Putinismista
Termi ”putinismi” ilmaantui läntiseen kielenkäyttöön pian sen jälkeen, kun Vladimir Putinista tuli presidentti ensimmäisen kerran. Varsinkin Ukrainan konfliktin myötä termistä ”putinisti” on tullut yhä jyrkempää vastakkainasetteluja heijastava termi, sellainen, jota on helppo käyttää myös leimaamiseen.
Suomenkielinen wikipedia määrittelee putinismin yksinkertaisen kuvailevasti:
”Putinismi on nimitys Venäjän presidentti Vladimir Putinin harjoittamalle keskusjohtoiselle politiikalle. Putinismi määritellään useasti Venäjän voimaministeriöiden eli turvallisuuspalvelun, poliisin ja armeijan vallaksi. Vaikka Venäjällä on ulkoisesti kaikki demokratian perinteiset laitokset, maata johdetaan presidentin kansliasta käsin muun muassa turvallisuuspalvelun avulla. […] Putinismiin liittyy taloudellinen vapaus, vaikka Putinin johtamat silovikit haluavat keskittää talouden avainalat valtiolle tai ainakin valvoa niitä sijoittamalle yrityksiin valtiolle uskollisia miehiä.”
Englanninkielisen maailman medioissa putinismi on kuitenkin valtapuolisesti negatiivinen sana. Yleensä sillä viitataan venäläisen poliittisen järjestelmän korruptioon ja henkilöpalvontaan. Myös suomalaisessa keskustelussa ”putinismia” käytetään ennen kaikkea vahvan negatiivisessa merkityksessä.
Varsinkin Ukrainan konfliktin myötä termistä ”putinisti” on tullut samantyyppinen ilmaisu kuin mitä ”stalinisti” tai ”kommunisti” olivat kylmän sodan aikana. Ne, jotka ”ymmärtävät Venäjää liikaa”, ovat Venäjän puolella – ja meitä vastaan. Tällaiset sivumerkitykset kertovat, että sanojen käyttö liittyy jyrkkiin me/toiset jakoihin.
Varsinkin sosiaalisessa mediassa on viimeisten kuukausien aikana näkynyt yrityksiä leimata myös minut ”putinistiksi”. Välillä virtuaalikeskustelut leviävät tosimaailmaan. Esimerkiksi Into-kustantamon pikkujouluissa tuntematon mieshenkilö tuli sormi pystyssä ja naama punaisena syyttämään minua ”putinistiksi”, kieltäytyen edes kertomasta, mihin moinen syytös mahtaa perustua.
Toissapäivänä sain sähköpostiviestin, joka oli osoitettu minulle ja Paavo Arhinmäelle, ja jossa sama asia nostettiin uudelleen esille vähän toisesta näkökulmasta. Viestin lähettäjä kertoi ”erinomaisten vaalikonevastausteni” perusteella löytäneensä ehdokkaansa, mutta sitten törmänneensä Wikipedian sivuilla kommenttiini, joka meni näin:
”Patomäki kirjoitti Helsingin Sanomiin syksyllä 2014 vieraskynäkirjoituksen, jossa hän kritisoi Euroopan Unionia ja vastusti pakotteiden asettamista Vladimir Putinin hallinnolle. Patomäen mielestä Venäjällä vallitsee ’yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia’.”
Jo se on kiinnostavaa, että joku on katsonut aiheelliseksi laittaa nuo kaksi asiayhteyksistään irrottua ja erillistä kommenttia wikipediaan. Joka tapauksessa ne ensin pelästyttivät ehdokastaan etsivän äänestäjän, joka sitten kuitenkin päätti lähettää asiasta viestin. Paavon ja minun vastausten jälkeen hän selitti: ”Heh. Aloin jo pelätä Wikipedian viimeisen kappaleen vuoksi, että olisit samaa kaliberia Johan Bäckmanin kanssa.”
HS vieraskynä-kirjoituksessani 17.9.2014 arvioin Venäjä-pakotteiden oikeutusta ja todennäköisiä vaikutuksia. Tutkimuskirjallisuus kertoo, että pakotteet eivät yleensä toimi ainakaan siinä mielessä, että niiden avulla saataisiin toivottu politiikka-muutos aikaan. Kun toinen osapuoli on tarpeeksi suuri toimija, pakotteista voi myös tulla osa laajenevaa konfliktia. Syyskuun jälkeinen kehitys on mielestäni tukenut tätä arviota. Pakotteet näyttäisivät edelleen koventaneen Venäjän johdon tahtoa. Olemme suistuneet lähemmäksi avointa suurkonfliktia, jopa sotaa Venäjän ja lännen välillä.
Tuo wikipediaan laitettu toinen lause ”Venäjällä vallitsee yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia” on puolestaan irrotettu HS-haastattelusta 11.2.2015, jossa minulle ja Itä-Euroopan historian dosentti Johannes Remylle esitettiin kysymys: onko Putin uusi Hitler? Myös tässä haastattelussa näkökulmani oli rauhantutkimuksellinen. Pyrin katsomaan asioita kokonaisuuden näkökulmasta ja suhteuttamaan Venäjän kehitystä historiallisten vertailujen kautta. Venäjän demonisointi on osaltaan lietsomassa konfliktia ja esimerkiksi München 1938 –analogia (jota olin käsitellyt aiemmassa blogissani) voi olla myös resepti sotaan.
Hitler-vertausta käsittelevästä haastattelusta irrotettu lause ”rajoituksista huolimatta siellä vallitsee yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia” tarkoittaa vain sitä, että nyky-Venäjä ei ole natsi-Saksa (vertaus natsi-Saksaan ei ole oikeutettu), ja että siellä on edelleen vuoden 1993 perustuslaki voimassa, jossa liberaalit ihmisoikeudet määritellään. Samanhan toteaa myös esimerkiksi yllälainattu Wikipedian määritelmä: ”Venäjällä on ulkoisesti kaikki demokratian perinteiset laitokset […ja] putinismiin liittyvät taloudelliset vapaudet”. Samaisessa haastattelussa totesin kuitenkin myös, että Venäjä on kehittynyt autoritääriseen suuntaan, mikä on myös totta (tosin 1990-lukua tuskin voidaan sitäkään pitää minään demokratian kulta-aikana Venäjällä, vaikka meno olikin nykyistä liberaalimpaa).
Monista Ukrainan konfliktia koskevista teksteistäni ja haastatteluistani olisi yhtä hyvin voitu irrottaa esimerkiksi nämä sitaatit:
”Vuoden 1996 kirjasessani Vain kauppakumppaneita? pidin todennäköisempänä sellaista skenaariota, jossa autoritäärisyys ja bonapartismi yhdistyvät muodolliseen liberalistiseen kehikkoon, ja jossa on vahvoja tendenssejä kohti vielä harvainvaltaisempia vaihtoehtoja. Putinin kovalinjainen johtajuus oli ennakoitavissa.”
”Pointtina ei ole väittää, että konfliktit johtuisivat yksinomaan EU:sta tai edes Naton laajenemisesta, vaikka ne ovat olleet ja ovat olennainen osa kokonaisuutta. Asetelman voi kääntää osin toisinpäin ja sanoa, että Venäjän yksipuolinen toiminta Krimillä ja koko Ukrainan kriisissä on omiaan tukemaan Nato-intoilijoita ja atlantistisen suuntauksen kannattajia Suomessa. Toisin sanoen Putin tekee parhaansa ajaakseen Suomen Naton syliin ja vahvistaakseen myös sellaista uusliberaalia talouspoliittista suuntausta, jota atlantistit yleensä kannattavat.”
”Krimin niemimaan ottamista Venäjän hallintaan ei voida puolustaa yleistettävissä olevin moraalisin tai oikeudellisin perustein.”
”Kriittinen kosmopolitanismi kykenee ottamaan etäisyyttä mistä tahansa ”meistä”, kritisoimaan mitä tahansa yhteisöä, kansakuntaa, valtiota – samalla yrittäen sijoittaa käynnissä olevat asiat ja kehityskulut laajempiin yhteyksiinsä.”
”Venäjän poliittinen kehitys on ollut ongelmallinen”; ”Venäjä on kehittynyt autoritääriseen suuntaan.”
Jyrkkään vastakkainasetteluun perustuvat leimaamisyritykset ovat tavanomainen tulos turvallistamisesta eli prosessista, jossa asiat määritellään olemassaoloamme koskeviksi uhkiksi siten, että ne vielä edellyttävät poikkeuksellisia toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa poikkeamisia tavanmukaisista liberaali-demokraattisista menettelytavoista, yleensä turvallisuuskoneiston ylivaltaa. Ne, jotka mielellään käyttävät ”putinisti”-leimaa viitaten Venäjän uhkaan, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka lähellä heidän oma ajattelunsa on sitä logiikkaa, jolla Putinin hallinto oikeuttaa toimiaan.
Tulen jatkamaan tämän kriisin tarkastelua ja analyysia rauhantutkijan ja -aktivistin näkökulmasta, asettumatta itse osaksi konfliktia. On tärkeää kehittää kykyä ottaa etäisyyttä mistä tahansa ”meistä”, kritisoida mitä tahansa yhteisöä, kansakuntaa, valtiota – samalla yrittäen sijoittaa käynnissä olevat asiat ja kehityskulut laajempiin yhteyksiinsä. Yhtä tärkeää on omaksua myös vastuun etiikka.
Venäjällä olisin ”putinismin” lannistumaton kriitikko, edustaahan se yhtä muunnelmaa uusliberaalista talouspolitiikasta, hierarkkista johtamistapaa, militarismia, ja riippuvuutta öljystä ja sotateollisesta kompleksista. ”Yhtenäinen Venäjä” on kokoomuksen sisarpuolue, vaikka sen ideologia muistuttaakin mielestäni vielä enemmän perussuomalaisten ajattelua – se on eräänlaista perusvenäläisyyttä.
Kuitenkin kun puhutaan Suomen tai EU:n ulkosuhteista, tai yleisemmin rauhan mahdollisuuksista, on itsekritiikki – eli oman osallisuuden näkeminen toisessa ja konfliktissa sen kanssa – usein eettisesti ja poliittisesti ensisijaista. Vastuu tarkoittaa myös sitä, että kykenee arvioimaan kriittisesti oman toimintansa mahdollisia ja todennäköisiä seurauksia. Kylmä sota päättyi nimenomaan siihen, että eri vaiheiden jälkeen Mihail Gorbatšov ja Ronald Reagan ymmärsivät tämän.
Toivoisin myös Suomen nykyisen ulkopolitiikan perustuvan tällaiselle yleismaailmalliselle näkökulmalle ja syvemmälle ymmärrykselle. Hetkittäin kylmän sodan aikana Suomen ulkopoliittinen johto pystyi jopa aloitteellisuuteen, yrityksiin ylittää kylmän sodan vastakkainasettelut ja estää ydinsota.
Kuten silloin nähtiin, viisas ulkopolitiikka voi saada vallankumouksellisia muutoksia aikaan myös maiden sisällä. Myös itse maailmanjärjestelmä voi muuttua.
Heikki Patomäki
Putinismin peruskurssia varten kannattaa lukea Timo Vihavaisen Vanhan Venäjän paluu. Siinä esitellään putinismin taustalla vaikuttavia ajattelijoita kuten Konstantin Leontjevia ja ”Izborskin klubia.”
Putinismin vetovoima on siinä, että se yhdistää vahvan valtioon ja traditionalismiin uskovat sekä oikealta että vasemmalta. Sen vihollisiksi jäävät ”liberastit”- vrt. pederasti – ja ”gevropeetsit”-homo-eurooppalaiset – nuo termit venäläisiltä keskustelupalstoilta. Suomessa puhdasta putinismia edustaa itsenäisyyspuolue IPU, joka yhdistelee perinteisiä vasemmistolaisia ja oikeistolaisia teemoja.
Euroopassa putinistit alkavat erottua omaksi poliittiseksi liikkeekseen, jonka johdossa on ranskalainen populisti Marine Le Pen. Puolaan perustettiin juuri uusi putinistipuolue Zmiana. Le Pen matkustaa 23.4 Tshekkiin yhteistyötä junailemaan, siellä isäntänä on populistipoliitikko Radim Fiala.
Ilmoita asiaton viesti
Le Penin isäntänä Prahassa 23.4 on myös Jiri Janacek. Paikalle odotetaan putinisteja kaikkialta Euroopasta.
http://praguemonitor.com/2015/03/27/le-pen-attend-…
Ilmoita asiaton viesti
Jounille pisteet siitä, että hän on maailmanpolitiikan tutkijaa halukkaampi näkemään myös ilmiön ’putinismi’ dynaamiset ulottuvuudet.
Putinismin perusolemus kuvattiin jo tammikuussa 2000, jos ei muualla niin ainakin tässä New York Timesin lyhyessä esseessä ’Putinismi häämöttää’. Eikä kuvaus ole tuosta elementäärisiltä osiltaan eikä osuvuudessaan muuttunut. http://www.nytimes.com/2000/01/31/opinion/essay-pu…
Pelkällä putinismin määritelmällä argumentoiminen ei siis enää vuonna 2015 tuo keskusteluun putinismista mitään uutta varsinkaan akateemiselta oppituolilta annettuna. Metakeskustelu putinismi-leiman käyttämisestä on sekin omiaan viemään huomiota siitä, mitä mahdollisesti oikeasti tapahtuu.
Siis kun Patomäki toteaa 2015: ”Venäjä on kehittynyt autoritääriseen suuntaan”, palvelee se lähinnä henkilökohtaisena myönnytyksenä ja puolustuksena – ei yleisöä valaisevana tutkijan johtopäätöksenä.
Autoritärismi kun oli Venäjällä lähes tapissaan jo vuonna 2000. Vuonna 2015 flirttaillaan – ja lujaa – (neo-)totalitarismin kanssa.
Historioitsija Vladimir Pastuhovin koko puheenvuoron voi lukea tuosta alta, mutta tässä jotain oleellista
“in the case of neo-totalitarianism, on the contrary, the masses are brought into an active and [Pastukhov says he would suggest] a hyper-active state.” They are given “the illusion of pseudo-inclusiveness” in politics, with “the masses feeling themselves the creator and demiurge of history,” when in fact they have no role at all.
Pastuhovia venäjäksi http://polit.ru/article/2015/03/21/trap/
englanniksi http://windowoneurasia2.blogspot.fi/2015/03/ukrain…
Ilmoita asiaton viesti
Päivän uutisessa latvianvenäläinen putinisti Gaponenko pyytää ”juridista” apua Venäjän duumalta Latvian asioihin. Duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Aleksei Pushkov näkee ongelman liberaalissa eurooppalaisessa oikeusjärjestyksessä ja -käsityksessä. Putinismi tarjoaa viholliskuvia fasisteista maahanmuuttajiin, mutta viime aikoina pahaa edustavat yhä enemmän liberalismi ja ,kuten Patomäen kirjoituksessa, uusliberalismi.
Saa nähdä, valuuko suomalainen liberaali vasemmisto arhinmäkien ja patomäkien mukana Putinin syliin.
http://rus.tvnet.lv/novosti/politika/287159-rukovo…
Ilmoita asiaton viesti
Lähde kertoo että Gaponenko kuuluu samaan WWN-järjestöön kuin maanmiehemme Bäckman ja Krohn.
http://en.wikipedia.org/wiki/World_Without_Nazism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailma_ilman_natsismia
Gaponenko ja maidanfobiat
http://www.strategic-culture.org/news/2014/03/27/u…
Ilmoita asiaton viesti
Gaponenko suomeksi:
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/latvian_venaj…
Ilmoita asiaton viesti
Tapani Heikan mainio kolumni HS:ssa tänään vahvistaa epäilyäni, että paras todiste Putinlandian vetovoimasta joka ”yhdistää vahvan valtioon ja traditionalismiin uskovat sekä oikealta että vasemmalta” onkin ruotsalainen kansanpuolue jonka olemassaolon oikeutus perustuu joskus menneessä maailmassa, täysin erilaisissa olosuhteissa säädettyyn perustuslakiin. Uniikki juttu joka yhdistelee perinteisiä vasemmistolaisia ja oikeistolaisia teemoja.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki Patomäki kirjoitti
”Asetelman voi kääntää osin toisinpäin ja sanoa, että Venäjän yksipuolinen toiminta Krimillä ja koko Ukrainan kriisissä on omiaan tukemaan Nato-intoilijoita ja atlantistisen suuntauksen kannattajia Suomessa.” Toivoisin tarkennusta väitteeseen Venäjän yksipuolisista toimista. Eikö eu:lla tai natolla ollut minkäänlaista osaa konfliktissa ? Olisiko Venäjän pitänyt taipua ja luopua Sevastopolista ja käytännössä vetäytyä Mustalta mereltä.
Ilmoita asiaton viesti
Hoh hoh. Vastaus on että EU’lla ja natolla ei ollut osaa eikä arpaa. Mutta kysymys on mistä sait päähäsi kysyä moista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse geopolitiikasta objektiivisesti jos asiat tarkistaa on Eu:lla ja Usa:lla tietenkin osansa tilanteen kehittymisessä. Se ei muuta krimin laittomuuksia. Mutta kannatta muistaa että suurvaltapolitiikkaa joka usein on hyvin laitonta tai vähintäänkin kyseenalaista harrastetaan niin idästä kuin lännestä olisi naivia väittää muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Venäjä haluaa pitää kiinni Suomesta etupiirinään ja puskurivyöhykkeenään, ja on valmis käyttämään sen turvaamiseksi sotilaallista, poliittista ja/tai taloudellista painostusta jo nyt, niin onko se silloin Suomen tai EU:n vika?
Onko EU, YK tai punainen risti väkivalloin ujuttautunut Venäjän rajoille?
Ilmoita asiaton viesti
EUlla eikä Natolla ole mitään tekemistä Krimin ja Ukrainan konfliktien alkamisessa. Ne kyllä suhtautuivat myönteisesti Ukrainan pyrkimyksessä saada itsemääräämisoikeus, mutta eivät millään muotoa aloittaneet Venäjä-Ukraina kriisiä.
On pelkästään Venäjän oma syy, että sen kaikki naapurit hakevat turvaa lännestä.
Ilmoita asiaton viesti
Omasta mielestäni USAlla ja Natolla sekä pienesä mtassa myös EUllanon oma osansa konflktin synnyssä. Kyseessä ei ole mitenkään uusi asia ja esimerkiksi vuonna 1997 merkittävä jenkkistrategi Zbigniew Brzezinski tiivisti asian seuraavasti ( A Geostrategy for Eurasia , Zbigniew Brzezinski, Foreign Affairs, 1997):
“Eurasia is the world’s axial supercontinent. A power that dominated Eurasia would exercise decisive influence over two of the world’s three most economically productive regions, Western Europe and East Asia. A glance at the map also suggests that a country dominant in Eurasia would almost automatically control the Middle East and Africa…What happens with the distribution of power on the Eurasian landmass will be of decisive importance to America’s global primacy and historical legacy.”
Vuonna 1999 USAn – tai pikemminkin läntisten öljy-yhtiöiden – avulla perustetun ns GUUAM ryhmän tavoitteena oli sulkea Venäjä Kaspian meren öly- ja kaasuesiintymien ulkopuolelle ja samalla eristää Moskova poliittisesti. Tämäkin oli osa ns Silkkitie -strategiaa jonka tarkoituksena oli varmistaa USAn taloudelliset ja strategiset edut Välimereltä Kaukasuksen kautta keski-Aasiaan katkaisten samalla Venäjän pohjois-etelä -yhteyden. (Tästä lisää esimerkiksi kirjoituksessani Is GUUAM dead? – http://arirusila.wordpress.com/2008/11/04/is-guuam… )
USAn sekaantumista Ukrainan hallitusvaihdoskuvioihin ei voida kieltää varsinkaan maan ulkoministeriön korkean virkamiehen – Victoria Nulandin – myönnettyä jo pari vuotta sitten jenkkien ohjanneen niin julkista kuin yksityistäkin rahaa viitisen miljardia dollaria Ukrainaan mm PAUCI (Poland-America-Ukraine Cooperation Initiative, Freedom Housen hallinnoima) -ohjelman että NEDin (National Endowment for Democracy) kautta. Julkisuuteen pääsi mm jenkkien pohdinta nukkehallituksensa nimilistoista (Lisää esimerkiksi Fuck the EU’: Tape Reveals US Runs Ukraine Opposition by Daniel McAdams – http://ronpaulinstitute.org/archives/featured-arti… )
Hyvällä syyllä nähäksei voisi väittää USAn itsensä sponsoroineen Kiovan vallankeikauksen ja koko konfliktin uusfasististen lakeijoidensa avulla. (P.S: aiheesta lisää mm kirjoituksessani
Ukraine’s Would-be Coup As New Example About US Gangsterism – http://arirusila.wordpress.com/2014/02/19/ukraines… )
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole mitään syytä, hyvää eikä huonoa, väittää, että USA olisi aloittanut tai ohjaillut Ukrainan konfliktia. Kuten sanoin aikaisemmin on Venäjän omaa syytä, että kaikki sen entiset satelliitit hakeutuivat NATOn ja Lännen suojaan. Niin sikamaisesti Venäjä on aina kohdellut pieniä naapureitaan.
Mikä olisi tilanne nyt Euroopassa, jos Baltianmaat, Puola, Unkari jne eivät olisi puolustusliitossa. Tuskin olisivat enää itsenäisiä valtioita. Ukraina liityisi NATOn, jos vaan saisi siihen tilaisuuden. Ja hyvästä syystä.
Ilmoita asiaton viesti
Toivoa sopinee, ettei Putinlandiassa yritystoiminnan säätelystä vastaavan mnisteriön kansliapäällikön miljardööripoikaa aleta kutsua toisinajattelijaksi jonka nimeä ei paikallinen Erkki Tuomioja halua ääneen lausua, koska asiat riitelevät, ei ihmiset.
Ilmoita asiaton viesti
Breaking News:
Putinlandiassa valmistaudutaan vaaleihin. Ehdoton gallupjohtaja vaatii, että äänestyspaikkojen sulkeuduttua vastuulliset kokoontuvat laatimaan kansakunnan pelastusohjelman ennen säätyläisten talolla alkavia hallitusneuvotteluja, kertoo kirjailija Snellman, entinen Kauranen.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän toimet Ukrainassa ovat yksiselitteisesti tuomittavia. On aivan luonnollista että äänestäjät tekevät valintoja juuri ehdokkaiden Venäjälinjausten pohjalta. Vihreät on kai puolue joka on yksiselitteisesti ollut luotettava. Olen itse äänestäjänä koko ajan korvat höröllään juuri putinismista ja aion myös äänestää fennovoiman rosatomyhteistyön mahdollistamista vastaan äänestänyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismaisen ministerineuvoston ”trollibyrå” on määrätty Pietarissa suljettavaksi!
Mitä ihmettä siellä byrokraatit 20kpl ovat tehneet?
Ilmoita asiaton viesti
Kun asuu lasitalossa, ei paranisi heitellä kiviä. Suomessa varsinkin poliittisten ja talouselämän päättäjien kannattaisi katsoa tarkasti peiliin, ennenkuin alkavat puhua Venäjän demokratian puutteesta ja ihmisoikeuksien loukkauksista. En ota nyt kantaa Venäjän tilanteeseen, viittaan siihen, että suomessa kansalaisten oikeusturva on ollut vuosikymmenet niin huonolla tolalla, että kansalaisaktivistien joukko on joutunut puuttumaan asiaan ja kääntymään kansainvälisen rikostuomioistuimen puoleen, että kansalaiset, nyt ensinmäiseksi 90-luvun pankkikriisin yhteydessä toteutettu Suomen historian suurin oikeusmurha (kymmeniä tuhansia konkurssiin ajettuja yrityksiä, 14 500 yrittäjää teki itsemurhan) saataisiin lopulta oikeudellisen selvityksen alle. (Mitä taas demokratiaan tulee, se alkaa Suomessa olla käsite, jolle suurin osa kansasta nauraa -tai hymyilee katkerasti.)
Lisätietoja löytyy tästä Jukka Davidssonin ilmoituksesta:
http://jukkadavidsson.fi/2015/03/kansainvalinen-ri…
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa lastensuojelu on ollut järkyttävällä tolalla jo pitkään. Enkä tarkoita vain Eerikan tapausta vaan myös aiheettomia huostaanottoja joiden purkaminen on tehty tolkuttoman vaikeaksi oikeusvaltion periaatteiden vastaisesti. Tästä Suomi on saanut useita huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeilta. Siis siitä, ettei kansalaisten oikeusturvatoteudu kun lasu-viranomaisilla on niin tolkuttoman kova valta. Samat henkilöt käynnistävät lastensuojelutoimenpiteet ja tekevät sitä koskevat päätökset, jotka sitten nuijitaan rutiinilla läpi hallinto-oikeudessa. Poliisinkin toiminta on vaikeampaa kun epäilty on tosiaankin epäilty. Jos poliisilla olisi sellaiset valtuudet kuin lasu-viranomaisilla nyt on, se muistuttaisi kovin brittiläisen scifi-sarjakuvan 2000 AD:n dystopiaa jossa ”tuomareiksi” kutsutut kaduilla partioivat poliisit ovat samanaikaisesti myös tuomareita ja pyöveleitä laittaen tuomionsa käytäntöön samantien paikanpäällä. Onkin mielenkiintoista, että lastensuojelun on annettu jäädä eräänlaiseksi omaksi suljetuksi sektorikseen jossa ei päde samat oikeusturvan perussäännöt kuin muualla yhteiskunnassa. Jouduttuaan lastensuojelun hampaisiin vanhemmat ovat lähtökohtaisesti syyllisiä ja heillä on melkoinen urakka todistaa olevansa kelvollisia vanhempia jotta huostaanotto voidaan purkaa. Tällainen ”olet syyllinen kunnes todistat olevasi syytön”-periaate ei mielestäni kuulu ollenkaan länsimaahan jollainen Suomi kuitenkin pyrkii olemaan.
Venäjään tämä liittyy siten, että siellä tämä Suomen toiminta tiedetään hyvin. Vaikka edellä kuvaillun lastensuojelukäytännön kohteeksi joutuvat määrällisesti eniten kantasuomalaiset, venäläisiä kiinnostaa tietenkin Suomessa asuvat venäläistaustaiset vanhemmat jotka ovat lastensuojelun kohteeksi joutuneet. Näitä tapauksia esiin nostamalla Venäjä voi nimenomaan esittää, miten huonosti suomalaiset venäläistaustaisia kohtelevat. Tässä esiin voidaan nostaa ihan oikeita tapauksia, eikä vain keksittyjä juttuja. Tästä syystä olenkin sitä mieltä, että Suomen tulisi pikimmiten korjata lastensuojelun hyvin kyseenalaiset käytännöt jo ihan ulkopoliittisista syistä. Vaikuttaa siltä, että lapsiperheiden oikeusturva ei ole siihen riittävä syy. Katson, että muuten asia olisi jo korjattu aikapäiviä sitten. Mutta voisiko lastensuojelun oikeusturvaongelman korjata vaikka sitten siksi, ettei Venäjä saisi siitä enä tällaista keppihevosta itselleen? Surullistahan se toki on, ettei Suomen valtiota kiinnosta omien kansalaistensa oikeusturva, mutta olisin ihan tyytyväinen jos ongelma korjattaisiin tehtiinpä se sitten mistä syystä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tämä kommenttiketjukin osoita että huolestunut äänestäjä on ihan aiheellisesti huolestunut.
Venäjäpakotteita aluksi vastustettiin joissain piireissä Suomen ja Venäjän välisen kaupan takia. Vähitellen niitä vastustaa vain ipulitsit.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, Sini. Ei muuten sinänsä voi olla mitään epänormaalia siinä, jos poliittisessa tai kansalaiskeskustelussa toiset ovat huomaavinaan toisten kannanotoissa vahvoja tendenssejä.
Vielä enemmän on syytä – ja oikeuskin – todeta ne tendenssi-vaikutelmat julki, kun kyse on tutkijoista, jotka myös antavat lausuntoja asiantuntijan ominaisuudessa tiedotusvälineisiin tai pyrkivät (pseudo)neutraaleina tutkija-tarkkailijoina jonkun puolueen listoilta eduskuntaan.
Siellä eduskunnassa on kuitenkin otettava puolta varsinkin kriisiaikoina, joiden aikojen loppua ei ole näkyvissä.
Ilmoita asiaton viesti
Lappalainen kirjoitti: ”Venäjäpakotteita aluksi vastustettiin joissain piireissä Suomen ja Venäjän välisen kaupan takia. Vähitellen niitä vastustaa vain ipulitsit.”
Meitä on muitakin, jotka näkevät keisarin olevan vaatteitta taas kerran.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on hienoa, että muistit nostaa itsesi esiin tässäkin keskustelussa. Olethan aina ollut Backmanin kanssa samaa mieltä tässä asiassa. Nyt näemmä myös Patomäen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen huomannut olevani monista seikoista eri mieltä Johan Bäckmanin kanssa mutta myös samanmielisyyden aiheita olen joitakin löytänyt. valta osa asioista on kuitenkin tarkastamatta. Samaten Patomäen kanssa.
Toisaalta, mitä seuraamuksia Bäckmanin tai Patomäen kanssa samaa mieltä olemisesta on? Onko se jotenkin rangaistavaa vai kasvaako siitä karvoja kämmeniin, pehmeneekö selkäranka vai mitä?
Ilmoita asiaton viesti
Bäckman puhui Pietarin natsikokouksessa perhearvojen tärkeydestä. Kyllä minäkin kaikesta huolimatta perhearvoja kannatan, ei siinä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Natsikokouksessa? Eikös tilaisuus ollut nimen omaan konservatiivien kokoontuminen ja paikalla oli kirjava joukko ihmisiä joista muutamia voi hyvällä syyllä pitää äärioikeistolaisina. Mutta tuskin esimerkiksi suomalaisia IPU-laisia. Paikalla oli m.m. EU:n parlamentin jäseniä. Lienee joltistakin vääristelyä nimittää tilaisuutta heidän perusteellaan natsikokoukseksi. Jos niin tekisi niin silloin pitäisi kai EU-parlamentinkin istuntoja nimittää samoin.
Mahtaakohan olla niin, että venäläiset pystyvät sietämään tilaisuuksissaan enemmän eriäänisyyttä ja -mielisyyttä kuin täkäläiset? Täällähän alkavat heti leimakirveet heilua jos joku uskaltaa erimieliseksi ja sanoo sen vielä ääneen.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä ei sympata desantteja mutta Venäjällä heilahtaa oikeat kirveet jos Putinin kytät niin päättävät.
Ilmoita asiaton viesti
JOS oletamme, että Lappalaisen väite pitäisi paikkaansa niin emmekö me voisi olla parempia? Ihan Voltairen suuhun laitettujen sanojen mukaisesti: ”Je ne suis pas d’accord avec ce que vous dites, mais je me battrai jusqu’à la mort pour que vous ayez le droit de le dire.”
Ilmoita asiaton viesti
Teoretisoinnista konkretiaan. Miten suhtaudutte siihen, että Valtakunnanvozhd Putin närkästyi Suomelle Rauhanmanööverin 9.5. boikotoinnista? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191114-v…
Ilmoita asiaton viesti
Joissakin maissa vitsauksena on korruptio, joissakin mafia ja Venäjällä kumpikin.
Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Vladimir Putin julisti kampanjan korruptiota vastaan. Sitten lahjonta maassa kymmenkertaistui. Lahjuksia annetaan vuodessa määrä, joka vastaa kahta ja puolta valtion budjettia.
Putin on maailman rikkaimpia ihmisiä; hänen varallisuutensa arvioidaan ainakin 40-70 miljardiksi dollariksi. Tuo rikkaus tuskin on tullut perimällä tai presidentin ja pääministerin palkoilla. Se on tullut varastamalla kansantaloudelta. Putin kuuluu mafiaan, Venäjän kleptokratiaan, sen mahtavimpiin jäseniin. Hänen yhteytensä moottoripyöräjengiin on tässä yhteydessä huono vitsi.
Ilmoita asiaton viesti
Tavallisen tossunkuluttajan näkökulmasta putinismin pelko Baltian maissa on perusteltua viidennen kolonnan syntymisen vaaran vuoksi. Onhan niissä venäjänkielisen väestön osuus paikoin useita kymmeniä prosentteja.
Sen sijaan kiihkoilu Suomessa heijastaa lähinnä ”strömsöläisyyttä” suhteessa ”suursuomalaisuuteen”. Näkyvimpänä sattumana Mikael Jungner rumentamassa naapurikansaa kuvaavaa patsasta Hakaniemessä. Että tiedettäisiin kenen kanssa flirttailla.
Ilmoita asiaton viesti
Putinismi on venäläistä nationalismia viitekehyksenään hyödyntävää dynaamista fasismia.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki valtiossa, ei mitään valtion ulkopuolella, ei mitään valtiota vastaan”
-Benito Mussolini ja Giovanni Gentile 1925
”Kaikki pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, ei mitään valtion ulkopuolella, ei mitään valtiota vastaan”
-Putinlandia
Ilmoita asiaton viesti
Pakotteiden täydellinen sivuuttaminen antaisi helposti Venäjälle sellaisen viestin, että se voi tehdä Euroopassa mitä lystää ilman minkäänlaisia konkreettisia seurauksia. Tietysti kuka hyvänsä poliitikko voi olla sitä mieltä, ettei Venäjää tule rangaista eikä pakotteita asettaa (tai ne pitää purkaa jotka on jo asetettu), mutta itse en sellaista ehdokasta tule taatusti äänestämään. En usko, että äänestää moni muukaan. Ei voi olla niin, että Venäjä on ikään kuin toimija jolla ei ole minkäänlaista vastuuta. Ei tuollainen oikeastaan ole edes tasapuolista suhtautumista Venäjään, vaan pikemminkin holhoavaa ylenkatsetta jossa Venäjä on kuin lapsi jolta ei voi odottaa asiallista käytöstä. Minun mielestä siltä tulee sitä odottaa ja jos käytös ei ole asiallista, siitä on tultava myös seurauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Olen problematisoinut pakotteet ja niiden vaikutukset, mutta en esittänyt argumenttia, että mitään ei pitäisi tehdä. Tuossa aiemmassa blogissa, johon kirjoituksessa viittaan (http://patomaki.fi/2014/08/ukraina-mita-on-tehtava/) on koko joukko lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä, joihin olisi pitänyt ja pitäisi ryhtyä. Yhdessä niiden kanssa myös pakotteet toimisivat paremmin. Ilman niitä korkeintaan symboliset pakotteet ovat järkeviä, sillä kaikki muu vain lietsoo konfliktia. Nythän tilanne on täysin lukossa: Venäjä on ottanut Krimin osaksi Venäjää eikä enää voi peräytyä siitä ja tuskin itäisestä Ukrainastakaan, ilman että Putin ja hänen hallintonsa menettävät kasvonsa; toisaalta EU ja USA eivät voi peräytyä pakotteista menettämättä kasvojaan, jollei Venäjä peräydy Krimiltä tai ainakin itäisestä Ukrainasta. Venäjä ei myöskään ole mikään Kuuba, joka voidaan saartaa puoleksi vuosisadaksi. Tämä vain jouduttaa prosessia, jossa maailmantalouden painopiste siirtyy Aasiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kasvojen menettämisongelma lienee todellinen ja sen seurauksena on kierre josta on vaikea irrottautua.
Minusta pakotteiden suurin ongelma on niiden karkea ja moninkertainen kaksinaismoralistisuus. Toisaalta pakotteet kohdistetaan vain Venäjään ja donbassilaisiin (ja päinvastoin). Kuitenkin kriisin yksiosapuoli eli Kiovan nykyinen hallinto on syyllistynyt myös rauhan ja ihmisoikeuksien kananlta kestämättömiin tekoihin. heitä ei kuitenkaan painosteta noudattamaan edes solmimaansa tulitaukosopimusta.
Jos EU olisi aidosti edistämässä konfliktin ratkaisua ja Ukrainan kehittymistä normaaliksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi, se kohdistaisi toimenpiteensä tekojen ja tekemättä jättämisten perusteella kaikkiin osapuoliin, myös Kiovaan ja sen liittolaisiin.
EU ei kuitenkaan niin tee koska se itse on osapuoli kriisissä ja hirttänyt itsensä yhteen Kiovan nykyisten vallanpitäjien kanssa.
Toisaalta n.s. läntinen arvoyhteisö ei ole muuallakaan ollut johdonmukainen milloin tukiessaan vallanpitäjiä ja milloin kapinallisia omien etupyyteidensä mukaan valiten.
Ilmoita asiaton viesti
Patomäki rustailee:
”Venäjällä olisin ”putinismin” lannistumaton kriitikko, edustaahan se yhtä muunnelmaa uusliberaalista talouspolitiikasta, hierarkkista johtamistapaa, militarismia, ja riippuvuutta öljystä ja sotateollisesta kompleksista.”
En nyt tiedä, miten ”uusliberaalina” voi pitää sitä, että valtionpäämies tekee ratkaisun siitä, kuka on hyvä kapitalisti ja saa jatkaa tienaamista (Abramovitš) ja kuka on paha kapitalisti, joka heitetään linnaan (Hodorkovski).
Ylipäätään Patomäelle ”uusliberalismi” tuntuu vasemmistolaiseen tapaan olevan samansorttinen kevyesti lätkäistävä nimilappu kuin ”putinismi” niille toisille tyypeille.
Ilmoita asiaton viesti
Jalonen rakentaa uusliberalismista leimasinta vasemmistolaisten käteen. Minusta se ei oikein pysy.
Uusliberalismissa niinkuin kapitalismissa yleensäkin kukin taloudellinen toimija pyrkii oman edun tavoitteluun kaikin käytessävissään olevin keinoin ja resurssein. Aina ja kaikissa kapitalismin kehitysvaiheissa ja tyylilajeissa niihin kuuluu myös valtio- ja muu hallintovalta.
Uusliberalismissa noiden resurssien käytön pidäkkeet ja rajoitteet on riisuttu minimiinsä, myös siltä osin kun ne ovat koskeneet julkien vallan hyväksikäyttöä. Niinpä oligarkeilla on sen oloissa entistä suurempi mahdollisuus käyttää valtiovaltaa omaksi hyväkseen, niin myös Venäjällä. Mutta samalle astialle eivät mahdu kaikki vaan oligarkkien (lue kapitalistien) keskinäinen kilpailu aina silloin tällöin pullauttaa joitakin pois hunajapurkilta. Marksilaisilla on tuollaista menoa varten oma terminsäkin ”valtiomonopolistinen kapitalismi” (VAMOKAP).
Ilmoita asiaton viesti
Patomäen suurin ongelma tässä suhteessa taitaa olla, että vankkumattomat ja kiivaimmat putinistipeikkojen metsästäjäsankarit eivät erota ymmärtämisen ja kannattamisen eroa. He kuvittelevat, että analyyttinen asioiden pohdinta eri näkökulmilta ja harmaan erilaisten sävyjen erottaminen on kiilusilmäistä kannattamista.
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan muu ei ole tässä keskustelussa toistaiseksi edes vihjannutkaan professori Patomäkeä kiilusilmäiseksi putinismin kannattajaksi – kuin Myyryläinen Jorma nyt itse.
Ilmoita asiaton viesti
Hohhoijaa, taisi mennä ihan ohi? Tarvittaisi pitkä pätkä paksua rautalankaa ja kasa puupalikoita mutta on perjantai-iltapäivä; en viitsi.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle kyllä riittää että otat luudan ja rikkalapion ja siivoat omat olkiukkosi.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa Ahonen lukee Patomäen kirjoituksen uudelleen sillä sitähän minä kommentoin, enkä yhtään tänne kirjoitettuas kommenttia.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen dokumentti tule eilen YLE:ltä Venäjästä ja sen taloudesta. Kertoi karua kieltään miten Venäjä kiertää elintarvikkeille asettamiaan pakotteita tuomalla niitä Valko-Venäjän kautta. Hinnat nousevat ja tavallinen kansa on laitettu Putinin politiikan maksumiehiksi.
Meillä pakotteita vastustavillakaan ei ole parempaa tarjolla: mahdollistaavenäjälle pakotteiden kiertämisen Suomen kautta. Se ei ole puolueetonta tai kantaaottamatonta politiikkaa vaan toimintaa Venäjän puolesta Venäjän rinnalla, länsimaita vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Henkiseltä perinnöltään ns. Putinismi lähestyy vähintäänkin asymptoottisesti stalinismia. Miten lähelle se menee, ”jää nähtäväksi”. Siltä tieltä kääntyminen vain vaikuttaa nykytapahtumien valossa vaikealta, jopa liian myöhäiseltä.
Mitä muuta voi odottaa neuvostokoulutetulta ja mm. DDR:ssa toimineelta KGB-everstiltä (tai nyk. kenraalilta), joka kasvoi mm. Leningradin kaduilla taistelulajeja harrastaen? Kulturellia, oikeuteeen, kansalaisyhteiskuntaan, modernisoituihin ja toimiviin talousrakenteisiin rakentuvaa eurooppalaista humanismiako?
Ilmoita asiaton viesti
Kinnostavaa taustoitusta miksi Putin ei ”jätä kavereita”
http://www.bbc.com/news/magazine-32066222
Ilmoita asiaton viesti
Toivoisin professorin määrittelevän termin ”nato-intoilija”. Maallikkona mielestäni termi ei kuulosta kovin tieteelliseltä eikä edes asiallisen keskustelun käsitteeltä. Tärkoittaako Patomäki tällä esimerkiksi Nato -vaihtoehtoon myönteisesti suhtautuvia ?
Onko se Nato -intoilua, jos erilaisiin tosiasioihin perustuvan päättelyketjun ja pohdinnan perusteella päätyy sellaiseen lopputulokseen, että Nato antaa Suomen maanpuolustukselle välttämättömän taustatuen tiukan paikan tullen ?
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän nykyhallinto haluaa kehittyä totalitaristiseksi tyranniaksi ja venäläiset enimmäkseen hyväksyvät asian tyytyväisenä. Ei siis demokratiaa heille odotettavissa, joten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei paremman tulevaisuuden oletuksen varaan kannata laskea. En tiedä mihin optimistit perustavat kuvitelman Venäjän muutoksesta parempaan suuntaan, kun arkijärjellä ajatellen maa kulkee yhä kauemmas normaalista demokratiasta pyrkien vastavoimaksi lännelle.
Lännessä Naton ja sotilaallisen liittoutumattomuuden välinen raja haihtuu kaiken aikaa ja yhteistyökuviot yleistyvät ja syvenevät. Siinä trendissä Suomi on jo mukana, ei siitä ulkona. Se on ikävä uutinen kaikille, sillä trendi vähentää liittoutumisen hyötyjä ja toisaalta liittoutumattomuuden hyödyt vähenevät samaan aikaan.
Pystyykö Suomi sotilaallisen liittoutumattomuuden statuksensa säilyttämään mahdollisessa itä/länsi-konfliktissa. Meneillään oleva kriisi mielestäni osoittaa ettei sotilaallisen liittoutumattomuuden asemasta ole hyötyä pienessä eikä suuressa kriisissä. Jo nyt Suomi huojuu Naton helmoihin omaa turvaa lisäämään.
Vasemmistoliiton Nato-kanta on kaikkein eniten kansallisromantiikkaan nojaava, vaikka se aikakausi on jo jäänyt historian horisonttiin. Siksi Vasemmistoliiton turvallisuuspoliittinen kanta mielestäni on kaikkein vähiten realismiin pohjaava. Varmasti vasemmistoliittolaiset näkevät samat asiat, mutta johtopäätökset jättävät tekemättä kansankosiskeluhalussaan.
Ilmoita asiaton viesti
Putinismin uusi uljas neuvostokansallinen juhlapäivä on Krimin imperiummiinpalaamisen päivä, jota vietimme äskettäin. Edelleen putinististalinistien suurin perinteinen juhlapäivä on länsieurooppalaista voitonpäivää 8.5. kaukaisesti muistuttava stalinilaisen totalitarismin voiton päivä 9.5. Tätä aihetta on käsitelty mielenkiintoisesti Facebookissa runsas kuukausi sitten:
” Jotkut putinistiroistot jatkavat yhä riekkumistaan neuvostofasistisikojen laittomien maahantunkeutumisten ja mm. Suomen Viipurin ja Petsamon imperialististen miehitysten 1939 – 1944 kunniaksi Stalinin – Hitlerin eli Molotovin – Ribbentropin liittosopimuksen (23.8.1939) nojalla. Häpeä, Venäjä! – For shame, Russia! http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/voitonpai…
…
P.S. Pitäisikö lähempänäkin hävetä? Ote Suomi – Venäjä -seuran toimintaohjelmasta: ”La 9.5.2015 Voitonpäivän seppeleen lasku klo 10:00, To 14. – 16.5.2015 Ystävyyspyöräily Viipuriin” – http://www.venajaseura.com/aluetoiminta/etela-suom…
…
Kansallisbolsevikit (joita onneksi Suomeen tulevien joukossa ei ole tavattu) riekkuivat muun voitonpäiväjuhlijakunnan mukana v. 2010 ja kuten tutkija Mika Eiramaa Suomen Kuvalehden jutun kommentissa aavisteli, pahin oli vielä edessä ja saattaa olla edelleen: http://www.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fsuome… ”
lähde: http://www.facebook.com/Viestihopeat.fi/posts/1614…
Ilmoita asiaton viesti
Yksinkertaistan tietysti hyvin monisäkeisen asian.
Monet pienemmät ryhmät, kuten maat ja uskonto ja politiikka toimivat
yhteiseksi hyväksi nähdyn asian puolella. Siis kukin oman ympäristönsä vaikutuksesta. Riippuu missä asut, mitä omaksut, ja kenen tarinaa luet.
Niinpä onkin vaikea analysoida kokonaisuutta, tai edes perus trendejä.
Toinen maailmansota alkoi pienen ryhmän, sanotaan nyt vaikka kauppaliitto hansan pyrkimysten toteuttamisesta. Kaupallisuus haluttiin sellaiseen muotoon, jossa valta ja rahan hallintaa voitiin siirtää aina yhdestä maasta toiseen, tai maanosasta. Yksi yhteinen päämäärä.
Ihmisten siirtäminen on nykyisenkin politiikan keskiössä, ja sen mahdollistavat monet tahalliset toimet. Uhkakuvien luominen, puolin ja toisin on tärkeää, joka menee aina niin pitkälle, että ihmisiä vangitaan, ihmisiä häviää, ihmisiä käytetään osana kaupallista tavaraa. Siinä mielessä samaa taktiikkaa kuin preussilaisen ajan hengessä.
Sosiaalipsykologia selittää paljon, kuinka saadaan ihmiset näennäisen demokratian kautta halutun suunnan toteuttajiksi. Onkin mielenkiintoista kuulla ne samat tarinat, ja samat uhkakuvat idästä että lännestä, ja ne toistuvat aina vuosikymmenestä toiseen.
Me oletamme liberaslismin tarkoittavan vapautta, tarkastelematta kenen vapaus ja yksipuolinen hyöty on kyseeessä. Odottaa saa vielä sitä maailmaa, jossa kaikki ihmiset ymmärtäisivät oman politiikkansa luoman toinen toisiaan sortavan demokraattisen järjestelmän. Ihminen toimii parhaiten oman johtajuutensa kautta. Niistä ideoista ei päivän lehdissä kirjoiteta, koska niistä löytyy sitä konsensuksen asettamaa todellista vastavoimaa. Ihminen ei ole vapaa missään järjestelmäässä. Olemme sitoneet heidän mielensä syvien ideologisten ajatusten voimilla.
Sanotan, että uskontokin hallitsee, kaikki ideoliat tuottavat ristiriitaa, ja yrittävät täten hallita muita, käännyttämällä.
Kuitenkin henkisyys, ja inhimillisyys pitäisi olla osana uskontoakin. Ihminen ei koskaan elä ilman henkistä näkökulmaa, niinpä uskonnon vaje tuottaa uudenlaisen henkisen aukon. Mikä vaan propaganda täyttää tämän aukon, ilman että ihminen pysähtyy ajattelemaan. Olemme järjestäneet elämästä niin hektisen, että ajatella ei tarvitse. Tämä ajattelemattomuus on feminismin tuoma hyve, jolla saatiin naiset töihin, ja hekin lopettivat perheen portinvartioina olemisen. Joten mikä vaan käy kaupan, ja mitä vaan ruokaakin voidaan tuottaa. Kaikki asiat niin kiteytyvät kaupallisuuteen, ja sen kautta ihmisen hallintaan, ja maiden konfliktien ruokkimiseen, hyvin tarkoituksenhakuisesti. Politiikka on tässä mielessä mahtava miekka, kuten uskonto uskontojen sodissa.Idealismi on ääriajatusten valloilleen laskemista. Mikään asia ei synny tyhjiössä, vaikka kuinka päivän sanaksi on muodostunut taas uusi ismi.
https://www.youtube.com/watch?v=_33i0E1ftNE
Ilmoita asiaton viesti