*

Heikki Patomäki

Missä on toimittajien etiikka? UPI-raportista osa 2

Moni media nosti UPI-raportin ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla” lööppeihin, etusivulle, pääuutiseksi tai myötäsukaisten pääkirjoitusten aiheeksi.

Motiivit tehdä näin varmasti vaihtelevat. Raportti voi näyttää merkittävältä, koska se on Valtioneuvoston tilaama selvitys Ulkopoliittiselta instituutilta. Osa toimittajista on varmasti itse yhtä Venäjä-kielteisiä kuin UPI:n ”tutkijat” ja mielellään julkaisevat Venäjä-pelottelua. Lööppipelottelu myös myy. Uutiset ovat kaupallinen tuote: mitä tahansa ollaan valmiita nostamaan näyttävästi esiin, jos se lisää myyntiä.

Mutta missä on toimittajien etiikka? Miksi raportin tulkinnat otettiin annettuna?

Miksi juuri kukaan ei arvioinut kriittisesti sitä, mihin raportin tulkinnat ja niistä johdetut väitteet oikein perustuvat? Oliko syynä kenties se, että selvitys pitkälti mukailee nykyhallituksen virallisia näkemyksiä? Kuinka tämä sitten eroaa Venäjän valtiovetoisesta mediasta, joka ei julkaise kritiikkiä maan hallintoa kohtaan?

Vuosikymmenien saatossa on työstetty ja julkaistu monia eettisiä koodeja ja standardeja toimittajille. Niiden yhteinen peruslähtökohta on totuuden ihanne. Jokaisen tiedonlähteen käyttökelpoisuutta ja asianmukaisuutta on pyrittävä arvioimaan kriittisesti. ”Arvioi tiedon ja tulkintojen luotettavuutta.” Asioita pitää käsitellä monipuolisesti ja useammasta näkökulmasta. ”Etsi toisenlaisia näkökulmia ja anna niille tilaisuus tulla esiin ja yleisön tietoon.”

Useimmat toimittajat ovat saaneet yliopistollisen koulutuksen ja tietävät hyvin, mitä lähdekritiikin vaatimukset ovat. Myös mediat itse kouluttavat toimittajiaan lähdekritiikkiin – tai ainakin niiden pitäisi tehdä niin. Esimerkiksi Yleisradion Ohjelmatoiminnan säännöstön ohjelmatoiminnan pääperiaatteita koskevassa luvussa todetaan:

"Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Lähdekritiikki on erityisen tärkeää kiistanalaisia kysymyksiä käsiteltäessä tai hankittaessa tietoja nimettömänä pidettävältä tietolähteeltä. Lähteen luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus."

Jokaiselle, joka ottaa UPI-raportin käteensä, täytyy olla välittömästi selvää, että se nojaa suurelta osalta nimettömien haastateltavien mielipiteisiin. Raportin lopussa on kyllä lista haastateltavista – melkoista valintaa siinäkin – mutta edes haastateltavat eivät itse voi verifioida sitä, mistä lähteestä mikäkin sitaatti on; tai onko kukaan haastateltavista edes sanonut sitä mitä raportin sitaatissa esitetään.

Vähänkään kriittisemmälle lukijalle pitäisi nopeasti paljastua myös, että UPI-raportin tulkinnat ja väitteet ovat ladattuja. Klassinen esimerkki ladatusta kysymyksestä on tämä: ”milloin olet lakannut lyömästä puolisoasi?”. Siinä ennakko-oletetaan, että henkilö on aiemmin harjoittanut väkivaltaa puolisoaan kohtaan. Samalla tavalla esimerkiksi tämä kohta UPI-raportista on ladattu:

"Venäjän strategisten asiakirjojen uudet muotoilut painottavat Venäjän olevan patoamispolitiikan kohteena ja väittävät, että Naton sotilaskaluston sijoittaminen lähemmäs Venäjän rajoja muodostaa uhkan Venäjän kansalliselle turvallisuudelle. Tätä viestiä on tehostettu useilla syytöksillä, joissa on väitetty lännen olevan syyllinen Ukrainan ja Syyrian konflikteihin. Venäjä käyttää uhka-arvioita ulottaakseen valtapolitiikkaansa naapureihinsa. Kun Venäjä ilmoittaa julkisesti tuntevansa olonsa uhatuksi kaikilta suunnilta, se pyrkii saamaan naapurinsa käyttäytymään omien intressiensä mukaisesti."

Tässä selvityksen kirjoittajat ennakko-olettavat, että Venäjän viralliset tulkinnat ovat sekä vääriä että tarkoitushakuinen keino edistää ”valtapolitiikkaa”. Tulkinnassa poissuljetaan se mahdollisuus, että Venäjän johto oikeasti uskoisi, mitä sanoo, tai että Venäjän tulkinnat voisivat olla edes alustavasti plausiibeleja, siis uskottavia ja vakuuttavia.

Lainauksessa esitettyjen väitteiden looginen seuraus on, että Venäjä ei itse voi olla uhattu, mutta se voi olla ja on muiden uhkaaja. Selvityksen kirjoittajat siis antavat ymmärtää, että Naton aseet eivät ole uhka, niiden sijoittelusta ja luonteesta riippumatta, kun taas Venäjän aseet ovat osa sen ”valtapolitiikkaa”.

UPI-raportissa ei osoiteta tieteellisesti luotettavin keinoin yhtään mitään, vaan siinä lukija houkutellaan hyväksymään yksi yksipuolinen tulkinta todellisuudesta nojaamalla värittyneisiin kategorioihin ja ladattuihin väitteisiin.

Journalismin etiikkaan kuuluu vahva kehotus olla rakentamatta stereotypioita – esimerkiksi Venäjästä. Venäjää saa ja pitää käsitellä kriittisesti, mutta moni- ja tasapuolisesti ja ilman negatiivissävyisiä yliyleistyksiä.

Toimittajien ammattietiikkaan kuuluu myös vahingon ja harmin minimoimisen periaate. Turvallistaminen, viholliskuvien rakentaminen tai jopa suoranainen sodanlietsonta on journalismin perusperiaatteiden vastaista toimintaa.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Toimittajat tekevät myös hyvää työtä, tässä tapauksessa Lännen Media ja Pohjalainen.

Pentagon vahvistaa: USA neuvottelee Suomen kanssa nimenomaan puolustusyhteistyön syventämisestä

http://www.pohjalainen.fi/uutiset/kotimaa/pentagon...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

... mutta kyse ei ole "puolustussopimuksesta", kuten jotkut harhaanjohtavasti väittävät.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Siteeraan itseäni omasta blogistani: Sanavalinnat ovat tärkeitä ; )

http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2218...

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ruotsin hallituksen Nato-selvityksestä liikkuu tietoja ennen sen julkaisemista. Tämä ei tulisi kuuloonkaan Suomessa, jossa toimittajat ja virkamiehet ovat yhtä suurta perhettä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1472781337981?ref=hs-et...

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

"Missä on toimittajien etiikka? "
Aivan totta , siinä on kyllä korjaamista mutta enemmän minua ihmetyttää joittenkin valtion ylläpitämien laitosten rohvessorien etiikka joka antaa suoltaa Venäjän ropakantaa ihan surutta.
Venäjän uhkailupolitiikkaan heillä ei ole mitään vastaansanomista mutta kun suomalaiset nostavat esille aiheita oman turvallisuutensa takaamisesta niin silloin lyödään koko professuurin antamalla painoarvolla.
"Medvedev jyrähti ulkomailla asuvien venäläisten oikeuksista: Puolustamme heitä kaikkialla maailmassa, kuten teimme Krimillä."

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Heikki Patomäki,

Kirjoitatte ja ehkä jopa ajattelette, että "Vähänkään kriiitiselle lukijalle pitäisi nopeasti paljastua myös, että Upi- raportin väitteet ja tulkinnat ovat ladattuja".

Olen paitsi tällä kertaa myös usein aiemmin huomannut että monet väitteenne ja tulkintanne ovat niin ladattuja, että teitä on vaikea ottaa vakavasti.

Puolueettomuus ja kriittisyys olisivat suositeltavia. Eiköhän Venäjä pidä puoliaan ilman innokkaiden suomalaisten kiihkeähköä tukeakin.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Toimittajien ja median toiminnan analyysin (jota Patomäki blogissaan hyvin tekee) rinnalla tarvitaan tieteen ja tutkimuksen ohjailun ja ns. riippumattomuuden analyysiä. Riippumattomuus ja autonomia ovat sanoja joiden taakse kätketään milloin minkäkinlainen mielipidepohjainen ja valtarakenteita suosiva "tutkimus". Myös ja erityisesti UPIn toiminnasta ja ohjailurakenteista tarvitaan peräti tieteellinen tutkimus. Nopea vilkaisu tuotti jo seuraavat havainnot:
- UPI on eduskunnan laitos vuodesta 2006.
- johtaja on virkasuhteessa, tutkijat työsuhteessa eduskuntaan (tutkijat lienevät kevyesti irtisanottavissa, kuuliaisuus)
- laitoksen hallituksen valitsee eduskunta (tosiasiallinen merkitys?)
- hallitus valitsee laitoksen johtajan (Teija Tiilikainen nyt)
- johtaja (Tiilikainen) valitsee kaiken henkilökunnan, tutkijat ja muut. Tämä on erittäin merkittävä seikka, totaalinen johtajavaltaisuus (ylipäänsä eduskunnan laitokset ovat päällikkövirastoja, mikä on häpeäksi eduskunnalle).

Miten UPIn tutkijat on käytännössä valittu, miten ja kuka valinnat on valmistellut, mikä on tutkijakunnan koostumus, miten ja ketkä tutkijat voivat vaikuttaa selvitysten aihevalintoihin, painotuksiin ynnä muuhun?

Tällainen analyysitarve ei tietenkään koske vain UPIa. Sama analyysi on tehtävä mm. seuraavista:
- yliopistojen henkilökunnan nöyryyttäminen (tahalliset leikkaukset ym)
- opiskelijoiden tarkoituksellinen nöyryyttäminen (opintotuen leikkaus, asumistuen perustemuutos)
- yliopistojen totaalinen johtajavaltaisuus (vertaa UPI) sekä sidonta yrityksiin
- Akatemian kytkentä poliittiseen ohjaukseen (strategianeuvosto ja ns. strateginen tutkimus, valtioneuvosto)
- valtioneuvoston ns. tilaustutkimus (UPI, Himanen ja moni muu)
- valtion tutkijavaikutteisen tutkimustoiminnan alasajo (Stakes, THL, Metla, Rktl ym), tutkijat on irtisanottu ja loput vaiennettu, "tästä ette saa puhua")

Kaiken kaikkiaan tarvitaan uudenlainen vaihtoehtoinen, nykypolitiikassa riippumaton yliopisto, tutkiva laitos tai muu sellainen. Ketkä alkavat panna toimeksi?

Seppo Hildén

"Missä on toimittajien etiikka?"

....kysyy blogisti otsikossaan.

Siis vasemmistoliittoon kuuluva blogisti, jolla ei ole kun yksi tapa jäsentää maailmankuvaa.

Satiiria on tästä blogista turha enää vääntää, blogisti tekee sen tietämättään ihan itse.

Heh.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Oli erittäin hyvä ja selkokielinen näkemysraportti siitä, miten venäläinen maailma nyt makaa, ja mikä sen merkitys on meille. Ainoa pelottava asia raportin jälkimainigeissa on ollut, miten jotkut poliitikot ja muutamat muut haluavat sitkeästi kieltää vallitsevan todellisuuden.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"Pentagon vahvistaa: USA neuvottelee Suomen kanssa puolustusyhteistyön syventämisestä"

 http://www.aamulehti.fi/kotimaa/pentagon-vahvistaa-usa-neuvottelee-suomen-kanssa-puolustusyhteistyon-syventamisesta/

Juuri julkaistiin UPI-raportti ja sitten tuli julkisuuteen yllä oleva tieto. Mikä sattuma! ;-)

Toimituksen poiminnat