*

Heikki Patomäki

Kreikka, Kreikka, Kreikka

Sydän raskaana joudun tunnustamaan, että ymmärsin väärin sunnuntaina 5.7. järjestetyn kansanäänestyksen tarkoituksen. Myös Varoufakiksen eron merkitys jäi samasta syystä epäselväksi.

Tapahtumien todellinen kulku näyttää olleen seuraava. Syrizan tultua valtaan ideana oli saada EU:n johto vakuutettua siitä, että sen olisi järkevää muuttaa kurssiaan niin Kreikan suhteen kuin koko Unionissa. Lähestymistapa voi luonnehtia habermasilaiseksi. Syrizan johto uskoi parempaan Eurooppaan. Jürgen Habermasin teoriaa mukaillen he olettivat ideaalisen kommunikaatiotilanteen. Harkitsevassa demokratiassa parhaimman argumentin voima ratkaisee.

Osalla Syrizan johtoa oli ehkä ”realistisempi” näkemys unionista, mutta hekin uskoivat ainakin joidenkin merkittävien myönnytysten mahdollisuuteen.

EU:n todellisuus osoittautui karuksi. Syrizan neuvottelutiimin keskeiset akateemiset jäsenet Tsakalotos ja Varoufakis ovat sittemmin kuvanneet keskustelujen tasoa surkeaksi. Taloutta koskevien vasta-argumenttien sijaan he joutuivat kohtaamaan loputtomia sääntöjen ja menettelytapojen kertaamisia. Varoufakis sanoo asian dramaattisemmin. ”Yhtä hyvin olisi voinut laulaa Ruotsin kansallislaulua – vastaus olisi ollut sama.”

Syrizan johdon visio ei kuitenkaan ollut selkeä. Osa oli jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että vain rajalliset myönnytykset ovat mahdollisia, ottaen huomioon EU:n kyky ajaa Kreikan talous lopulliseen umpikujaan. Osa puolestaan uskoi habermasilaiseen visioon. Kellään ei ollut suunnitelmaa B siltä varalta, että vastassa olisikin kova ja kapea valta, joka vaatii ehdotonta alistumista.

Kun kansanäänestys julistettiin, vaikutti, että tavoitteena oli neuvottelumandaatin vahvistaminen ja demokratian puolustus. Kuitenkin totuus vaikuttaa olevan, että Tsipras oli päätellyt, että Saksa, EKP ja komissio ovat valmiita ajamaan Kreikan vielä syvempään suohon. Pankkien kaatuminen ja kaiken rahoituksen loppuminen oli tarkoituskin, jollei politiikka muutu.

Muun muassa Syrizan neuvonantajana toimivan James K. Galbraithin mukaan Tsipras tosiasiassa oletti lähtökohtaisesti, että hän häviäisi kansanäänestyksen. Mitään suunnitelmaa B ei ollut. Koska Merkel, Schäuble, EKP ja komissio olivat valmiita tietoisesti ja tarkoituksella tuhoamaan Kreikan, jollei se alistu, Tsipras toivoi, että hän voisi päästä kansanäänestyksen avulla pälkähästä, antaa kansan tehdä ikävä valinta äänestämällä ”kyllä”. Toisin kuitenkin kävi.

Näissä oloissa lähdettiin vielä kerran Brysseliin ”neuvottelemaan”. Nyt Euroopan valtaapitävät olivatkin päättäneet kostaa ja nöyryyttää. Suomen Alex Stubb etunenässä harjoitettiin 30-1 kiusaamista ja kidutusta yöunten kustannuksella, ensin euroryhmässä ja sitten pääministerien kesken, kunnes lopulta Tsipras oli valmis melkein mihin vain. Ehdot olivat kuitenkin niin järjettömän kohtuuttomat, että kaikesta huolimatta Tsipras oli aamuviideltä kävelemässä neuvotteluista ulos. Hänet vedettiin takaisin.

Selvää on, että yhtään rationaalista vastausta ei ole kuultu Galbraithin, Krugmanin, Stiglitzin, Tsakalotoksen, Varoufakiksen ja monien muiden argumentteihin, joiden mukaan spartalainen säästökuuri taantuman tai laman olosuhteissa johtaa vain velkaongelman pahenemiseen. Kreikan talouden pitäisi saada kasvaa. Viimeisen kuukauden aikana Varoufakiksella saattoi olla alustava suunnitelma B, mutta ei varsinaista eurosta eroamisen skenaariota.

Kreikassa Tsipraksen antautuminen sai parlamentin selvän tuen, mutta tuloksena oli Syrizan hajoaminen. Yli puolet puolueen keskuskomiteasta ja nelisenkymmentä kansanedustajaa asettui sopimusta vastaan. Schäuble sai juuri sen tuloksen mitä halusikin: demokraattisilla vaaleilla ei ole merkitystä, Saksan määräämä talouskuri pysyy yllä riippumatta, ja vasemmisto on murskattu.

Episodilla on järisyttäviä seurauksia Euroopan tulevaisuuden kannalta. Kysymys Saksasta on palannut. Merkel ja Schäuble ja muut Saksan kristillisdemokraatit ovat ordoliberaaleja ja anti-natseja, mutta ympäri Eurooppaa heidän suorastaan julma talouskuripolitiikkansa on nostanut ihmisten mieliin kuvia siitä lyhyestä mutta tuhoisasta ajasta, jolloin lähes koko Eurooppa oli Hitlerin vallan alla.

Silloinkin, kun keskitytään vain nykyisyyteen, on selvää, että Saksan yksipuolinen dominanssi EU:ssa tarkoittaa taantumista Euroopan integraatioprosessissa. Missä on nyt se valistunut kansalaisten Eurooppa, josta niin monet puhuivat 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa?

Vasemmisto ympäri Eurooppaa tulee vetämään sen johtopäätöksen, että EU on peruuttamattomasti markkinafundamentalistisen oikeiston projekti. Vetäytyminen ”realistisen” kansallisen vastarinnan ja toisin toimimisen oppien taakse hyödyttää myös populistista äärioikeistoa. Paradoksaalisesti Syrizan tappio ja antautuminen voi hyvinkin edesauttaa fasistien ja natsien perillisiä valtaan esimerkiksi Ranskassa. Kreikan murskaamisen seuraukset saattavat osoittautua yllättäviksi ja dramaattisiksi myös Brysselin näkökulmasta.

Mitä vasemmiston sitten pitäisi tästä kaikesta oppia? EU ei ole habermasilainen keskustelukerho tai deliberatiivisen demokratian foorumi. Tsakalotos ja Varoufakis ovat oikeassa myös siinä, että esimerkiksi monilla valtiovarainministereillä ei näyttäisi olevan edes kykyä hahmottaa talousteoreettisia argumentteja. He toistavat opittua liturgiaa.

Toisaalta sääntöihin ja menettelytapoihin vetoaminen tarkoittaa, että markkinafundamentalistisen oikeiston ohjelma on jo kaiverrettu EU:n oikeusnormeihin ja instituutioihin. EU:n muuttaminen vaatii paljon enemmän kuin keskusteluja euroryhmässä, jolla ei oikeastaan edes ole muuta kuin epävirallinen asema EU-systeemissä.

Olen luonnostellut EU-instituutioiden muuttamista esimerkiksi Eurokriisin anatomiassa, ja koko ajan on ollut selvää, että muutokset vaativat perussopimuksen uudelleen kirjoittamista.

Kreikka-episodin opetus on myös se, että yhden erillisen vasemmistohallituksen asema EU:ssa on todella hauras. Vasemmiston pitäisi toimia tiiviisti yhdessä koko Euroopassa ja mieluiten globaalisesti. Syriza joutui tilanteeseen, jossa sen ainoa mahdollisuus onnistua neuvotteluissa oli siinä, että se olisi alun pitäen varautunut ainakin seuraaviin asioihin:

• pääomapakoon ja pankkikriisiin
• EU-elinten rankaisu- ja kuritoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on myös tahallisesti aiheuttaa pankkikriisi ja syventää talouskriisiä
• lähtemään eurosta

Olen vakuuttunut siitä, että euromaissa on jo perusteilla työryhmiä, joissa opiskellaan huolellisesti niitä teknisiä ja talouspoliittisia askeleita, mitä euron korvaaminen uudella kansallisella valuutalla vaatii. Seuraava syriza on varautunut nykyistä paljon paremmin.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Patomäki on elävä todiste siitä että yksisilmäinen voi olla aivan yhtä ymmärtämätön kuin täysin sokeakin.

Sivuutat kaiken oman maailmankuvasi vastaisen argumentoinnin ja evidenssin. Mistä maailman talouskriisistä on noustu ilman talouskuria jolla kustannusten ja kilpailukyvyn suhde saadaan lähemmäs tasapainoa?

Velkaelvytys tekee Kreikassa aivan samaa tuhoa kuin Suomessakin. Se nostaa keinotekoisesti kustannukset ja palkat luonnottoman korkealle ja syventää edelleen kilpailukykyongelmia. En voi käsittää vasemmiston halua raunioittaa jopa oma kotimaansa vain oman pohjattoman ahneutensa vuoksi.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Tässä kirjoituksessa Patomäki on kyllä oikeassa. Eurokeskustelussa ollaan täysin hylätty järkiperusteet.

Taloustieteilijät sekä oikealta että vasemmalta pitävät euroa nykyisellään täysin kestämättömänä. Eurovaltiot ovat keskenään niin erilaisia, että kestävä valuuttaunioni vaatisi pysyvät tulonsiirrot ylijäämäistä vaihtotasetta tekevistä alijäämäisiin maihin. Toinen vaihtoehto on nostaa EKP:n inflaatiotavoitetta ja saksalaisten palkkoja reilusti, jotta vaihtotaseet tasottuisivat. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin poliittisesti mahdottomia.

Heikomman kilpailukyvyn mailla ei ole mitään järkeä kituuttaa nykyisessä eurossa, elleivät ne saa tasapainottavia tulonsiirtoja, sillä liian vahva valuutta on keskeisessä osassa tätä kriisiä.

Muun muassa Milton Friedman kertoi jo 18 vuotta sitten, mikä eurossa mättää: Euroopan integraatio ei vain millään ole riittävän syvä, että yhteisvaluutan hyödyt kattaisivat sen haitat.

http://www.project-syndicate.org/commentary/the-eu...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Demokraattisesta broilerijärjestelmästä seuraa aina sekoilua. Kukaan ei uskalla tehdä ratkaisuja äänestäjien pelossa. Meillä on asioita joista kaikki ovat tasan samaa mieltä; Kreikka ei selviä nykyisestä velkamäärästä ikinä joten sitä on aivan turha roikottaa kenenkään taseissa.

Valuutan nimellä ja arvolla on väliä vain mikäli muuta joustoa ei ole.

Minusta tämä koko vasemmistoälymystön keskustelu on samaa mitä esiintyy Suomessakin esimerkiksi rikosten yhteydessä. Rikollisesta - Kreikasta - yritetään leipoa uhria. Kreikka on oman kuoppansa kaivanut suunnitelmallisesti. Sitten jos maa vajoaa äärimmäiseen köyhyyteen niin järjestetään lipaskeräyksiä.

Tai sitten Kreikka ottaa lusikan kauniiseen käteen, realisoi velalla hankkimaansa omaisuutta, maksaa velkansa ja palaa kunnolliseksi maaksi osana Eurooppaa. Drakmassa tai eurossa.

Olisin myös mielläni kuulemassa mikä vasemmiston suunnitelma on elvytyksessä.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä Vastaus kommenttiin #10

"Valuutan nimellä ja arvolla on väliä vain mikäli muuta joustoa ei ole."

Todellakaan ei näin. Valuuttajousto on ehkä tärkein kilpailukykyeroja ja epäsymmetrisiä shokkeja tasaava tekijä. Jos joustovara on ainoastaan palkoissa, tarvittaisiin aina silloin tällöin kymmenien prosenttien leikkauksia, mikä on poliittisesti mahdotonta ja inhimillisesti kestämätöntä.

Valuutta-alueen edellytyksiä ovat paljon nykyistä liikkuvampi työvoima, paljon nykyistä joustavammat palkat ja näiden lisäksi vielä pysyvät tulonsiirrot. Jotta euro ei olisi tuhoisa taloudelle, tarvitaan Yhdysvaltojen kaltainen hyvin syvä integraatio, johon eurooppalaiset eivät ole valmiita.

Lusikan ottaminen kauniiseen käteen, eli se, että yritetään tehdä väkisin kaikista maista Saksoja, ei ole realismia. Maiden erilaisuus pitää ottaa realiteettina, eikä asiana, jota on pakko muuttaa. Jos yritämme saksalaistaa koko euroalueen, tässä kestää sata vuotta ja kuluu kymmeniä "tukipaketteja". Mielestäni poliitikot ovat nyt niitä, joiden tulee ottaa lusikka kauniiseen käteen, ja hyväksyä talouden ja yhteiskuntien realiteetit: vaihtoehtoina ovat täysi liittovaltio tai euroalueen hajottaminen. Valuuttaunioni ilman integraatiota on taloudellinen ja inhimillinen tragedia.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #13

No joo tuossa on pointtia ja kelluvassa rahassa on paljon etuja nopeatempoisessa maailmassa. Niin on kyllä yhteisvaluutassakin. Usean valuutan käyttäminen luo riskejä jotka hinnoitellaan myös tuotteisiin. Toisaalta tällöin kaikki vientimaat ovat samalla viivalla ja hyvinvointitappio jakautuu tasaisemmin.

Siinä olisi taloustieteilijöille töitä. Yhdistää yhteisen valuutan ja kelluvan valuutan hyvät puolet.

Jos Suomessa ei saada aikaan hyvässä sovussa yhteiskuntasopimusta vaikka seuraavaan puoleen vuoteen niin käännän takkini ja rupean kannattamaan euroeroa täälläkin. Tietysti parempi olisi jos neuvottelut kestäisivät vaikkapa päivän. On vähän turhauttavaa jos jokaisessa mahdollisessa tilanteessa koko poliittinen johto pitää sitoa vuosiksi vain neuvottelemaan että voiko kaikilta napata nyt 10% palkoista ja etuuksista.

Minusta tässä koko systeemissä on kyse aikuisten, täysijärkisten ja itsestään vastuussa olevien pelistä. Jos joku haluaa vain keräillä rusinoita pullista ja jättää leipomiset muille niin itse on osansa valinnut.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Vasemmiston pitäisi toimia tiiviisti yhdessä koko Euroopassa ja mieluiten globaalisesti"

Suomessa vasemmisto ajaa liittovaltiokehitystä, eli mitään ratkaisua ei maastamme Euroopan ongelmiin löydy.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Tämä on erittäin kiintoisa havainto. Välillä tuntuu siltä, että Professori Patomäki on ainoa, joka yrittää pitää sitä aitoa vasemmiston henkeä yllä. Muu porukka, puheenjohtajaansa myöten, on vajonnut poliittisen kohinan alapuolelle.

Vasemmistolla on oikea ongelma. Ketä nykyään pitäisi oikein peukuttaa? Venäjä mennyt oikealle, Syrizan tukeminen vaikeaa, jos sen takia EU hajoaa, kuubalaisiltakin loppui aatteen palo, feministit menivät alakautta äärioikealle, jne, jne.

Vasemmiston kannattaisi lopettaa hörhöily ja palata takaisin perusteisiin, ja sitä kautta kenties demarien ohitse hallituspuolueeksi.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

EU, EU, EU - euro, euro euro...

Eikö edes akateemisessa maailmassa ole osattu fiksusti purkaa osiinsa ns. populistisia lauseita - etten sanoisi köyhän miehen EU-aforismeja - "Missä EU, siellä ongelma" [2010] ja "Sama lippis ei sovi kaikille"? Kuka muistaa, miten tämän linkin ajatukset vastaanotettiin?
http://timosoini.fi/2010/05/missa-eu-siella-ongelma/
---
Niiden merkitystä, lähinnä vasemmiston kannalta, blogisti yrittää nyt jälkikäteen ("sydän raskaana") ymmärtää, siis selittää "poliittisen taloustieteen" sekakeiton pulmia? Asetelman ongelmia kuvaa edelleen hyvin tämä Erkki Toivasen ns. euroskeptinen blogi vuodelta 2007, ennen ns. suurta kriisiä:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178...

1) "Jokainen ajatteleva eurokansalainen on valmis hyväksymään, että laajentuneen unionin rakenteet on uudistettava ripeästi toimintakykyisiksi."

2) "Euroopalla ei ole kansaa, ei yhteistä poliittista kulttuuria, ei riittävän voimakasta kohtalonyhteyttä eikä yhteisvastuun tunnetta, jotta sen kansalaiset voisivat hyväksyä perustuslain omien lakiensa yläpuolelle.” (Otto von Habsburg, haastattelu v. 1994)

3) ”Emme ole yhdentämässä valtioita, vaan kansoja”. Jean Monnet [sen niminen oppituoli on Turun yliopistossa] kiteytti yhdentymisen perustavoitteen tuohon lauseeseen. Hän myös tarkoitti, mitä sanoi: Hänen tavoitteenaan oli Euroopan yhteisö, joka edustaisi jäsenmaiden kansalaisten demokraattisesti ilmaisemaa tahtoa."

Rakenteet eivät ole toimineet, Euroopalla ei oikeasti ole yhtenäistä kansaa/toimintakulttuuria, ja "kansojen yhdentämisen" sijasta ns. euroideologit alkoivatkin ajaa, "kansalaisten demokraattisesti ilmaisemasta tahdosta" piittaamatta, valtioiden yhdistämistä eli liittovaltiota.

Oikea kukkanen on ihmisen päihin ajettu toive: Haluamme euron, muttemme liittovaltiota.

Käyttäjän JariHollsten kuva
Jari Hollstén

Natsismia liitetään taas kerran jonkun ihmeen takia oikeistolaiseen talousajatteluun. Tietääkö Patomäki mistä vastenmieleinen natsismi on lyhenne? Vastaus on Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Läheltä tulee mieleen "Nashi-nuoret", joita on rahdattu Suomeenkin osoittamaan mieltään...

Käyttäjän LauriViherv kuva
Lauri Vihervä

Patomäki kuuluu harvaan ryhmään Suomessa, jolla on todellista ymmärrystä Kreikan tilanteesta ja sen syntyhistoriasta. Ikävä kyllä nettipalstat (ja hallitus) ovat täynnä tyhjää retoriikkaa viljeleviä " hyödyllisiä idiootteja", jotka viljelevät sutkautuksia perähikiän kauppaoppiin perustuen, kun oikeasti tarvittaisiin kansantaloudellista osaamista. Kreikan kriisi on myös kriisi kansantaloustieteelle, joka perustuu argumentointiin ja faktoihin, eikä nettiraivoon tai äänestäjien mielistelyyn. Ikävä kyllä eniten palastatilaa saavat ne, joilla on asioista heikoin käsitys tai sitten raahataan omaa etuaan ajava pankkiekonomisti kauhistelemaan tilannetta ja kertomaan, että " meillä ei ole muuta vaihtoehtoa". Totta kai on, mutta se vaatisi katoavaa luonnonvaraa, sivistystä.

Käyttäjän KaiBackman kuva
Kai Backman

"Kysymys Saksasta on palannut. Merkel ja Schäuble ja muut Saksan kristillisdemokraatit ovat ordoliberaaleja ja anti-natseja, mutta ympäri Eurooppaa heidän suorastaan julma talouskuripolitiikkansa on nostanut ihmisten mieliin kuvia siitä lyhyestä mutta tuhoisasta ajasta, jolloin lähes koko Eurooppa oli Hitlerin vallan alla."

"Vasemmisto ympäri Eurooppaa tulee vetämään sen johtopäätöksen, että EU on peruuttamattomasti markkinafundamentalistisen oikeiston projekti."

Euroopan unionissa puhutaan vain rahasta. Vuodesta toiseen keskustellaan ainoastaan velallisista, velkojista, kurista ja järjestyksestä suhteessa rahaan. Mitään muuta politiikkaa ei Euroopan unionilla enää tunnu olevan kuin talouspolitiikka. Ainakaan Euroopan unionin reunavaltiot eivät ole enää suvereeneja toimijoita missään heitä itseään koskevissa asioissa. Vielä jokin aikaa sitten monet asiantuntijat sanoivat julkisuudessa eron eurosta olevan mahdotonta. Nyttemmin on käynyt selväksi, että muutamat keskeiset henkilöt pystyvät tekemillään päätöksillä erottamaan tarvittaessa jäsenvaltion eurosta talouspoliittisista syistä. Kultainen raha voi johtaa kaaokseen ja sotaan Euroopassa.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Analyysisi Syrizan neuvottelutaktiikasta on samansuuntainen kuin omani:

Jos ei ole vaihtoehtoja, saat eteesi vain ehtoja.

Euron juridiselle nykyrakenteelle on paljonkin vaihtoehtoja. Oma suosikkini on ECUXIT eli IMF:n SDR-korivaluutan mukainen euron juridinen uudelleenmäärittely. Se tulisi toimimaan hyvin, ei vain Kreikan vaan muidenkin euromaiden talouskasvun ja velan suhteen.

Käyttäjän sepe12 kuva
Seppo Janhonen

Kiinnostava kirjoitus Patomäeltä.

Nähdäkseni ydinongelma Kreikan auttamisen suhteen on epäluottamus, joka on kasvanut sitä mukaa kuin aiemmat, runsaatkin toimet ovat osoittautuneet turhiksi. Ja samalla kun on paljastunut, miten ylimielinen Kreikan asenne on. Euro ja EU ovat nyt kärsineet vakavan moraalisen tappion.

Toivottavasti saatu varoitus nyt ymmärretään niin, että liittovaltio torjutaan. Saaren kommentissa hyvin viitataan Euroopan kansojen erilaisuuteen. Se säilyy hamaan tulevaisuuteen. Siksi myös kansojen erillisyys, itsenäisyys, pitäisi varmistaa.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Saksa pitkällä teollisuuden perinteellä europan talousveturina,-sekään ei kelpaa,saksankin pitäisi olla korviaan myöten veloissa ja vaikeuksissa ja voila´,,vasemmisto hihkuisi onnesta !

Luulenpa että saksan menestys perustuu ahkeraan,työtä arvostavaan perinteeseen,eikä sosiaalitukien nostamisen ihanuuteen,mikä tuntuu olevan ykkösprioriteetti suomessa !

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Huomioita:
- Ja pilkun jälkeen tulee välilyönti.
- Kirjastokortteja saa kirjastosta.
- Versailles II tuhoa Euroopan yhtenäisyyden. Erikoista on se, että tiedämme jo tänään ketkä sen tekivät. Itse uskoin, että EUsta eroaminen olisi pitkä prosessi, mutta nythän vallanhimoisimmat näyttivät oikotien!

Henry

Seppo Hildén

"Kreikka-episodin opetus on myös se, että yhden erillisen vasemmistohallituksen asema EU:ssa on todella hauras."

Ja tämän blogin opetus on se, ettei vasemmistolainen maailmanpolitiikan professori ymmärrä mitään talousasioista. Kreikan surkea tila on hänen mukaansa kiinni siitä, että "yhden erillisen vasemmistohallituksen asema EU:ssa on todella hauras"

Heh.

Kaikki muut, jotka eivät ole poliittisesti uskossaan yhtä sokeita kun Patomäki näkevät, että Kreikan surkea tila johtuu Kreikassa vallalla olevasta korruptiosta, harmaasta taloudesta ja kansan huvina harrastettavasta verojenkierrosta.

Antti Jokela

Syrizan hallituskausi on ollut katastrofaalisin sitten kriisin puhkeamisen. Aiemmatkaan hallitukset eivät pystyneet toimeenpanemaan uudistuksia, mutta näin totaalista tuhoa nekään eivät saaneet aikaan. Syriza yritti aikansa taistella talouden ja politiikan painovoimaa vastaan, ja sai useat näilläkin palstoilla kirjoittavat uskomaan, että heillä on jokin hämmästyttävä suunnitelma, jonka ansiosta Kreikka nousee siivilleen.

Tsiprasin kunniaksi on sanottava, että hän on viimein tunnustanut luonnonlait. Ainakin hän eilen totesi että muutos on välttämätön - joko troikan kanssa tai ilman sitä.

Varoufakis jatkaa edelleen alkemian parissa. Hän on nyt kertonut, että hänellä oli b-suunnitelma, mutta hallitus tyrmäsi sen ja kääntyi troikan puoleen. Näin on hyvä, koska hänen pääsuunnitelmansakin on herättänyt hämmennystä. Politico pyysi kommentteja hänen toukokuiselle esitykselleen Brysselissä:

Robert Barro, Professor of Economics at Harvard University: "This diagram is an obvious part of the Greek campaign to establish its reputation for insanity."

George Bitros, professor emeritus at the Athens University of Economics: "These people live in their Marxian clouds and it is a waste of time to try and reason with them. To me as a professional economist, submitting such caricatures in lieu of a well-thought program of reforms is highly demeaning."

George Hendrikse, professor of economics of organization at Erasmus University in Rotterdam: "This is too broad to be informative"

Financial service sector executive: "For Varoufakis to be presenting this sort of chicken scratch diagram at this stage of the game with the clock running down and the coffers almost empty is beyond shocking."

jne.

http://www.politico.eu/article/varoufakis-puzzles-...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ikävä juttu, ettei sitä varasuunnitelmaa käytetty. Nythän Kreikkaa sitten roikotetaan turhan vuoksi mukana, ja se tulee koko ajan yhä kalliimmaksi, ja kasvattaa yhä EU:n vastaisuutta.

Ja nyt saatiin mellakatkin jo palaamaan Ateenaan.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Nykyaikaiset sodat käydään talouden asein: ellette alistu, näännytämme teidät nälkään.

EU – varsinainen rauhanprojekti...

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Olen iloinen, että mukana on myös monia asiallisia kommentteja. US-sivut ovat tunnettuja siitä, että kaikenlaista lonkalta heittelyä (monet pelkkiä virhepäätelmiä), ylimielistä nimittelyä, loanheittoa ja muuta asiatonta kansankiihotusta tulee aikamoiset määrät. Sellaista trolliarmeijan tyylistä käytöstä. Ovatpa monet ottaneet heittelystä itseensä ja kokeneet sen lopulta niin ahdistavaksi, että ovat siirtyneet bloggailemaan muualle.

Surullisinta tässä sosiaalisen median väärinkäytössä on se, että se on osaltaan alentamassa julkisen keskustelun tasoa. Kun rynnätään suurin joukoin vastaamaan kirjoittamalla ylös ensimmäinen mieleenjuolahtava ilkeä sutkautus, loukkaus tai ennakkoluulo, niin asiallinen keskustelu hukkuu sekaan. Monet myös varmasti kokevat yhteiskunnan yhä vihamielisempänä.

Vastaan vain Juhani Kähärän hyvään huomioon, jonka mukaan "Lusikan ottaminen kauniiseen käteen, eli se, että yritetään tehdä väkisin kaikista maista Saksoja, ei ole realismia. Maiden erilaisuus pitää ottaa realiteettina, eikä asiana, jota on pakko muuttaa."

Tämä on ehkä enemmän totta kuin mitä Kähärä ajatteleekaan. On loogisesti mahdotonta, että kaikki maat toimisivat kuin Saksa eli ajaisivat suuria ylijäämiä. Maailmantaloudessa yli- ja alijäämien summa on aina nolla. Yhden vienti on toisen tuontia. Jos yhdellä on ylijäämää, toisella on pakko olla alijäämää. Sama pätee varauksin myös EU:n sisällä, joka on yleisesti ottaen ollut suhteellisen tasapainossa suhteessa muuhun maailmaan. Saksan ylijäämän kääntöpuoli on eteläisen Euroopan alijäämä.

Jos kaikki pyrkivät yhtäaikaa ylijäämään sisäisen devalvaation kautta, kokonaiskysyntä supistuu ja kaikkien taloudelliset mahdollisuudet huononevat. Silti yhden ylijäämä on edelleen toisen alijäämää jne.

Kun asiaa ajattelee kokonaisuuden toiminnan kannalta, ylijäämä on vähintään yhtä suuri ongelma kuin alijäämä. Sen takia maailmantaloudessa pitäisi olla mekanismeja, joilla estetään ylijäämän pitkäaikainen tuottaminen tai verotetaan siitä riittävä osa pois ja jaetaan muille. Nyt tällaisia mekanismeja ei ole edes euroalueen sisällä.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Joo, näinhän se menee. Mutta kuitenkin - voidaan me vaikuttaa tähänkin - äänestetään lompakolla.
Monen sattumuksen johdosta asun täällä Kreikassa - ostan aina tuotteita jotka alkaa koodilla 520 tai 521. Siis viivakoodin alapuolella. Ja mä toivon, että kreikkalaiset ystäväni ostavat vastaavasti suomalaisia tuotteita. Ja että minäkin voisin ostaa.
No nythän Suomen SSS-hallitus on pitänyt huolta siitä, ettei suomalaisia tuotteita osteta. Onnitellkaamme heitä.
Onnitelkaamme myös Euroopan neolib-suuntausta siitä, että avaavat käytöksellään jopa kaikkein kiihkeimmät EU-hurmoksessa olevat.

Henry

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Euroopassa on kaksi "häirikkömaata" - Saksa ja Kreikka. Ilman näitä kahta euroalue toimisi huomattavasti paremmin. Jos pitäisi valita yksi irti laskettava, se olisi Saksa. Tulonsiirtoliittovaltio tai euron purku - muita vaihtoehtoja ei ole.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Puutun tässä vain tuohon huomioon nettikeskustelun tasosta.

Nettikeskustelut ovat kuin pienoiskuva yhteiskunnasta: jos moderoidaan ja pyritään pitämään keskustelu tasokkaana, seurauksena on moderaattorien mielivalta, joka vääristää keskustelua US:n tapaista "vapaata" keskusteluakin voimakkaammin. Lukemalla erityisesti Sanoma Oy:n moderoituja keskusteluja Suomen kansaa voisi kuvitella valtaosin liberaalioikeistolaisiksi, mikä ei pidä paikkansa. Suurin osa Nato-, EU-, euro- ja erityisesti HS-kriittisistä asiallisistakin kommenteista sensuroidaan siellä surutta.

Kyse onkin sääntelyn tasosta ja sen tason seurauksista. Vapaana rehottava keskustelu saattaa ryöstäytyä aivan älyttömäksi ja karkottaa asialliset keskustelijat. Rankasti säädelty keskustelu karkottaa taas ne asialliseen keskusteluun pyrkivät, jotka eivät ajattele "oikein".

Kummassakin on puolensa – niin nettikeskustelun kuin yhteiskuntaelämän tasoilla.

Toimituksen poiminnat