*

Heikki Patomäki

Matti Virenin kootut harhat

Matti Viren on tuohtunut YLE:n lähettämästä MOT-ohjelmasta ” Talousoppineet arvostelevat ankarasti kuritaloutta” (2.11.2015). Kauppalehden näkyvästi uutisoima Virenin mielipidekirjoitus sisältää vain yhden toden väitteen, kaikki muu on harhaa.

Ensinnäkin Viren ylläpitää myyttiä vasemmistolaisesta YLE:stä, joka siteeraa vain Krugmania, Stiglitziä ja valikoi talousasiantuntijansa vasemman tien kulkijoista.

Onko todella näin? Toimittaja Marko Hamilon selvitys ”Punavihreä kupla” lienee paras yritys puolustaa Virenin myyttiä edes jotenkin tieteenomaisesti. Kuitenkin Hamilo puhuu ”punasinivihreästä” kuplasta ja hiljaisesti myöntää, että esimerkiksi talouspoliittisessa uutisoinnissa ja keskusteluissa hegemonia on oikeistolla. Kupla on vain Hamilon mielikuvituksessa.

Toiseksi Viren väittää, että julkiset menot ovat yhä lähes 60 prosenttia suhteessa bkt:n arvoon ja kysyy retorisesti: mitä leikkauksia muka on tehty? Taloustieteen professorin pitäisi tietää paremmin. Tuotannon arvoa kuvaava bruttokansantuote ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä. Julkisvalta tuottaa Suomessa vain viidesosan bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori loput eli neljä viidesosaa.

Lisäksi retoriset kysymykset eivät todista mitään. Professorin pitää osata argumentoida historiallisen evidenssin perusteella. Kaikki hallitukset Ahon ja Viinasen hallituksesta alkaen ovat leikanneet sekä veroja että julkisia menoja. 2000-luvun hyvinä vuosina ylijäämää käytettiin velkojen poismaksamiseen.

Yhteenlasketut verojen kevennykset kotitalouksille ovat luokkaa 15 miljardia euroa ja yrityksille melkein yhtä paljon, erilaiset maksut mukaan lukien. Yhteensä tämä on karkeasti luokkaa 15% BKT:sta. Menoja (tai potentiaalisia menojen kasvuja) on leikattu samassa suhteessa. Tuloerot ovat tämän myötä nousseet nopeasti ja monet julkisorganisaatiot ovat kärsineet jatkuvasta aliresurssoinnista ja sen seurauksista.

Viren kysyy: ”Missähän on se ihmemaa, joka on kotimaista kysyntää paisuttamalla tällaisessa tilanteessa saanut aikaiseksi talouskasvua?” Mahtaakohan Viren olla kuullut esimerkiksi Euroopan unionista tai muista maailmantalouden hallintamekanismeista, sellaisista kuten IMF tai luottokelpoisuusmittaukset?

Virenin ajama talouskuripolitiikka on unionissa normi, jota kaikkien maiden edellytetään noudattavan. Kreikan talous ajettiin viime keväänä tieten tahtoen kriisiin ja kuilun partaalle, jotta Kreikka palaisi ruotuun, kuten se sitten myös teki. Lisäksi jokaisen maan vientimarkkinat koostuvat muiden maiden kotimarkkinoista. Kun kaikki noudattavat samaa leikkauspolitiikkaa, kaikki kärsivät yhdessä.

Paras vertailukohta on ajallinen. Niin kauan kuin julkista puolta ”paisutettiin” ja monissa maissa harrastettiin keynesiläistä talouspolitiikkaa, kasvuluvut olivat tyypillisesti tuollaista 4-5% vuodessa per capita. Markkinafundamentalismin vallattua alaa kasvuluvut ovat romahtaneet. Vuosikymmeneen kasvua ei varsinkaan Euroopassa ole ollut juuri lainkaan. Yhdysvallat ei ole pärjännyt juuri paremmin.

Tämä lienee kaikista Virenin tokaisuista harhaisin: ”Ei kukaan markkinataho tai euromaa ole pyytänyt Kreikkaa kurjistamaan itseään, vaan vain lopettamaan tolkuttoman velkaantumisen”. Olettaako Viren tosiaan, että julkisen menonkäytön vähentämisellä ei ole vaikutuksia kansantalouteen ja sen maksukykyyn?

Joko Viren ei ole kuullut kerroinvaikutuksesta – taloustieteen alkeita – tai olettaa, että kerroin on nolla. Jälkimmäiselle oletukselle ei ole mitään perustetta alan kirjallisuudessa. Esimerkiksi IMF:n arvion mukaan kerroin on todennäköisesti välillä 1,5–2,0 ja saattaa esimerkiksi Kreikassa olla 2,0-3,0. Tämä tarkoittaa, että jokaista leikattua euroa kohti kansantalous pienenee 1,5-3 eurolla. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös pidemmän ajan hystereesivaikutukset.

Ainoa tosi väite Virenin puuskahduksessa on, se että MOT-ohjelma oli lähettänyt kyselyn vain pienelle valikoidulle vähemmistölle eurooppalaisista taloustieteilijöitä. Toimittajat olivat lähettäneet talouskuripolitiikkaa käsittelevän kyselyn kaikkiaan noin viidellekymmenelle eurooppalaiselle makrotaloutta tutkineelle professorille, joista noin puolet olivat vastanneet kyselyyn.

MOT-ohjelman puolesta on kuitenkin sanottava, että suurin osa taloustieteilijöistä käyttää aikansa joko mikroteorian parissa tai pohtien sellaisia teknisiä kysymyksiä, joilla ei ole mitään relevanssia talouspolitiikan, makrotalouden tai reaalimaailman kannalta. Kysyttäessä he toki osaavat yleensä kertoa, mitä amerikkalaisissa standardioppikirjoissa lukee.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Reijo Tossavainen

Patomäen puolue on vasemmistoliitto. Puolue vaalii edeltäjiensä SKDL/SKP perinteitä. Siksi talousosaaminen ei ole kovin vakuuttavaa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Vasemmistolainen logiikka sopii ehkä hyviin aikoihin. En pidä sitä hirveän pahana että hyvinvointia jaetaan aktiivisesti laajemmalle silloin kun talouskehitys on hyvää.

Enää puuttuu sopeutuminen huonompiin aikoihin. Se että kriisin uhatessa juostaan syömään varastot tyhjiksi on aika huono selviytymisstrategia.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Vasemmistoliiton politiikka, samoin kuin muut jälkikeynesiläiset suositukset, on sellaista, että julkista kulutusta pitäisi lisätä niin nousukausina kuin laskukausinakin. Käytännön politiikka menee vastaavasti helposti Pylkkösen kommentin mukaisesti myötäsykliseksi, eli hyvinä aikoina jakovaraa tuntuu löytyvän liikaa, usein salakavalasti pitkien nousukausien loppumetreillä.

Perinteisessä keynesiläisyydessä suositaan vastasyklistä politiikkaa, jossa hyvinä aikoina pitää kiristää talouspolitiikkaa, jotta taantumassa olisi varaa elvytykseen ilman liialliseksi paisuvaa velkaongelmaa. Pääasiallinen syy siihen, miksi julkista kulutusta kannattaa lisätä taantuman aikana, jos mahdollista, on pitkäaikaistyöttömyydestä vääjäämättä seuraavien sitkeiden sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen. Se, että yhteiskunnassa olisi paljon 20-35-vuotiaita nuoria miehiä vailla järkevää tekemistä ja toimeentuloa, on joissakin oloissa jopa vaarallista.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #12

Tuo mainitsemasi työttömyysongelma kieltämättä on hyvä argumentti vastasyklisen talouspolitiikan puolesta. Ikävä vain että se ei korjaa ongelmia. Sillä voidaan lievittää tilapäisesti tilannetta, mutta samalla syvennetään itse ongelmaa. Elvytyksen aikana talouden rakenteet eivät korjaannu. Palkat ja muut kustannukset eivät hakeudu kilpailukyvyn määräämällä tasolle, päin vastoin esimerkiksi nyt Suomessa palkat ja julkiset menot ovat kasvaneet erittäin merkittävästi vaikka talouden suorituskyky on laskenut.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #15

Osa taantuma-aikojen elvytyksestä on myös sellaista, että ne on pakko tehdä perustuslaillisten velvoitteiden vuoksi tai sen välttämiseksi, ettei yrityselämässä roihuava luova tuho leviä täydellä voimalla koulutussektorille ja siten nuorten urapolkujen alkuun.

Opintotukijärjestelmämme on kehittynyt nykyiseen muotoonsa juuri 1990-luvun laman aikana, jolloin ilmeni nopeasti, etteivät vaikeuksissa olevat pankit olleet valmiita myöntämään opintolainoja ilman täysiä valtiontakauksia. Koska opintolainat eivät myöskään enää leikkautuneet inflaation mukana ja työnsaannissa valmistumisen jälkeen oli aiempaa enemmän epävarmuutta, tätä vaikutusta kompensoitiin entistä helpommin perustein myönnettävällä opintorahalla.

Nykyinen taantuma on myös käytännössä pudottanut sekä Yhdysvaltain että Ison-Britannian opintolainajärjestelmät valtion syliin kun vapaiden markkinoiden periaatteilla tämä rahoitusalan muoto ei liian riskialttiina vedä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #19

Eivät menot perustuslain takia kasva. Se on ihan jonkun tulkinta vain mitä perustuslain takaaminen palveluiden tulee tarkoittaa. Esimerkiksi sitä mitä toimeentuloon katsotaan kuuluvaksi, voi venyttää suuntaan jos toiseenkin. Nälkäkuolemien ehkäisemiseksi riittäisivät vaikka yhden kymmenesosan kokoiset tukitasot, vaikka sitten elämä olisikin jo melkoisen köyhää.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #15

"Palkat ja muut kustannukset eivät hakeudu kilpailukyvyn määräämällä tasolle, päin vastoin esimerkiksi nyt Suomessa palkat ja julkiset menot ovat kasvaneet erittäin merkittävästi vaikka talouden suorituskyky on laskenut."

Täyttä roskaa.

Asia on noin vain ja ainoastaan jos rajaa katseluhorisontin äärimmmäisen tarkoituksenmukaisesti 2008-romahdukseen, jota edeltävänä hetkenä työvoiman osuus tulonjaosta oli pienin neljäänkymmeneen vuoteen. Todellisuudessa palkat ovat 90-luvulta lähtien jääneet pahasti jälkeen talouden- ja tuottavuuden kasvusta ja sosiaalituet ovat jääneet pahasti jälkeen palkkakehityksestä. Pääomatulot ovatkin sitten kasvaneet tuplaten nopeampaa kuin talouskasvu.

http://i.imgur.com/lAK3Fhb.png

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #22

2008 romahduksen jälkeistä taantumaa tässä yritetään selittää. 2000-luvun tuossa käyrässäsi selittää esimerkiksi se että veroeuroja käytettiin huomattava määrä julkisen velan maksuun ja korkoihin. Se raha ei ole silloin "kenenkään rahaa" vaikka näkyy tietenkin BKT:sta. 2000-luvulla lainojen hoidon menot olivat vuositasolla noin 5mrd €.

2014 veronalaiset osinkotulot olivat 3,7 mrd ja ansiotulot 123 mrd. Ei näytä minusta ainakaan esittämääsi suuntaan vääristyneeltä tuo tuottavan puolen tuloksen jakaminen.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #12

"Perinteisessä keynesiläisyydessä suositaan vastasyklistä politiikkaa, jossa hyvinä aikoina pitää kiristää talouspolitiikkaa, jotta taantumassa olisi varaa elvytykseen ilman liialliseksi paisuvaa velkaongelmaa."

Perinteisen keynesiläisyyden aikaan valtio rahoitti toimensa suureksi osaksi rahapainolla, ei velalla. Sen lisäksi niin uuskeynesiläisyydessä kuin "perinteisessäkin" keynesiläisyydessä liian kovan inflaation uhka on ainoa realistinen syy hidastaa kulutusta, ei niinkään talouden kasvu. Toki talouden(ja etenkin palkkojen) kasvu aina kasvattaa inflaatioriskiä, mutta tuskin on mitään järkevää syytä hillitä kulutusta inflaation ollessa hyvin maltillisissa lukemissa, kuten edellisellä nousukaudella oli.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #21

Kulutusta voi heikentää vain häiritsemällä markkinoita tai tarjonnan loppumisella. Kysynnälle ei ole olemassa mitään oikeassa maailmassa vastaan tulevia rajoja. Sen verran kyltymättömiä ihmiset ovat.

Työttömien joukonkin voi ottaa tarkasteluun, käydä läpi kunkin osaamisen ja kysyä muilta että haluaisiko kukaan sitä mitä tuo osa tehdä. Tarpeita ja haluja löytyy mistä tahansa joukosta enemmän kuin ihmisiä, niiden aikaa ja taitoja.

Kysyntää ei edes voi lisätä millään politiikalla, se kun on käytännöllisesti katsoen ääretöntä.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #23

"Kysyntää ei edes voi lisätä millään politiikalla, se kun on käytännöllisesti katsoen ääretöntä."

Niin kauan kun on olemassa yleisesti käytetty valuuttayksikkö, ja osalla ihmisistä säästöaste on yli nollan, kyllä voidaan.

Käyttäjän JussiNummelin kuva
Jussi Nummelin

hyvä Tossavainen jatketaan samalla linjalla:

Tossavaisen puolue on perussuomalaiset. Puolue vaalii edeltäjänsä SMP:n perinteitä. Siksi puolueen hajoaminen on hyvin todennäköistä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Niin kauan kuin julkista puolta ”paisutettiin” ja monissa maissa harrastettiin keynesiläistä talouspolitiikkaa, kasvuluvut olivat tyypillisesti tuollaista 4-5% vuodessa per capita."

Puhut menneistä vuosikymmenistä, jolloin vaikutti vielä sodan jälkeinen pitkä sykli, edettiin siis yleisen kasvun kautta ja lähtötaso oli ollut alhainen. Tuo alhainen lähtötaso selittää suuret prosentuaaliset kasvuluvut mm. nousevissa talouksissa, joissa juurikaan ei panosteta keynesiläisyyteen. Yli viiden prosentin kasvu nykymaailmassa tarkoittaisi sitä, että kaikenlaista vempainta tulvisi joka rööristä ja luukusta vuoriksi asti.

(Tuo määrite "per capita" on aika turha, kun puhutaan vanhojen teollisuusmaiden kasvuluvuista. Eivät niiden väestömäärät vuosittain kovin paljon ole muuttuneet, joten kyllä se "per capita" on suurin piirtein sama kuin koko kansantaloudenkin kasvu).

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

"Yllättäen" Patomäki unohtaa tuon per capita tarkastelun puhuessaan Kreikasta, miksiköhän?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Miten Patomäki selittää sen että Euroopan maista ne jotka leikkasivat eniten - joko julkisista menoista tai työehdoista - kasvavat nyt kovinta vauhtia? Islanti, Irlanti, Saksa, Ruotsi, Portugali? Suomi joka on elvyttänyt luultavasti eniten kotimarkkinoitaan on heikommin kehittyvä talous. Meillä vuotuiset julkiset menot ovat kasvaneet reaalisesti noin 20 miljardia kriisin alusta lukien.

Nyt Ruotsi ja Saksa nostavat kovaa vauhtia palkkoja ja etenkin Ruotsi myös hyvinvointimenoja. Irlanti ja Portugali taas maksavat velkojaan pois ja kasvavat tuosta kiristävästä politiikasta huolimatta.

Tuottavuutta parantavat investoinnit velaksi ovat hyödyllisiä. Sen sijaan mikäli kansan ostovoimaa ei sopeuteta tuottavuuskehitykseen, homma pissii kintuille. Me olemme tilanteessa jossa palkkoja ja etuuksia pitäisi kaiken järjen ja empiirisen kokemuksen mukaan laskea. Sen sijaan esimerkiksi koulutukseen olisi tarvittu resursseja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, vihreät tietävät, että sähköä saa töpselistä ja vassarit tietävät, että rahaa saa painokoneesta.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Iänikuiset ad hominemit sikseen, pari nopeaa vastausta:

1. Huonot ajat ovat merkittävältä osin itseaiheutettuja. Kotitalousajattelun soveltaminen kansantalouteen on osa ongelmaa.

2. Lähtötaso oli vielä alhaisempi ennen sitä kautta, jolloin julkista "paisutettiin" ja harrastettiin keynesiläistä talouspolitiikkaa. Silloinkin kasvu jäi keskimäärin johtonkin 1%:n per henki per vuosi ja mukaan mahtui pitkiä laskukausia ja tuon tuosta toistuvia kriisejä ja pula-aikoja.

3. Millään EU-maalla ei mene erityisin hyvin. Huonojen polkujen välillä toki on aina pienehköjä eroja, ja niitä voidaan selittää tai selitellä monin tavoin. Portugalia, Irlantia jne on käytetty esimerkkinä siitä, että "austerity" toimii. Usein paluu positiivisiin kasvulukemiin riittää evidenssiksi. Järkevää on ajatella asiaa näin: on olemassa useita mahdollisia polkuja, jota pitkin voidaan kulkea mistä tahansa pisteestä. Kaikki lamat ja taantumat päättyvät lopulta -- erilaisten palautekytösten kautta -- kyse on siitä milloin ja miten.
Sisäinen devalvaatio (samoin kuin valuuttadevalvaatio) voi olosuhteiden ollessa edes vähän myötäisiä lisätä vientiä ja sitä kautta alkaa palauttaa taloutta kasvu-uralle. Tämä on yleensä hidas ja tuskainen tie, ja sen seuraukset ovat tavanmukaisesti taloudellisesti ja sosiaalisesti tuhoisia.
Portugalin tapauksessa seurauksiin kuuluvat massatyöttömyys, joukkomuutto ulkomaille, sosiaali- ja terveyspalveluiden romahtaminen, lisääntynyt eriarvoisuus (Portugali on lähtökohtaisesti ollut yksi eriarvoisimpia EU-maita), talouskasvun menetetty vuosikymmen ja ennätyskorkea julkinen velka. Nyt alkanut pieni talouskasvu ei useimmissa suhteissa ole korjannut tilannetta lainkaan, tosin työttömyys on alentunut pari prosenttia.
Analyysini Irlannistä löytyy täältä: http://patomaki.fi/2015/04/vastaus-olli-rehnille/

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Länsi-Euroopan maat ovat melko vauraita kriisistä huolimatta, eikä köyhyyttä esiinny oikeastaan missään niistä.

En ole löytänyt kuin yhden maan joka on selvinnyt talousongelmista elvyttämällä, USA:n. Tämä selittynee pitkälti dollarin kysynnällä maailmalla. Dollarin painaminen ei suuresta ulkomaisesta kysynnästä johtuen ole vienyt suuriin ongelmiin. Sen sijaan talouden buustaaminen velaksi on aiheuttanut syveneviä ongelmia. Kreikka on harrastanut elvytystä vuodessa 1963 lähtien joka ainoa vuosi. Suomi on määritelmällisesti elvyttänyt kenties Euroopan kovinta tahtia vuodesta 2009 lähtien.

Maailman tai Euroopan tilanne ei ole huono. Parissa vuosikymmenessä köyhyys on puolittunut ja nytkin sekä maailman että Euroopan talouskasvu on kohtuullisen hyvää. Maailmantalous on kasvanut vuodesta 2009 lähtien keskimäärin 3-4% vuodessa. Osa maista on vain tipahtanut kelkasta. Osallistunut maailmanmarkkinoille kilpailukyvyttömänä.

Kun markkinat kasvavat, kaikki, siis aivan kaikki, voivat voittaa.

Jyrki Paldán

"Tämä selittynee pitkälti dollarin kysynnällä maailmalla. Dollarin painaminen ei suuresta ulkomaisesta kysynnästä johtuen ole vienyt suuriin ongelmiin. Sen sijaan talouden buustaaminen velaksi on aiheuttanut syveneviä ongelmia."

Eli mielestäsi Euron inflaatio on liian kovalla tasolla ja siksi elvytys(tarkemmin se kuvitteellinen "elvytys", joka syntyy tilastoharhana) ei toimi?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #24

Kyseessä ei ole tilastoharha vaan absoluuttisten julkisten menojen reaalinen kasvattaminen. Se että valtio pumppaa velkarahaa talouteen on määritelmällisesti elvyttävää politiikkaa.

Elvytys (ostovoimaan) ei toimi siksi että se heikentää suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä nostaessaan kustannustasoa tilanteessa jossa sen pitäisi laskea.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Keynes luultavasti kääntyisi haudassaan kuullessaan mitä hänen teorioikseen esitetään.

Roosevelt harjoitti ns. "New Deal" -politiikkaa 30-luvun alun laman torjumiseksi ja siinä vaiheessa, kun hän sen aloitti, lama oli jo syklinsä loppuvaiheessa joka tapauksessa. Tuosta New Deal -politiikasta Keynes ammensi aineistoa esittämäänsä "keynesiläisyyteen".

Ajatuksena oli, että laman pitkittyminen johtuu lähinnä kulutuskysynnän heikkoudesta, mikä puolestaan johtaa deflaation, mikä edelleen saattaa kuluttajat odottavalle kannalle j.n.e. Tuo kulutuskysynnän heikkous alunalkaen puolestaan johtuu työttömyydestä ja työttömäksi joutumisen pelosta.

Keynesin "vallankumouksellinen" ajatus oli, että valtio voi vaikuttaa asioihin perustamalla työllistämistyömaita maksamalla normaalia palkkaa niihen kutsutuille työttömille. Tekemätöntä työtähän aina löytyy teiden kunnostuksessa y.m. Tuo palkkasumma lähtee sitten kiertoon yhteiskunnassa ja se moninkertaistuu lähentyen raja-arvossaan ääretöntä sitä mukaa, kun se siirtyy kädestä toiseen. Jokaiselle uudelle kädelle kyse on aina uudesta rahasta.

Rohkeimmissa unelmissaankaan Keynes ei olisi tohtinut ehdottaa, että 60% kansantaloudesta siirtyisi julkisen puolen hoidettavaksi. Kyse oli hänen kohdallaan todellakin vain tietystä täsmäsatsauksesta valtiovallan taholta, joka ei siihen mennessä juuri koskaan ollut USA:ssa talouteen puuttunut.

Ennen kaikkea on myös muistettava, että kulutuskysynnällä on merkittävä vaikutus taloussuhdanteeseen nimenomaan maissa, joissa kotimarkkina on lähes koko kansantalous. Käytännössä asia oli 30-luvun USA:ssa juuri sellainen. Suomen kohdalla tänä päivänä puhumme aivan erilaisesta tilanteesta.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Täytyy ensiksi nostaa hattua ihailtavasta sitoutumisesta omaan liikkeeseen. Aatteen palo on kyllä huipussaan, kun kokee ideologian kritisoinnin henkilöön kohdistuvaksi. Sitten asiaan...

"Kotitalousajattelun soveltaminen kansantalouteen on osa ongelmaa."

En oikein ymmärrä miten kotitalousajattelua edes voitaisiin soveltaa kansantalouteen? Oli miten vain, ongelmaksi tuntuisi usein nousevan, ettei osata erottaa kansantaloutta kunta- ja valtiontaloudesta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kreikan osalta tehtiin se virhe, että sille holvattiin velkarahaa aivan järjettömästi. Sitten kun tähän Kreikan tuhlailevaan rahankäyttöön EU:ssa lopulta havahduttiin, ryhdyttiin kieltämättä tiukkaan kulukarsintaan ja selvien väärinkäytösten kitkemiseen.

Toinen vaihtoehto kai olisi ollut lainarahan Kreikkaan kaatamisen jatkaminen. Onko ihme, jos maksajat hermostuivat?

Uskon mieluummin sellaisia taloustieteilijöitä, jotka onnistuvat pitämään poliittiset näkemyksensä mahdollisimman hyvin poissa taloudellisista analyyseistaan. Ei se tietenkään helppoa ole.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Toinen vaihtoehto kai olisi ollut lainarahan Kreikkaan kaatamisen jatkaminen"

Kreikan pankit tarvitsevat nyt 14,4 mrd ja tämä siis vain osasuoritus ennen suurempia tukipaketteja Kreikkaan. Ei kait näistä voi lainarahana puhua, mehän lahjoitamme rahamme järjettömälle yhteisvelkavaluuttasysteemille, ennenkuin pankkiunioni tyhjentää suomalaisten tilit.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Ei kait näistä voi lainarahana puhua, mehän lahjoitamme rahamme järjettömälle yhteisvelkavaluuttasysteemille...".

Lainaahan se tietenkin juridisesti on, mutta hyvin epävarmaa sellaista ja parhaimmillaankin hyvin pitkäaikaista. Se muistuttaa kyllä tosiasiallisesti lahjoitusta, mutta lahjoituksesta ei kuitenkaan vaadita korkoa. Eri asia on, että korkokin voi tässä tapauksessa jäädä saamatta.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Pekka Pihlanto. #10. YM: Mielenkiintoista ajateltavaa talouspohdintaan antaa pari tuoretta, tuulettavaa ja globaalia joululahjakirjaa:

HA-JOON CHANG: Taloustiede - käyttäjän opas, INTO
HA-JOON CHANG: 23 tosiasiaa kapitalismista, INTO (bestseller maailmalla).

HJC:n teoksia on käännetty 37 kielelle ja myyty lähes 2 miljoonaa kappaletta.

Prospect Magazine on nimennyt hänet yhdeksi maailman kymmenestä tärkeimmästä ajattelijasta. Hän on voittanut Wassily Leontief-palkinnon rajoja rikkovasta talousajattelustaan. Eteläkorealaionen Chang opettaa Cambridgen yliopistossa ja kirjoittaa kolumnia Guardianiin.

Antti Jokela

Kyllä blogisti on oikeassa. Eihän velka ole ongelma vaan sen puute. Kun Kreikka liittyi euroon, se alkoi kasvaa halvalla lainarahalla ja bruttokansantuote henkeä kohden kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2008 lähes kolminkertaiseksi. Asia selviää linkin kaaviosta:

http://www.vox.com/2015/6/28/8858727/greece-gdp-chart

Kuten kaaviosta huomataan, ongelma syntyi vasta siinä vaiheessa, kun lainaa ei enää saanut. Ongelma on siis näennäinen ja hoidettavissa kuten krapula: sillä millä se tulikin. Jos Kreikka saisi taas lainaa, niin se vosi palata 2000-luvun trendiviivalle ja kasvaa taas 4-5% vuodessa, kuten blogisti todistaa. Taivaskaan ei olisi rajana.

Ketä huolestuttaisivat sellaiset seikat kuin korruptio, moraalikato, velan takaisinmaksu, veronkanto, rakennemuutos, huoltosuhde tai maksukyvyttömyys, kun ne kaikki voidaan hoitaa ottamalla lainaa. Ratkaisu on kertakaikkisen yksinkertainen: kaikki lainan tarvitsijat ovat aina ja kaikkialla luottokelpoisia riippumatta siitä ovatko olleet luotettavia aiemmin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hyvin kiteytetty! Kuten wanha saksalainen sanalasku kuuluu:
"Mit Kredit und ohne Geld, so kommt man durch die Welt!"

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Menot on mitoitettava tulojen mukaan eikä elettävä yli varojensa. Suu säkkiä myöten. Säästöjä/ "perunoita" pitää olla pahojenkin päivien varalle!!

EI suuret tulot, vaan pienet menot pitävät talouden kaikilla kunnossa.EIKÄ kuten se kuuluisa hullu-mies Huittisista: söi enemmän kuin tienas.

Kreikan mallisella suurlakkopolitiikalla ei kansantalous kohennu eikä parane.

Jyrki Paldán

"Jos Kreikka saisi taas lainaa, niin se vosi palata 2000-luvun trendiviivalle ja kasvaa taas 4-5% vuodessa, kuten blogisti todistaa. Taivaskaan ei olisi rajana."

Noinhan se talouskasvu toimii. Talouteen tarvitaan uutta rahaa, jotta rahan kierto ja talous toimii. Rahaa on valunut aina nousukausilla lisää joko rahapainosta, velasta, ulkomailta tai vaikka kultakaivoksilta. Jos kuvittelisimme tuon ajatuksen mukaan kaikkea rahamäärän lisäystä "juomisena", josta seuraa "krapula", pitäisi meidän palata johonkin keräilijä-metsästäjäyhteiskuntiin päästäksemme eroon tuosta "ongelmasta".

Ulkomailta valuva raha voisi tietysti kuulostaa äkikseltään hienolta tavalta kasvattaa taloutta, mutta maapallon talous on aina suljettu järjestelmä ja siksi toisen ylijäämä on aina jonkun toisen alijäämää.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Rahaa voi tehdä lisää sitä tahtia kun luottamus sen arvoon säilyy. Jos vaikka nyt Suomessa rahaa hommataan lisää samalla kun kokonaistuottavuus laskee, ajetaan päin seinää.

Maailmankaupan osalta pitää pyrkiä tasapainoon. Tuottaa naapurille sitä vastaavasti mitä itse haluaa naapurilta. Ihan normaalia työnjakoa. Jos et osaa tuottaa mitään, ei sitten tarvitse haaveilla kiinalaisista telkkareista tai saksalaisista autoista.

Antti Jokela

"Noinhan se talouskasvu toimii. Talouteen tarvitaan uutta rahaa, jotta rahan kierto ja talous toimii."

Etkö näe tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvon lisääntymisellä mitään virkaa talouskasvuun?

"Rahaa on valunut aina nousukausilla lisää joko rahapainosta, velasta, ulkomailta..."

Nousukausilla? Eikös Keynesin oppi ole vastasyklinen? Kreikka kieltämättä ottaisi velkaa myötä- ja vastamäessä...

"Jos kuvittelisimme tuon ajatuksen mukaan kaikkea rahamäärän lisäystä "juomisena"..."

?

"...maapallon talous on aina suljettu järjestelmä..."

Onko perustuotanto lopetettu, mukaan lukien nuo mainitsemasi kultakaivokset?

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #31

"Etkö näe tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvon lisääntymisellä mitään virkaa talouskasvuun?"

Ihan erillinen asia. Taloushistoriasta on hyvin selkeästi havaittavissa että käytännössä aina talouskasvu, jonka vaatimuksena on rahan sujuva kierto, on vaatinut rahamäärän lisäämistä.

"Eikös Keynesin oppi ole vastasyklinen?"

Kyllä, kierrossa pyörivää rahamäärää on joskus syytä myös rajoittaa jos kyllästyminen tai liian kova inflaatio uhkaavat. Asiasta löytyy lukuisia tulkintoja koulukunnan sisällä. Kreikan tilanteessa ei ollut riskiä kummastakaan, tulkinnanvaraisesti ei edes pahimmalla nousukaudella(joka tosin johtui pääosin Euron kovasta luottamuksesta kansainvälisillä markkinoilla).

"Onko perustuotanto lopetettu, mukaan lukien nuo mainitsemasi kultakaivokset?"

Kyse oli rahamäärän lisääntymisestä talouden kierrossa, ei hyödykkeiden määrästä. Talouskasvun edellyttämää uutta rahaa syntyy vain velan, rahapainon tai vaikka niiden kultakaivoksien kautta. Maailmantaloudesta puhuttaessa ulkomailta sitä ei voi tulla, koska toisen maan ylijäämä on aina toisen alijäämää.

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #35

Olet ilmeisesti koko ajan kommentoinut rahan määrää? No, omat kommenttini liittyivät Kreikan velanottoon. Ihmettelinkin joitain kommenttejasi...

Jukka Nieminen

Vasemmistoliiton kunniaksi on sanottava että se on ollut (toistaiseksi) puolueista ainoa, joka on edes vähän kartalla talouslinjauksissaan.

Tosin tämä asia on monimutkaisempi kun pelkkä hallituksen politiikka. Sillä jotkut kaupungit ovat aloittaneet oma-aloitteisesti elvytyspolitiikan kuten nyt ainakin Helsinki ja Tampere. Itsehän seuraan mielenkiinnolla tätä Tampereen tilannetta mitä kaikkea saakaan aikaan sadan millin lainalla. Kaiken järjen mukaan kulutuskäyrien pitäisi nousta zeniittiin, investointeja tapahtua myös mikrotasolla ja työllisyysnäkymien parantua. Viimeksi mainittu on tosin suhteellista koska elvyttävä politiikka tuo kaupunkiin 50 000 uutta asukasta jotka luonnollisesti ovat lähtökohtaisesti työttömiä ja rumentavat tilastoja. Loppupelissä joka tapauksessa muodostuu ns. synergiaa joka on pääoman, työvoiman ja koulutuksen yhteenliittymä.
Vertailun vuoksi esim Jyväskylä aikoo jatkaa hallituksen kuripolitiikkaa ja on odotettavissa että se taantuu samaan aikaan kun Tampere lihoo.
Eli lyhyesti sanoen, kaikki eivät noudata idioottimaisia säästötalkoita kuntatasolla.

Mitä valtioon tulee niin velkahan ei ole varsinaisesti paha vaan korko. Tällä hetkellä korkoa maksetaan 0.1% BKT:stä mikä tarkoittaa että vaikka velan viisikertaistaisi, se olisi vasta 1% suonenisku. Jos velkaa ottaisi peräti 25-kertaisen määrän sekin olisi vasta 5% BKT:stä.

Antti Jokela

"Tällä hetkellä korkoa maksetaan 0.1% BKT:stä mikä tarkoittaa että vaikka velan viisikertaistaisi, se olisi vasta 1% suonenisku. Jos velkaa ottaisi peräti 25-kertaisen määrän sekin olisi vasta 5% BKT:stä."

Laskelmissa on virheitä, mutta niin on faktoissakin. Korkoa meni viime vuonna noin 1.7 miljardia euroa, eli noin 0.8% suhteessa BKT:hen.

http://www.treasuryfinland.fi/fi-FI/Tilastot/Riski...

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

En ole vaikeaselkoisen patomäkiläisen talouspolitiikan suurimpia komppaajia ja mielipiteeni vain vahvistuivat seurattuani em. ja Asiattomien taistelun tänä vuonna:

http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2015/03/...

Mutta itse Patomäki kirjoitti blogissaan:

"Kreikan talous ajettiin viime keväänä tieten tahtoen kriisiin ja kuilun partaalle, jotta Kreikka palaisi ruotuun, kuten se sitten myös teki."

Antaen ymmärtää, että jokin ulkopuolinen voima oli ajamassa Kreikkaa kriisiin, eikä suinkaan itse kreikkalaiset...

Kreikan uusi vasemmistolainen hallitus muutti talouspoliittista kurssia niin rajusti, että konflikti kv.sidosryhmiin oli valmis, olkoonkin oppimisprosessi taloudesta ja sen eri voimista kaikille, niin velat ne pitää aina maksaa ja olla uskottava suunnitelma takaisinmaksusta, jotta uutta velkaa saa. Sirkus nauraa ja kuohuviini kuplii Lespoksella jatkossakin. Patomäen on opittava se, että me tulemme toimeen vaikka pesemällä toistemme paitoja ja että loputon talouskasvu tarkoittaa uuden oppimista.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"niin velat ne pitää aina maksaa ja olla uskottava suunnitelma takaisinmaksusta, jotta uutta velkaa saa."

Ei USA:lla näytä olevan mitään vaikeutta elää velaksi vaikka maalla on velkaa niin ettei mistään löydy rahaa sen takaisin maksamiseen ja miksi edes maksaisivat. USA saa aina lisää velkaa kun itse painaa. Mitä järkeä on Suomella ottaa lainaa yksityispankeilta kun rahaa voisi painaa itskin kuten teimme vuoteen 1987 asti?

Toimituksen poiminnat