Heikki Patomäki

Taloudellisen tyhmyyden politiikka voitti

Ankara talouskuripolitiikka on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Lopulta myös EKP on huomannut tämän ja alkanut syytää rahaa markkinoille. Rahapolitiikalla ei kuitenkaan saada aikaan todellista kasvua, vaan ennemminkin vain kuplia rahoitusmarkkinoille. Joseph E. Stiglitz on osuvasti tiivistänyt Euroopassa vallitsevan opin ”taloudellisen tyhmyyden politiikaksi”. Tämä politiikka on nyt voittanut Suomen vaalit.

Tiedossa on uusia leikkauksia ja talouden ja sitä kautta ihmisten kurjistamista. Suomesta ollaan tekemässä malliesimerkkiä ”austerity”-politiikan traagisista seurauksista.

Kuka tai mikä sitten hävisi nämä vaalit? Vaalien varsinainen häviäjä ei kenties ole niinkään vain vasemmisto kuin myös EU. Suomen siirtyessä edelleen oikealle hallituksen linja kovenee entisestään. Varsinkin jos keskusta muodostaa hallituksen kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa, Suomen linja EU-elimissä tulee osaltaan varmistamaan Kreikan lähdön eurosta ja nopeuttamaan muutenkin EU:n hajoamista.

Mikä sitten selittää vaalien tuloksen? Realistinen analyysi paljastaa useampia tendenssejä ja trendejä, joiden yhteisvaikutus on tuottanut vallitsevat asetelmat.

Yksityisten kilpailullisten markkinoiden ja niiden toimintaperiaatteiden alan laajeneminen muokkaa yhteiskunnallista todellisuutta. Tämä kehitys on Suomessa jatkunut jo neljännesvuosisadan. Kehityksen kuluessa ihmisten toimijuus ja maailmassa olemisen tapa muuttuu. Heistä muotoutuu yhä enemmän yksiulotteisia talousrationaalisia hyödyn ja voiton maksimoijia, konsumeristeja, ja viime kädessä myös hedonisteja, nautintojen tavoittelijoita.

Eksistentiaalisten muutosten myötä myös poliittiset asetelmat muuttuvat. Yksilökeskeisiltä oman edun tavoittelijoilta, joiden tietoisuus on atomisoitunut ja hajaantunut, puuttuu geo-historiallinen ja sosiologinen mielikuvitus, kyky ymmärtää toisten näkökulmaa, kokonaisuuksia ja laajempia yhteiskunnallisia prosesseja. Sanalla sanoen heistä tulee eettisesti ja poliittisesti yhä oikeistolaisempia.

Jos ja kun kehitys saa jatkua, ajan myötä tapahtuu hidas siirtymä kohti amerikkalaista yhteiskunta- ja sosiaalipoliittista mallia, sellaista, jossa rikkain tuhannesosa hallitsee melkein kymmenesosaa kansantuotteesta ja käytännössä vastaa poliittisen asialistan muodostumisesta; jossa enemmistön reaaliset tuntipalkat laskevat ja työpäivät pitenevät; jossa työnantajalla on valta päättää välittömistä irtisanomisista; ja jossa useimpien työntekijöiden tosiasiallinen vapaus osallistua ammattiliittojen tai kriittisen kansalaisyhteiskunnan toimintaan on melkein olematon.

Kun taloudellisen tyhmyyden politiikka vallitsee, työttömyydellä on taipumusta olla korkealla tasolla. Osa väestöstä syrjäytyy työmarkkinoilta pysyvästi. Myös koulutuksen ja terveydenhuollon järjestelmät eriytyvät, osa väestöstä jää asteittain niiden ulkopuolelle. Mahdollisuudet ovat yhä epätasa-arvoisemmin jakautuneita. Ennennäkemätön vauraus yhdistyy laajojen väestönosien köyhyyteen.

Itse tuottamiensa vaikutusten kautta uusliberalismilla on taipumusta asteittain synnyttää ”laki ja järjestys”-uuskonservatismia ja sisäänpäin kääntyvää kansallismielisyyttä. Ongelmista aletaan syyttää huonosti käyttäytyviä ryhmiä (esimerkiksi yksinhuoltajaäidit) tai erilaisia ”muukalaisia”. Ulkoinen nähdään uhkana. Syntipukkien etsiminen ja asioiden turvallistaminen käyvät käsi kädessä.

Toisin sanoen yksilökeskeisen oikeistolaistumisen rinnalle nousee arvokonservatiivinen ja kansallismielinen populismi. Nationalismi on perimmiltään ryhmäkuntaista egoismia ja itsekeskeisyyttä. Syntipukkien nimeäminen korvaa yhteiskunnallisten suhteiden ja prosessien ymmärtämisen.

Näin voidaan selittää suurin osa vaalituloksesta (kok – rkp – keskusta – kd – ps) ja myös se, miten ja miksi myös sdp ja vihreät ovat luisuneet oikealle. Media ja raha ovat aktiivisesti tukeneet tätä kehitystä. Vallitseva taloudellisen tyhmyyden oppi on monille niin itsestään selvää arkiajattelua, etteivät he edes tiedosta sen olevan vain yksi kiistanalainen talouspoliittinen teoria, jota evidenssi ei tue.

Jokaisen puolueen osalta on tietysti vielä joukko erityisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat vaalitulokseen. Vasemmiston osalta kannatukseen on saattanut vaikuttaa sdp:n viime hetken yritys kampanjoida toiseksi suurimman puolueen asemasta.

Vaalikentillä kuullun perusteella on myös olemassa joukko kansalaisia, jotka eivät luota siihen, etteikö myös vasemmisto olisi valmis menemään leikkauksia tekevään hallitukseen, siis osallistumaan taloudellisen tyhmyyden politiikkaan. Ääniä on tästä syystä saattanut valua jonkin verran pienpuolueille tai perussuomalaisille; ja jotkut ovat tämän epäluottamuksen takia saattaneet jättää äänestämättä.

Vielä yksi tendenssi ja sitä vastaava trendi on olennainen. Individualisoituminen ja markkinapohjaistuminen ovat laajemmassa historiallisessa katsannossa osa sitä modernisaation projektia, joka on kyseenalaistanut kaiken vanhan ja pysyvän. Samalla kun tämä kehitys on tyhjentänyt merkityksiä ja tehnyt olemisestamme ikään kuin ontompaa, se on avannut tilan vapautumiselle aiemmista alistamisen muodoista.

Niinpä naiset, seksuaaliset vähemmistöt ja maahanmuuttajat ovat ryhtyneet ajamaan yhtäläisiä oikeuksiaan ja usein myös heittäytyneet identiteettipolitikointiin. Perinteisiä merkitysrakenteita on pyritty purkamaan auki ja hajottamaan tai moniarvoistamaan. Samalla on usein myös luotu uusia poliittisen korrektiuden muotoja.

Tällainen identiteettipolitiikka asettuu tietenkin jyrkästi arvokonservatiivista kansallispopulismia vastaan. Toisaalta se selittää myös, miksi varsinkin sdp – vihreät – vas akselilla yksi menestyksen avain on siinä, että edustaa perinteisesti alistettuja tai vähäosaisia identiteettejä. Keski-ikäiset heteromiehet eivät ole ”in”.

Mikä sitten voisi kääntää nyt käynnissä olevan kehityksen, ottaen kaikki eri tendenssit ja trendit huomioon? Kysymykseen ei ole yhtä vastausta, sillä ongelma paitsi toistuu monilla tasoilla niin saa eri yhteyksissä hieman erilaisia merkityksiä. Arvojen ja merkitysten palauttaminen demokraattiseen politiikkaan on yksi avaintaso, ja kokonaisuuksien ja prosessien ymmärtämisen – siis sosiologisen mielikuvituksen – opettaminen on toinen.

Mitä poliittiseen talouteen tulee, tulevaisuutta määrittää yhteiskunnallisen oppimisen ja kriisien dialektiikka. Missä määrin rauhanomaiset muutokset kohti nykyistä järkevämpiä institutionaalisia järjestelyjä ovat mahdollisia? Tämä riippuu tiedollisista debateista ja kamppailuista niin akateemisessa maailmassa ja mediassa kuin liikkeissä ja puolueissa. Osallistuminen näihin on itse kunkin meistä eettinen velvollisuus.

Ikävä kyllä asiat ovat toistaiseksi edenneet sellaisen käsikirjoituksen mukaan, joka vastaa skenaariotani kehityksestä kohti maailmanhistoriallista suuronnettomuutta. Taloudellisen tyhmyyden politiikka on olennainen osa tätä kehitystä. Kehitykseen kuuluvat myös sisäänpäin kääntyminen, syntipukkien etsiminen ja ryhmäegoismi.

Juuri kun moninaiset globaalit ongelmat vaatisivat yhä laajempaa kauaskatseisuutta ja yhä vastuullisempia planetaarisia näkökulmia, monet prosessit vievät meitä kohti menneisyyden tragedioiden toistumista, nyt vain uudessa mittakaavassa.

Työ kuitenkin jatkuu. Perimmiltäni olen optimisti. Ihmiskunnan todellinen historia on vasta alkamassa. Nyt olemme kulkemassa yhden onnettoman välivaiheen läpi.

Apropos, kiitän kaikkia minua äänestäneitä noin 1600 kansalaista suuresta luottamuksen osoituksesta! Lämpimät onnittelut valituksi tulleille, varsinkin niille, jotka tulevat eduskunnassa tekemään kaikkensa suunnan kääntämiseksi.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Matias Härkönen

Vasemmisto puhuu samaan aikaan ankarasta talouskurista ja elvyttämisestä. Kannattaisi nyt katsoa, mitä se "ankara talouskuri" esim. kreikassa on tarkoittanut?

Kreikka ajautu tilanteeseensa, koska eli yli varojensa pitkään. Jotain mitä vasemmisto haluaa suomenkin tekevän. Kreikan "ankara talouskuri" tarkoitti rakenteellisia uudistuksia tilanteessa, jossa ne oli pakko tehdä nopeasti ja pakolla. Mutta ennen kaikkea se tarkoitti verojen nostamista. Jotain, mitä vasemmistokin haluaa suomessa tehdä.

Jos siis katsotaan asiaa tarkemmin, niin vasemmisto haluaa tehdä saman asian kuin kreikassa. Elää velaksi niin pitkään kuin mahdollista, nostaa veroja (joka syö ostovoimaa) ja jättää rakenteelliset uudistukset tekemättä.

Onneksi suomalaiset ymmärsivät tämän.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Nuo väitteet perustuvat ennakkoluuloihin, ei tietoon siitä, miten kehitys paitsi Kreikassa niin myös monissa muissa kriisimaissa on mennyt. Globaali talouskriisi laukaisi automaattiset vakautusmekanismit, jotka lisäävät julkisia menoja, samalla kun verotulot vähenevät. Lisäksi EU-maat kasvattivat budjettimenojaan myös harkinnanvaraisesti. Kulut maksettiin velalla. Samalla kun pankkien ja investoijien velkavaranto purkautui joiltakin osin, tilalle otettiin julkista velkaa.

Globaalin rahoituskriisin ja eeppisen taantuman toinen vaihe alkoi keväällä 2010, kun luottoluokittaja Standard & Poor’s laski Kreikan valtionlainojen luottoluokituksen roskalainakategoriaan. Samalla maan kaksivuotisten valtionlainojen korot ponnahtivat tuolloin ennennäkemättömälle yli 15 prosentin tasolle. Huolta lisäsi Kreikan uuden hallituksen paljastus, jonka mukaan maan aiemmat hallitukset olivat vääristelleet julkisen talouden tunnuslukuja ja raportoineet alijäämän todellisuutta pienemmäksi.

Kreikka ja Irlanti ovat ääritapauksia. Vaikka kummankin maan talouskasvu oli nopeaa ennen kriisiä, Kreikka oli jo valmiiksi velkaantunut. Talouskriisin vuoksi Kreikan valtionvelka kasvoi 115 prosentista 143 prosenttiin kansantuotteesta. Irlannin velkaantumisen syynä oli ensivaiheessa yksinomaan globaali finanssikriisi. Kriisin myötä Irlannin asuntokupla puhkesi ja pankkijärjestelmä romahti. Irlannin julkisen velan osuus nousi nopeasti hyvin kohtuullisesta 24,8 prosentista nykyiseen yli 120 prosenttiin kansantuotteesta. Kreikan ja Irlannin jälkeen myös esimerkiksi Portugali, Espanja ja Belgia ajautuivat velkaongelmiin, joita rahoitusmarkkinoiden spekulaatio velkavaikeuksilla on pahentanut.

Eurokriisin aikana on vallinnut selvä korrelaatio: mitä ankarampia leikkaukset ja sopetustoimet, sitä huonompaa taloudellinen kehitys on ollut, ja sitä nopeammin velkasuhde on huonontunut. Kaikkein ankarin säästö-, leikkaus- ja yksityistämiskuuri on ollut juuri Kreikan osalta. Tässä vaiheessa velkaantuminen on suoraa seurausta "austerity"-politikasta.

Samat talouden mekanismit toimivat myös Suomessa kuten on jo nähty. Talous ei ole kasvanut kahdeksaan vuoteen ja työttömyys on taas ennätyskorkealla. Lisää leikkauksia tarkoittaa Suomen alamäen syvenemistä. Yhteiskunnan perusrakenteet ja instituutiot ovat jo nyt rapautuneet ja kovaa vauhtia rapautumassa. Neljässä vuodessa saadaan paljon lisätuhoa aikaan!

Matias Härkönen

Ongelmamaita yhdistää se, että kaikilla on ollut liikaa velkaa. On täysin selvää, että Kreikka ei esim. koskaan tule selviämään veloistaan. Ja nyt lääkkeeksi tarjotaan sitä, että Kreikalle pitäisi lapioida lisää rahaa. Vapailta markkinoilta sitä ei ole saatavissa, joten suomalaisilta veronmaksajilta sitä sitten halutaan hakea.

Voi hyvin olla, että Kreikka voisi tällä hetkellä toimia paremmin jos saisi lisää rahaa ja investointeja. Mutta ei se toimisi pidemmän päälle, jos eivät muuta rakenteitaan. Velallla eivät hekään voi elää ikuisesti. Lisävelkakin pitäisi joskus maksaa takaisin, eikä se tule onnistumaan.

Suomella on valittavana joko Kreikan tie, tai sitten teemme muutoksia ajoissa. Se, että meillä on julkinen sektori joka tekee velkaa 7-8 miljardia joka vuosi, ei ole tervettä.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #11

"Ongelmamaita yhdistää se, että kaikilla on ollut liikaa velkaa."

Aika jännä, sama yhdistää myös suurinta osaa ongelmattomista maista.

Kreikan ongelman aiheutti globaali talouskriisi, joka hidasti taloutta joustamattoman valuutan kierron hidastumisen vaikutuksesta. Julkinen sektori yritti hetken kompensoida, mutta koska nykyisessä hölmölandiassa rahapolitiikka ei jousta, ajautui Kreikka ongelmiin velkaantumisen vuoksi. Ratkaisuksi yritettiin talouskuripolitiikkaa, mutta aivan kuten odottaa saattaa, julkisen velkaantumisen hidastuminen ei ratkaise rahan kiertoon liittyviä ongelmia, vaan pahentaa niitä. Kreikan ongelmat ovat siis hyvin pitkälti leikkausten syytä. Sama odottaa myös Suomea. Joko
1. leikataan, jolloin talous pikkuhiljaa hidastuu ja tuhoutuu,
2. elvytetään jolloin talous elpyy ja velka kasvaa, tai
3. parannetaan rahan kiertoa muilla keinoin(kuten selättämällä globaali talouskriisi, onnea vain yritykseen)

Vaihtoehto 1. tarkoittaa kurjuutta, hyvinvoinnin laskua, taantumista ja pitkittynyttä kriisiä. Kakkosvaihtoehto sisältää velkaantumisen riskin ja kolmosvaihtoehto on käytännössä mahdoton toteuttaa poliittisella päätöksellä. Siitä vain sitten valitsemaan pienin paha.

Pekka Pylkkönen

Ensinnäkin, näytä minulle yksi vuosi jolloin julkiset menot ovat laskeneet? Eli milloin Suomessa on leikattu?

Toiseksi, kehotatko oikeasti suomalaisia elämään korkeammalla elintasolla mihin tekemämme työ meidät oikeuttaa?

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Valtion menoja on supistettu myös absoluuttisesti vuodesta 2013 alkaen. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että taantuma vähentää verotuloja mutta lisää menoja. Pelkästään työttömyys maksaa yhteiskunnalla nyt 8 miljardia vuodessa. Eli taantuma aiheuttaa tendenssin kohti valtion menojen paisumista, vaikka samalla tehtäisiinkin erilaisia leikkauksia, kuten Kataisen-Stubbin hallitus teki (ne kohdistuivat kuntien tukeen, koulutukseen ja moniin muihin asioihin, samalla kun investointeja ei ole tehty kun olisi pitänyt tehdä).

Pekka Pylkkönen

Valtion menot, kuntien menot.. mitä väliä sillä on? Kun valtio "säästää", se yleensä leikkaa kuntien valtionosuuksia ja kunnat nostavat veroprosenttiaan tai velkaantuvat valtion puolesta. Veronmaksajan kannalta aivan yhden tekevää, pelkkää sumutusta.

Fakta on se että sellaista politiikkaa jossa julkisia menoja olisi leikattu, ei ole kokeiltu. En tosin itsekään kannata täyttä stoppia velkaantumiselle mutta Käyttömenot pitäisi asettaa välittömästi tasapainoon. Velkaa voi ottaa mutta VAIN investointeihin jotka tuottavat plussaa.

Tulonsiirtojen kasvattaminen esimerkiksi ei auta ketään. Huomenna saajilla on entistä kovempi nälkä ja velkojatkin haluavat sipsipussinsa takaisin. Ns. Housuunkusemis-ongelma.

Jussi Jäntti

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkin...

Linkin takaa löytyy selkeät ja yksinkertaiset tilastot valtion tulojen, menojen ja nettolainanoton kehityksestä.

Valtion tulot ovat 2014 olleet 8 % enemmän kuin viimeisenä tasapainovuonna 2008.

Valtion menot ovat kasvaneet jatkuvasti joka vuosi ja ovat noin neljänneksen suuremmat kuin tasapainovuonna 2008. Menojen ja tulojen ero ei ole 2010 jälkeen paljonkaan heilunut.

Tehdyn työn määrän ja arvon lisääminen on tietenkin avain tilanteen muutokseen. Mitä tämä tarkoittaa ja miten siihen vaikutetaan - toistaiseksi kukaan poliitikoista ei ole kehdannut sanoa asioita ääneen.

Valtion tehtävänä ei ole työllistää, vaan luoda mahdollisuus työn teolle. Edes julkiset investoinnit eivät ole mitään hätätyöllisyysohjelmia.

Suurin poliittinen epäonnistuminen on talouselämän luottamuksen menettäminen. Tämän seurauksena suomalaiset(kin) yritykset äänestävät jaloillaan ja investoivat muualle, kun poliitikot - ml. Patomäki - sähläävät tavalla jonka vaikutuksia he eivät ymmärrä.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki Vastaus kommenttiin #9

On suuri ero käypien hintojen ja kiinteiden hintojen välillä. Kun pidetään veronmaksajain puolta, näitä ei aina välttämättä haluta erotella...

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #13

Tarkistin juuri pelkästään valtion menot käyvin hinnoin vuodesta 2008 eteenpäin Tilastokeskukselta.

Yhtenään vuonna edes väitteesi mukaiset valtion menot eivät ole laskeneet. Päin vastoin, joka vuosi ne ovat lisääntyneet noin 2 mrd euroa. Käyvin hinnoin.

Vuodesta 2008 pelkästään valtion menot ovat kasvaneet yli 10 mrd euroa. Muista julkisista toimijoista ei kannattane edes mainita.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #21

Olisi ihmeellistä, jos julkiset menot hyvinvointivaltiossa vähentyisivät tässä suhdanteessa.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #24

Niin minustakin. Mutta mielestäni on epärehellistä puhua leikkauspolitiikasta joka nähtävästi tarkoittavat sitä että syödään aamulla puolet entisestä mutta illalla kolminkertainen annos.

Perusmatikkaa. Jos osoittaja pienenee tai nimittäjä kasvaa, myös yhtälön oikean puolen on pienennyttävä tai yhtälö ei enää pidä paikkaansa.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki Vastaus kommenttiin #21

Absoluuttista laskua on 2014 ja 2015. Käyvin hinnoin tarkoittaa, että inflaatiota ei ole puhdistettu pois. Jos eri vuosien hintoja, palkkoja ja bruttokansantuotetta jne vertaillaan käyvin hinnoin (eli kunkin vuoden rahassa), tulosten tulkinta on vaikeaa, koska rahan arvo on muuttunut. Esim. kahden prosentin inflaatio tarkoittaa valtion menojen lisäystä miljardilla vuodessa, ilman että menojen ostovoima olisi lisääntynyt yhtään.

Jussi Jäntti Vastaus kommenttiin #13

#13 Patomäki.

Tässä samat luvut kuvioina, kyseessä on siis menot vuoden 2013 hinnoin.

https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkis...

Menot ovat siis selvästi nousseet koko ajan.

Heikki hyvä, kenen puolta sinä pidät levittämällä vähintäänkin puolitotuuksia?

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #9

Jos varovasti katsot niitä lukuja niin saatat havaita missä menevät lamavuodet. Lama kun aina kasvattaa julkisia menoja, vaikka palvelut ja tulonsiirrot pidettäisiin vakiona. Julkisen puolen rooli lamasta selviämisessä on myös lukemattomia kertoja todistettu olennaiseksi. Jos laman aikaan pyritään epätoivoisesti leikkaamaan kasvaneet julkiset menot "tasapainotilanteeseen", tarkoittaa se ihmisten hyvinvoinnin radikaalia leikkaamista ja myös yksityisen sektorin talouden heikkenemistä entisestään.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #33

Missään ei sanota että laman täytyy kasvattaa julkisia menoja. Varsinkaan käyttötalouden menoja. Järkevä talousmies varmasti sanoisi että valtion kannattaa investoida tuottaviin hankkeisiin silloin kun työvoimaa on saatavilla ja suhdanteet muutenkin heikot. Mutta se että jaetaan tuottamattomuudesta entistä enemmän rahaa ei yksinkertaisesti auta ketään mihinkään. Porukka vain syö kädestä suuhun ja vaatii joka päivä enemmän. Ja sitten tulevat velkojatkin osingoille.

myöskään yrityksille siitä ei ole iloa että ne joutuvat tekemään tuotantoaan ilmaiseksi: siis maksamaan itse itselleen palkan kierrättämällä rahan verottajan ja työttömän kautta omaan kassaansa.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #38

"Missään ei sanota että laman täytyy kasvattaa julkisia menoja."

No, niin no, ei tarvitsisi jos jousto tapahtuisi työmarkkinoiden sijaan rahapolitiikassa(tosin en keksi miten se tapahtuisi ilman julkisten menojen kasvua). Sitä nyt ei vain nykymallin viitekehyksessä tapahdu kuin velkaantumisen kautta. Vai meinasitko kenties että laman aikana työttömiksi jääneille ja konkurssin tehneille ei maksettaisi sosiaaliturvaa ollenkaan, eikä heille tarjottaisi entisentasoisia palveluita kasvavan tarpeen mukaisesti?

"myöskään yrityksille siitä ei ole iloa että ne joutuvat tekemään tuotantoaan ilmaiseksi: siis maksamaan itse itselleen palkan kierrättämällä rahan verottajan ja työttömän kautta omaan kassaansa."

Väärin, osalle yrityksistä siitä on hyötyä ja osalle ei.
Paitsi silloin jos tuo raha työttömälle tulee velan tai rahapainon kautta, silloin käytännössä kaikki hyötyvät ainakin hetkellisesti.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #39

Perustulosta lienemme yhtä mieltä. Se on yksi mekanismi jonka menot eivät esimerkiksi lisäänny työttömyyden kasvaessa.

Lisäksi minusta elvytys, siis investoinnit ja sitä kautta sekä työllisyyden hoito että kilpailukyvyn kohentaminen on minusta aivan suotavaa. Ja tämän henkisellä rahan hinnalla sitä voi ottaa vaikka 15mrd vuodessa jos järkeviä ja tuottavia kohteita löytyy.

Unohdit muuten että työmarkkinajoustoissa on työttömyyden lisäksi toinenkin vaihtoehto.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #40

"Se on yksi mekanismi jonka menot eivät esimerkiksi lisäänny työttömyyden kasvaessa."

Riippuu vähän sen vaikutuksista. Työttömät kuluttavat myös huomattavasti enemmän julkisia palveluita terveydenhuollosta poliisipalveluiden kautta vankilapalveluihin. Perustulolla voisi tietysti olla positiivista "dynaamisia" vaikutuksia myös em. kuluihin.

"Unohdit muuten että työmarkkinajoustoissa on työttömyyden lisäksi toinenkin vaihtoehto."

No joo... Niin ikävä kyllä on. Toivoin varmaankin alitajuisesti jo unohtavani tuon vaihtoehdon. Työstä pitää saada kunnon palkka ja eriarvoisuus ei saa ainakaan kasvaa. Tosin nekin turvattaisiin melko pitkälti perustulolla, joten jotain joustoa voisi kyllä löytyä sitäkin kautta.

Niko Sillanpää

Vasemmistoliitto on nyt hävinnyt prosentuaalisella kannatuksella mitattuna kaikki eduskuntavaalit vuodesta 1999 lähtien, eli viidet eduskuntavaalit putkeen. Olisikohan jo aika tehdä johtopäätös, että puolueen tuotteessa on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa?

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Mahdoitko lukea kirjoitukseni, jota näin retorisella kysymyksellä "kommentoit"?

Pekka Pylkkönen

Juu syytit siinä äänestäjiä huonosta äänestämisestä. Olen samaa mieltä tyhmästä vaalikarjasta (kuten neljä miljoonaa muutakin suomalaista) mutta minkäs teet.

Seuraavat vaalit voitatte. .. haukkumalla äänestäjiä!

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki Vastaus kommenttiin #8

Jutullani ei ole mitään tekemistä äänestäjien haukkumisen kanssa. Yritän vain ymmärtää niitä historiallisia prosesseja, jotka ovat tuottaneet nykyisen poliittisen tilanteen, mukaan lukien takertumisen talouspolitiikkaan, joka ei toimi.

Niko Sillanpää

Kyllä luin ja itse asiassa myös aikaisemmat Krugman-Stiglitz-Piketty -henkiset bloggauksesi vaaleja edeltävästi, jotka olivat sisällöltään pitkälti jatkumoa.

Tekstisi implikoi siis, että yhteiskunta-analyysisi olisi oikea, mutta äänestäjä on väärässä, tai siis väärän tietoisuuden, "vieraantumisen" vallassa.

Suo anteeksi, mutta minä en osta tuota näkemystä katastrofiskenaarioineen ym.

Ottaen huomioon empiria, eli että sosialistiskollektivististen kokeiluiden käytännössä kategorisena tuloksena on ollut yhteiskunnallinen katastrofi, perustavaa laatua oleva virheellisyys on selvästikin syvällä, ajattelun premisseissä.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki Vastaus kommenttiin #10

Mistä sosialistiskollektivistisista kokeiluista mahdat puhua? Jos viittaat NL:oon tai Maon Kiinaan tai johonkin sellaiseen, niin mitä tekemistä niillä on kirjoitukseni, argumenttieni tai ylipäänsä ajatteluni kanssa?

Tässä on kyse keynesiläisen talouspolitiikan perusteista ja järkevyydestä.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #15

Hetkinen, sanoudutko irti sosialismin tavoitteesta?

Keyneslainen teoria on kattavuudeltaan paljon suppeampi, pitkälti suhdannevaihteluun liittyvä.

Blogissasi oli muuten paljon muutakin kuin makrotaloutta ja keyneslaisyyttä.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #19

"Hetkinen, sanoudutko irti sosialismin tavoitteesta?"

Mihin ihmeeseen pyrit tällä kärjistämisellä, jolla ei ole mitään relevanssia oikein minkään asian kannalta? Käännän heittosi toisinpäin;

Kannatatko itse orjuutta, vai myönnätkö olevasi sosialisti? 1800-luvulla talousoikeistoa edustavat liberaalit kun olivat kärkkäimpiä orjuuden kannattajia(kunnes joku keksi kertoa että nälkäorjuus on omistavan luokan näkövinkkelistä halvempaa ja tehokkaampaa kuin oikea orjuus), ja sosialistit vastustivat sitä.

NL:n ja Mao:n kommunismit ovat yhtä kaukana "sosialismin tavoitteista" kuin orjuus on talousliberaalien(pl. nälkäorjuus, se on edelleenkin ihan ok) tavoitteista. Ei myöskään ole mitään monoliittista "sosialismin tavoitetta", jota kaikki sosialistit tavoittelevat kuin Muumilaakson hattiwatit konsanaan, vaan aate on niin historialtaan kuin nykytilaltaankin erittäin moninainen, monisyinen ja värikäs.

Käyttäjän esamttl kuva
Esa Mattila

"Maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa. Suomen Attacin hallituksen varajäsen"

Näillä meriiteillä en hirveästi lähtisi arvostelemaan jonkun muun mielipiteitä talouspolitiikasta.

Onneksi kansa tietää, ettei vasemmistoon tai demareihin kannata luottaa. Etenkään talouden hoidossa.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Ja kun ei muuta keksitä, niin sitten otetaan käyttöön ad hominem -argumentti (henkilöhyökkäys). Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem

Käyttäjän esamttl kuva
Esa Mattila

No mitäs muuta kuin ad hominem kaikkia muita kuin vasemmiston äänestäjiä kohtaan otsikko "Taloudellisen tyhmyyden politiikka voitti" on?

Koko tekstisihn on vain katkeraa vuodatusta siitä, kuinka kansa mielestäsi äänesti väärin, verhottuna sivistyssanoihin ja korulauseisiin. Yhtä hyvin olisit voinut tiivistää tekstisi sanoihin "tyhmät ihmiset äänestivät väärin".

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki Vastaus kommenttiin #18

Ei voisi. Se olisi jotain aivan muuta kuin mitä sanon.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #18

"Taloudellisen tyhmyyden politiikka" tuskin on henkilö.

Antti Jokela

Blogisti ei tunnu uhraavan ajatustakaan teollisuuden rakennemuutokselle, joka ajoittui ikävästi samaan aikaan finanssikriisin kanssa. Sen seurauksena Suomen talous tipahti alemmalle tasolle eikä ole sieltä palautunut kriisiä edeltäneelle kasvu-uralle. Ongelmana ei siis ole pelkkä finanssikriisin aiheuttama suhdannevaihtelu.

Tässä tilanteessa puhdas elvytys ei toimi. Elvyttämällä ei uutta Nokiaa synny eivätkä kuluttajat palaa netistä printtimedian pariin. Menoja on pakko karsia joko omatoimisesti heti tai sitten troikan konsultoimana myöhemmin. Elvytystäkin varmaan kannattaa harrastaa, jotta talous ei pysähdy kokonaan, mutta julkisen talouden menot on silti suhteutettava tuloihin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Teollisuuden rakennemuutos on itseasiassa kapitalistien suurenluokan ansaintamallin muutos eli siirtymä tuotannollisesta kapitalismista finanssikapitalismiin.

Siinä muutoksessa ei todellakaan pelkkä elvytys auta. Pääomat on pakotettava tilanteeseen jossa tuotannollinen toiminta on kannattavampaa kuin pääomilla ja sen liikkeiden odotusarvoja kuvaavilla johdannaisilla pelaaminen.

Olin jokunen päivä sitten kuuntelemassa ETLAn Petri Rouvista digitaalisuudesta tulevaisuuden taloudessa. Siinä hän esitti kaksi skenaariota: 1) entisaikain tuotannolliset kapitalistit korvautuvat tulevaisuuden alustakapitalisteilla jotka rahastavat talouden ympäristöjen ja ekosysteemien hallinnalla jolloin työntekijöiden asema on olla itsellistä prekariaattia ilman sosiaali- ja työsuhdeturvaa tai 2) syntyy uudenlainen avoin yhteisöllinen jakamistalous jossa ihmiset saavat turvaa toisistaan.

Hänen skenaarioissaan saattaa olla jotain perääkin vaikka hän "unohtikin" monia nykyisen kapitalismin lainalaisuuksia (toki tämä ei ollut hänen pääaiheensakaan tuossa esityksessä).

Voisiko tuo jälkimmäinen skenaario olla joku häivähdys tulevaisuuden sosialismista yhdestä kapeasta näkökulmasta katsottuna? Ensimmäinenhän on raakaa peruskapitalismia.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Tuo kakkosvaihtoehto olisi se ideaali. En näe, että vasemmistoliiton nykyisiin talouden rakenteisiin nojaava elvytysmalli kuitenkaan tuota vaihtoehtoa edistää. Luulisi, että vasemmistosta löytyisi enemmän systeemikritiikkiä, ja nähtäisiin se, että nykyiseen talousjärjestelmään ei ole mitään syytä luottaa. Ei ole mitään takeita siitä, mikä on lopputulos, jos alettaisiin radikaalisti elvyttää nykyisillä pelisäännöillä ja oikeudellisilla rakenteilla. Luultavasti takaisku tulisi hyvin nopeasti jossain muodossa.

IPU oli mielestäni ainut puolue, jolla oli radikaalimpaa systeemikriittistä näkökulmaa. Varmaankin punavihreät vierastivat IPUa sen nationalismin vuoksi, mutta pohjimmiltaan kysymys on maailmanlaajuisista kysymyksistä, jotka pitäisi pystyä nostamaan esiin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #25

Niin, kysymyshän lienee siitä, miten pitkällä tähtäyksellä ollaan ihmisille lupaamassa kriisiä jonka kautta uudet yhteiskunnalliset mallit nousevat oikeasti esiin. Päivän politiikassa, jota valtiopäiville kokoontuva eduskunta ja sen valitseminen edustavat, kannattaa puhua turvallisista ja pehmeistä ratkaisuista.

Oikeat muutokset menevät aina kriisin kautta. Eivät ne nykymenon tuotantokapitalisteista finanssikapitalisteiksi muuttuneet luovuta asemiaan suosiolla uusille kapitalisteille eikä kummatkaan suostu vapaaehtoisesti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. He käyttävät omien etujensa ajamiseen ja turvaamiseen kaikki käsiinsä saavat resurssit (lue: rahvaan selkänahasta revityt). Jälkimmäinen vaihtoehto, niin kivalta ja pörröisen somalta kuin se kuulostaakin, ei toteudu ellei sitä väkisin toteuteta. Sillä taas ei menesty mukavuushakuisessa massatiedotuksen holvaamassa vaaliekosysteemissä.

Antti Jokela

"Teollisuuden rakennemuutos on itseasiassa kapitalistien suurenluokan ansaintamallin muutos eli siirtymä tuotannollisesta kapitalismista finanssikapitalismiin.

Viittasin kotoperäiseen teollisuuden rakennemuutokseen, joka aiheutui Nokian ja metsäteollisuuden myynnin tippumisesta.

Mitä tulee kommenttiisi muutoin, niin esiin nostamasi kysymys on kyllä erittäin mielenkiintoinen. Teollisuuden työvoimatarve vähenee teknologisen kehityksen vuoksi. Näinhän kävi aikanaan myös maataloudelle, mutta silloin uusia työpaikkoja syntyi teollisuuteen. Syntyykö nyt korvaavia työpaikkoja vai tarvitaanko jonkinlaista uusjakoa?

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #28

"Näinhän kävi aikanaan myös maataloudelle, mutta silloin uusia työpaikkoja syntyi teollisuuteen."

Niistä työpaikoista saa hyvin pitkälle kiittää sosialistista kehitystä. Ilman tulonjaon muutosta ei korvaavia työpaikkoja synny, koska niille ei ole kysyntää varallisuuden keskittyessä aina vain tiheämmin. Sama koski myös 1800-luvun teollistumisen vallankumouksesta seurannutta kriisiä ja 1900-luvun spekulaatiokuplataloudesta seurannutta kriisiä. Kaikki selätettiin sosialismilla ja päästiin uudelleen kehityksen tielle. Suorastaan hupaisaa kuinka hyvin aikataulussa nämä kriisit tulevat ja koskaan ei opita.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #28

Jokela kirjoitti: "Viittasin kotoperäiseen teollisuuden rakennemuutokseen, joka aiheutui Nokian ja metsäteollisuuden myynnin tippumisesta."

Nykyisessä taloudessa ei ole mitään erityistä kotoperäistä rakennemuutosta vaan se on vähintäänkin EU-laajuista mutta oikeasti koko kapitalismin piirin kattavaa.

Esimerkiksi Nokia ja myös muut ovat operoineet spekuloiden työsuhteiden ehdoilla maailmanlaajuisesti jos vuosikymmeniä. Samaten suurimittainen siirtyminen kansainväliseen finanssipeliin alkoi jo 1980-luvulla kun rahamarkkinoita avattiin. Kyse ei ole mistään paikallisesta Nokian busineksen elinkaaresta tai metsäteollisuuden kysynnän vaihteluista. Molemmat esimerkit olivat ja ovat edelleenkin globaaleja toimijoita ja paikallisetkin toimivat lintukotoamme laajemmilla markkinoilla.

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #44

"Nykyisessä taloudessa ei ole mitään erityistä kotoperäistä rakennemuutosta..."

Ai ei vai? Mainittujen yritysten/alojen liikevaihdot (2007 -> 2009, miljardia euroa):
- Nokia: 51 058 -> 40984
- metsäteollisuus: 24 832 -> 17 603

Nokian liikevaihto on laskenut tämän jälkeen edelleen. Metsäteollisuus on vähän parantanut, mutta ei ole palannut finanssikriisiä edeltävälle tasolle.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #46

Se ei ole kotoperäinen rakennemuutos vaan osa globaalin kapitalismin kehitystä.

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #47

Jahas, mielipide tuokin, vaan et näemmä vaivaudu perustelemaan. Euroalue, ja vaikkapa Ruotsi, on kuitenkin toipunut, vaikka Suomi ei. Jotain erilaista täytyy siis olla. Katsotaanpas mitä muut ovat mieltä.

Kansainvälisellä kriisillä on ollut vaikutuksensa Suomeen, mutta Suomella on myös merkittäviä omia rakennehaasteita, jotka syventävät talousongelmia.
[---]
Elektroniikka- ja metsäteollisuuden rakennemuutoksilla on ollut suuri vaikutus Suomeen. Tietoliikennealan ja erityisesti Nokian vienti on vähentynyt, kun kuluttajat maailmanlaajuisesti ovat siirtyneet käyttämään niin sanottuja älypuhelimia. Tämän lisäksi paperiteollisuuden, erityisesti sanoma- ja aikakauslehtipaperituotannon, merkitys on vähentynyt johtuen paperilehdistä
saatujen tulojen pienenemisestä samalla kun kilpailu matalien tuotantokustannusten
maiden suunnalta on tällä toimialalla kiristynyt.

Strategia Suomelle s.9, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 5/2015, Anders Borg ja Juhana Vartiainen)

Suomi ei ole toipunut vuonna 2008 alkaneesta teollisuuden romahduksesta, jonka myötä merkittävä osa kansantaloutemme perustaa menetettiin.
Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola 21.2.2014

Sähkö- ja elektroniikka- teollisuuden tuotannon supistumisen suora vaikutus BKT:hen -4 %
Pääjohtaja Erkki Liikanen, Suomen Pankki, 24.3.2014

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #48

On otettava huomioon, että Borgin ja Vartiaisen kirjoitelma ei ole puhtaasti kansantaloudellinen kansanotto eikä ollenkaan pyrkimys objektiiviseen analyysiin. Se on päivänpoliittiseen tilanteeseen tilattu poliittinen mielilipidekirjoitus.

Nokian viennin väheneminen ei ole mitenkään kansallinen rakenteellinen haaste vaan seurausta Nokian johdon tekemistä strategisista valinnoista. Ne ovat saattaneet olla jostakin joidenkien omistajien näkökulmasta hyödyllisiä mutta kansantalaoutemme kannalta turmiollisia.

Samaten kyky ja halu reagoida paperiteollisuuden kysynnän muutoksiin ei ole myöskään osoitus rakenteellista haasteista vaan kyse on siitä halutaanko nähdä markkinamuutokset ja miten niihin halutaan reagoida.

Holmström, Korkman ja Pohjoja kirjoittavat Jokelan lainauksessa kovin passiivissa: "menetettiin". Oikeasti kyse ei ole mistään luonnonvoimien kaltaisesta pakosta van kyse on tietoisista valinnoista joita taloudellinen eliitti tekee ja seuraukset tulevat meidän niskaamme.

Toki noidenkin esimerkkien juurista voimme kaivaa myös rakenteellisia haasteita mutta ne löytyvät silloin tuotantosuhteista eli siitä, että tuotantovälineitä ja niiden käyttöä koskevat päätökset tehdään hyvin pienen omistajien piirin eduksi ajattelematta lainkaan seurauksia muille ihmisille.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ehkä tietystä vaaliperäisestä masennuksesta huolimatta järkiperäinen analyysi maailmanmenosta. Lienee kirjoitettu jo ennen vaalituloksen selviämistä.

Jostakin kumman syystä EU- ja globalisaatiouskovaisille ei mene perille edes IMF:n y.m. nykymenon luoneiden tahojen analyysit.

Tuolla yläpuolella joku moitiskeli äänestäjien arvostelemisesta. Mitä erehtymättömiä pyhimyksiä me olemme? Emmekö me ole tehneet tyhmyyksiä ennenkin? Ja taas teimme: äänestimme kaikenmaailman teuvohakkaraisia, mikkoalataloja ja jaanapelkosia sekä päällepäsmäreiksi Sipilän, Rehnin, Soinin, Stubbin jamitäniitäonkaan.

Mauno Koivisto vertasi aikoinaan osuvasti toimittajia sopuleihin jotka säännöllisesti lähtevät suurina yksilöiden laumoina yhteiselle matkalle heittäytyäkseenjyrkänteeltä alas. Näköjään me äänestäjät pystymme ihan samaan. Toivottavasti emme ole vielä niin lähellä jyrkänteen seunaa ettemme pystyisi muuttamaan suuntaa seuraavissa vaaleissa.

Pekka Pylkkönen

Niin siis niin kauan kun meillä ei ole ehdokasta joka paskoo kultaa, kansanedustajien tehtäväksi jää lähinnä psyykata porukkaa eteenpäin. Kansanedustajat tai setelipaino ei vaihda yhtään mummon vaippaa tai rakenna ainuttakaan uutta paperikonetta.

Joko me itse teemme duunia ja saamme hiukan korkeamman elintason tai sitten pidämme suut supussa ja otamme sen elintason mihin lorvimisellamme yllämme.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Vasemmisto ei nojaa nykyisiin talouden rakenteisiin. Teollisuuden rakennemuutoksesta ja julkisten investontien roolista siinä, sekä välittömistä että hitaammista kerrannaisvaikutuksista, ks:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/321869...

http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1845...

http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1885...

http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1906...

Ja lisää löytyy tammikuun alussa ilmestyneestä kirjastani 'Suomen talouspolitiikan tulevaisuus':

http://www.intokustannus.fi/kirja/suomen_talouspol...

Käyttäjän ArvoTammela1 kuva
Arvo Tammela

Maailmanpolitiikan professori Patomäki ei ehkä ymmärrä tutkijakammiossaan, että äänestämässä käyneet kansalaiset omaavat onneksi ns. maalaisjärkeä ja äänestystulos on osoitus siitä. Voi olla, että Patomäki toteaa minut todelliseksi surkimukseksi, joka ei ole ymmärtänyt lainkaan hänen katkeraa vuodatustaan, mutta kestän sen kyllä yhtä miehekkäästi kuin Patomäki oman ja puolueensa vaalitappiot.

Jyrki Paldán

Voit olla oikeassa, akatemia on historian valossa osoittanut olevansa väärässä lukemattomia kertoja, ja sokea luotto ei ole koskaan hyvästä.

Kysyisin kuitenkin ihan mielenkiinnosta, luotatko esimerkiksilääketieteellisissä asioissa mielummin maalaisjärkeen kuin akatemiaan? Pyytäisitkö hypoteettisessa esimerkkitilanteessa naapurin Penttiä leikkaamaan kipeän polvesi keittiöveitsellä, vai hakeutuisitko akateemikkojen hoidettavaksi sairaalaan?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Tammela kirjoitti: "Maailmanpolitiikan professori Patomäki ei ehkä ymmärrä tutkijakammiossaan, että äänestämässä käyneet kansalaiset omaavat onneksi ns. maalaisjärkeä ja äänestystulos on osoitus siitä."

Vaalitulos ei osoita mitään erityistä maalais- eikä minkään muunkaan järjen käytön suhteen. Se vain osoittaa, että vaaliuurnille vaivautuneet äänestivät tällä kertaa näin mikäli ääntenlaskentaan on luottaminen (en nähnyt äänestyspaikalla yhtään OSCEn t.m.s. kansainvälistä riippumatonta vaalitarkkailijaa).

Käsitykseni toki on subjektiivinen ja saattaa olla rajoittunut mutta en juurikaan näe järjen hiventä siinä, että Eduskuntaan äänestettiin kaikenmaailman jaanapelkosia, mikkoalataloja ja teuvohakkaraisia.

Käyttäjän AnttiSaarelainen kuva
Antti Saarelainen

Ensinnäkin täytyy sanoa, että Patomäen analyysi vaaleista on elitistisin näkemäni: Geo-historiallisen ajan ymmärrys ja sosiologinen mielikuvitus puuttuvat suomalaiselta vaalikarjalta? Omaksuukohan kansa niitä koskaan..?

Pari pointtia/kysymystä Patomäelle:
1.)Kuvaat nykyihmistä jonkinlaiseksi rationaaliseksi individualistiksi ja hedonistiksi. Tähän ilmeisesti sisältyy ajatus "ennen oli toisin". Oliko entinen maailma jonkunlainen yhteisöllinen utopia? Väitän, että tämä on monelta osin puppua ja lisäksi moraalisesti ongelmallinen ajatus: esimerkiksi suomalainen yhteisöllisyys 60-luvulla olisi varmasti tähän päivään siirrettynä hyvin ahdistavaa suurelle joukolle ihmisiä. Samaten silloinen kansallismielisyys oli huomattavasti enemmän sisäänpäin kääntynyttä kuin nykyisin (ml. PerusS:n "ideologia").

2.)Eikö tämä sinun kuvaamasi uusliberaali maailmanjärjestys ole ollut menestys suuressa kuvassa? Globaalisti köyhyydestä on noussut 2000-luvulla miljardi ihmistä (tjsp.). Tähän eivät pystyneet sosialistiset kokeilut 1900-luvun puolivälistä eteenpäin. Elämme nyt monessa suhteessa ihmiskunnan parasta aikaa.

Toimituksen poiminnat