*

Heikki Patomäki

DiEM25: tulevaisuuden airut?

Uusi eurooppalainen liike on pantu alkuun Berliinissä. Liikkeen keulakuvan Janis Varoufakisin lisäksi puhujina tilaisuudessa olivat muun muassa Slavoj Žižek ja Julian Assange sekä joukko eturivin vasemmistolaisia ja vihreitä poliitikkoja.

Merkittävä osa eurooppalaista vasemmistoa on alkanut vakavasti pohtia ”suunnitelma B:n” – siis eurosta eroamisen – mahdollisuutta. Varoufakisin ja kumppaneiden mielestä tämä on lyhytnäköistä. Olemme joka tapauksessa keskinäisriippuvaisia. Yhden maan talousongelmat ja valinnat heijastuvat muihin. Pahimmassa tapauksessa hallitsematon kehitys ja vastakkainasettelujen lisääntyminen voi päätyä sotaan.

Varoufakis ja kumppanit päättelevät, että siksi meidän täytyy demokratisoida EU. EU:n demokratisoiminen mahdollistaisi talouspoliittiset ja muut vaihtoehdot unionin sisällä. Liikkeen idea on toteuttaa demokratia unionin tasolla vuoteen 2025 mennessä.

Vasemmiston ”realistinen” suunta ei kuitenkaan enää usko tämän olevan mahdollista. Kreikan julma kohtalo sinetöi epäuskon unionia kohtaan.

Olen jo aiemmin esittänyt, miten kansalaisaloitteita ja kansanäänestyksiä voidaan käyttää strategisesti EU-muutoksen edesauttamiseen. Tämä strategia edellyttää, että eurosta eroaminen on äänestyksissä todellinen mahdollisuus.

Tässä blogissa yritän lyhyesti perustella, miksi talouspoliittisen itsenäisyyden lisääminen ei kuitenkaan olisi pysyvä tai kestävällä pohjalla oleva ratkaisu itsessään. Tarvitaan parempia yhteisiä instituutioita koko maailmantalouden tasolla – ja myös Euroopassa. Siksi DiEM25 on enemmän kuin tärkeä ja tarpeellinen, mutta sellaisenaan riittämätön.

Jokainen maa on osa maailmanlaajuista työnjakoa. Suuri osa kaikesta mitä kulutamme, tulee muualta. Työn tuottavuuden lisääntyminen seuraa teknologian kehityksestä, mikä suurimmalta osaltaan tapahtuu muualla kuin Suomessa. Ostamme uudet teknologiat tänne. Suurtuotannon edut toteutuvat merkittävimmiltä osin niillä sektoreilla, joilla tuotetaan tavaroita (pikemminkin kuin vain palveluita) koko maailmantalouden tarpeisiin. Autarkia eli tiukka pyrkimys omavaraisuuteen ei toimi.

Suhdannevaihtelut siirtyvät helposti maasta toiseen. Talouspoliittisten päätösten vaikutukset eivät koskaan pysähdy maan rajoilla. Mitä isommasta maasta on kyse, sitä enemmän sillä on rakenteellista valtaa yli muiden, halusi se sitä tai ei. Saksan keskuspankki dominoi Eurooppaa jo ennen euroa; nyt sen sijaan meillä on EKP.

Yhden maan ylijäämä on toisen maan alijäämä. Vaihtotaseen alijäämä merkitsee velkaantumista. Asemamme maailmantalouden työnjaossa vaikuttaa siihen, miten vaihtosuhteet kehittyvät. Osa maista on esimerkiksi joutunut toistuviin velkakriiseihin. Velkoja on peritty myös tykkiveneiden avulla. Yhteenkietoutuneessa maailmantaloudessa on epäsymmetrisiä valtasuhteita, jotka saavat monia muotoja.

Myös maailmanlaajuisella rahoitusjärjestelmällä – joka nousi maailmantalouden keskiöön ensimmäisen kerran jo kaudella 1871-1914 – on merkittävää valtaa. Joskus rahoituksen langat ovat tukeneet voimien tasapainottelua valtioiden välillä ja rauhaa, mutta usein rahoitusjärjestelmän toiminta on edesauttanut militarisaatiota tai johtanut romahduksiin, sellaisiin kuin vuonna 1929, mikä tarjosi Hitlerille tilaisuuden valtaan.

Myös sota, globaali lämpeneminen tai ekologinen katastrofi koskettavat meitä kaikkia. Valtion rajat eivät suojele näitä vastaan yhtään enempää kuin ne suojelevat meitä ydinonnettomuudelta, joka tapahtuu Tšernobylissä, Fukushimassa, Olkiluodossa tai jossain muualla. Olemme tehneet planeetastamme epäluonnollisesti radioaktiivisen muutamassa vuosikymmenessä, myös ydinasekokeiden takia.

Keskinäisriippuvuus tuottaa vaikeita strategisia pulmia. Parantaaksemme tuotteidemme kysyntää – siis joku erityinen ”me” yhdessä maassa – voimme yrittää alentaa tuotteiden hintaa. Turvaudumme ensin devalvaatioon. Muut vastaavat samalla mitalla. Tuloksena on valuuttasota. Sitten turvaudumme sisäiseen devalvaatioon, eli alennamme palkkoja ja yritysten kuluja (maksuja ja veroja). Muut vastaavat samalla mitalla. Lopputuloksena on se, että jokaisen maan kotimainen kysyntä pienenee – ja siten jokaisen maan vientimarkkinat pienenevät. Kaikki kärsivät.

Naapureita voidaan yrittää nuijia monella tavalla, mutta aina sen naapurin nuija osa lopulta omaan nilkkaan – tai päähän. Jossain vaiheessa voimme päätyä 1930-luvun alun reseptiin ja luopua myös vapaakaupasta ja alkaa nostaa tulleja. Ja tietenkin luopua yhteisestä rahajärjestelmästä. Vaikka talouskehitys saataisiin pian käännettyä keynesiläisen politiikan ansiosta, se on myöhäistä, jos joku hitler on jo vallassa.

Voisin jatkaa, mutta tämä riittänee yhden blogin tarpeisiin. Päätän tämän lyhyen blogin DiEM25:tä koskevaan huomioon. Sen pyrkimys demokratisoida EU ja mahdollistaa vaihtoehdot EU:ssa on erinomaisen tärkeä ja hyvä tavoite. Toivon myös suomalaisen vasemmiston heittäytyvän tähän projektiin mukaan kaikin rinnoin! Tarvitaan vain oikea visio strategiasta, ja muutosten mahdollisuus on todellinen.

Samaan hengenvetoon lisään kuitenkin: DiEM25:n visio on kaikesta kunnianhimoisuudestaan huolimatta liian pieni ja rajoittunut. Olennaisin asia on koko maailmantalouden ja planeettamme elonkehän hallinta – ja siten globaali demokratia.

Tulevaisuutemme on kiinni siitä, pystymmekö itsemääräämään maailmanhistoriaa kokonaisuutena, osana vielä laajempia prosesseja.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

"Janis Varoufakisin lisäksi puhujina tilaisuudessa olivat muun muassa...Julian Assange." Eikö hän olekaan enää Ecuadorin Lontoon lähetystössä?

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Ikävä kyllä on edelleen, YK:sta huolimatta. Mutta onneksi on skype.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Sen pyrkimys demokratisoida EU ja mahdollistaa vaihtoehdot EU:ssa on erinomaisen tärkeä ja hyvä tavoite."

Liian vähän liian myöhään.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Liian myöhään, ehkä, mutta miten niin liian vähän?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tuo on vain oma näkemykseni ettei monet uskalla lähteä paattia keikuttamaan eli horjuttamaan komission kaikkivoipaisuutta.

Käyttäjän jpekkanen kuva
Joonas Pekkanen

Lauantaina mahdollisuus keskustella DiEMistä täällä https://www.facebook.com/events/193299021025798/, jos pääsette paikalle?

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Selkeä ja tervetullut yhteenveto, Heikki Patomäeltä. Kiitos.

Olen huolestuneena kuunnellut puheita eurosta eroamisesta ainoana ratkaisuna EU:n ongelmiin, mutta Patomäen näkemys mm. Varoufakisin ja kumppaneiden EU:n demokratisointihankkeesta antaa vähän toivoa siitä, että järki voisi vielä voittaa.

En tunne talouspolitiikan kiemuroita, mutta pieni järjen ääni päässäni silti ihmettelee että, miten me enää voisimme omalla markalla korjata globaalin finanssitalouden ongelmia, joihin väkisin kuulumme osallisina itsekin. Patomäki antoi tähän lyhyen vastauksen: ei mitenkään. Me emme voisi irrotautua maailmasta emmekä sen ongelmista omalla rahalla sen enempää kuin valtion raja-aidoillakaan.

Toivottavasti Vasemmistossa keskustellaan tästä ihan oikeasti ja harkiten.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Kun näin tämän uutisen DiEM25:stä heräsi minussa kyllä hiukan erilaisia tunteita:

"Varoufakis on älykäs ja idealistinen poliitikko, mutta nyt en tiedä mitä ajattelisin tämän liikkeen merkityksestä. DiEM 25 on EU ja euro myönteinen liike, joka sanoo tavoitteekseen demokraattisemman Euroopan.

EU on hajoamassa sen hyvin epädemokraattisten ja tuloeroja kasvattavien rakenteiden takia. Jopa vasemmisto, joka on perinteisesti kannattanut "sosiaalista / sosialistista internationaalia" rakoilee. EU uskovaisten enemmistö on murenemassa Euroopassa, kun yhä useammat tahot näkevät mahdottomuutena vaikuttaa EU:n suuntaan. On syntynyt vastakkainasettelu EU liittovaltiokehitys vs. kansallisen päätäntävallan lisääminen jäsenvaltioissa. Käytännössä jälkimmäinen tarkoittaa euron ja ehkä lopulta EU:n hajoamista, koska vallitsevat EU:n rakenteet ovat täysin kestämättömät talouden vakauden näkökulmasta.

Varoufakisin liike iskee pahaan rakoon tässä tilanteessa. EU:n rakenteiden muuttaminen vaatii konkreettisen uhan EU:n tuhoutumisesta. Ilman konkreettista uhkaa tällaiset byrokraattiset ideologiaan perustuvat mammutit eivät suostu muuttumaan. Korporaatioiden juurtunutta valtaa ei kavenneta ilman totaalisen tuhon uhkaa.

Liikemomentti on nyt EU:n hajoamisen suuntaan, mutta DiEM 25 houkuttelee niitä, etenkin vasemmistolaisia, jotka ovat juuri menettämäisillään uskon EU:hun ja euroon. DiEM 25 jarruttaa momenttia, ja onnistuessaan aiheuttaa juuri päinvastaisen tilanteen mihin itse pyrkii. EU:n ja euron muuttaminen demokraattiseen suuntaan, jossa liittovaltiokin olisi mahdollista, vaatii riittävän momentin EU:sta eroamisen suuntaan. Vain tällöin Euroopan EU uskovainen poliittinen johto ottaa aloitteen omiin käsiinsä. DiEM 25 jarruttaessa momenttia joudutaan tyytymään vain pieniin kosmeettisiin muutoksiin EU:n rakenteissa, ja korporaatioiden valta saa jatkua. Mitään todellisia demokratiaa ja tasavertaisuutta lisääviä muutoksia ei tehdä.

"Peliteoriasta" käsin katsottuna tämä käsikirjoitus menee juuri niin kuin korporaatiot olisivat sen kirjoittaneet. Kun vastakkain on valtaapitävien suosima status quo ja heidän näkökulmastaan epämiellyttävä kasvava vaihtoehto, luodaan kolmas vaihtoehto, joka syö etenkin kilpailevan näkemyksen kannatusta. Varoufakisin DiEM 25 vaikuttaa tältä kolmannelta vaihtoehdolta, joka saattaa itseasiassa syödä muutoksen eväät.

Itse en näe EU:ssa mitään säästettävää. Se on ideologia ja kulttuurievoluution hirviö, josta saamme vain kärsimystä."

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Patomäen mukaan pohja on nimellinen: nykyiseen kansallisvaltioaatteeseen ei liity tulevaisuudenuskoa, toisin kuin 1800- luvulla ja paikoin pitkälti vielä 1900-luvullakin." http://yle.fi/uutiset/tahanko_loppuu_yhdentyminen_...

Totta kai liittyy tulevaisuudenuskoa. Siihenhän sitä nimenomaan liittyy.

Ei näistä eurooppaprojekteista ole mihinkään.

http://yle.fi/uutiset/katalonian_ja_skotlannin_its... ... kansojen itsenäistyminen on vahva voima. Näin se on ollut jo joitain satoja vuosia ainakin, miksi se muuttuisi?

Käyttäjän ToniSaari kuva
Toni Saari

Jälleen kerran todistettu vanha truismi, kaikkiin otsikkokysymyksiin vastaus on "ei."

DiEM25 on täysi huti, vastaukseksi sääntelyn, lobbauksen, korruption ja Keynesläisen talouspolitiikan tuottamaan ongelmaan, se tarjoaa sääntelyä, lobbausta, korruptiota ja Keynesläistä talouspolitiikkaa.

Vasemmisto, globaalisti, elää vieläkin 1940-luvun haavemaailmassa, jossa sosialismi toimii ja byrokraatit luovat vaurautta.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

"... se tarjoaa sääntelyä, lobbausta, korruptiota ja Keynesläistä talouspolitiikkaa...."
______________________________

Mistä sinä tuon löydät?

Henry

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

DiEM25 on myös erilaisille liberaaleille tarkoitettu eli minä ymmärrän sen suunilleen seuraavasti:

- Kaikki joiden mielestä EU ei ole demokraattinen instituutio halutaan liittyvän. Ja tietenkin tehdän muutokset tämän pohjalta.

Tämä on lyhyt video:
https://www.youtube.com/watch?v=5cRh9jPaFS8

Pitkä versio - politikkoja monesta maasta:
https://www.youtube.com/watch?v=GkWwUG0p89Y

Kannattaa ainakin katsoa 4 minuutin kohdasta eteenpäin.
14-16 minuutin kohdalla puhutaan miksi erilaisten liberaalien kannattaa olla mukana ja siitä eteenpäin mitä halutaan.

Henry

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Guardianin artikkeli:

http://www.theguardian.com/commentisfree/2016/feb/...

Josta otan otteita:

-------------------------------------

"The European Community was, in its early incarnation, a magnificent undertaking. Its construction allowed for the revitalisation of national cultures in the spirit of European cosmopolitanism, disappearing borders, common institutions and shared prosperity. Despite different languages and diverse cultures, Europe began to pull together, in peace and ostensible harmony. Alas, the serpent’s egg was hatching inside the foundations of the emergent union."

-------------------------------------

"It began life as a cartel of heavy industry (coal and steel, then car manufacturers, later co-opting farmers, hi-tech industries and others). Like all cartels, the idea was to manipulate prices and to redistribute the resulting profits through a purpose-built, Brussels-based bureaucracy.

This European cartel and the bureaucrats who administered it feared the demos and despised the idea of government by the people, just like the administrators of oil producers Opec, or indeed any corporation, does. Patiently and methodically, a process of depoliticising decision-making was put in place, the result a relentless drive towards taking the “demos” out of “democracy”, at least as far as the EU was concerned, and cloaking all policy-making in a pervasive pseudo-technocratic fatalism. National politicians were rewarded handsomely for their acquiescence to turning the commission, the Council, Ecofin (EU finance ministers), the Eurogroup (eurozone finance ministers) and the European Central Bank into politics-free, democracy-free, zones. Anyone opposing the process was labelled “un-European” and treated as a jarring dissonance.

This is, in an important respect, the deeper cause of the aversion that many in Britain instinctively harbour for the EU. And they are right: the price of de-politicising political decisions has been not merely the defeat of democracy at EU level but also poor economic policies throughout Europe."

-------------------------------------

"But what is the alternative? If neither the retreat into the cocoon of the nation state nor surrender to the disintegrating democracy-free zone known as the EU are good options, is there a third way?

Yes, there is. It is the one that official “Europe”, and some local elites, resist with every sinew of their authoritarian mindset: a surge of democracy, orchestrated by Europeans seeking to regain control over their lives from unaccountable technocrats, complicit politicians and opaque institutions.

On 9 February some of us, convinced of the above, are gathering in Berlin to found a new movement – DiEM25 (Democracy in Europe Movement 2025). We come from every part of the continent, including Britain, and are united by different cultures, languages, accents, political party affiliations, ideologies, skin colours, gender identities, faiths and conceptions of the good society.

One simple, radical idea is our motivating force: to democratise the EU in the knowledge that it will otherwise disintegrate at a terrible cost to all. Our immediate priority is full transparency in decision-making (live-streaming of European councils, Ecofin and Eurogroup meetings; full disclosure of trade negotiations; ECB minutes, etc) and the urgent redeployment of existing EU institutions in the pursuit of policies that genuinely address the crises of debt, banking, inadequate investment, rising poverty and migration.

Our medium-term goal is to convene a constitutional assembly where Europeans will deliberate on how to bring forward, by 2025, a fully fledged European democracy, featuring a sovereign parliament that respects national self-determination and shares power with national parliaments, regional assemblies and municipal councils.

Is this utopian? Of course it is. But no more so than the notion that the current EU can survive its anti-democratic hubris, and the gross incompetence fuelled by its unaccountability. Or the idea that democracy can be revived in the bosom of a nation-state asphyxiating within transnational “single” markets and opaque free trade agreements.

Yes, our movement seems utopian even to us. However, the only alternative is the terrible dystopia unfolding before our eyes as the EU disintegrates; David Cameron celebrates the potential exclusion of some eastern Europeans from social security benefits; ambition is renationalised; xenophobia surges; and newer and taller fences are built begetting insecurity in the name of … security."

Henry

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos yhteiskunnan yläkerroksissa majailevat kulttuurikommarit noudattavat Moskovan Leninin kirjasto-metroaseman mallia, niin uudelta Keskustakirjastolta tulee yhdyskäytävä Lasitalon kautta Pisararadan Amos Rex- asemalle.

Museo sai nimen Amos Rex, suomeksi Amos Kuningas, ennen kuin kuokka ehti maahan.

Kuninkaan valta taas perustui näkymättömään käteen, mutta nykyisin yhä useammat eivät pidä siitä, että heitä pidetään tyhminä; että kaikkea ei kerrota.

Kirjasto päätettiin rakentaa, koska Claes Andersson on sen ideoinut.

Kerran haudattu Pisararata herää henkiin kunhan RaideJokeri todetaan sudeksi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Johtokuntatason kommunismin määrittelyssä tarvitaan maailmanpolitiikan professoreiden sekä Tuomojan ja Zyskowiczin apua!

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

"Toivossa on hyvä elää", sanoi Jumala kun Toivo vihdoin ymmärsi Jumalan olevan pikemmin läntisen ihmisen luonteenpiirre kuin jokin "Hän", jota Timo Soini kävi Vatikaanissa moikkaamassa ennen kuin sai hyvän virkansa. Siksi Jumala kysyvää ihmistä niin kiusaa ja palkitsee.

Toimituksen poiminnat