Heikki Patomäki

Vaaleissa pitää ajaa omaa ohjelmaa

Demokratiassa puolueet tavoittelevat mahdollisuutta muodostaa hallitus, jotta voisivat edistää hyväksi katsomiaan poliittisia tavoitteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jo ennen vaaleja pitäisi sovittaa kantansa sen mukaan, keiden kanssa saattaa olla realistista muodostaa hallitusta. Puolueella pitää olla oma vaaliohjelma.

Vasemmistoliitto on ainoa puolue, joka tavoittelee käännettä talouspolitiikassa. Eduskuntavaaliohjelman ensimmäinen kohta on ”vähennetään työttömyyttä paremmalla talouspolitiikalla”. Vaalikärjistä ensimmäinen on ”me elvytämme” ja se kuuluu näin:

”Me puolitamme työttömyyden elvyttämällä. Miljardien vuosittainen elvytys maksaa itsensä takaisin. Suuntaamme elvytyksen tuottaviin ja työllistäviin julkisiin investointeihin alueellisesti tasapuolisesti: teihin, raiteisiin, kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen, hyvinvointipalveluihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tämä vähentää korjaus- ja hyvinvointivelkaa, lisää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja synnyttää työtä koko Suomeen myös yksityissektorille, jolloin valtion verotulot kasvavat ja työttömyysmenot pienenevät.”

EU-politiikan suhteen yhdessä sovitut vaalitavoitteet ovat vaatimattomampia. Itse eduskuntavaaliohjelmassa kyllä todetaan kriittisesti ja aivan oikein, että eurooppalainen talouskriisi on osoittanut oikeiston ratkaisujen vain pahentavan tilannetta. Julkisen sektorin leikkaukset ovat heikentäneet myös yksityisen sektorin tilannetta kysynnän vähentyessä. Vaalikärjissä tavoitteet kuitenkin pelkistetään verovuotojen tukkimiseen: ”Me teemme veroparatiisien sulkemisesta ja kansainvälisten verovuotojen tukkimisesta Suomen EU-politiikan päätavoitteen.”

Mitä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tulee, vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelmassa lukee yksiselitteisesti, että ”Suomen ei tule hakea eikä valmistella Nato-jäsenyyttä eikä kehittää Nato-suhteita sellaiseksi, että ne käytännössä kytkevät Suomen osaksi Nato-järjestelmiä”. Puoluevaltuuston kokouksessa paitsi allekirjoittanut niin useat muutkin yrittivät saada vaaliohjelman kärkiin mukaan kohdan isäntämaasopimuksesta luopumisesta, mutta ehdotus hävisi äänestyksen. Yksi syy oli monien muiden halu pitää kärjet mahdollisimman lyhyinä ja tiiviinä, mutta joillakin saattoi olla mielessä jo tulevat hallitusneuvottelut. Lopullinen muotoilu kärkiin on varsin lattea, sillä se pyrkii vain vallitsevan tilanteen säilyttämiseen: ”Suomen tulee pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana”.

Kunnianhimoisimmat tavoitteet näyttäisivät siis koskevan talouspolitiikkaa. ”Miljardien vuosittainen elvytys” kuulostaa radikaalisti erilaiselta kuin muiden puolueiden ohjelmat ja sitä se onkin, ainakin periaatteessa. Miljardien vuosittainen elvytys on kuitenkin tulkinnanvarainen asia. Mahdollisissa tulevissa hallitusneuvotteluissa sitä pitää soveltaa tavalla tai toisella. Mikä on lähtötaso? Mitä elvytykseen lasketaan mukaan? Mikä on hyväksyttävä neuvottelutulos?

Kirjassani Suomen talouspolitiikan tulevaisuus ja ”Patomäen elvytyslistassa” lähtötaso määritellään yksiselitteisesti: ehdotan viiden miljardin lisäystä valtion vuoden 2013 reaalibudjettiin. Vuoden 2013 jälkeen budjetit ovat pienentyneet ja inflaatiotakin on ollut jonkin verran. Jos laskupohjana käytetään talousarvioesitystä 2015, tarvitaan noin kaksi miljardia euroa pelkästään pohjatason saavuttamiseen.

Syksyllä 2014 tehty vasemmistoliiton varjobudjetti oli muotoiltu sen verran monimielisesti, että veronkorotuksilla saatavat lisätulot näyttäisivät olevan mukana elvytyspaketissa. Vastikään esitetty vasemmiston uusi veromalli, jossa on paljon hyviä asioita, sisältää verouudistuksia, joiden tuotto nousee miljardiin euroon (1021 milj.). Jos tämä lasketaan mukaan elvytykseen (mitä se ei ole, koska veroilla on supistava vaikutus), ja jos pohjatasona käytettään 2015 budjettia, niin päästään jo 3 miljardiin ilman että oman laskukaavani mukaan olisi vielä oikeastaan elvytetty laisinkaan.

Vaikka keskustan kannatus on aiheellisesti laskussa, vaikuttaa ilmeiseltä, että keskusta tulee muodostamaan hallituksen. Keskustan lähtökohta on 2,3 miljardin leikkaukset suhteessa 2015 budjettiin ja verotason säilyttäminen ennallaan. HSTV:n haastattelussa Paavo Arhinmäki totesi indeksikorotusten olevan kynnyskysymys, mistä voitaneen päätellä, että muista asioista voidaan neuvotella vapaasti.

Keskustalla on lisäksi idea kasvurahastosta. Vasemmisto ei tietenkään kannata valtion omaisuuden myymistä (yksityistämistä), mikä olisi keskustan tapa luoda kasvurahasto, mutta ehkä myös tässä asiassa voisi löytyä jonkinlainen kompromissi?

Jos vaalien alla julistetaan, että ”vasemmistoliitto havittelee keskustan, Sdp:n ja vihreiden seuraksi hallitukseen”, ja jos vaalitavoitteet suunnitellaan siten, että kompromissit todennäköisten hallituskumppaneiden kanssa olisivat mahdollisimman helppoja ja luontevia, niin valistuneet äänestäjät voivat jo etukäteen melko luotettavasti päätellä, mitä vasemmistoa äänestämällä saa ja mitä ei saa.

Ennakoitavissa oleva lopputulos voisi olla esimerkiksi seuraavan kaltainen:

  • Vuoden 2016 budjetti on sellainen monimielinen paketti, jonka vasemmisto voi esittää olevan elvytystä ja oikeisto leikkauksia
  • Mukana on suhteellisen vaatimaton kasvu- ja elvytysrahasto, jonka pääoma kerätään osin yksityistämällä, osin valtion kassaa edelleen pienentämällä, osin velalla, ja jonka varoja ja tuottoja käytetään perusrakenneinvestointeihin
  • Keskustan tavoite luoda 200,000 uutta työpaikkaa ”normitalkoilla” ja vasemmiston tavoite puolittaa työttömyys elvyttämällä yhdistyvät yhdeksi ja samaksi ohjelmaksi – molemmat ovat kuitenkin toiveajattelua kuten oli aikoinaan Katasen hallituksen ohjelma tavoite painaa työttömyys alle 5%:n
  • Veronkorotustavoitteet keskitetään harmaan talouden torjuntaan ja verovuotojen tukkimiseen, mutta muilta osin vasemmiston vero-ohjelman tavoitteet toteutuvat vain vähäisessä tai jossain määrin
  • Indeksien leikkauksilta vältytään pienituloisten osalta, mutta sen sijaan esimerkiksi koulutuksesta ja tutkimuksesta voidaan leikata lisää
  • Ohjelmaan kirjoitetaan sisään automaattinen lisäleikkuri, jos julkinen alijäämä ja velkasuhde ei lähde laskuun

Lopputulos voisi siis hyvin olla, että talouspolitiikassa ei tapahdu käännettä, vaan Juha Sipilän ensimmäinen hallitus jatkaa Kataisen hallituksen perinteitä. Toki tämän välttämiseksi ja isompien leikkausten toteuttamiseksi vasemmisto saatetaan myös jättää ulos hallitusneuvotteluista.

Itse uskon, että Suomessa vasemmistolla on potentiaalia paljon nykyistä suurempaan kannatukseen. Vuoden 2006 jälkeen Suomessa ei ole ollut talouskasvua lainkaan. Työttömyyden nousu koettelee osaa väestöstä (melkein puolta miljoonaa suoraan); julkisten palveluiden juustohöylääminen ja karsiminen paljon useampia. Suuren laman jälkeisinä kasvun vuosina eriarvoisuus Suomessa hypähti uudelle tasolle.

Sen jälkeinen kehitys on alkanut olla taannehtivaa yhä useampien kannalta. Viimeisimmän tulonjakotilaston mukaan nykypolitiikasta näyttäisivät hyötyvän vain varakkaimmat 10% väestöstä. Erityisesti tulot ovat alkaneet laskea keskiluokissa, jotka myös kokevat koulutuksen ja terveydenhuollon ongelmat arkielämässään. Nykykehityksellä edes BKT-määräinen talouskasvu ei toisi lisää hyvinvointia.

Puolueella pitää olla oma vaaliohjelma, joka on riippumaton muiden puolueiden linjasta. Jos kaikki muut puolueet haluavat jatkaa leikkauksia ja kurjistamista, niin sitten järkevällä kansalaisella ei ole kuin yksi vaihtoehto: äänestää vasemmistoa. Tämä edellyttää kuitenkin, että vasemmisto seisoo luotettavasti kunnianhimoisen talousohjelman takana. Se edellyttää, että vasemmisto hakee muutosta myös EU-tasolla paitsi tukemalla Syrizan maltillisia tavoitteita niin vaatimalla laajoja institutionaalisia muutoksia. Nykyinen EMU ei ole kestävällä pohjalla.

Samaten ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitää olla oma luotettava ja selkeä oma linja. Sodan tuulet puhaltavat Euroopassa; tarvitaan nykyistä kaukokatseisempaa ja viisaampaa ulkopolitiikkaa. On järjetöntä ajaa maailma suursodan partaalle.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

""Pisararata loisi mahdollisuuksia kaavoittaa kohtuuhintaisia asuntoja pääkaupunkiseudulle, mutta kun kuvitellaan, että se olisi pelkästään helsinkiläisten hanke, se ei pidä paikkaansa. Helsingin ratapihahan on täysin tukossa. Pisararata vapauttaisi kapasiteettia niin, että junaliikenne toimisi koko Suomessa aikataulussa."

Voi Paavo, miksi toistat tyhjiä fraaseja. Mikään ei estä kaavoittamasta 'kohtuuhintaisia asuntoja' vaikka Pisaraa ei olisi. Pisaralla EI ole vaikutusta Helsingin ratapihan tukkoisuuteen, vaan se saadaan kuntoon HELRA-hankeella, joka maksaa murto-osan Pisarasta."
http://www.hs.fi/kotimaa/a1426573860330?jako=ebd1a...

Kannattaako tosiaan asioita ajaa vastoin selkeitä faktoja?

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Toimituksen poiminnat