Heikki Patomäki

Portugalin kriisi vipuvoimana: kohti rahoitusveroja ja uusia sääntelyperiaatteita

Viimeisen vaaliviikon ehkä kiihkein kysymys koskee Portugalin kriisiä. Portugalin hallitus jätti torstaina 7.4. EU:n komissiolle virallisen pyynnön talousavusta. Eurooppalaista vakausmekanismia voidaan perustellusti pitää pankkien ehdoilla toimivana rahastusautomaattina. Toisaalta yhteenkietoutuneen maailmantalouden ongelmia ei ratkaista yksioikoisella kansallismielisyydellä, jossa asenteena on:  ”Meidän rahoja ei muille anneta!”. Toimivan talouspolitiikan ja solidaarisen yhteiskuntapolitiikan edellytyksiä täytyy luoda sekä Euroopassa että samanaikaisesti yleismaailmallisesti.


Kysymys ei ole mistään vähemmästä kuin uusliberalismin aikakauden päättymisestä ja siirtymistä kohti uutta maailmanhistorian vaihetta. Euroopan valtioiden rahoituskriisi on mahdollisuus, jota voidaan käyttää muutoksen vipuvoimana. Suomelle on nyt avautunut ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa historian kulkuun.


Yhteiskunnalliset kriisit – rahoitusromahdukset, lama, työttömyys, sodat – ovat tärkeitä oppimisen kannalta. Ne kyseenalaistavat vallitsevat ajatukset ja niiden teoreettiset taustat. Kritiikki, joka useimmiten kumpuaa myös kriisi-kokemuksista, johtaa oppimiseen, muutosvaatimuksiin ja liikkeiden nousuun. Kriisit panevat yksilöt, liikkeet ja puolueet arvioimaan asioita uudessa valossa. Kritiikistä oppiminen kanavoituu vaatimuksiin institutionaalisista muutoksista.


On tyhmyyttä odottaa yleismaailmallista suurkatastrofia ennen kuin edes aletaan harkita toisin toimimista. Mitä pienemmät kriisit riittävät toisin toimimiseen sitä parempia olemme oppimaan. Euroopan valtioiden rahoituskriisi vaikuttaa jo nyt kymmenien miljoonien elämään ja kohtaloon – ja se voi vielä kääntyä pahemmaksi. Aloite on vasemmiston käsissä.
Globaali rahoitusmarkkinakriisi 2007-2009 johti Euroopan valtioiden rahoituskriisiin 2010-2011. Kriisi on yhtäältä koskenut voimakkaimmin eteläisen Euroopan alijäämämaita (Kreikka, Portugali) ja toisaalta uusliberalismin mallimaita (Irlanti, Islanti, Britannia). Kaikki maat eivät voi olla ylijäämämaita yhtä aikaa. Alijäämämailla on ollut tärkeä merkitys eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen kokonaiskysynnän ylläpitämisessä. Olennaista ei siis ole yksittäisten maiden vaan poliittisen talouden kokonaisuuksien arviointi.


Yksityiset rahoitusmarkkinat ovat jo vuosikymmeniä toimineet periaatteen ”yksityiset voitot, sosialisoidut riskit” mukaisesti. Tämä on paitsi epäoikeudenmukaista niin myös pitkällä aikavälillä järjetöntä, sillä se lisää järjestelmän riski- ja kriisialttiutta. Tämä periaate täytyy muuttaa.


Rahoitusmarkkinoita ei voida arvioida samojen periaatteiden mukaan kuin tuotannollista taloutta. Tuotantotaloudessa innovaatiot voivat lisätä – mutta eivät suinkaan aina lisää – hyvinvointia. Rahoitusmarkkinoilla innovaatiot ovat säännönmukaisesti ongelmallisia. Joseph Stiglitzin kaltaiset valtavirtataloustieteilijät ovat argumentoineet, että rahoitusinnovaatioilla on taipumusta olla ”Pareto-inferiorisia”. Tämä tarkoittaa, että innovaatiot luovat tavanmukaisesti tilanteen, jossa monien asemaa voisi parantaa ilman haittavaikutuksia muille (Pareto-optimaalisuus näyttäisi voivan toteutua vain täysin epärealistisiin oletuksiin perustuvissa teoreettisissa malleissa).


Yleisesti rahoitusinnovaatioiden tavoitteena – tai ainakin tosiasiallisena vaikutuksena – on kiertää säätelyä, lisätä mahdollisuuksia ottaa riskejä ja siirtää riskejä muille niin että he eivät huomaa ottavansa riskejä. Siksi tarvitaan uusi yleisperiaate: ainoastaan tietyt etukäteen määritellyt rahoituskauppamuodot ovat sallittuja; kaikki muu on kielletty. Uusi periaate lisää jokaisen vapautta ja hyvinvointia yleistettävissä olevalla tavalla. Käytännössä se kieltää ainoastaan säätelijöiden ja muiden sijoittajien harhaanjohtamisen. Yksinkertainen ja läpinäkyvä rahoitusjärjestelmä on helpommin ennakoitavissa ja myös sen vuoksi kaikille edullinen.


Suomella on nyt vaalien takia ainutlaatuinen tilaisuus edistää kollektiivista oppimista. Tuki- ja vakauspakettiin osallistumisen ehdoksi täytyy laittaa selkeät institutionaaliset uudistukset. Tarvitaan rahoitusveroja, jotta pankeilta ja sijoittajilta voidaan alkaa kerätä vakauden vaatimia varoja, ja jotta voidaan alkaa rakentaa kestävämmällä pohjalla olevaa eurooppalaista ja globaalia talouspolitiikkaa. Tarvitaan velkasaneerausta, jonka ehtoihin täytyy myös kuulua pankkien johdon ja omistajien henkilökohtainen osavastuu syntyneistä tappioista. Lisäksi rahoitusinnovaatioista täytyy tehdä luvanvaraisia.


Euroopan parlamentin tiistaina 8.3. hyväksymä aloite, jonka mukaan komission pitäisi alkaa valmistella rahoitustransaktioveron käyttöönottoa, on merkki laajasta liikehdinnästä oikeaan suuntaan. Aloite on kuitenkin monella tavalla epämääräinen; eikä siinä myöskään tehdä selkeää eroa eurooppalaisten ja globaalien ratkaisujen välillä. On aivan erinomaisen tärkeää varmistaa, että uudet verot kulkevat käsi kädessä sosiaalisesti vastuullisten ja demokraattisten institutionaalisten uudistusten kanssa.


Rahoitusveron voisi hyvin jakaa kahteen osaan. Valuutanvaihtovero olisi yleismaailmallinen osa eurooppalaista rahoitusveroa. Valuutanvaihtoveroa varten luotaisiin avoin kansainvälinen sopimus, johon kaikki maat voisivat liittyä, ja uusi globaalidemokraattinen organisaatio. Muun osan rahoitustransaktioverosta voisi tässä vaiheessa toteuttaa EU:n sisällä. Siitä pitäisi tehdä eurooppalainen vero, mikä edellyttää institutionaalisia muutoksia EU:n sisällä. Verot pitäisi asettaa ensisijaisesti Euroopan parlamentin hallintaan. Periaate on varmasti monille tuttu: ei verotusta ilman edustuksellisuutta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Tauno O. Mehtälä

Ymmärtääkseni tässä nykyisessä kriisissä on kyse ennen kaikkea pankkien ja muiden sijoitusinstituutioiden toiminnan vakaudesta.

Eivätkö silloin vaatimukset valtioiden perustaman (= veronmaksajien kustantaman) vakausrahaston osalta kohdistu väärään suuntaan? Eikö pankkeja tule velvoittaa keräämään vakausrahaston pääoma turvaamaan ("solidaarisesti") niiden vakaus.

Pitäisikö uuden rahan luonti palauttaa valtioille ja niiden keskuspankeille?

Mitä mieltä olet "Suomen malli"-arviostani, ja Olli Rehnin janttautumisesta siihen?

http://taunoomehtala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/6908...

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

"Pitäisikö uuden rahan luonti palauttaa valtioille ja niiden keskuspankeille?"

Tämä on peruskysymys, eikä siihen ole kahta sanaa. Rahan teko-oikeus pitää poistaa pankeilta ja rahoituslaitoksilta ja määrätä rahaliiton hallintaan eli tässä tapauksessa Euroopan Kekuspankille ja EU:n jäsenvaltioille kuitenkin siten valvotusti, että uutta rahaa lasketaan liikkeella vain sillä nopeudella kuin nykyisiä velkoja lyhennetään. Siten vältytään inflaatiolta ja irtopääoma poistuu laimamarkkinoilta siinä tahdissa, kuin nykyisiä lainoja kuoletetaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Pieni täsmennys noin kansantaloustieteen näkövinkkelistä: Setelinanto-oikeus on keskuspankeilla jo lähes kaikissa maissa. Rahanteko taas ei ole oikeus, vaan mekanismi, joka toimii aina ja kaikkialla, rahataloudessa. Jokainen, joka lainaa velkakirjarahaa, luo "lisää rahaa". Sinä, minä ja naapurin ville. Ja pankit. Sitä ei voi "poistaa", koska se ei ole "oikeus" vaan lainanatomekanismi.

Uuden rahan (ei siis setelien) liikkeelelaskun rajoittaminen on mahdolista vain nostamalla omavaraisuusvelvoitetta ja kiristämällä valvontaa. Kumpaakaan ei haluta todellisuudessa tehdä. Jo lainojen ketjuttaminen tekee siitä ongelmallista.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

hp: "Yksityiset rahoitusmarkkinat ovat jo vuosikymmeniä toimineet periaatteen ”yksityiset voitot, sosialisoidut riskit” "

Onko tuota yritetty kvantifioida?

Käyttäjän Mikaelvuo kuva
Mikael Kallavuo

Kannatan tätä Patomäen päämäärää: "Uusi yleisperiaate: ainoastaan tietyt etukäteen määritellyt rahoituskauppamuodot ovat sallittuja; kaikki muu on kielletty(...)Yksinkertainen ja läpinäkyvä rahoitusjärjestelmä on helpommin ennakoitavissa ja myös sen vuoksi kaikille edullinen."

Jos suomalaiset poliitikot nostaisivat EU:ssa tämänsuuntaisia vaatimuksia, niin se voisi avata "patoluukut" nykyisestä järjettömästä talouden umpikujasta.

EU:n talouskasvu on jo vuosikymmeniä ollut erittäin hidasta, mikä osoittaa että EU:n nykyinen talouspoliittinen linja ei toimi kunnolla. Se aiheuttaa tyytymättömyyttä, jonka voi purkaa vain puuttumalla rohkeasti EU:n talous alueen perusongelmiin, joista keskeinen on talouden ohjaaminen kunkin kansantalouden tueksi eikä jäykkää matalan inflaation rahapolitiikkaa vuosikymmenestä toiseen. Se hidastaa reaali talouden kasvua.

Juuri Suomessa olisi käytävä myös syvällisempää keskustelua talouskomissaari Olli Rehnin linjoista, jotka näyttävät keskittyvän vain leikkauksiin, mikä erittäin syvän laman aikana on yhtä järkevää kuin tulipalon sammuttaminen bensalla. Vai onko se Keskustan salainen strategia romauttaa EU? Ehkä Rehn on Paavo Väyrysen salainen agentti, jolla EU vihdoinkin hajoaa...

Arhi Kuittinen

Patomäki tiistain keskustelussa - video:

http://bambuser.com/channel/Finnsanity

Miten pelastaa demokratia?

Patomäki esittelee ensin kirjansa teemat.

Arhi Kuittinen

Keskustelu 4
RAHOITUSMARKKINOIDEN SÄÄTELY - Vasemmiston ja oikeiston vapauskäsitys :

http://bambuser.com/channel/Finnsanity/broadcast/1...

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Hyvä kirjoitus. Kriisissä on kysymys suuremmasta ongelmasta kuin vain kyseisten maiden ylivelkaantumisesta. Ennemmin tai myöhemmin jatkuvien talouskriisien pelastaminen veronmaksajien rahoilla tuhoaa kaikkien maiden talouden. Järjestelmää tulee muuttaa siten, että rahoitussektori kantaa vastuunsa ja kriisejä voidaan välttää ja niiden vaikutusta pienentää.

Henry Bjorklid

Todella asiallinen kirjoitus.

Näen asian näin:
- Joka tarttee fyrkkaa, hän antaa lainaajalle pantin.
- Jos pankit tarttee fyrkka, niin ei muuta kuin osakkeita peliin - pantiksi.
- Jos lainan antaja vaatii muuta(kin), jotta ei kohta taas ajauduta samaan tilanteeseen, niin siinähän velan ottaja kuuntelee.

- Jos ei pankit tartte fyrkkaa, niin odotelkoon, että Portugal, Kreikka ja noin puoli tusinaa muuta maata maksavat velkansa.

Ja Suomi voi hyvinkin pitäytyä rikkomasta kansainvälisiä sopimuksia, hoitamalla vain omia rahoituslaitoksia (panttia ja korkoa vastaan).

Henry

Risto Koivula

" Suomella on nyt vaalien takia ainutlaatuinen tilaisuus edistää kollektiivista oppimista. Tuki- ja vakauspakettiin osallistumisen ehdoksi täytyy laittaa selkeät institutionaaliset uudistukset. Tarvitaan rahoitusveroja, jotta pankeilta ja sijoittajilta voidaan alkaa kerätä vakauden vaatimia varoja, ja jotta voidaan alkaa rakentaa kestävämmällä pohjalla olevaa eurooppalaista ja globaalia talouspolitiikkaa. "

Eitarvita gobaalia talouspolitiikkaa eikä edes globaalia bisneslakia (sellainen olsi itse asiassa erittäin vahingollinen, aivan erityisesti sosiaalisten ja teknistekin innovaatioiden kannalta!) vaan tarvitaan

tieteellisesti ja demokraattisesti hallinnoitu globaali vertaluvaluutta, josaa kansalliset valuutat noteerataan, ja joka on sidottu jalometalli- ym. kantaan, joka tietyllä kattavuudella todella on olemassa.

http://ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/68438...

http://ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69212...

" Tarvitaan velkasaneerausta, jonka ehtoihin täytyy myös kuulua pankkien johdon ja omistajien henkilökohtainen osavastuu syntyneistä tappioista. Lisäksi rahoitusinnovaatioista täytyy tehdä luvanvaraisia."

YK:n luvan alaisia. EU lakkautetaan. Samoin NATO.

" Euroopan parlamentin tiistaina 8.3. hyväksymä aloite, jonka mukaan komission pitäisi alkaa valmistella rahoitustransaktioveron käyttöönottoa, on merkki laajasta liikehdinnästä oikeaan suuntaan. "

EU ei saa olla transaktioveron kerääjä, eivätkä muutkaan nurkkakuntaorganisaatiot.

Maailmanlaajuiselle transaktioverolle tarvitaan LAKIPERUSTA,jonka voi luoda ainoastaan ja vain YK:

" Aloite on kuitenkin monella tavalla epämääräinen; eikä siinä myöskään tehdä selkeää eroa eurooppalaisten ja globaalien ratkaisujen välillä. "

JSUT NIIN! Täyttä totta haastat!

" On aivan erinomaisen tärkeää varmistaa, että uudet verot kulkevat käsi kädessä sosiaalisesti vastuullisten ja demokraattisten institutionaalisten uudistusten kanssa. "

Joka globaali demokraattinen instituutio on YK.

" Rahoitusveron voisi hyvin jakaa kahteen osaan. Valuutanvaihtovero olisi yleismaailmallinen osa eurooppalaista rahoitusveroa. Valuutanvaihtoveroa varten luotaisiin avoin kansainvälinen sopimus, johon kaikki maat voisivat liittyä, ja uusi globaalidemokraattinen organisaatio. "

Sellainen voidaan luoda vain YK:n sisälle. YK:lle ei saa luoda "kilpailijaa".

" Muun osan rahoitustransaktioverosta voisi tässä vaiheessa toteuttaa EU:n sisällä. "

EU:n oma asia. Itse järjetelyssä EU:ta ei tarvita mihinkään, kuten EI MISSÄÄN MUUSSAKAAN!

" Siitä pitäisi tehdä eurooppalainen vero, mikä edellyttää institutionaalisia muutoksia EU:n sisällä. "

Maailmantalousneuvosto antaisi EU:lle mahdollisuuden "kasvojaan menettämättä" lakkautta euron, JA ITSENSÄ!

" Verot pitäisi asettaa ensisijaisesti Euroopan parlamentin hallintaan. Periaate on varmasti monille tuttu: ei verotusta ilman edustuksellisuutta! "

saksa lähtee ajamaan YK:n Maailmanvaluuttaneuvostoa (ja vetää palikkansa EU:sta jolla se on koko ajan uhkaillut, ja sillä myös tämän duden jörjetelmän aikanaan läpi ajanut!) jos e saa pysyvän jäsenen aseman YK:n maailmanvaluuttaorgaanissa.

Jaakko Virtanen - kohta ...

Nyt kun puhumme , että Kreikkaa tuettaessa tuemme samalla saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja... niin herää kysymys :kuinka kansallisia nuo pankit oikein ovatkaan ?
Missä mielessä pankit ylipäänsä ovat enää kansallisia ?

-------------------------------------------------------------------

Toinen huomio liittyy vilkkaan virtuaalirahan kontrolliin ... Muistan joskus 12-13 vuotta sitten pienehkön brittipankin mikä oli palkannut ammattitaitoiset ATK-nörtit rakentamaan pankille tehokkaat valuuttakeinotteluohjelmat. Pankki teki komeita tilejä valuutan osto-ja myyntiohjelmilla kunnes eräänä päivänä narahti siitä , että monasti olikin ostanut enemmälti kuin oli likvidideettia.
Pankinjohtajia nuhdeltiin ja nörtit pantiin lusimaan...
--------------------------- no mitä tästä opittiin ... nykyäänhän kaikki tekevät niin ...

Karl Marx

Hyvä ehdokas Palomäki, kiitoksia mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja siitä, että lähdet perustelemaan asioita ja avaamaan teidän ajattelua. Se on piristävää näin slogan-keskustelun parissa. Vaikkakin kirjoitatte asiallisesti ja näennäisesti ilman suurempaa tunteenpaloa, niin sisällössä olisi toivomisen varaa.
Otetaan tarkasteluun aluksi seuraava lause:

”Yleisesti rahoitusinnovaatioiden tavoitteena – tai ainakin tosiasiallisena vaikutuksena – on kiertää säätelyä, lisätä mahdollisuuksia ottaa riskejä ja siirtää riskejä muille niin että he eivät huomaa ottavansa riskejä.”

En ole nyt aivan varma, että oletteko ymmärtäneet sen mitä itse olette kirjoittaneet. Itse ainakin näkisin, että rahoitusinnovaatioilla pääasiassa annetaan mahdollisuus suojautua uudella tavalla tai uudelta riskiltä, jota ei ole vielä ymmärretty. Jälkimmäisestä ehkä esimerkkinä voisi toimia suojautuminen häntäriskiltä (hedging tail-risk). Ensi mainitusta, voisi nostaa esille credit default swap:n (CDS). CDS:ssä on tarkoitus suojautua vastapuoliriskiltä ja karkeasti se toimii seuraavalla tavalla: CDS:n ostaja maksaa korvausta asettajalle ja ostaja saa korvauksen asettajalta mikäli instrumentin alla oleva yritys menee konkurssiin tai selvitystilaan. Toisin sanoen, instrumentin ostaja pystyy pienentämään epävarmuutta omassa liiketoiminnassa. Tämä taas lisää ennustettavuutta, josta on hyötyä tehdessä investointeja. Toisaalta, rahoitusinnovaatiot myös mahdollistavat jonkun tietyn olemassa olevan arbitraasin hyödyntämisen ja täten sen poistamisen. Osa innovaatioista varmasti myös kiertää säätelyä, mutta tähän voi olla hyvät perustelut (tehokkuusnäkökulma).

Toisin sanoen, on väärin sanoa, että rahoitusinnovaatioiden tarkoitus on kiertää säätelyä, lisätä mahdollisuuksia ottaa riskejä ja siirtää riskejä muille niin että he eivät huomaa ottavansa riskejä. On totta, että nämä voivat olla joskus seuraamuksia niin kuin itse sanot, mutta ei sekään ole mikään vakio (elikkä lauseke innovaatiot = sinun ehdottomasi seuraamus ei ole tosi), koska esim. Suomessa ns. pääomaturvatut indeksilainat eivät ole aiheuttaneet ongelmaa ja yksinkertaiset instrumentit ovat aiheuttaneet paljon harmia.

Pointti on siinä, että et edes yritä määritellä tai eritellä mitkä tekijät ovat johtaneet positiivisin ja negatiivisiin seuraamuksiin. Sinulla ei ole edes minkälaista esitystä näiden eri tekijöiden merkityksistä ja todennäköisyyksistä. Toisin sanoen, et pysty esittämään näkemystä siitä että kuinka paljon rahoitusinnovaatiot ovat aiheuttaneet tappiota tai hyötyä. Sinänsä kyllä viittaat Stiglitzin ja siihen kuinka ”valtavirtataloustieteilijät” pitävät rahoitusmarkkinoita pareto-inferiorisia markkinoina. En tiedä miten Stiglitz on perustellut argumenttinsa, mutta tutkijana varmasti ymmärrät että sinänsä yhden ihmisen näkemys asiasta ei muodosta tieteellistä evidenssiä ja Stiglitzin malli, jos sellaista on, voi hyvin olla perinteinen knife-edge tilanne. Täten olisi hienoa, jos pystyisit kertomaan, että mihin Stiglizin mallin tai artikkeliin viittaat ja missä aikakausikirjassa (journal) se on ilmestynyt ja minä vuonna. Voin sen sitten iloiten tarkistaa.

Mutta jos oletetaan hetki, että vaistosi on oikeassa ja että rahoitusinnovaatiot ovat pahasta. Täten sinun mielestä niitä pitää säännellä. Ehdotat, että pitäisi rajata ne instrumentit joita saisi käyttää. Ensiksi tahtoisin kuulla, että mitkä ovat ne instrumentit joita saisi käyttää ja millä perustein. Jos itse et osaa sanoa listaa instrumenteista (joka pitäisi siis olla perusoletus että pystyisit), niin millä perustein joku muu pitäisi nämä valita. Olisi perin outoa että jos et pystyisi näitä asioita esittämään. Tämän lisäksi toivoisin, että perustelisit miten kieltämällä tiettyjä instrumentteja ja täten lisäämällä ”ennakoivuutta” päästäisiin kuvailemasi tilanteeseen:

”Uusi periaate lisää jokaisen vapautta ja hyvinvointia yleistettävissä olevalla tavalla. Käytännössä se kieltää ainoastaan säätelijöiden ja muiden sijoittajien harhaanjohtamisen”

En vain pysty näkemään mikä linkki näillä asioilla on ja mitä siinä välissä tapahtuu. Voisin kuvitella, että nykyisillä instrumenteilla voisi kehitellä uusia synteettisiä instrumentteja. Tämä efektiivisesti kiertäisi esittämäsi säännön laillisesti. Toisaalta, jos oletetaan, että sääntöjä ei kierretä, niin eikö silti ole mahdollista, että joku taho voi ottaa nykyisillä instrumenteilla liian ison position suhteessa muihin ja kaatua ja täten luoda lisää epävakautta järjestelmään? Joten olisi mukava, jos tähdentäisit myös tätä asiaa.

Kirjoitat myös transaktioverotuksesta. Nostat hienosti esille kuinka rahoitustransaktioveron käyttöönoton aloite on ollut epämääräinen ja ei voi olla verotusta ilman edustuksellisuutta. Hyvä. Toisaalta, et lainkaan kyseenalaista rahoitusveron tarpeellisuutta. Minun ymmärrykseni mukaan ei ole tieteellistä evidenssiä, että rahoitustransaktioverolla saataisiin aikaan niitä muutoksia mitä halutaan. Tämä johtuu monesta seikasta, joista yksi tärkein on, että veron pitäisi olla niin alhainen, että sillä ei olisi käytännön merkitystä. Syy miksi veron pitäisi olla niin alhainen johtuu sitä, että rahoitusmarkkinoiden spreadit ovat niin alhaisia. Näin etenkin valuuttakaupassa, jossa noin 95 % kaupoista tehdään 1 % spreadin sisällä. Tiesit varmaan että tämä spreadi on siis pankin korvaus välittämisestä.

Toisaalta, pankkien rooli on usein väärin ymmärretty, enkä nyt tarkoita Zeitgeist / MAD / uusis aspektia (kaverit tuntuu ymmärtävän asian ihan väärin). Pankeilla kylläkin on isot positiot, mutta keskimäärin he pyrkivät sulkemaan näitä eli yhden position keskimääräinen elinikä on suht. pieni. Tämä tukee sitä ajatusta, että pankit toimivat välittäjänä ali- ja ylijäämä sektorin välillä ja täten jakavat riskiä. Oletko varmisti kohdistanut kritiikin siis oikeaan osoitteeseen?

On myös hyvä kysyä, että mikä on suojautumisen rooli. Moni yritys suojautuu korko- ja valuuttariskiltä ja tätä varten tarvitaan toinen osapuoli, joka on usein joku rahoitusalan yritys ja useimmiten nimenomaan jokin sijoitusrahasto. Toisin sanoen, suojautuminen ja spekulaatio ovat kolikon kaksi eri puolta. Jos ”spekulaatiota” halutaan laittaa kuriin, niin on riskinä, että suojatumismarkkinat häviävät. Tällöin olisi erittäin todennäköistä, että rahoitusmarkkinoiden volatiliteetti kasvaisi ja yritysten epävarmuus lisääntyisi. Täten yritykset investoisivat vähemmän ja talouskasvu vähenisi ellei jopa laskisi. En tiedä tarkkaan kuinka suuri tämä lasku olisi, mutta voisin kuvitella että se voisi olla erittäin merkittävä. Tahtoisinkin kuulla näkemyksesi asiasta eli mikä sinun arvio on siitä, että miten spekulaation vähentäminen muuttaa markkinoiden likviditteetiä ja täten mikä vaikutus sillä olisi yrityksille ja elinkeinoelämälle ja ennen kaikkea ihmisille.

Täytyy kuitenkin todeta, että kirjoituksessasi on kylläkin tietty pointti. Rahoitusmarkkinoilla on omat ongelmansa ja niitä kuulu tarkistella kriittisesti. Niin kuin itse kirjoitat: yhteiskunnalliset kriisit – rahoitusromahdukset, lama, työttömyys, sodat – ovat tärkeitä oppimisen kannalta. On kuitenkin perusteltua kysyä, että mihin tämä kritiikki kohdistuu ja ennen kaikkea miten.

Esimerkiksi olet täysin oikeassa siinä, että moral hazard (arvotappio?) on oikea ja relevantti ongelma. Toisaalta, moral hazardin syy on kuitenkin siinä, että valtio on päättänyt tehdä päätöksen pelastaa pankit. Jos eläisimme ihan puhtaassa markkina-taloudessa, jossa valtio olisi minimaalinen rooli (vrt. libertanistinen maailma, en tiedä tunnetko termiä), niin samaa moral hazard ongelmaa ei olisi. Aivan luonnollisesti, te tarjoatte ratkaisuksi lisää valtiota. Miksi ette puhu tilanteen kokonaisvaltaisesta analyysistä, joka kattaisi kaikki tahot? Miksi te suljette jo nyt pois vaihtoehtoja analyysissä, etenkin kun teidän ehdotuksessa on niin paljon auki olevia kysymyksiä?

Tällä hetkellä valitseva suuntaus tuntuu perustuvan lapselliseen huuteluun (vrt. persut) ja tunneperäiseen pankkien / rahoitusmaailman kritisoimiseen, johon välttämättä ei ole perusteita niin kuin olen tässä kirjoittanut. Tämä ei ole leikin asia – globaali talouskriisi aiheutti paljon pahaa, mutta meidän pitää ottaa aikaa ja tarkastella sitä rauhassa ja sitten vasta tehdä päätökset. Tieteellisen yhteisö pitäisikin olla se taho, joka edistää tätä rauhallista ja kokonaisvaltaista keskustelua.

Olet oikeassa myös siinä, että on tyhmyyttä odottaa yleismaailmallista suurkatastrofia ennen kuin edes aletaan harkita toisin toimimista. Toisaalta, on tyhmyyttä tehdä päätöksiä ilman, että ymmärretään asia perusteellisesti. Kenen leirissä sinä haluat seisoa?

Henry Bjorklid

LOL
En ole tohtori enkä ekonomi, mutta kyllä työtön puuseppäkin osaa lukea.
Nimimerkki Karl Marx sanoi:

"En ole nyt aivan varma, että oletteko ymmärtäneet sen mitä itse olette kirjoittaneet. Itse ainakin näkisin, että rahoitusinnovaatioilla pääasiassa annetaan mahdollisuus suojautua uudella tavalla tai uudelta riskiltä, jota ei ole vielä ymmärretty. Jälkimmäisestä ehkä esimerkkinä voisi toimia suojautuminen häntäriskiltä (hedging tail-risk). Ensi mainitusta, voisi nostaa esille credit default swap:n (CDS). CDS:ssä on tarkoitus suojautua vastapuoliriskiltä ja karkeasti se toimii seuraavalla tavalla: CDS:n ostaja maksaa korvausta asettajalle ja ostaja saa korvauksen asettajalta mikäli instrumentin alla oleva yritys menee konkurssiin tai selvitystilaan. Toisin sanoen, instrumentin ostaja pystyy pienentämään epävarmuutta omassa liiketoiminnassa. Tämä taas lisää ennustettavuutta, josta on hyötyä tehdessä investointeja. Toisaalta, rahoitusinnovaatiot myös mahdollistavat jonkun tietyn olemassa olevan arbitraasin hyödyntämisen ja täten sen poistamisen. Osa innovaatioista varmasti myös kiertää säätelyä, mutta tähän voi olla hyvät perustelut (tehokkuusnäkökulma).

Toisin sanoen, on väärin sanoa, että rahoitusinnovaatioiden tarkoitus on kiertää säätelyä, lisätä mahdollisuuksia ottaa riskejä ja siirtää riskejä muille niin että he eivät huomaa ottavansa riskejä."

__________________________

Uskotko myös pääsiäispupuun?
Oletko kuullut nimen John Paulson, kun on ollut puhetta CDS:stä?

Tässä on oikea syy, miksi Kreikka nousi tapetille:

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2010/05/16/nai...

Ja siitä selviää myös kuka veti välistä.

Täältä näet myös videolta tämän saman asian. Kolmen minuutin kohdalla puhuu Kreikan pääministeri. Kuuntele häntäkin:

http://www.youtube.com/watch?v=70IBdvYZw2I

Henry

Karl Marx

Lol itsellesi?

En tiedä huomasitko, että mainitsin tuossa vähän myöhempänä että yksi näkemys ei muodosta tieteellistä evidenssiä, missä tuossa tekstissäni kuitenkin oli loppujen lopuksi kyse: ei ole tieteellistä evidenssiä niistä asioista mitä Patomäki ajaa. Se, että tässä Goldmanin tapauksessa tapahtui jotain epämääräistä, niin ei tarkoita, että CDS:t tai muut innovaatiot johtavat aina huonoon lopputulokseen. Toisekseen, ei ole myöskään selvää, että oliko tämä oikeasti huono tapahtuma. Paulson oli oikeassa: asuntomarkkinat olivat ylikuumentuneet. Minkälainen romahdus olisi tapahtunutkaan, jos asuntomarkkinoita ei olisi lähetty kyseinalaistamaan? En katsonut videota, mutta katsoin otsikon ja voin sanoa, että tuskin siellä mitään maata mullistavaa on. Katson sen illalla ja mielelläni muutan kantaa, jos se muuttaa tilannetta, jota siis epäilen.

Väännetään rautalangasta: se, että rahoitusinnovaatio voi johtaa seuraamukseen joka voi näyttää negatiiviselta tai on negatiivinen, ei tarkoita että näin aina tapahtuu. Päinvastoin, rahoitusinnovaatiossa on paljon hyvää ja näin olen olisi hyvä tutkia asiaa rauhallisesti ja kliinisesti ennen kuin tehdään mitään päätöksiä. Pointti on siinä, että jos päätellään yleisempää kuvaa yksittäisestä tapahtumasta tai otoksesta niin voi helposti päätyä väärään tulkintaan ja tämän takia päätöksenteko pitäisi alistaa tieteelliselle prosessille tai ainakin käyttää lähdemateriaalia, joka täyttää tietyt vaatimukset. Esimerkiksi Taloussanomat on talouslehti eikä mikään tieteellinen aikakausikirja, joten ei sitä voi pitää tämän tason keskustelun asianmukaisena lähteenä. Puhumattakaan youtubesta.

Miksi näin? Minä ainakin uskon, että päätökset pitää tehdä perustellisesti ja harkiten käyttäen hyväksi se tieto mitä meillä on. Jos et usko tähän, niin se on valitettavaa. Jos koet, että jaat tämän näkymyksen, niin ehkä suosittelen, että voisit hetken istua koulunpenkillä ja tutustua taloudelliseen materiaalin (lue kansantaloustiede 101) ja tieteelliseen prosessin ja argumentaation osana tätä prosessia. Voisit ehkä täten sitten ymmärtää enemmän mistä puhutaan.

Henry Bjorklid

Höpö höpö, Karl Marx!

Alat yhtä-äkkiä puhumaan asuntomarkkinoista???!:
"Paulson oli oikeassa: asuntomarkkinat olivat ylikuumentuneet."

Taisi myös linkki jäädä lukematta.
Ja sen verran Youtubesta, että jos Kekkonen tai Kreikan pääministeri pitää puheen, niin kyllä se on aikalailla hyvä evidenssi siitä että he ovat pitäneet puheen.

_____________________________________

Edelleen nimim. Karl Marxin sanomisia:
"Se, että tässä Goldmanin tapauksessa tapahtui jotain epämääräistä, niin ei tarkoita, että CDS:t tai muut innovaatiot johtavat aina huonoon lopputulokseen."

Tämä on juuri sellaista tekstiä, jossa aina sivulauseessa on jokin "ei tarkoita että..., johtavat aina..."

Samanlainen kuin lauseet:
- "Vaikka talo palaisikin, niin ei se sitä tarkoita, että kaikki talossa olevat kuolisivat..."
- "Vaikka veneessä olisi reikä, se ei tarkoita että se kaikissa olosuhteissa uppoaisi..."
_________________________

Meinasin aiemmin hieman kysellä taustoistasi, mutta tämän viime vastauksen jälkeen se opn melko turhaa...
Pyydän vain, että hieman edes silmäilisit lähteitä, ennenkuin alat kommentoimaan.

Henry

Karl Marx

Vastaus tuohon sinun viimeisimpään viestiin:

Suosittelen, että luet läpi nuo minun kommentit, jos haluat jatkaa keskustelua tästä aiheesta. Ehkä sitten voisit ymmärtää mitä ajan takaa. Toisaalta, sinulla ei ole ollut luetun ymmärtäminen järin korkealla tasolla, joten en odota mitään.

Edelleen, taloussanomat tai youtube arvo lähteenä on tasan 0.

Pohojan Poika

Yksi keino torjua tulevaisuudessa pankkikriisejä on, että pankit pilkotaan niin pieniksi, että ne voivat kaatua aiheuttamatta koko järjestelmän kriisiä.

USA:ssa pankkeja menee nurin koko ajan, mutta ne ovat pieniä alueellisia pankkeja.

Ison investointipankin Lehman Brothersin konkurssi syöksi koko rahoitusjärjestelmän kriisiin 2008. Kukaan ei enää täysin luottanut kumppanipankkinsa kykyyn vastata sitoumuksistaan.

Jussi Jäntti

Heikki Patomäki on keskeisten kysymysten äärellä. Hyvä niin.

Talouden tuottavuuden kannalta rahoitusmarkkinoiden toimivuus ja tehokkuus ovat aivan keskeisiä asioita. Innovaatioita on meilläkin perinteisesti riittänyt, mutta jos niille ei saada rahoitusta niin hukkaamme mahdollisuuksia ja syömme käytännössä hyvinvointiamme. Rahoitusinnovaatiot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin tavanomaiset innovaatiot.

Patomäen kirjoitus oikaisee väitteissään aika paljon, blogiin ei kaikkea tietenkään saa mahtumaankaan. Kaipaisin kuitenkin edes vähän perusteita aika hurjille väitteille. Kommentit rahoitusinnovaatioiden haitallisuudesta ja tarpeesta tehdä niistä luvanvaraisia kuulostavat enemmän ideologisilta kuin mihinkään faktaan perustuvilta. Vaikuttaa lähinnä siltä, ettei Patomäellä ole teoreetikkona aavistustakaan mitä nämä hänen näkemyksensä käytännössä tarkoittavat.

Rahoitusmarkkinoilla ei ole keksitty juuri mitään periaatteellisesti uutta ainakaan yli sataan vuoteen, sovelluksia kylläkin. Rahoitusinnovaationa transaktiovero ei myöskään ole uusi, ei edes rahoitusmarkkinoiden transaktiovero. Tähän asti kokemukset ovat kuitenkin olleet niin huonoja, että veroista on luovuttu tai ne on vesitetty.

Patomäen esittämä rahoitustransaktiovero on tietenkin myös itsessään rahoitusinnovaatio - siis valtion rahoitusinnovaatio - ja mitä selvimmin Pareto-inferiorinen. Se olisi tietenkin myös uusi verolähde valtioille ja sillä voisi tietenkin lisätä verotuloja ja laajentaa veropohjaa merkittävästi.

Valuutanvaihtoveroa ei kuitenkaan voi toteuttaa ilman, että kaikki ovat mukana - ja tähän tuskin pääsemme koskaan. Muissa rahoitustransaktioveroissa puolestaan on lähellä jalkaan ampumisen vaara - tehottomasta EU:sta tehdään vieläkin tehottomampi. Jos rahoitustransaktiovero toteutuu jossain muodossa, niin sen pitäisi olla suuruudeltaan aivan marginaalinen per transaktio häiriöiden minimoimiseksi. Toisaalta tämä on mahdollista veropohjan laajuuden takia.

Transaktioverona esimerkiksi arvonlisävero on jo järkyttävän suuri - senkin pitäsi olla marginaalinen ja systeeminä yksinkertainen. Viidennes joka kaupasta valtiolle on käsittämätön määrä - ja korkean alv:n vaikutukset huonosti tunnettuja.

Joka tapauksessa on selvää, että laajan veropohjan pienillä verokannoilla päästään parempaan lopputulokseen kuin suurilla pienemmän veropohjan verokannoilla. Jos marginaalisella rahoitustransaktioverolla - mikä se sitten lieneekään - voidaan toteuttaa vaikkapa alv, joka olisi vaikkapa kymmenesosa nykyisestä, niin mahdollisesti päästäisiin vähemmän häiriöitä aiheuttavaan verotukseen ja tehokkaampaan talouteen.

Rahoitustransaktioverolla ei ole tietenkään mitään tekemistä valtioiden holtittoman taloudenhoidon kanssa. Raha ei ole korvamerkittyä - rahoitustransaktiovero ei suojele meitä poliitikkojen huonoilta päätöksiltä eikä vakauta pankkijärjestelmää tai taloutta. Varojahan voidaan käyttää mihin tahansa julkiseen tarkoitukseen, vero mikä vero.

Rahoitustransaktiovero ei myöskään poista toista perusongelmaa: korkeaa verotusta, joka tekee jo nyt EU:sta tehottoman ja kilpailukyvyttömän kaikkine sivuvaikutuksineen. Jos rahoitustransaktioveroa käytetään vain veroasteen nostoon, mennään ojasta allikkoon.

Heikki Patomäki, voisitko ystävällisesti laittaa linkkejä merkittäviin tutkimustuloksiin, joissa käsitellään valuutanvaihto- ja rahoitustransaktioverojen vaikutusta talouteen - siis jos tällaisia löytyy.

Arhi Kuittinen

"Ulkomaisissa talouslehdissä asiantuntijat ja poliitikot pitävät Euroopan kriisimaiden hallittua velkajärjestelyä tehokkaampana tapana talousvakauden ja kasvun varmistamiseksi kuin loputonta tukipakettien tietä, minkä katsotaan vain pitkittävän ongelmaa."

http://www.demari.fi/uutispaiva-demari/uutiset/uus...

Karl Marx

On se vähän hassua kun Patomäki ei viitsi vastata noihin kysymyksiin...

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Kiitos paljon monista hyvistä kommenteista! Kuumeisten vaali- ja työkiireiden keskellä ei ole helppoa reagoida kaikkiin kysymyksiin ja vasta-argumentteihin, mutta yritän kuitenkin vastata muutamiin olennaisiin kohtiin.
Historiallisesti rahoitusinnovaatioiden ongelmallisuus – ja myös niiden yhteys moniin suoranaisiin huijauksiin – on hienosti dokumentoitu Charles P. Kindlebergerin klassikossa Manias, Panics and Crises. A History of Financial Crises.
Teoreettisemmin (väljästi tulkiten uusklassisen metodologian sisällä) samaa asiaa on tarkastellut Joseph Stiglitz monissa tunnetuissa tieteellisissä artikkeleissaan, suoraan tai epäsuoraan. Hänen argumenttinsa kaupan tai rahoituksen tyypillisestä Pareto-inferiorisuudesta soveltuvat myös tälle alueelle, kuten hän on itsekin eri yhteyksissä todennut. Ks. Economistin Levine vs. Stiglitz debatti tästä aiheesta osoitteessa http://www.economist.com/debate/days/view/471. Ross Levinen argumentit nojaavat oletukseen kontingentista ja kiistellystä yhteydestä rahoitusinnovaatioiden ja teknologisten innovaatioiden yhteydestä (riskirahoituksen voi järjestää myös esim. valtiollisesti), mutta ei hänkään esitä että rahoitusinnovaatiot sinänsä lisäisivät mitään hyvinvointia.
Artikkelissa “What Next? An Explanation of the 2008-9 Slump and Two Scenarios of the Shape of Things to Come”, Globalizations, (7):1, March-May 2010, pp. 67-84, totean, että luoton sekuritisaatio ja uudelleen paketointi helposti vaihdettaviksi arvopapereiksi oli olennainen osatekijä 2007-9 kriisin syntymisessä.
Kirjassa Democratising Globalisation. The Leverage of the Tobin Tax (Zed Books 2001) nojasin teknisissä veronkeruuseen liittyvissä kysymyksissä mm. Rodney Schmidtin töihin. Uudempi tiivistelmä Schmidtin monista keskeisistä argumenteistaan löytyy osoitteesta www.stampoutpoverty.org/download.php?id=400. Lieven Denysin kanssa kirjoittamamme sopimusluonnos globaalista valuutanvaihtoverosta määrittää veropohjan oikeudellisesti niin, ettei veronkierto ole mahdollista – tai ainakaan kannattavaa (ks. http://www.nigd.org/ctt). Mikä tahansa maaryhmä (tai jopa yksittäinen maa tai valuutta-alue) voi laittaa veron toimeen. YK:ta ei tähän tarvita. Päinvastoin, sen mekanismit estäisivät veron toteuttamisen. Parempi on luoda uusi kaikille avoin sopimus, joka samalla luo globaalidemokraattisen valuutanvaihtovero-organisaation.
Ehdotan täydentävää Eurooppa-pohjaista yleistä rahoituskauppaveroa koska myös EU tarvitsee pohjaa finanssipolitiikalle. Nykyisenkaltainen EU on kestämättömällä pohjalla, koska se nojaa oletukseen automaattisesti itseään tasapainoon ohjaavista markkinoista. Sellaisia markkinoita ei ole kuin neoklassisten talousteoreetikoiden teknokraattisissa kuvitelmissa. En kannata eurooppalaisen kansakunnan tai yksinkertaisen liittovaltion rakentamista, mutta askeleita siihen suuntaan voi ottaa jos samaan aikaan saamme aikaan vastaavia globaaleja reformeja.

Toimituksen poiminnat