Heikki Patomäki

Osoitetaan, että Hesari on väärässä!

Media ja raha ohjaavat näitäkin vaaleja. Media nostaa esille ja kehystää poliittisia vaihtoehtoja ja luo kuvaa siitä, mikä on uskottavaa ja mikä ei.

Esimerkiksi tiukan menokurin talouspolitiikkaa on useimmissa medioissa rummutettu itsestään selvänä tai ainoana järkevänä talouspolitiikkana ties kuinka pitkään. Ei tarvitse kuin katsoa YLE:n tai MTV:n uutisia tai lukea Hesarin pääkirjoituksia, niin tietää mistä puhun.

Melkein voisi väittää, että Euroopan komission ja VM:n virkamiehet, EK, Keskuskauppakamari, Sitra ja muut lobbausjärjestöt ovat median aktiivisella tuella luoneet poliittisten kaikkien puolueiden talouspoliittisen ohjelman – vasemmistoa lukuun ottamatta. Muutama taloustieteilijä on tuonut säröjä tähän yksimielisyyteen.

Media nostaa esille joitakin ehdokkaita, mutta myös luo skandaaleita, jotka syövät toisten ehdokkaiden kannatusta ja uskottavuutta. Vaalikaranteeni on valikoivaa: joistakin ehdokkaista tehdään koko aukeaman juttuja, kun taas useimmat ehdokkaat eivät saa edes kirjoituksiaan läpi yleisönosastoon.

Myös kampanjarahalla on suuri merkitys. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen kävin läpi vaalirahoituksen merkitystä. Ehdotin vaalitutkimusta tekeville kollegoilleni asian tarkempaa selvittämistä. Tutkimusta kuitenkin vaikeuttaa se, että vaalirahoituksesta on vain hajanaista tietoa niiden osalta, jotka eivät tule valituksi.

Omien havaintojeni pohjalta päättelin, että eduskuntaan on hyvin vaikea päästä, jollei vaalibudjetti ole vähintään 30,000 euroa. Tämä pätee myös vasemmiston ehdokkaisiin. Vuonna 2011 harvoja poikkeuksia näyttivät olevan lähinnä ne, joilla on tunnetut ja suositut mediakasvot, sekä ne, jotka nousivat eduskuntaan perussuomalaisten ”jytkyn” imussa. Korrelaatio vaalibudjetin suuruuden ja läpimenomahdollisuuksien välillä näyttäisi olevan erittäin vahva.

Vaikka uusi vaalirahoituslaki asettaa ylärajat puolueiden ja ehdokkaiden vastaanottamille lahjoituksille, sitä on periaatteessa mahdollista kiertää esimerkiksi perustamalla yhä useampia tukiyhdistyksiä. Suurin osa tuesta tulee yrityksiltä ja erityisen varakkailta kansalaisilta. Erityisesti kokoomuksen (ja RKP:n) ehdokkaat saavat laajamittaista tukea yrityksiltä ja niiden yhteenliittymiltä. Myös keskusta saa paljon vaalirahaa, mutta sen lähteet eivät ole yhtä näkyvillä. Sosiaalidemokraattien ja vasemmiston ehdokkaiden vaalirahoitus on perinteisesti tullut paljolti ammattiliitoilta, mutta tämä tuki on tietääkseni ollut vähenemään päin.

Median ja rahan valta luo myös itseään vahvistavia prosesseja. Ne, joiden läpimenoa pidetään todennäköisenä, houkuttelevat muita enemmän rahoittajia. Tämä pätee myös yksilöihin puolueiden sisällä. Juha Sipilästä ja keskustasta on jo aikoja sitten leivottu mediassa seuraava hallituksen muodostaja, mikä on omiaan myös houkuttelemaan rahaa ja tukijoita.

Myös gallupien luotaama ”yleinen mielipide” on aktiivinen osapuoli näissä prosesseissa. Mielipidetiedusteluja ei voi suoraan kontrolloida, mutta epäsuorasti media ohjaa niitä kehystämällä, nostamalla esiin ja valikoimalla asioita ja ihmisiä. Mielipidetiedustelujen tulokset puolestaan ohjaavat kansalaisten mielipiteitä.

Vaalien alla julkaistaan gallup-ennakointeja paitsi puolueista niin myös ehdokkaista. Myös tällainen ”ennustaminen” muokkaa äänestäjien valintoja. Ennusteesta tulee helposti itseään toteuttava. Kyselyiden tekijät ja media ottavat itselleen merkittävää valtaa vaikuttaa vaalien lopputulokseen myös tätä kautta.

Hesari julkaisi lauantaina 4.4. listan Helsingin vaalipiirin suosituimmista ehdokkaista. Marko Junkkeri toteaa kainalokirjoituksessaan, että ”puolueet eivät kyselystä pidä”. Niiden mielestä se lannistaa kyselyssä huonosti menestyneiden ehdokkaiden vaalityötä”. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Koska ihmiset eivät halua äänensä ”menevän hukkaan”, monet heistä äänestävät mieluiten ehdokkaita, joilla uskovat olevan parhaat läpimenon mahdollisuudet. HS (ja media ylipäätään) vaikuttaa vahvasti vaalitulokseen myös tällaisten kyselyjen kautta.

Vetoan äänestäjiin: osoittakaamme, että rahan ja median vallalla on rajat, ja että Hesarikin voi olla väärässä; äänestäkäämme itsenäisesti ja omaehtoisesti!

Vaalien jälkeen lainsäädäntöä on muutettava niin, että rahan ja median valtaa yli demokraattisten vaalien saadaan reippaasti vähennettyä.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MattiNevalainen1 kuva
Matti Nevalainen

Kiitos Heikki kirjoituksesta

Haluaisin tuoda esille median roolin yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Lähes kaikki aiheet joita käsitellään ovat joko suoraan median tai valtapuolueiden esille tuomia. Epäilen että politiikan toimittajille annteaan aiheet joita saa käsitellä ja aiheet joista pitää vaijeta. Esimerkiksi €uron ongelmat ovat yleisesti tiedossa mutta niistä vaijetaan, ainakin vaalitenteissä ja keskusteluissa. TTIP, TISA ja CETA ovat myös vaijettujen asioiden listalla, pankkien rahanluontioikeudesta ei taatusti puhuta mitään.

Media luo käsitteet yhdessä johtavan hallinnon kanssa. Käsitteet ovat yleensä melko väljästi määriteltyjä ja mitään konkreettista ne eivät sisällä. Tätä kutsutaan poliittiseksi jargoniksi ja mediassa esiintyvät poliitikot koulutetaan käyttämään näitä käsitteitä siten että ne kuulostavat järkevältä mutta eivät tarkoita juuri mitään joten valehtelusta heitä on vaikea saada kiinni. Ja vaikka selviä ristiriitaisuuksia puheiden ja tekojen välillä olisikin, valtamedia ei yritäkkään tuoda niitä esille, paitsi jos siihen on lupa oikealta taholta.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Yhdessä asiassa Hesari otti jo pakkia, eli ainakin välillisesti tunnusti tehneensä virheen. Onneksi meillä on eteläisen naapurivaltiomme johdossa laajasydäminen mies joka näyttää jotenkin ymmärtävän Hesarin toilailuja. Ainakaan joukkoja ei vielä asetettu valmiustilaan, mutta ulkopoliittinen riski Suomelle Hesari kyllä on.

On eri asia moniko tavallinen suomalainen saa tuta Tallinnassa käydessään nahoissaan Hesarin pilkkakisan seuraukset.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/viron-preside...

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

" Median ja rahan valta luo myös itseään vahvistavia prosesseja "

Ay, sdp, vasemmistoliitto, "lipposet" ja "siimekset" ovat itse ohjanneet Suomi-lentsikan päin vuorenseinää. En ihan joukkomurhaajaksi lähde syyttämään, mutta kuvaannollisessa merkityksessä luonnehdinta oikein sopiva.

Kun rahasta ja vallasta puhutaan, ay-joukot tukevat euroa viimeiseen työpaikkaan asti. Työmarkkinajärjestelmä kokonaisuudessaan kuuluu noiden mainitsemiesi tahojen joukkoon. Miksi unohdat sen?

Talous hyvin simppeli laskuharjoitus. Jos rahan arvo ei taivu, palkat/työpaikat joustaa väkisin globaalin kilpailun maailmassa. Jos nimelliset palkat eivät voi nousta, ei myöskään talous kasva. Nimelliset palkat voivat kasvaa globaalissa taloudessa vain jos tehdään myönnytyksiä valuutan arvon suhteen. Julkiset palvelut voidaan rahoittaa vain halvemmalla työllä. Tästä vasemmistoliitto ei puhu vaan vaikenee osana talouseliitin salaliittoa.

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Heikki Aukee otti esille tärkeitä seikkoja. Eli miksi AY-joukot, demarit sekä myös Vasemmistoliitto tukee euroa viimeiseen työpaikkaan asti??

Sen perusteella mitä minä käsitän kansantaloustieteestä, oma kelluva, tai vaikka ajoittain devalvoitava valuutta olisi juuri se tekijä joka takaisi suomalaisen teollisuusduunarin työpaikat ja sen että teollisuuduunarin palkkataso ei romahda julkisen puolen työntekijän palkkaan verrattuna.

Nykyisessä tilanteessa sekä teollisuuden työpaikat vähenevät, että palkkataso laskee työttömyysdevalvaation kautta. Ja/tai pääomapiirit pyrkivät saamaan AY-liikkeen vallan ja työehtosopimusten yleissitovuuden murrettua tämän kriisin varjolla.

Otin oman valuutan yms. esille aivan hiljattain vaalikojulla erään entisen aktiividemarin kanssa. Vastaus oli suunnilleen sen suuntaista, että markka-aikana kansalta varastettiin osa palkasta devalvaatioissa. Ihmettelen kuinka suuri osa demarien jäsenistöstä tai kannattajakunnosta todella uskoo että markka-aikana asiat olivat näin?

Itse uskon että suuri syy siihen että Vasemmistoliiton puolueena tai sen ehdokkaat eivät kampanjoi oman valuutan puolesta, on se että suurin osa potentiaalisesta kannattajakunnasta ei ymmärrä mitään kansantaloudesta ja on niellyt kaikki sadut euron kaikkivoipaisuudesta. Toinen vasemmistopuolue eli Demarit taas ovat yhtä syvällä eurofantsuttelussa kuin Kokoomus. Eli demarien suunnalta en edes odota mitään heräämistä nykyisten talousongelmien perinnäisten syiden tunnistamiseksi tai tunnustamiseksi.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Mikään muu puolue ei ole muotoillut yhtä selkeää ehdollista kannanottoa eurosta eroamisen puolesta kuin vasemmisto: "Mikäli eurokriisiä ja eurovaluutan ongelmia ei saada ratkaistua kestävällä tavalla, yhteisvalutta on purettava hallitusti, jolloin EMU- jäsenyydestä järjestettäisiin kansanäänestys." Keskustelua, ks. http://patomaki.fi/2013/12/vasemmisto-vaatii-kansa...

Uudessa kirjassani muotoilen saman idean näin: "Jos EMU-rajoitteet osoittautuvat odotettuakin vakavammaksi järkevän talouspolitiikan kannalta kaudella 2015-19, ja jos EU:ssa ei näy realistisia merkkejä merkittävistä institutionaalisista muutoksista keynesiläiseen suuntaan vuosikymmenen loppuun mennessä, on aika ryhtyä pohtimaan ja valmistelemaan Suomen eroa eurosta ja budjettikurisopimuksista."

Uskon kuitenkin, että avaimet työllisyyden parantamiseen löytyvät investointien puolelta, ja että hyvin suunniteltu kansallinen julkinen investointiohjelma toimisi näissäkin olosuhteissa, joskin käänne EU:n talouspolitiikassa auttaisi huimasti. Ks. http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1885...

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee Vastaus kommenttiin #8

Tuota tarkoitan. Kädet ristiin ja toivotaan parasta. Kielletään tosiasiat, ja tarjoillaan helppoja ratkaisuja. Loputtomiin kansa ei jaksa uskoa poliittista sumutusta joilla ei saada muutosta aikaiseksi.

Puolueiden kiemurtelu käy vaali vaalilta vaikeammaksi. Lupaus v2011: uusia työpaikkoja +100.000; lupaus v2015: uusia työpaikkoja +200.000; lupaus v2019: uusia työpaikkoja +400.000 (ennuste).

Noin oppineen ei varmasti ole vaikea ymmärtää ettei velkaelvytyksellä euromaiden vaihtotaseiden eroja voida hoitaa. Kreikka sitä yritti ja tiedetään miten kävi.

Kyse on euroalueen pysyvästä rakenteellisesta ongelmasta johon ei ole muuta ratkaisua kuin ylijäämien kierrätys alijäämämaihin yhteisen finanssipolitiikan avulla. Tarvitseeko sanoa ettei ole mahdollisuuksien rajoissa.

Vasemmistoliitto muiden puolueiden ohella kieltää tuon ongelman jotta voi jatkaa valehtelua kansalle. Olen samaa mieltä, että teidän ratkaisu kysyntävajeen korjaamiseen on oikea. Kuitenkin syyllistytte kokoomuksen rinnalla valehteluun yhtä mätärankaisesti. Kumpikin puolue kieltäytyy näkemästä oman politiikan seurauksia.

Kokoomus haluaa korjata velkaantumista aiheuttavan vaihtotaseongelman leikkauksin, joka johtaa vääjäämättä yhteiskunnan alasajamiseen. Vasemmistoliitto haluaa korjata kokoomuksen aiheuttaman ongelman velkaelvytyksellä, joka paisuttaa vaihtotaseongelmaa henkiin. Sen sijaan euroon kumpikaan puolue ei halua koskea. Tiedät hyvin, jos nyt ei saa eurosta eroamista hallitusohjelmaan, siirtyy asia seuraavalle vuosikymmenelle.

Juha Kuittinen

"Melkein voisi väittää, että Euroopan komission ja VM:n virkamiehet, EK, Keskuskauppakamari, Sitra ja muut lobbausjärjestöt ovat median aktiivisella tuella luoneet poliittisten kaikkien puolueiden talouspoliittisen ohjelman".

Euroopan komissio puuttuu suomen eduskunnan budjettivaltaan olennaisesti.

https://rahajatalous.wordpress.com/2014/11/11/pote...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Mitäs jos kiellettäisiin vaalimainonta, sekä puolueiden rahoittama ja äänestäjän omaehtoinen rahoitus. Kukaan ei pääsisi eduskuntaan.

Yhteiskunnan tukemaa mainontaa on myös esim. YLE:n puheenjohtajatentit ja vaalikoneet ja vaaligalleriat. Samoin kaupallisen median vastaavat ohjelmat ja vaalikoneet.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pelimiesten laskiessa kertoimia Juhana Vartiaiselle Kokoomuksen listoilla verraten ehdokkuteen sdp:läisenä, samoin Anne Bernerille eri listoilla, taitaa tarkkailijoiden pokka alkaa pettää päätellen HS:n päätoimittajan halusta remontoida vaalijärjestelmää.

Toimituksen poiminnat