*

Heikki Patomäki

Mistä vaaleissa vaietaan, osa 2

Katsaus vaalien vaiettuihin aiheisiin ja näkökulmiin jatkuu. Vaikka jostain asiasta puhuttaisiinkin paljon, kysymykset voivat olla ladattuja ja keskustelu kehystettyä tavalla, joka tosiasiassa sulkee olennaiset kysymykset pois. Tässä toisessa osassa käyn läpi vielä kolme keskeistä aihetta (5-7), joista on puhuttu pääosin yksipuolisesti, vain vähän tai ei juuri lainkaan.

5. Eurokriisi – EU:n tulevaisuus. Kreikasta ja eurokriisistä on kyllä puhuttu, mutta pääosin yhdestä ja samasta ladatusta näkökulmasta. ”Suostutteko siihen, että Suomi laittaa vielä lisää rahaa likoon Kreikan pelastamiseksi?”

Näkökulman kapeus seuraa suoraan kotimaisen talouspoliittisen keskustelun ladatusta luonteesta: velkaantuminen oletetaan itsessään ongelmaksi, joka johtuu siitä, että kulutetaan enemmän kuin ansaitaan (kotitalousanalogia).

Edes pientä merkkiä sen tajuamisesta, että kriisipaketit ovat olleet Kreikan ahdingon keskeinen syy, ja että kriisipaketeilla on pelastettu ensisijaisesti saksalaisia ja muita pankkeja, ei valtavirtamedian ja -poliitikoiden ajattelussa näy. Suomen itse-kurjistaminen ja Kreikan yksipuolinen syyttely kumpuavat samasta ideologiasta!

Vielä vähemmän on osattu kyseenalaistaa sitä, että samaa reseptiä sovelletaan myös esimerkiksi Ukrainaan. EU ei vain aiheuta turhaa ahdinkoa ja jakolinjoja unionin sisällä, vaan lietsoo ongelmia ja vastakkainasetteluja myös ulkopuolellaan.

Suomalainen valtavirtapolitikointi on kapeakatseista, itsekeskeistä ja ajattelematonta. Sitä on syytä verrata Kreikan uuden hallituksen kosmopoliittiseen laajakatseisuuteen. Valtiovarainministeri Yanis Varoufakis on kerta toisensa jälkeen korostanut, kuinka EMU:n ideologia ja perustavat valuviat ovat johtaneet me-vastaan-toiset vastakkainasettelujen syntymiseen unionin sisällä.

Syrizan ehdotukset eivät koske vain Kreikan sisäisiä uudistuksia ja velkojen sovittelua, vaan ensisijaisesti unionin kokonaisuutta. Tärkein idea on Euroopan investointipankin kautta luotavan investointiohjelman rahoittaminen EKP:n avulla. Tämä sitoisi EU-maat kokonaan uudenlaisen solidaarisuuden verkostoon.

Suomalaisessa vaalikeskustelussa ei näy merkkejä myöskään niistä debateista ja keskusteluista, joita Brysselissä käydään EU:n tulevaisuuden vaihtoehdoista. Esimerkiksi komission työllisyys- ja sosiaaliasioiden osasto on kehitellyt moninaisia ideoita eurooppalaisesta työttömyysvakuutusjärjestelmästä ja muista automaattisista vakautusmekanismeista. Oikein toteutettuna ne loisivat myös tulonjaon mekanismeja ja solidaarisuuden siteitä läpi unionin.

Tammikuussa 2015 julkaistu laaja raportti työllisyys- ja sosiaaliasioiden raportti toteaa moneen kertaan, että EU-talouden ongelmana on pitkälti tehokkaan kokonaiskysynnän puute, jota ”austerity”-politiikka pahentaa. Raportti, jonka julkistamistilaisuudessa oli lisäkseni muitakin suomalaisia mukana, kritisoi voimallisin sanoin myös leikkauksia esimerkiksi koulutuksesta. Raportissa puolustetaan myös aktiivisia työllistämisohjelmia ja kritisoidaan ”jousto”-ajattelua. Näistä ideoista Suomessa ei puhuta.

Samanlaista keskustelua käydään myös esimerkiksi Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa, jonka kuulemiseen olen menossa antamaan lausuntoa toukokuun alussa. Kiinnostusta riittää siis jopa kirjani Eurokriisin anatomian kunnianhimoisille visioille globaalikeynesiläisestä tulevaisuudesta.

Vaikka troikka ja Saksan hallitus edustavat sellaista kovaa tahtoa, joka johtaa vastakkainasettelujen kärjistymiseen ja todennäköisesti myös unionin asteittaiseen hajoamiseen, EU:n kohtalo ei vielä ole suinkaan sinetöity.

6. Vapaakauppasopimukset. Aktivistit ja monet monet äänestäjät ovat aiheellisesti ihmetelleet, miksi TTIP (”Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus”) ja muut kauppaneuvottelut on sivuutettu vaalikoneissa ja -keskusteluissa. Kuvaavaa on, että saan kysymyksen kansalaiselta, joka kertoo löytäneensä minut vaalikoneen avulla ja olevansa hyvin monessa asiassa samaa mieltä kanssani.

”On kuitenkin vielä yksi asia jota vaalikone ei kysy. Mitä mieltä olet TTIP:stä?”

Muutamat julkiset puheenvuoroni ovat hukkuneet median taustakohinaan. Professori Martti Koskenniemen innostava ja väsymätön investointisuojasopimuksen kritiikki tunnetaan ehkä paremmin, mutta vaalikeskusteluissa TTIP on yleensä sivuutettu.

Vapaan kaupan nimissä käydään tällä hetkellä useita neuvotteluja. Esimerkiksi CETA eli EU:n ja Kanadan ”Kattava talous- ja kauppasopimus” sisältää pääosin samat periaatteet ja ongelmat kuin TTIP. Sopimus on jo solmittu, mutta sitä ei ole vielä ratifioitu. Eduskunnan suuressa valiokunnassa vain vasemmisto protestoi sopimusta vastaan.

Yksi huomattava hanke on TiSA, joka koskee palveluiden kauppaa. Sen tavoitteena on kaupan vapauttaminen muun muassa terveydenhuollossa, pankkitoiminnassa ja liikenteessä. Kun kaupan este on kerran purettu, sitä ei voi enää koskaan palauttaa. TiSA tavoittelee myös rahoitusmarkkinoiden pysyvää ”vapauttamista”. TiSA on tähän mennessä saanut aivan liian vähän huomiota. Sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia myös Suomen tulevaisuuteen.

Vaikka uusien kauppasopimusten vaikutukset kasvuun ovat suhteellisen vähäisiä ja varsin kiistanalaisia, kaikilla näillä sopimuksilla on suuri merkitys demokratian, valtasuhteiden ja sääntelyn kannalta. Yleisesti ottaen käynnissä olevan sopimushankkeet heikentävät demokratiaa entisestään. Ne vahvistavat monikansallisten suuryhtiöiden valtaa ja markkinautopia-ideologiaa.

7. Globaalit kysymykset. 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun aivan alussa kaikki puhuivat globalisaatiosta. Käänne tuli terrorismin vastaisen sodan myötä. Amerikka kääntyi imperiaalisen geopolitiikan tielle ja hyökkäsi Afganistaniin ja Irakiin.

Kansallismielinen populismi ja perinteinen geopolitiikka ovat kokeneet paluun myös Euroopassa ja Euraasiassa. Tämä ei ole sattumaa vaan paljolti seurausta vallitsevan ideologian tuottamista jakolinjoista ja vastakkainasetteluista. Kehityksen seurauksena myös median ja arkipolitiikan horisontti on kutistunut. Kauas on yhä vaikeampi nähdä. Globaalista lämpenemisestä kyllä puhutaan, mutta se näyttää irralliselta asialta.

Googlaamalla on helppo nähdä, että globaaleja kysymyksiä ovat näiden vaalien alla pitäneet esillä vain suhteellisen harvat vihreät ja vasemmistoehdokkaat. Vihreät ovat osallistuneet talouspoliittiseen vaikenemiseen ja ajattelemattomuuteen siinä missä muutkin. Kuitenkin tässä asiassa voin antaa tunnustuksen vihreiden Leo Straniukselle, joka tiivistää keskeisen kysymyksen myös demokratian kannalta:

”Kansallisvaltioiden demokratiasta on jäljellä pelkät kulissit. Todellinen valta on paennut muualle. Globaalin demokratian visio on hyvä ja kirkas, mutta käytännön malli vaatisi konkreettisia täsmennyksiä. Miten demokratia saadaan toimimaan globaalilla tasolla, kun homma yskii jo EU:n tasollakin.”

Maailmantalous on yhteenkietoutunut kokonaisuus. Valtasuhteet eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja. Vaikka kansallinen toisin toimiminen esimerkiksi talouspolitiikassa on edelleen mahdollista, sille voidaan luoda paljon paremmat mahdollisuudet oikeanlaisten eurooppalaisten ja globaalien instituutioiden avulla.

Se, että laajakatseisetkin ehdokkaat ihmettelevät mitä ”globaali demokratia” voisi nykymaailmassa konkreettisesti tarkoittaa, kertoo osaltaan horisonttien lyhenemisestä ja kapeutumisesta. Kun laajoja prosesseja ja kokonaisuuksia ei enää nähdä, vaan arkipolitikointi lähtökohtaisesti hyväksyy jakolinjat, vastakkainasettelut, lyhytjänteisyyden ja itsekeskeisyyden, on kaikki valmista maailmanhistoriallista suuronnettomuutta varten.

Kohtalomme ovat yhteenkietoutuneita pienen planeettamme pinnalla myös siksi, että olemme kaikki osaa samaa elämän kehää ja ekologista järjestelmää. Tässä tilanteessa mikään ei voisi olla vaarallisempaa, kuin näköalojen surkastuminen.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ai, joko se kaupankäynnin vilkastaminenkin on väärin? Tähän mennessä EU-kriittiset ovat lähinnä liputtaneet ETA-sopimuksen puolesta, mikä menee paljon pitemmälle kuin nyt Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltava kauppasopimus. Luulisi "teikäläisten" olevan tyytyväisiä, kun Venäjän kauppaa on rajoitettu, kun se kansainvälinen kauppa kerta niin vaarallista on Suomelle.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Erittäin hyvä kokoelma valtamedian ja valtapuolueiden välttämistä kipeistä aiheista.

Mitä euroon tulee, kannattaa lukea Jan Hurrin ansiokas artikkeli Taloussanomista:

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2015/04/12/k...

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Kiitos Heikki Patomäelle, että avaat näitä informaation mustia aukkoja.
Tutkivat journalistit Jan Hurria ja Verkkomediaa/Riikka Söyring lukuunottamatta taitavat olla vielä talvihorroksessa näissä asioissa.
Valtaeliitin mukaan kyseiset asiat kuten TTIP-kauppasopimus ovat ilmeisesti liian vaikeita asioita kansan pohdittavaksi mediassa.
Tosin komissaari Katainen vakuutteli, että TTIP-sopimuksesta hyötyvät PK-yritykset ja kuluttajat! Varsinaista propagandaa Brysselin lasipalatsin holveista.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Onhan tuosta TTIP:stä ja sen investointisuojasta puhuttu jonkin verran - itsekin olen tainnut osallistua ehkä kymmeneen erilliseen julkiseen keskusteluun asiasta. Lähinnä näyttäisi siltä, ettei valtamedia ole oikein innostunut siitä. Syytä moiseen voi vain arvailla.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Komissio ohjeisti mediaa erillisellä ohjeistuksella jonka The Guardianin kolumnisti George Monbiot nimesi valehtelun strategiaksi.

Pohjimmiltaan menetelmä on sama kuin Suomessa ennen Eu-kansanäänestystä toteutettu: kerrotaan vain kivat asiat myönteiseen sävyyn, ei mainita haittoja lainkaan ja valjastetaan edunsaajaryhmät mukaan kampanjointiin.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

:D

Ensi viikolla tulee painosta Vs-kustannuksen kustantama kirja "Näin Suomea viedään". Kirjoittajina minä, Antti Pesonen, Mauri Nygård ja Keijo Korhonen.

Kirjassa on tekstiä vapaakauppasopimuksista, myös Tisasta.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Njaa, minusta toinen toisiimme sitominen mm. tukipaketein ei ole tähän mennessä juurikaan tuottanut "solidaarisuutta" euromaiden välillä, vaan pikemminkin maat on nyt jaettu velallisiin ja velkojiin. Ne ovat nyt toisiaan vastaan.

Se on ollut velansiirtounionin kohtalokkaimpia virheitä. Itse olen lukenut nyt taannehtivastikin Gianis Varoufakisin tekstejä. Vuoden 2010 lopputalvesta mies kirjoitti, että ei missään nimessä näitä tukipaketteja. Kuunneltiinko häntä silloin(kaan)?

Lähtökohtaisesti tilanne on näiden "solidaarisuustavotteiden" kanssa sama asia kuin tukea Euroopan liittovaltiota. Tässä on monta ongelmaa, joista vähäisin ei ole eurooppalaisten maiden pitkä historia, joillain erittäin menestyksekkäitäkin.

Miksi Ranskan pääministeri Manuel Valls sanoi Ranskan budjettivajeista, että "Ranska on iso maa. Sitä tulee kunnioittaa"?

Miksei hän sanonut, että Ranskan osavaltio ei ole riittävän merkityksellinen Euroopan liittovaltiossa, jotta on ilmeistä muiden intressien olevan heidän itsekeskeisiä tavoitteita jalompia?

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Minusta "liittovaltio"-sanalla pelottelun aika alkaa olla ohi. Tarvitaan ennemminkin analyysia ja ajattelua siitä mitä vaihtoehdot ovat. Raha- ja markkinaunioni ilman kunnollisia yhteisiä talouspoliittisia instituutioita on vapaamarkkinautopia, joka ei voi toimia.

Vaihtoehdot ovat: joko uudelleenkansallistetaan rahapolitiikka tai rakennetaan yhteisiä instituutioita, ei pelkästään EU:ssa vaan myös globaalisti.

Minusta jälkimmäinen on yleisesti ottaen ja pitkällä tähtäimellä paras vaihtoehto (syistä, joista olen kirjoissani ja myös mm monissa blogeissani kirjoittanut paljonkin), mutta uudelleenkansallistaminenkin toimisi paremmin kuin tämä nykyinen eurojärjestelmä.

Perussuomalaiset ovat paljon ratsastaneet EU-kritiikillä, mutta ilman mitään muutosohjelmaa kumpaankaan suuntaan. Se on huonoin vaihtoehto.

Leo Kulmala

Vielä kun pidätte vaalilupauksista kiinni+ survotte TTIP sopimuksen mustaan aukkoon. Aattelisi pohjilla vois alkaa ajaa köyhienkin asiaa välillä!Tonnin tuloilla ei hirveesti hötkyillä tämän ajan Suomessa Sähkönsiirtoverojen YM seurassa.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Onko Kiinan investointipankki AIIB uhka TTIP-hankkeelle?

http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191379-...

Tässä lisää liian vaikeita kysymyksiä ennen vaaleja puolueille ja niiden ehdokkaille:

http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192842-...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kiinan investointipankin perustaminen on nähtävä eräänlaiseksi vetäytymiseksi yrityksistä hajottaa maailma kahdenvälisten taloussopimusten avulla. TTIP-harhat ovat kummallisia, ihan kuin asiassa olisi jotakin salaista. Vaikeista ja tärkeistä asioista puhuminen on tietenkin vähän vaikeata, mutta tärkeätä.

http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192973-t...

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kiitos Heikki Patomäki tästä tekstistä.

Joissain asioissa mielipiteemme ja johtopäätöksemme eroavat toisistaan.

Itse olen uudelleen kansallistamisen kannalla mutta niin että yhteistyötä eri maiden kanssa tehdään tiiviisti, esim. siinä että pyritään aidosti ja tosissaan suitsimaan verokeitaat ja harmonisoimaan verotusta globaalisti - sekä parantamaan työsuojelulainsäädäntöä globaalisti. Eu on näissä asioissa jo epäonnistunut.

Arvostan sitä, että perustelet kantasi ja otat osaa keskusteluun.

Toimituksen poiminnat