*

Heikki Patomäki

Donald Trump ja maailmanhistorian kaksoisliike

Viime kuukausina kaikki suuret poliittiset ”yllätykset” ovat menneet samaan suuntaan. Pian Brexitin jälkeen seurasi vallankaappausyritys Turkissa ja nopea siirtyminen Erdoğanin populistiseen diktatuuriin. Ranskasta kantautuneiden uutisten mukaan Marine Le Penin kannatus presidentiksi on jo 30%:n luokkaa. Myös Venäjä on muuttunut yksinvaltaisempaan ja nationalistis-populistisempaan suuntaan parin viime vuoden aikana, joskin ehkä vähemmän dramaattisella tavalla. Samaten myös esimerkiksi Intiaa hallitsee nationalistis-populistinen Bharatiya Janata Party (BJP).

Donald Trumpin ”yllätysvoitto” on suoraa jatkoa tähän sarjaan. Trump on sekoitellut puheissaan kansalliskiihkoa, maahanmuuttajavastaista rasismia, vanhanaikaisia seksismiä, valheita ja puhdasta ja yksinkertaista kiihkoilua. Mutta hän on myös hyökännyt maan eliittiä vastaan, joka ratkaisee vaalit suurella rahalla ja valtamedian tuella, ja arvostellut globalisaatiota, joka vie työpaikat ja toivon tulevaisuudesta.

Niille, jotka ovat lukeneet Karl Polanyin kirjan The Great Transformation (1944), viimeaikaiset poliittiset kehityskulut eivät näytä yllättäviltä. Polanyin mukaan vapaamarkkinakapitalismi on vain ”karu utopia”. Hyödykkeistämällä kaiken ihmisiä ja luontoa myöten, ja lisäämällä eriarvoisuutta yhteiskunnassa, se saa ennemmin tai myöhemmin aikaan yhteiskunnan itsepuolustusreaktion. Ensimmäinen liike on jo itsessään väkivaltainen: valtio rakentaa ”vapaat markkinat”, usein pakolla. Toinen liike on vastareaktio ja voi myös olla väkivaltainen: markkinat pyritään saamaan palvelemaan yhteiskunnan tarpeita.

Tilanteen kruunaavat sellaiset maailmantalouden järjestelyt, jotka jättävät deflationaarisen talouskehityksen ainoaksi mahdollisuudeksi sopeutua maailmantalouden muutoksiin ja kriiseihin. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tämän takasi jokseenkin automaattisesti kultakanta. Nykymaailmassa saman roolin ovat ottaneet monet talouskuria pakottavat institutionaaliset mekanismit, luottokelpoisuuden arvioinnista ja Bretton Woods -instituutioista EU-sopimuksiin.

Deflationaarinen kehitys tarkoittaa palkkojen alenemista, työttömyyttä ja epävarmuuden lisääntymistä. Demagogien on helppo kääntää vapaamarkkinoiden ja darwinistisen kilpailun lietsoma eksistentiaalinen turvattomuus yhteisön vastareaktioksi. Syiden sijasta nimetään syntipukkeja. Uhri on aina ”kansa”, joka nykymaailmassa tarkoittaa niin ”tavallisia ihmisiä” kuin ”kansakuntaa”.

Yhteisön itsepuolustusreaktiosta on olemassa myös demokraattinen vasemmistoversio. Eliitti ja suuri raha kuitenkin vastustavat Jeremy Corbynia tai Bernie Sandersia ja pyrkivät pelaamaan heidät ulos politiikan keskiöstä. Onnistuessaan eliitti ja suuri raha jättävät kentän avoimeksi oikeistodemagogeille.

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa oli siis vaihtoehtoina joko se, että jatketaan karun vapaamarkkinautopian ajamista tai tuetaan oikeistopopulistista muutosta, joka vie Yhdysvaltoja Turkin, Venäjän, Intian ja Marine Le Penin visioiman Euroopan tielle.

Vapaus ja demokratia maailmassa tukehtuvat. Arvaamattomuus lisääntyy ja maailmanhistoriallinen suuronnettomuus tulee aina vain lähemmäksi.

Jokohan uusliberaalin eliitin olisi aika ryhtyä arvioimaan uudelleen niitä todellisia vaikutuksia, mitä heidän vapaamarkkinaprojektillaan on? Jokohan mediankin olisi syytä alkaa antaa tilaa myös demokraattiselle kosmopoliittiselle vasemmistolle?

Heikki Patomäki

PS. Kiinnostuneet voivat lukea tarkemman analyysini Polanyin kaksoisliikkeestä täältä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän RikuRanta kuva
Riku Ranta

Kiitos Heikki Patomäki, laitoit blogin muotoon samoja ajatuksia joita on pyörinyt myös omassa mielessäni tänä aamuna. Uusliberalismi on tullut tiensä päähän sen emämaassa, mutta valitettavasti sillä huonommalla tavalla kahdesta. Valitettavasti uusliberaalin eliitin suhtautuminen taitaa olla mallia Après nous le déluge.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

HP: "Yhteisön itsepuolustusreaktiosta on olemassa myös demokraattinen vasemmistoversio. Eliitti ja suuri raha kuitenkin vastustavat Jeremy Corbynia tai Bernie Sandersia ja pyrkivät pelaamaan heidät ulos politiikan keskiöstä. Onnistuessaan eliitti ja suuri raha jättävät kentän avoimeksi oikeistodemagogeille."

Joissakin jenkkikommenteissa tuli esiin se että monet Bernie Sandersin kannattajat olivat siirtyneet hiljaa Trumpin kannattajiksi. Sikäli ymmärrettävää molempien käyttäessä osin samaa retoriikkaa. Ehkäpä juuri nämä Bernien vasemmistolaiset olivat niitä jotka häveliäisyyssyistä eivät gallupeissa kehdanneet sanoa mielipidettään ja joka johti kaikkien gallupeiden ja valtamedian vääristymään Clintonin kannalle. Voisikohan populistinen oikeisto ja kosmopoliittinen vasemmisto löytää edes taktisia yhteistyömahdollisuuksia vapaamarkkinaprojektin vastustuksessa?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Euroopassa paluuta kansallisvaltioajatteluun on vauhdittanut EU itse, joka EMU:n kautta on toiminut juuri niin kuin kirjoittajan mainitsema Bretton Woods -järjestelmä, muinainen kultakanta tai luottoluokituskontrolli.

Niillä on varjeltu vakautta mutta samalla edistetty muun muassa sisäisiä devalvaatioita ja valtioiden varallisuuden hupenemista.

Kun kansakunnat nousevat vastustamaan tätä monetarismiksi, markkinakapitalismiksi ja globalisaatioksikin sanottua tendenssiä, ilmiötä moititaan sitten nationalismiksi tai populismiksi.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että "populismin" oikea nimi voisi olla myös kansanvalta eli demokratia. Kyse on eräänlaisesta vallankumouksesta, kun kansakunnat nousevat ylikansallista vallankäyttöä vastaan ja haluavat itsemääräämisoikeutensa ja -mahdollisuutensa takaisin. Tästä on kyse niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin.

Surkuhupaisaa on, että EU luotiin alun perin poliittisista syistä, motiivina muun muassa rauhan takaaminen Euroopassa. EU:n johtavaksi motiiviksi on kuitenkin paljastunut EMU.

Esimerkiksi Connolly (teoksessaan "The Rotten Heart of Europe" 1995) ja Feldstein (teoksessaan "EMU and International Conflict", 1997) ennakoivat, että EMU voisi johtaa jopa sotaan!

EMU:n syntymiseen vaikutti ratkaisevasti Saksojen yhdistyminen, jonka muiden muassa Ranskan presidentti Mitterrand ennusti vaatien eräässä vaiheessa Britannian ja Venäjän edeltäjän kanssa liittoa Saksan kasvavan vaikutusvallan hillitsemiseksi. Keinona nähtiin valuuttaunioni, jonka syntymiseen myös sosialisteilla ja vasemmistolla oli siis ratkaiseva osuus.

Ei pidä syyttää EMU:sta vain oikeistoa, kapitalismia tai monetarismia, sillä EMU on levännyt vasemmiston suosimien poliittisten motiivien varassa, ja niin on edelleenkin.

Myös Venäjällä lentoon lähtenyt nationalismi on lähinnä EU:n ja EMU:n seurausta, kun maa on pyrkinyt vahvistamaan asemiaan EU:ta vastaan. EU ja EMU eivät ole todellakaan olleet maanosallemme onneksi.

Valittavana on nyt neljä tietä:

1) Nykyisen politiikan jatkaminen kohti liittovaltiota ja yhteistä verotusta. Siihen liittyvät keskuspankin harjoittaman rahoituksen jatkaminen, "no bailout"-säännön rikkominen ja muidenkin peruskirjan periaatteiden pyörtäminen.

2) Sosialismin tie (sisältäen muun muassa pankkien kansallistamisen ja valtiontalouksien pelastamisen akordien kautta).

3) Nationalismin tie (vastareaktiona edellisistä syntyvään inflaatioon ja kurjistumiseen).

4) Vähittäisen ja hallitun paluun mahdollisuus kohti omia valuuttoja ja kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta. Tähän kuuluvat EU:n paluu vapaakauppaliitoksi sisämarkkinaetuineen ja EMU:n purkaminen.

Yhteisellä valuutalla ei ole ollut mitään vaikutusta vapaakaupan sujuvuuteen aiemminkaan, joten se on ollut aivan turha väline ja hyppy tuntemattomaan. Valuuttojen vakautta edistäessään se on puolestaan kuolettanut taloudesta sen dynaamiset motiivit.

Itse muuten kannatan em. vaihtoehtoa numero 4.

Käyttäjän TomSundman kuva
Tom Sundman

Vaalitulosten kommenteissa on liiaksi keskitetty Trumpiin, persoonaan ja mitä hän edustaa. Taustalla löytynee se valtakeskittymä joka vaalituloksesta hyötyy. Ketä he ovat? Mitkä ovat heidän pyrkimyksensä?

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Donald Trumpissa yhdistyy nyt näkökulmasta toki riippuen erityisenä ilmiönä se, että mahdollisuus USA:n ja Venäjän välien ainakin osittaiseen lientymiseen mahdollistaa myös USA:n muutoin niin kovasti suosimain talouspakotteiden eli taloussodankäynnin aktiivisimpien toimien purun. Tämä saattaa edesauttaa myös EU:n ja siinä sivussa Suomenkin irtautumisen kovin syväksi ja pitkäksi venähtäneestä ja moralisoinnin populismia pulppuavasta talouden ja taloussodan suosta. Tämä taasen näin kapitalismin oloissa saattaa olla ehkä paradoksaalisestikin maalimanrauhaa vakauttava tekijä. Varsinkin kun USA joutuu todella talostöihin Kiinan ja kumppaneiden porskuttaessa valtiokapitalismin lavealla talousstradalla.

Toki on otaksuttavaa, että tällinen kehitysnäkymä ei innosta joitakin Suomen innokkaimpia talouspakotteiden kannattajia. Ehkei innokkaimpia Naton kannattajiakaan, sillä sopiusammat välit USA:n ja Venäjän kesken aiheuttavat Natollekin jossain määrin uuden uskottavuusongelman "rauhantyön" edistämisen merkeissä.

Mitäpä tähän näkymään sitten sanovatkaan mediamme, UPI ja muut innokkaimmat Venäjällä ja Putinilla Suomelle ja EU:lle uhkakuvia pelaavat?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Niinpä net heikotki tai ainaki väheksytytki joskus pääsee vaikuttamhaan ja nyt näyttää, että yhä enämpi ja mitä tästä opimme, että se kaikkien, ihan kaikkien hyvinvointi ois hyvä homma?

Laitan tähän tämmösen, minusta ihanan some-kiertolaisen, minusta tämon mainio ja komppaan:

"Mitä positiivista Trumpin valinnasta voi seurata?
-TTIP kaatuu?
-Suomi ei pääse Natoon?
-Meidän ei ehkä tarvitsekaan tehdä kilpailukyykkyä kiinalaisten palkkatasoon saakka?
-Aseiden kalistelu USA:n ja Venäjän välillä vaimenee, Itämerelläkin?
-Yle voi säästää lakkauttamalla kaiken komediatuotannon ja ottaa ohjelmistoon esim "Noin viikon Trump-uutiset"?
Postaus sponsored by Rapala."

Toimituksen poiminnat