Heikki Patomäki

Kansanäänestys eurosta!

Paavo Väyrysen ”kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa” on kerännyt jo noin 46 000 nimeä ja tullee lähiaikoina eduskunnan käsittelyyn. Myös markkinafundamentalistinen oikeisto on alkanut arvostella euroa ja pohtia euroeron mahdollisuutta yhä näkyvämmin. Vesa Kanniaisen ja kumppanien viimeisintä selvitystä esiteltiin ajatushautomo Liberan järjestämässä eurokeskustelutilaisuudessa Helsingissä torstaina 8.10. Väyrynen viittaa aloitteensa perusteluissa Kanniaisen aiempaan selvitykseen asiasta.

Missä on vasemmiston ääni näissä keskusteluissa? EMU-periaatteet ovat suoranainen antiteesi kaikelle sille mitä vasemmisto ajaa: kokonaisuuksien toimintaa ymmärtävää talouspolitiikkaa, sosiaalista solidaarisuutta ja demokratiaa.

Viime kesän Syriza-katastrofin jälkeen euroalue on alkanut näyttäytyä monille suoranaisena tyranniana, jossa komission ja Saksan hallituksen johdolla oikeisto on valmis vaikka tuhoamaan euromaan talouden, jollei se alistu ankaraan talouskuriin – ja sen yhtä tuhoisiin vaikutuksiin. Yritys järkiperäisesti vakuuttaa euroeliittiä paremman talouspolitiikan mahdollisuudesta epäonnistui täysin. Yanis Varoufakiksen ja kumppaneiden aloitteesta eurooppalainen vasemmisto pohtii nyt suunnitelmaa B.

Suomen vasemmistoliiton osalta suunnitelma B on jo kirjattu kevään 2014 eurovaaliohjelmaamme:

”Unionin kehityksellä täytyy olla kansalaisten aktiivinen tuki. Vuoden 1994 kansanäänestyksessä annettu valtuutus ei enää kata budjettikurin ja kilpailukykyohjelmien sanelemaa nykykehitystä. Vasemmisto vaatii monivaihtoehtoista kansanäänestystä, joka politisoi unionin nykyisen kehityksen ja ohjaa sen paremmalle uralle. Päätavoitteena on osallistua aktiivisesti eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten yhteisrintamien rakentamiseen demokraattisten, sosiaalisten ja ekologisten uudistusten puolesta.”

”Mikäli eurokriisiä ja eurovaluutan ongelmia ei saada ratkaistua kestävällä tavalla, yhteisvalutta on purettava hallitusti, jolloin EMU- jäsenyydestä järjestettäisiin kansanäänestys.”

Eurokriisiä ei ole saatu ratkaistua kestävällä tavalla. Yhtäkään eurovaaliohjelmamme institutionaalista muutosehdotusta ei ole toteutettu – eikä olla toteuttamassa.

Alun perin ajattelin, että tilanne pitää katsoa vuoden 2019 europarlamenttivaalien yhteydessä uudelleen, ja että silloin on tehtävä päätös kansanäänestyksestä. ”Jos EU:ssa ei näy realistisia merkkejä merkittävistä institutionaalisista muutoksista keynesiläiseen suuntaan vuosikymmenen loppuun mennessä, on aika ryhtyä pohtimaan ja valmistelemaan Suomen eroa eurosta ja budjettikurisopimuksista.”

Sittemmin tilanne on kuitenkin huonontunut nopeasti. EU on menettänyt demokraattisen vasemmiston luottamuksen, uskon siihen, että EU voisi muuttua suostuttelun ja rationaalisen argumentaation pohjalta. Aika vaatia kansanäänestystä eurosta on nyt. Paras olisi Euroopan laajuinen kansanäänestys, mutta sellaisen järjestäminen ei näytä lainkaan mahdolliselta ainakaan lähitulevaisuudessa.

Jäljelle jää kansallinen kansanäänestys eli juuri se, mitä Paavo Väyrynen esittää. Pitäisikö vasemmiston siis asettua Väyrysen ehdotuksen taakse?

Olen Väyrysen kanssa samaa mieltä siitä, että Suomi liitettiin euroon epäasianmukaisesti, ja että eurolla on ollut haitallisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia Suomelle. Väyrysen perustelut aloitteelleen ovat kuitenkin läpikotaisin kansallismielisiä ja sitä myötä myös vastoin vasemmiston tavoitteita.

Väyrysen perusteisiin kuuluvat muun muassa stereotyyppinen Kreikka-kortin käyttö (”Kreikan tukemiseen on otettu vihdoinkin tiukka kanta”) ja liittovaltiolla pelottelu. Perimmiltään Väyrynen ajaa kansallista itsekeskeisyyttä ja egoismia, sitä samaa, mitä myös perussuomalaiset ovat omalla tavallaan ajaneet milloin Soinin lotkautuksilla, milloin suoranaisella vihapuheella, milloin maltillisemmin salonkikelpoisella tavalla.

Vasemmistolla pitää olla oma versio kansanäänestysehdotuksesta. Täytyy tavoitella monivaihtoehtoista kansanäänestystä, joka politisoi unionin nykyisen kehityksen ja ohjaa sen paremmalle uralle. Lisäksi äänestyksen pitää koskea paitsi euroa niin myös eurokriisin aikana solmittuja budjettikurisopimuksia.

Kuulen jo korvissani epäilijän huutavan: ”Mutta itsehän olette olleet noita budjettikurisopimuksia hyväksymässä!”. Totta, ja siinä vasemmistoliitto teki mielestäni suuren historiallisen virheen. Tämä virhe voidaan kuitenkin korjata.

On syytä kerrata: vasemmisto vaatii muun muassa europarlamentin vallan lisäämistä, EKP:n mandaatin muuttamista (tavoitteeksi kasvu ja työllisyys), yhteistä finanssipolitiikkaa, laajaa eurooppalaista julkisten investointien ohjelmaa ja velkasovittelumekanismia. Ohjelmaamme sisältyy myös monia ekologisia ja demokraattisia uudistuksia paitsi unionissa niin myös globaalihallinnassa.

Eurooppalaiset sisämarkkinat ja globalisoituva talous edellyttävät demokraattisen politiikan eurooppalaistamista ja globalisoimista. Tällainen politiikka on kuitenkin voimatonta ilman asianmukaisia eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia instituutioita.

Siksi pelkkä kansallinen nostalgia on lyhytnäköistä. Ei ole mielekästä tavoitella paluuta markkaan ja 1960- ja 70-lukujen talouspolitiikkaan. Jos ja kun kansanäänestys järjestetään, myös euroeron pitää olla aito mahdollisuus, mutta silloinkaan ei ole hyvä idea palata markkaan. Uuden (ja todennäköisesti vain väliaikaisen) kansallisen rahan nimi voisi olla vaikka solidi, joka on johdettu latinan sanoista solidum ja solidus. Ne muodostavat sanan ”solidaarisuus” pohjan.

Kansanäänestys voisi näin ollen sisältää sarjan kysymyksiä:

  • pitäisikö unionia kehittää yhteisvastuulliseen suuntaan – esimerkiksi muuttamalla keskuspankin tehtävää ja luomalla yhteisen talouspolitiikan perusteet – vai olisiko parempi jatkaa nykyisten talouskuri-instituutioiden pohjalta?
  • kumpi olisi parempi vaihtoehto: kansallinen valuutta vai yhteisvastuullisesti järjestetty eurojärjestelmä?
  • pitäisikö Suomen pysyä nykyisenkaltaisessa eurossa vai erota siitä?
  • pitäisikö Suomen irtautua uusista budjettikurisopimuksista (EVM, ”two pack”, ”six pack”, Euro plus, budjettikurisopimus)?

Vasemmisto voi siis yhtyä vaatimukseen kansanäänestyksestä. Lisäksi eurosta eroamisen täytyy olla aito mahdollisuus. Silti olennaista tässä on kysymysten kehystäminen ja muotoilu. Meidän täytyy selkeäsanaisesti ja äänekkäästi pitää huolta siitä, että euron politisoinnin julkilausuttuna päätavoitteena on ”osallistua aktiivisesti eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten yhteisrintamien rakentamiseen demokraattisten, sosiaalisten ja ekologisten uudistusten puolesta”.

Tarvitaan myös kanta siihen, että miten (väliaikainen) kansallinen valuutta solidi pitäisi järjestää, jos sellaiseen lopulta päädytään. Itse pitäisin järkevänä sitä, että kokeiltaisiin jonkinlaista kompromissia kelluvan ja hallinnollisesti päätetyn vaihtokurssin välillä.

Valuutan arvo voisi pohjautua valuuttakorin hitaasti liikkuvaan keskiarvoon, mutta kuitenkin niin, että poliittisella päätöksellä tuota keskiarvoa voidaan muuttaa. Äkillisten muutosten tapauksessa valuutanvaihto joutuisi ankaran verotuksen kohteeksi (mikä on muunnelma Paul Bernard Spahnin esittämästä valuutanvaihtoveron mallista). Näin myös harkinnanvarainen devalvointi säilyisi talouspolitiikan keinovalikoimassa.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Näen että meidän on syytä riuhtaista itsemme irti kaikenlaisesta ohjailusta, ulkopuolisten ohjailusta joka on lonkeroitunut yhteiskuntaamme kuin syöpä, kaikkiin osiin siinä."

Täsmälleen samaa mieltä. Meidän verorahamme menevät kierojen, tyhmien ja laiskojen hyödyksi. Meitä riistävät ulkopuoliset. Jos saisimme pitää kaiken minkä tienaamme, meillä menisi hyvin. Nyt me espoolaiset rahoitamme muuta Suomea. "Riuhtaistaan itsemme irti kaikenlaisesta ohjailusta, ulkopuolisten ohjailusta joka on lonkeroitunut yhteiskuntaamme kuin syöpä, kaikkiin osiin siinä." Erotaan Suomesta.

Tämä sarkastinen kommentti on osoitus siitä, etten ymmärrä mitään maailmanpolitiikasta. Kuvittelen, että Euroopan Federaatiossa säilyisi Suomi niminen osavaltio. Valuutta olisi Euro ja keskuspankki EKP. Euroopan Federaation toimintamalli olisi samanlainen kuin muidenkin suurvaltojen, USA ja Venäjän. Puolustus- ja ulkopolitiikka kuuluisivat liittovaltiolle, muilta osin osavaltiot olisivat (USA:n mallin mukaisesti) hyvinkin itsenäisiä. Naiivisti uskon, että Suomen kieli ja kulttuuri säilyisivät ja jopa Suomen lait pysyisivät voimassa.

PS. Salaisten TTIP sopimusneuvottelujen takana epäillään salaliittoa, jonka tavoitteena on "myydä" Eurooppa amerikkalaisille suuryrityksille. Kun neuvottelut ovat salaisia, jotain kieroa täytyy olla tekeillä. Nyt olisi korkea aika paljastaa nämä ”isänmaan petturit”.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Vasemmistoa sitoo euroon se, että ammattiyhdistysliikkeet ovat pääosin euroalueen kannattajia. Syynä tähän on se, että palkkojen sitominen kansainvälisesti arvostettuun valuuttaan on ollut suuri saavutus, joka romuttuisi, jos käytössä olisi euron sijasta epäluotettu ja devalvaatioherkkä kansallinen valuutta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Epäonnistuneiden EMU-periaatteiden tilalle tarvitaan paremmat EMU-periaatteet. EKP:n on saatava samat valtuudet, jotka Fedillä on. Hiukan pelkään, että vanha federalisti Patomäki asemoi masentuneena Vasemmistoliiton ikuiseen oppositioon mieluummin kuin ryhtyy rakentamaan Eurooppaa demarien ja vihreiden kanssa.

TTIP:n salaisuudet ovat kaikki amerikkalaisen osapuolen vaatimuksia. EU on niin avoin kuin mahdollista.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Harmi vain, että parempia periaatteita ei tunnu olevan tulossa. Eurooppa on paitsi taloudellisessa myös poliittisessa taantumassa ja tilanne ei vaikuta olevan parantumassa. EU:n päätöksenteko on luultavasti tulevaisuudessa vielä kehnompaa ja heikompaa kuin tähän asti.

Itse en kannata Väyrysen aloitetta mutta sen allekirjoittaminen silti houkuttaa koska suomalaisilla mielestäni tulee olla oikeus päättää kuulumisesta euroalueeseen varsinkin nyt muuttuneessa tilanteessa.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

eikus kelluva raha. säännelty ei kestä edes muutaman biljoonan keinotteluiskua (eurooppalaisen biljoonan, ei usalaisen)

revalvoitumisen voi estää painamalla rahaa. -> vientiteollisuuden etu on keskuspankin maksaman kansalaispalkan korotus koska se alentaan kurssia.

devalvoitumisen estäminen omin toimin on mulla vielä keksimättä. siihen ois ainut apu esim fedin tai ekp tukiostot (ne voi painaa rajatta euroi ja taaloi, eli voisivat ostaa oravat kuleksimasta ja siten luoda niile arvo)

tietty rahan nimeks orava, se o suomen perinteinen kova valutta. (raha voitas sitoa oravaan, bitit vois vaihtaa oravan nahkoihin jos epäilis. niit vois väärentää. minkin hankaa oravana antaa keinottelijoille)

20% valutan vaihtovero alkuun, hiukka hillihtis keinottelua. tai valtio ainakin hyötys keinottelusta verotuloina.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

EKP tarvitsisi juuri niitä valtuuksia, joita luulet sillä jo olevan. Arvelen kuitenkin, että se tukisi mieluummin euroja kuin oravia.

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Jos rahayksikön nimeksi tulee orava, niin 40 oravan setelin on oltava nimeltään kiihtelys ja 10 oravan setelin tikkuri.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

kansanäänestys eurosta,,ja siitä kuulummeko eeuuhun lainkaan,,,ja kuulummeko pohjoismaihinkaan,siitäkin äänestys ja siitä olemmeko edes samassa universumissa venäjän kanssa(emme ole)
Minusta eduskuntakin vois päättää jostakin,,eli kaikista noista !

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Yhteisvaluutassa meillä on Kreikan tie ilman vaihtoehtoja. Yhteisvastuu tulee kaatamaan euromaiden velat Suomenkin maksettaviksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Euroalue on velkaa pääasiassa itselleen. Veronmaksajan kannalta yksinkertaisin ratkaisu olisi sosialisoida pankit liittovaltiolle. Kyllä se joskus vielä tulee äänestäjienkin mieleen.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Heikki on äärimmäisen älykäs ja perillä asioiden luonteesta, mutta hänen ajatteluaan häiritsee eräs lähes koko vasemmistoa rasittava naivius. Hän uskoo globalisaatioon ja "sosiaaliseen /sosialistiseen internationaaliin".

Yksinkertaisesti mikään ei viittaa kansainvälisessä kehityksessä siihen että kansakunnat kykenisivät solidaariseen yhteiseloon. Kansojen sisälläkin eriarvoisuus lisääntyy, ja kansainvälistä sopimista leimaa itsekkäät tavoitteet. Nekin sopimukset jotka julistetaan lisäävät kansainvälistä "harmoniaa" toimivat vain puheissa. Kansainvälinen "oikeus" sekin on vain vahvemman oikeutta. Humanistitsetkin periaatteet kääntyvät ihmisyyttä vastaan, jos niiden merkitystä ei ymmärretä.

Euroero ei ole demokraattisen kansanäänestyksen asia. Ei kansalta kysytä mekanistisia asioita, joita se ei ymmärrä. Toimivaa demokratiaa on se, että kansalta kysytään ne perusperiaatteet joihin pyritään - arvokysymykset.

"Haluaako kansa hyvinvointiyhteiskunnan vai yhteiskunnan, jossa kaikilla on mahdollisimman suuri vapaus toteuttaa itseään."

Vapauksien määrää voidaan myös kysyä, koska ne ovat niitä arvoja, joihin ei ole tieteellistä vastausta. Samoin voidaan kysyä kansan halua ottaa riskiä itsenäisyytensä ja muiden tavoitteiden suhteen, koska siihenkään ei ole tieteellistä vastausta. Se kuulutaanko EU:hun tai Euroon on mekanistinen kysymys, joihin on löydettävä "tieteellinen" vastaus. EU ja euro ovat välineitä saavuttaa nämä arvojen mukaiset tavoitteet.

Kansanäänestys asiasta, josta kansan mieleen on jo iskostettu tietyn ideologian mukainen "totuus", on demokratian irvikuva. Eroaminen Eurosta on eduskunnan asia, ja se on tehtävä mahdollisimman pian. EU:kin kohtalo on punnittava, koska talousunionina se oli alun perinkin fiasko, ja paljasti kansojen epäsolidaarisuuden toisiaan kohtaan.

Niin pitkään kun EU:ssa valitaan eliitin sätkynukkeja, muka demokraattisissa vaaleissa, päättämään kansakuntien kehittämisestä ja kansainvälisestä yhteistyöstä, ei EU kykene luomaan liittovaltioon vaadittavaa Euroopan kattavaa solidaarisuutta.

Käyttäjän hpeltola kuva
henri peltola

Eivätkö kansakunnat kykenisi yhteiseen rinnakkaiseloon? siihen että olisi erilaisia maita ja kulttuureja ja niitä arvostettaisiin. Itse rakastan suomalaista kulttuuria, mutta rakastan myös espanjalaista, saksalaista, thaimaalaista, ja muita kulttuureja joissa olen vieraillut. Pitää olla ylpeä omista jutuistaan ja sitten on helpompi auttaa muita.ja oma talous on hyvä pitää kunnossa jos haluaa olla ja tehdä omia asioita.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

"...solidaariseen yhteiseloon..."

Sanoilla on merkitystä.

Suomalaisen (tai pohjoismaisen) hyvinvointiyhteiskunnan ennakkoehto on solidaarisuus kansalaisien välillä. Kansakunnan sisäistä tulontasausta ei voisi olla olemassa ilman että kansalaiset ovat valmiit pitämään huolta myös toisaalla asuvan kansalaisen hyvinvoinnista ja tämän jälkeläisien selviytymisestä.

Euroopassa ei ole tällaista Eurooppalaista solidaarisuutta, josta Eurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta voisi ponnistaa. Elämme toistemme kulttuuria kunnioittaen ja arvostaen "kunhan eivät tule sitä tänne tuputtamaan". Italiassa vieraillessa voi ihailla kulttuurin rikkautta ja kauneutta, mutta jos heidän perhekäsityksiään tultaisiin tänne tarjoamaan niin johan siitä möly nousisi. Kulttuurit ovat sopeumia ympäristöönsä ajassa, ja siksi erilaisia. Globaalin talouden ajamaan monokulttuuriin harva haluaa, ja sitä ollaan kuitenkin rakentamassa juuri monikulttuurisuuden nimissä ja talouden kiristystoimien avulla.

Hyvinvointiyhteiskunta tavoite sisältää pyrkimyksen pitää kaikki kansalaiset "työssä kiinni", ja taata niille jotka eivät tähän kykene jonkinlainen elintaso. Tämä tavoite johtaa korkeampaan inflaatioon, ja siksi tilanteeseen ettemme voi olla eurossa tämän tavoitteen kanssa. Kaikilla Euroopan mailla ei ole samanlaiset tavoitteet hyvinvointiyhteiskunnan suhteen, joten Eurooppalainen liittovaltio on vastoin Suomen kansan etua.

Kysehän on tulonjakotaistelusta, jossa eliitti on pahasti voitolla, ollut jo pitkään. EU on rauhan hanke vain puheissa. Taustalla jyllää kone varallisuuden siirtämiseksi korporaatioiden kautta eliitille. Tämä ei ole mikään salaliitto, vaan aivan luonnollinen prosessi kun valtaa omaavat (ahneet rikkaat) yksilöt lobbaavat omia etujaan järjestelmän sisällä.

Yltäkylläisessä maailmassa kansalaiset voivat olla vaikka kuinka solidaarisia toisen maan kansalaisia kohtaan, kunhan eivät sotke meidän elämää. Tuo yltäkylläisyys on kohta kuitenkin vain muisto.

Kansa voi haluta "solidaarisuutta", mutta taustalla hääräävän eliitin intressit ohjaavat politiikkaa aivan toisaalle... vaaralliseen suuntaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Älä nyt Tomi revi pelipaitaasi vaikka Patomäki kirjoittaa omia näkemyksiään. Totta kai kirjoittaa niin, ja niin kirjoitan
minäkin. Tässähän on kyse "näkemysten välisestä kilpailusta" Kirjoita Tomi oma kilpakirjoituksesi. Sellainen ei ole oikea kilpakirjoitus, jossa sanot toisen kirjoittavan paskaa.

Selvyyden vuoksi, kerron, etten ole useimmista asioista Patomäen kirjoituksista samaa mieltä, mutta yritän kirjoittaa selkeästi, missä kohdin olen eri mieltä ja yritän perustella kantani. Tätä kutsutaan myös (sivistyneeksi) debatiksi, jota täällä US-Puheenvuorossa yleensä harrastetaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Onko sulla, herra "Tei", niinku omakin nimi vai lähdetkö suosiolla takaisin Hommaforumille tai mistä tänne ryömitkään?

Tomi Tei

öh, mihin, mistä , ryömin sieltä missä niitä oikeita "innovaatioita" tehdään eikä jauheta ulkoaopeteltuja fraaseja vailla sisältöä:D allekirjoittaneen aika ei riitä perusteluihin ja vastaanottava tahola näyttää olevan pelimerkit vähissä asian ymmärtämiseen joten käänteinen win-win situeissöni -over and out-

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #22

"ryömin sieltä missä niitä oikeita "innovaatioita" tehdään "

Siis mistä.

PS. Sinulla näyttää olevan paha silmätulehdus, käyppäs silmälääkärissä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kansanäänestyksen toteutuessa tulisi kansaalle myös kertoa selkeästi ne riskit, jotka euroeroon liittyvät.

Suurin riski on se siunaukselliseksi markkinoitu Suomen valuutan devalvoituminen. Suomella on likipitäen satamiljardia euroa velkaa ja suurin osa siitä on eurovaluutassa. Olisivatko euroeroa äänestävät ilman muuta halukkaita siihen, että tuo sata miljardia muuttuisi yli yön vaikkapa 130 miljardiksi?

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Suomessa luotu velka ja Suomessa olevat pääomat muuttuvat tietenkin markoiksi. Muunlainen järjestely oli typerää ja itseasiassa hyvin epäoikeudenmukaista. Tämähän on sinulle kerrottu varmaan useaan otteeseen jo aiemmin.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tuskin ulkomainen lainan antaja suostuisi muuttamaan velkakirjan ehtoja noin vain. Kuikka puhui nimenomaan ulkomaan velasta, jota lienee se n.100 mrd €. Suomen Valtion velka suomalaisille muuttuisi tietenkin markoiksi. Siis jokainen suomalainen (vauvasta vaariin) on velkaa ulkomaille vajaat 20 tuhatta euroa ja devalvoimalla markkamme saisimme automaattisesti devalvointiprosentin verran lisävelkaa. Mutta tämä on toki Väyrysen ja Patomäen tiedossa.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen Vastaus kommenttiin #31

Valtion velka on kohta ekp:n hallussa ja Target2 perusteella Suomella on itseasiassa 20 mrd saatavia Euro-alueelta. Eli omaan rahaan siirtyminen ei ole ongelma tässäkään suhteessa. Siis tilikirjauksia vain.

Vieraassa valuutassa (euro) toimiminen on vaan niin typerää, ja tämä on tiedetty aina. Jostain syystä löytyy aina niitä joille se tulee yllätyksenä.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Kuikka. Täydennettynä kysymys on siitä, kuinka nopeasti oma valuutta muuttuisi kilpailukykyiseksi euron suhteen. Toisaalta ei eurokaan mikään stabiili valuutta ole.

Omaan valuuttan siirtyminen vaatii pohjatyötä. Lainsäädännöllä on iso rooli. PK-yritysten kotiuttaminen lahden takaa, sisämarkkinoiden elvyttäminen ja sitä kautta työttömyyden vähentäminen. Julkisen sektorin rönsyjen karsiminen jne.

Kyllä se voi onnistua. Ei pidä unohtaa, ettei suomi ole ainoa maa jossa euroeroa pohdiskellaan.

Seppo Visala

Keskeistä on "osallistua aktiivisesti eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten yhteisrintamien rakentamiseen demokraattisten, sosiaalisten ja ekologisten uudistusten puolesta”.
Voi olla naiivi toive, mutta se on ainoa mahdollisuus kamppailla jo olemassa olevaa kansainvälisesti toimivaa finanssipääomaa vastaan, ja se erottaa vasemmiston muiden pelkästään kansallisia etuja ajavista tavoitteista. Vasemmiston johtajien pitää alkaa rakentaa näitä yhteyksiä "heti maanantaina", ja työ pitää pian julkistaa ja saada ihmiset mukaan keskusteluun ympäri Eurooppaa.

Seppo Korva

Ei! Ei hyvänen aika, ei irti Eurosta, eli ei irti EMU:sta, varsinkaan nyt. Suomen talouspolitiikka on niin hajallaa, enkä jaksa uskoa Erkki Liikasen ja Suomen Pankin ekonomistien kompetenssiin. En yhtään. Irtautuminen tarkoittaisi aina pientenkin talousvaikeuksien kohdatessa devalvaaatiota, joista syntyisi loppumaton kierre, rahan arvon totaalinen lasku sekä inflaatio.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

On aika kummallista että osa vasemmistoa ei allekirjoita Väyrysen kansalaisaloitetta sen alullepanijan vuoksi. Vaikka osa perusteista olisi erilaisia ("väärin sammutettu"), kansalaisaloitteen läpimeno tarkoittaisi kansanäänestystä euroerosta, eikä sillä, miten tuo äänestys on saatu aikaiseksi ole siinä vaiheessa enää mitään väliä.

Tätä aloitteen henkilöimistä ja Väyrysen persoonan demonisointia eurokiimaiset nimenomaan käyttävät hyväkseen, ja heidän puuhansa uppoaa nähtävästi oivaan maaperään – muuten Väyrysen aloitteellla olisi jo kolminkertainen kannattajajoukko ellei suurempikin.

Toivoa sopii, että vasemmisto ei ainakaan ryhdy vastustamaan itse äänestystä vain Väyrysen vuoksi. Jos jokainen euroeroäänestystä ajava ryhmä rajaa oman hankkeensa vain omaan hiekkalaatikkoonsa, on aivan selvää, että toivottavan tulevan äänestyksen tulos valuu eurokiimaisten laariin.

Ja sitähän he juuri aikovat käyttää hyväkseen.

Nyt siis Väyrysen persoonasta huolimatta kannattaa allekirjoittaa:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372

Käyttäjän RistoSuvanto kuva
Risto Suvanto

Heikki Patomäen ehdotukset ovat varsin konservatiivisia eivätkä ratkaista globaalin kapitalismin ja demokratian ristiriitaa. Olen kirjassani TALOUSKASVUN JÄLKEEN (Elpokustannus) esittänyt radikaalimman ratkaisun. Patomäen yhteisvastuullisuuden korostaminen ei vie globaalin kapitalismin valtaa pois, vaan toimii sen ehdoilla.
Kansallinen päätöksenteko on aina lähempänä yksityistä ihmistä kuin yhteiseurooppalainen vaikka se olisi kuinka yhteisvastuullista. Siksi Väyrysen kansalaisaloitetta on syytä tukea. Eduskunnassa vasemmiston on pakko ottaa siihen kantaa ilman että voi esittää jotain rinnaikkaisesitystä. Toivottavasti Heikki Patomäki ilmoittaa allekirjoittaneensa kansalaisaloitteen. Jos hän tekisi omansa ihan oman mielensä mukaisen niin siitä sitten vain keräämään 50.000 nimeä. Tuskin on todennäköistä. Eli siitä vain Väyrysen aloitetta allekirjoittamaan. Muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Eihän näissä Patomäen ehdotuksissa ole mitään mieltä. Euroopan Unionissa päätöksiä tekevät nimenomaan yksittäiset kansallisvaltiot, vaikka Patomäki kuinka latoisi vasemmistolaisen aatemaailman hengessä moitteita kansallisvaltioita kohtaan.

Mikäli kansanäänestys järjestetään Suomessa, niin ei suomalaisten kansanäänestyksen tuloksella voi vaikuttaa EU:n keskuspankin mandaatin muutokseen, _ellei_ Unionin muiden jäsenmaiden enemmistö ole sen takana. Patomäen halu ympätä kansanäänestykseen kysymys "pitäisikö unionia kehittää yhteisvastuulliseen suuntaan" on jokseenkin turhanaikainen. Ei yksittäinen suomalainen äänestäjä voi tähän vaikuttaa kuin välillisesti. EU:n rakenteissa tämän tehtävän ajaminen olisi viime kädessä suomalaisilla komissaareilla ja europarlamentaarikoilla, mutta heitä kansanäänestyksen tulos ei sido. Kansanäänestyksen tulos sitoo ainoastaan Suomen eduskuntaa, ja tämän vuoksi kansanäänestyksen pitää koskea vain asioita, jotka Suomen eduskunta voi päättää.

Tämän vuoksi niitä vaihtoehtoja pitää olla kaksi: KYLLÄ vai EI. Kalibrointia voi suorittaa myöhemmin, mutta tämä on periaatteellinen avainkysymys, mikä pitää ehdottomasti selvittää ensimmäiseksi, ja itsenäisenä kysymyksenä ilman mitään hienostuneita "politisoivia" vaihtoehtoja. Niitä voi esittää sitten, kun vastaus avainkysymykseen on saatu.

Lisäksi vielä, monivalintainen kansanäänestys olisi todennäköisesti sekava, äänestysaktiivisuudeltaan matala, ja johtaisi pluraliteetteihin, jossa mikään vaihtoehto ei saisi ehdotonta enemmistöä, ja lopputulos ei näin ollen myöskään velvoittaisi mihinkään toimenpiteisiin.

Lopuksi, mitä helkkarin väliä sillä on, mikä sen valuutan nimi on? "Solidi" kuulostaa hienommalta, koska se tuo mieleen solidaarisuuden ja on vähän niinkuin vasemmistolaisempi vaihtoehto? Minä ehdotan, että kansalliselle valuutalle annetaan nimeksi saman tien KIITOS 1941-1944.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Enpä usko, että kukaan ammattimainen yhteiskuntatieteilijä ehdottaa vakavissaan monivalintaista kansanäänestystä. Patomäki vain kaipailee tilaa, jossa oppositiossakin voisi olla samanaikaisesti vähän sillä ja vähän tällä kannalla, kun oppositio vaikuttaa ikuiselta.

Toimituksen poiminnat