan uudistumista.

Oma ajatteluni kaipaisi myös terävöittämistä. Koen uudelleen vetoa yliopistomaailmaan, mutta tämän kevään pääsykokeet on jo "tilattu", eikä erillishaun kautta taida olla mahdollista päästä sisään ilman merkittäviä näyttöjä? Se, että edustan koulujärjestelmämme väliinputoavaa ryhmää, ei tee asiasta yhtään helpompaa. Koulu ei ikinä osannut motivoida minua ja nuorena tekemäni valinnat ovat vaikeuttaneet merkittävästi mahdollisuuksiani edetä Suomen koulutusjärjestelmässä. Eikä asiaa helpota sekään, etten ole ikinä ollut nippelitiedon mestari. Kokonaisuuksien hallinta taitaa olla se vahvempi puoleni ja ulkoa oppiminen näyttelee pääsykokeissa harmillisen suurta roolia (ainakin Tampereella).

Pieni, suuri toive Patomäelle: jos vain ehdit, niin voitko laittaa minulle sähköpostina artikkelin: Neoliberalism and the Global Financial Crisis”, New Political Science, (31):4, 2009, pp.431-442

Luen sen suurella mielenkiinnolla ja toivoisin samalla lyhyttä neuvoa siitä, mille linjalle ja mihin kaupunkiin minun kannattaisi lähteä opiskelupaikkaa etsimään? Tampere vai Helsinki? Kansainvälinen politiikka, sosiologia vai valtio-oppi? Osoite: etunimi@sukunimi.com

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari
Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Saattaa olla kuollut artikkeli, mut Timo, Pekka ja Rug Head, pyytelitte muistaakseni jotain mun ideoita blogimuodossa ja tässä olis yks idea:

http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/72714-rauh...

EDIT: Talousjärjestelmän uudistamisestakin olen kirjotellu, kasailin vanhoja tekstejä blogini sivuihin otsikolla: Kysyntäpohjainen talousjärjestelmä

Toimituksen poiminnat