Heikki Patomäki

Ukraina: mitä on tehtävä?

Blogini ”Sanktioiden vaikutus Venäjään ja maailmanpolitiikkaan” herätti lukijoiden mielissä isoja kysymyksiä. ”Miten lännen mielestäsi tulisi suhtautua Venäjän aggressioon, Heikki Patomäki?” ”Kuinka mielestäsi sitten tilanne pitäisi ratkaista ? Pitäisikö meidän vain hyväksyä Venäjän sekaantuminen Ukrainan tilanteeseen ja Venäjän maalaajentumiset niin Krimillä kuin itä-Ukrainassa?” ”Jos ei pakotteita, niin mitä sitten?” Sanalla sanoen: miten konfliktia pitäisi lähteä ratkaisemaan?

Dialogi on välttämätön osa ratkaisua, erityisesti monenkeskinen dialogi ETYJin ja YK:n kautta. Diplomatia on kommunikaatiota vieraantuneiden poliittisten yhteisöjen välillä. Dialogiin kuuluu myös valmius kompromisseihin. Kaikista omaan identiteettiin tai periaatteisiin kuuluvista asioista ei kompromisseja pidä tehdä, mutta ilman valmiutta kuunnella, vakuuttua ja antaa periksi ei dialogia voi olla.

Kylmä sota päättyi onnekkaasti dialogiin, jossa toisen osapuolen inhimillisyys ja tavoitteet tunnustettiin – toki laajassa tutkimuskirjallisuudessa on korostettu myös ydinsodan riskiä, taloudellisia vaikeuksia ja näihin liittyvää oppimisprosessia Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa (ideat omaksuttiin muun muassa läntisestä rauhantutkimuksesta). Dialogin avulla joka tapauksessa päästiin luottamusta lisääviin toimiin, aserajoitussopimuksiin ja uusiin yhteistyön muotoihin.

Mutta entä jos nykytilanne muistuttaakin asetelmia Münchenissa vuonna 1938? Münchenin sopimus, jossa Tšekkoslovakian sudeettialue luovutettiin natsi-Saksalle ja tehtiin muitakin aluetarkistuksia (jotka kaikki peruttiin toisen maailmansodan jälkeen), on yksi väärinkäytetyimpiä historiallisia analogioita. Ennakkotapausten ja historiallisten analogioiden roolin tutkijat pitävät sitä varoittavana esimerkkinä siitä miten helposti analogiat voivat johtaa päätöksentekijöitä väärille urille.

Yleensä München-analogialla halutaan sanoa, että dialogin ja kompromissien sijasta tarvitaan peräänantamattomuutta ja mahdollisesti sotilaallisen voiman näyttöä ja jopa käyttöä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939? Britannia ja Ranska ostivat aikaa ja varustautuivat sotaan minkä ehtivät. Hitler olisi halunnut sotaa jo 1938 ja raivosi lähimmilleen siitä kompromissista, minkä eteen hän joutui.

Pidemmät prosessit ovat paljon olennaisempia. 1930-luvun tilanteeseen ajauduttiin ensimmäisen maailmansodan ”voittajien” peräänantamattomuuden sekä kapitalistisen maailmantalouden epävakauden takia. Deflationaarinen budjettikuri 1930-luvun alun Saksassa sai aikaan massatyöttömyyden ja natsipuolueen kannatuksen räjähdysmäisen kasvun. Tilanne oli jo hiukan paranemassa ja natsipuolueen kannatus laskemassa kun Hitler päästettiin valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933.

Prosessin osalta historiallinen analogia kuitenkin pätee; joiltakin osin samankaltaisia kehityskulkuja on ollut käynnissä myös viime aikoina. Ensin Naton laajeneminen 1990-luvulla johti monien länsimielisten venäläisten siirtymiseen kohti realistisempia voimatasapaino-oppeja. Epävakaa maailmantalous ja erityisesti vuoden 1998 rahoituskriisi puolestaan merkitsivät länsimielisen liberalismin lopullista marginalisoitumista venäläisessä politiikassa.

Serbian pommitukset keväällä 1999 hermostuttivat venäläisen ulkopoliittisen johdon tyystin. Lopulta ”värivallankumoukset” Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgistanissa vakuuttivat poliittisen luokan siitä, että Yhdysvaltain ja lännen tavoitteena on nimenomaan Venäjän heikentäminen.

Tämä havainto ja amerikkalaisen imperialismin kritiikki tuki siirtymää kohti nationalismia ja oppeja venäläis-ortodoksisesta sivilisaatiosta. Myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen keskeiset hahmot Putin, Lavrov, Surkov ja Zatulin ovat olleet viime vuosina olleet yhä enemmän kallellaan näihin oppeihin.

Vuosien 2008-9 globaali rahoituskriisi teki syvän loven Venäjän talouteen, samalla vakuuttaen Moskovan siitä, että Yhdysvaltain yksipuolisen johtoaseman päivät ovat luetut. Putinin uuden kauden alkaessa 2012 alkoi vaikuttaa yhä vaikeammalta toistaa edellisen vuosikymmenen talouskasvua, ja legitimaatioperustaa täytyy etsiä muualta.

Vaikka Venäjän poliittinen kehitys on ollut ongelmallinen, Putinin Venäjä ei silti ole pyrkimässä rakentamaan imperiumia Euroopassa, eikä sillä myöskään olisi resursseja sellaiseen. Ilmassa on kuitenkin jonkinasteista revansismia: yhtäältä rajan vetämistä Naton ja EU:n laajenemiselle itäänpäin, toisaalta eräänlaista suurvenäläisyyttä IVY-alueen sisällä. Kaikki näiden oppien mukaiset teot eivät välttämättä ole hyväksyttäviä – avoin kritiikki kuuluu myös diplomaattisen pelin henkeen – mutta dialogi pitää säilyttää aina avoimena ja joihinkin kompromisseihin pitää olla valmis.

Myös Ukrainan kriisin taloudelliset taustat ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Vuonna 2009 Ukrainan BKT tipahti 15%, eikä maa ole sen jälkeen kunnolla toipunut. Eurokriisi ei ole auttanut asiaa. Suuri vaihtotaseen alijäämä ja ulkoinen velkaantuminen veivät Ukrainan lähelle vararikkoa vuonna 2013. Siitä sota alkoi.

Ukrainan jo ollessa sisällissodan partaalla, EU ja IMF vielä vain jatkoivat tiukkojen ehtojen ja budjettikurin politiikkaa. Lainan vastineena on vaadittu ja vaaditaan edelleen samanlaista budjettikuri- ja leikkauspolitiikkaa kuin mikä on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut niin kehitysmaissa kuin Euroopassa, nyt ja menneisyydessä.

Venäjä on puolestaan vastannut EU-hallinnan ja -oppien leviämiseen myös Ukrainaan käyttämällä sekä keppiä että porkkanaa. Kiistat taloudenpidosta ja taloudellisen kehityksen suunnasta ovat lietsoneet konflikteja Ukrainan sisällä.

Ukraina tarvitsee laajamittaista talousapua ja ennen kaikkea laajamittaisen julkisen investointiohjelman, Troikan talouskurin sijasta. EU:n talousulkopolitiikan on siis muututtava; suunnan on käännyttävä. Onnistuuko tämä muuttamatta unionin talouspoliittisia oppeja ja instituutiota myös laajemmin? Näyttää ilmeiseltä, että Ukrainan konflikti ja EU:n oma kehitys ovat kietoutuneet yhteen.

Toisaalta Ukrainan kriisissä on ehditty jo nähdä monenmoisia laittomuuksia ja rikoksia. Mielenosoittajia on ammuttu, valta on vaihdettu laillisista menettelytavoista piittaamatta, alueita on liitetty tai irrotettu epäilyttävin keinoin, ihmisiä on teloitettu ilman oikeudenkäyntiä, siviilejä pommitettu kaupungeissa ja ajettu kodeistaan, ja iso malesialainen matkustajakone on ammuttu alas. Monet tapahtumista ovat kiistanalaisia ja puolin ja toisin epäillään juuri toisen osapuolen olevan vastuussa pahimmista vääryyksistä. Yhdet luottavat yksiin lähteisiin, toiset toisiin. Harva toimittaja tai edes tutkija jaksaa tai ehtii harrastaa systemaattista lähdekritiikkiä.

Oikeutta ei voi olla ilman totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kaikkia tapauksia pitää kohdella samalla tavalla. Kukaan ei ole syyllinen ennen kuin syyllisyys osoitetaan. Siksi tarvitaan riippumattomia oikeusistuimia, jotka voivat käsitellä tällaisia tapauksia myös kansainvälisesti. Erityisesti kansainvälisellä rikostuomioistuilla voisi olla tässä keskeinen rooli. Jos USA liittyisi kansainväliseen rikostuomioistuimeen, ja jos esimerkiksi Britannian sotarikollisia voitaisiin syyttää siellä, myös Venäjää voitaisiin johdonmukaisesti vaatia mukaan ja tilille teoistaan (Venäjä on allekirjoittanut Rooman sopimuksen muttei ratifioinut sitä).

Yleisemminkin oikeudenmukaisuus edellyttää suurta johdonmukaisuutta. Olen useissa blogeissani kritisoinut lännen ja erityisesti Yhdysvaltain kaksinaismoralismista ja maailmassa vallitsevia kaksoisstandardeja. Ne ovat taas kerran silmiinpistävän ilmeisiä. Miten voi olla mahdollista, että Yhdysvaltain tuesta täysin riippuvainen Israel saa jokseenkin vapaasti pommittaa siviilejä Gazassa, mutta Venäjän tuki Ukrainan separatisteille on tuomittavaa? Miten Israelin ydinaseet ovat ihan ok, mutta Irania on painostettu ja uhkailtu vuosikausia pelkän epäilyn pohjalta, että se saattaisi olla kehittämässä valmiuksia rakentaa ydinase.

Kaksinaismoralismi koskee myös unionia. Ajatellaanpa vaikka autoritäärisen oikeiston (tai jopa suoranaisen fasismin) roolia Unkarin tai läntisen Ukrainan kehityksessä, tai saman suuntaan kallellaan olevien puolueiden vaalimenestystä eurovaaleissa 2014. Ensin pitäisi osata soveltaa samoja standardeja kaikkiin tapauksiin. Pitäisi myös osata itsekriittisesti kysyä: mistä tällainen kehitys johtuu?

Tehtävää siis riittää monella tasolla: diplomatiasta laillisuusperiaatteen vahvistamiseen ja EU:n ja maailmantalouden hallinnan uudistamiseen. Lännen ja Venäjän vuorovaikutuksen kontekstina on koko ajan ollut epätasaisesti kasvavan ja epävakaan uusliberaalin maailmantalouden dynamiikka – eikä sen ristiriitaisen kehityksen ja epävakauden aika suinkaan ole ohi.

Sekä vuorovaikutusasetelmia että maailmantalouden hallintaperiaatteita voidaan muuttaa. Esimerkiksi EU:lla on molemmissa suhteissa keskeinen rooli, ja Suomi puolestaan on osa unionia, ja me suomalaiset unionin kansalaisia. Aktivismille on siis tilaa vaikka kuinka, myös kansalaisyhteiskunnan kautta.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Pitäisikö globaali talous siirtyä suunnitelmatalouteen?
Se varmaan tasapainottaisi tilannetta.

Risto Koivula

Pitäisi perustaa YK:n demokraattisessa hallinnassa jalometallikantaan poliittisesti sidottu maailman vertailuvaluutta, jossa kansallisten valuuttojen arvot ilmoitetaan. Hallitukset voisivat pyörittää vapaasti niin inflatorista kuin deflatoristakin kansallista rahapolitiikkaa kuin Suomi ennen Bretton Woodsin aikaan. Tällaista on eri puolilta maailmaa esitettykin. Yksi esittäjä on ollut Angela Merkel. Hänellä siinä kyllä on jokin EU-koira haudattuna.

http://veehoo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/72331-ongel...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Maailman yhteenlasketut velat ovat kymmenkertaiset suhteessa varoihin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Nopein tapa olisi estää uudet väkivaltaisuudet olisi rakentaa Itä-Ukrainan ja Venäjän rajalle valtava siviili-ihmismuuri, jossa olisi mukana kaikki kansalaiset läpi Euroopan ja Ukrainan.
Teorioila ja puheilla ei saada mitään aikaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Miten tällainen mielenosoitus estäisi väkivaltaisuudet? Olisiko tarkoitus myös estää pakolaisvirta Venäjälle?

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Patomäki kysyy:

"On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939?"

Vuonna 1938 oli Saksan armeijan moottorointi vielä puutteellinen. Tšekkoslovakian armeija olisi lisännyt 25 divisioonaa liittoutuneiden vahvuuteen Euroopassa, ja olisi yhdessä Puolan kanssa kyennyt sitomaan huomattavan osan Saksan voimista idässä. Lisäksi tuossa vaiheessa ei Neuvostoliitto vielä ollut solminut Molotov-Ribbentrop-sopimusta, vaan oli päättänyt tukea aktiivisesti Tšekkoslovakian hallitusta Saksaa vastaan. Kriisin aikana Stalin lähetti osan ilmavoimistaan Prahan hallituksen tueksi. Siunatuksi lopuksi, Saksan armeijalla ei vielä tuossa vaiheessa ollut kovin kaksisia polttoainereservejä, ja Romanian hallitus oli vihjannut olevansa valmis katkaisemaan öljytoimitukset Saksalle jos Tšekkoslovakia ja länsivallat niin vaatisivat Pikku-Ententen nimissä.

Sota olisi siis ollut hyvin lyhyt, ja Saksaa vastaan olisi ollut alusta asti lukumääräisesti ja resursseiltaan ylivoimainen liittokunta, vaikka sitten keskenään riitelevä. Saksalaiset kenraalit eivät myöskään vielä olleet ehdottoman uskollisia Hitlerille, vaan suhtautuivat tämän pyrkimyksiin hyvin epäluuloisesti.

Mikäli länsiliittoutuneet eivät olisi pakottaneet tšekkejä alistumaan Münchenin sopimukseen vaan olisivat pysyneet itsekin lujina sekä vielä mielellään neuvottelemaan Moskovan kanssa, ei Puolan olisi tarvinnut miehittää Cieszynin aluetta, eikä Neuvostoliitolla olisi ollut mitään syytä pettyä länsivaltain asenteeseen sekä hakeutua omiin sopimusjärjestelyihin Saksan kanssa.

Münchenin sopimuksen seurauksena oli se, että länsivallat menettivät yhden liittolaisvaltion idässä, Saksa ja Neuvostolitto saattoivat solmia oman etupiirisopimuksensa, ja Hitler varmisti itselleen kertaheitolla sekä tšekeiltä valloittamansa Škodan tehtaat että Stalinilta saadut polttoainetoimitukset. Hitler saattoi päihittää vihollisensa yksi kerrallaan vuosina 1939-1940 ja sai näillä voitoilla osakseen kenraalikuntansa horjumattoman luottamuksen. Sodasta tuli pitkä, raskas, verinen ja tuhoisa. Enin osa Eurooppaa kärsi suunnatonta hävitystä, ja toinen puoli maanosasta päätyi kommunistisen hallinnon alaisuuteen.

Mikäli toinen maailmansota olisi alkanut jo vuonna 1938, siitä olisi siis ollut hyvin paljon hyötyä. Oliko professori Patomäellä muuta kysyttävää?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Muistaakseni Puola kyllä protestoi kovasti NL:n koneiden siirtoa Tshekkoslovakiaan, vaikka kansainvälisiä ilmailusääntöjä noudatettiin. Miten niin Puolan oli pakko osallistua maan jakoon?

Eikös ole väitetty sitäkin, jotta armeija todennäköisesti olisi Saksassa ryhtynyt kapinaan, jos aatu olisi ajanut maan sotaan tuolloin?

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Neuvostokoneiden ylilentoon liittyi se ongelma, että kesän 1938 aikana oli Moskova käynnistänyt valtaisan ja kitkerän propagandakampanjan Puolaa vastaan. Syyt ovat epäselvät, mutta ylipäätään pitää muistaa, että Puolan ja Neuvostoliiton välit olivat kehnot vuosien 1919-1921 sodan seurauksena. Tšekkoslovakian kriisin aikana Neuvostoliitto teki sen virheen, että he kohtelivat Puolaa alusta asti vihollisvaltiona. Propagandasodan aikana jopa Puolan suurlähetystö Moskovassa joutui hyökkäyksen kohteeksi.

Ei ole siis mitenkään yllättävää, että neuvostopommittajien kauttakulku Tšekkoslovakiaan ja niihin liittyneet ilmatilaloukkaukset huolestuttivat Puolan hallitusta. Puolan ulkoministeri Józef Beck ehdotti Moskovalle kahdenvälisiä konsultaatioita rajaselkkausten välttämiseksi. Kremlistä vastattiin kieltävästi ja toistettiin taas perinteiset syytökset Puolan "fasistihallitusta" kohtaan. Tässä kohtaa Puolan hallitus sitten esitti Romanian hallitukselle pyynnön, että neuvostokoneiden siihenastinen kauttakulku Romanian ilmatilan läpi Prahaan kiellettäisiin. Romanialaiset tekivät, kuten Varsova pyysi.

Siinä, missä Münchenin sopimus oli länsivaltain töppäys, oli Puolan vieraannuttaminen siis paljolti Neuvostoliiton moka. Varsovan hallituksella oli skismansa Tšekkoslovakian kanssa, mutta yleinen mielipide Puolassa oli silti vahvasti tšekkien puolella. Suurista puolueista sekä sosialistit että kansallisdemokraatit vaativat, että Puolan hallituksen tulisi suoda tukensa tšekeille. Edelliset siksi, koska he vihasivat natsihallintoa; jälkimmäiset taas siksi, koska he vihasivat ylipäätään saksalaisia. Mikäli Neuvostoliitto olisi tuossa tilanteessa ottanut vähemmän jyrkän asenteen Puolaa kohtaan, olisivat molemmat maat voineet havaita yhteiset intressinsä tšekkien tukemisessa.

Puola toteutti Cieszynin alueen miehityksen vasta sen jälkeen, kun Tšekkoslovakia oli jo alistunut Saksan vaatimuksiin. Toimenpide näytti pahalta, mutta se oli hätäratkaisu, jota perusteltiin strategisesti. Oli parempi, että alueella sijainnut niinsanottu "Määrin aukko", eli Karpaattien läpi johtavat solat, olisivat Puolan eivätkä Saksan hallussa. Varsin monet tšekit pakenivat mainitun alueen kautta Puolaan sen jälkeen kun Saksa oli miehittänyt koko maan, ja näistä pakolaisista koottu legioona osallistui vuonna 1939 taisteluihin Saksaa vastaan Puolan armeijan riveissä. Prahan kevään jälkeen presidentiksi noussut Ludvik Svoboda oli yksi Puolan riveissä taistelleista tšekkiupseereista.

(Siteeraan tässä paljolti Bohdan Budurowyczin teosta "Polish-Soviet Relations, 1932-1939".)

Ja kyllä, jos sota olisi syttynyt vuonna 1938, ja jos Saksa olisi tosiaan ajautunut nopeisiin vaikeuksiin sekä idässä että lännessä, on nähdäkseni mahdollisuuksien rajoissa että Halderin salaliitto olisi yrittänyt syrjäyttää Hitlerin. Adolf Hitlerin kannatus ei ollut vielä tuossa kohtaa armeijan keskuudessa mitenkään raudanluja; se tuli sellaiseksi vasta Münchenin sopimuksen sekä Puolan ja Ranskan kukistamisen seurauksena, kun alkoi näyttää siltä että Saksa on sittenkin marssimassa voitosta voittoon.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #10
Risto Koivula

Jalonen: " Patomäki kysyy:

"On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939?"

Vuonna 1938 oli Saksan armeijan moottorointi vielä puutteellinen. "

RK: NL:n armeijan moottorointi oli vielä paljon puutteellisempi: sekä MiG-lentokeneet, että T-34-typpin panssarivaunut, jotka oli räätälöity Espanjan sisällissodasta urkitun tiedon perusteella (komentajana T_34:n yleissuunnittelija insinöörikenraali Dmitri Pavlov, sittemmin Läntisen rintaman epäonistunut komentaja Barbarossan alkaessa) saksalaisia vastaan (jotka taas oli räätälöity NL:n edellisiä USA:n lisenssillä tehtyjä BT-panssareita vastaan) olivat 1938 piirustuslaudalla, ja vuotta myöhemmin vuoden 1939 prototyyppivaiheessa (Leningradissa, tulevat tuotanolinjat olivat kuitenkin Uralilla ja Volgalla, mm. Gorkissa, joka oli tärkeä keskus.

http://nakokulma.net/index.php?topic=11039.msg2452...

http://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_combat_vehicle...

JJ: " Tšekkoslovakian armeija olisi lisännyt 25 divisioonaa liittoutuneiden vahvuuteen Euroo- passa, ja olisi yhdessä Puolan kanssa kyennyt sitomaan huomattavan osan Saksan voimista idässä. "

RK: Tuon liittymän kova lenkki olisi epäilimättä ollut Tshekkoslovakia ja sen linnoitukset Sveitsin malliin vuoristoalueilla, eli Sudeeteilla, jotka Saksa Münchenin "sopimuksessa" sai itselleen. Saksalaisten kenraalien kerrotaan monttu auki niitä tutkineen, ja hitlerin ihalu heidän keskudessaan tästä manööveristä nousi ennekuulumattomalle tasolle...

Myös NL:n ns. vanha raja oli vahvasti linnoitettu ja juuri samoilta paikoilta, joista Saksa sen sittemmin perääntymisvaiheessa linnoitti. Nuo linnoitukset purettiin, kun Länsi-Ukraina liitettiin NL:on vuoden 1940 alusta, mita Georgi Zhukov ainakin vastusti. Saksan tiedettiin kuitenkin seuraavan tilannetta, ei auttanut, jos meinasi leikkiä tyhmää...

Unkarikin oli Saksalle arvaamaton liittolainen, vähän kuin Espanja, sillä Hitler ja Horthy eivät suinkaan olleet yhteneväisillä linjoilla, ja Unkarissa oli hitleriläismielinen kansanmurhalinja- oppositio "Nuoliristiläiset", joka loppujen lopuksi hetkeksi kaappasikin vallan.

JJ: " Lisäksi tuossa vaiheessa ei Neuvostoliitto vielä ollut solminut Molotov-Ribbentrop-sopimusta, vaan oli päättänyt tukea aktiivisesti Tšekkoslovakian hallitusta Saksaa vastaan. Kriisin aikana Stalin lähetti osan ilmavoimistaan Prahan hallituksen tueksi. "

RK: Pikemminkin pitäisi sanoa, että sota riehui täyttä päätä Mantshuriassa ja uhkasi myös NL:a "Halhin Golin taistelun" muodossa, johon NL tiesi varustautua, sillä se pelkäsi Japanin hyökkäystä ja NL:sta Maon joukoille Kiinaan suuntautuvien huoltoyhteyksien katkaisemista. Tämä sitoi osan NL:n parhaista (sillä se ei tarkkaan tiennyt, millaisia japanilla oli) BT-7-panssareista Kaukoitään.

Tuokin homma oli syyskuussa 1939 hoidossa. ja juuri siksi Hitler esittikin ylläätäen kuin salamakirkkalta taivaalta Molo-Ribbe-"sopimusta".

JJ: " Siunatuksi lopuksi, Saksan armeijalla ei vielä tuossa vaiheessa ollut kovin kaksisia poltto- ainereservejä, ja Romanian hallitus oli vihjannut olevansa valmis katkaisemaan öljytoimituk- set Saksalle jos Tšekkoslovakia ja länsivallat niin vaatisivat Pikku-Ententen nimissä.

Sota olisi siis ollut hyvin lyhyt, ja Saksaa vastaan olisi ollut alusta asti lukumääräisesti ja resursseiltaan ylivoimainen liittokunta, vaikka sitten keskenään riitelevä. "

AIKA YLLÄTTÄVÄ VÄITE: että Sakan varustelu oli muka edennyt täysin ylivoimaisella tavalla vuosina 1938 - 1940 Liittoutuneisiin nähden!

Tässä on sikäli asiantynkää, että Saksan varustelu oli täydessä vauhdissa, mutta NL:n varustelu oli "aallonpohjassa", josta vain tie ulos oli viitoitettu tehokkaasti ja oikein.

"Helppoa voittoa" Saksasta ei olisi ollut tarjolla, mm. koska:

1. Ranska oli oletettua heikompi ennen kaikkea sisäisten ristiriitojen takia.Armeijassa heiluivat päällimmäisen fasistit esikuntapäällikkö Maxime Weygandin johdolla, ja he taas eivät olleet väleissä tieteellisten piirien kanssa, jotka leikkivät fasistia, mutta salasivat heiltä tietonsa ja taitonsa, aivan erityisesti atomipommin mahdollisuudet. Heitä johti poliittisesti kardinaali Eugéne Tisserant, Liittoutuneiden mies, joka mm. neuvotteli USA:n hallituksen puolesta mm. Suomenkin edustajien kanssa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/sodanai...

2. Saksa oli soluttanut tshekkoslovakin sudeettialueet vähäntään yhtä hyvin kuin Länsi-Ukrainankin, jossa katastrofi Barbarossan alkaessa oli totaalinen siviili-infrastrukstuurin desanttien katkaistessa sähköt, vedet ja tietoliikenneyhteydet.

3. Paitsi Ranskan, myöskään Englannin poliittinen johto ei ollut sillä tavalla tehtäviensä tasalla kuin Churchillin noustua hallitukseen, samassa kokouksessa, jossa Englanti julisti Saksalle sodan.

4. Japani olisi voinut tehdä hyökkäyksen NL:on tai Mongoliaan vuotta aikaisemmin kuin nyt tapahtui.

5. Puolasta ei tiedä varmasti, kenen puolella se olisi ollut, ei myöskään Belgiasta eikä Hollannista.

6. Tshekkoslovakiaa olisi ollut erittäin vaikeaa huoltaa, jos ja kun Unkari olisi ollut Saksan puolella. Se olisi tapahtunut kaikkien liittoutuneiden osalta Neuvostoliitosta Karpaattien yli, mikä olisi edellyttänyt länsiliittoutuneilta suurta luottamusta NL:on. Saksa olisi yrittänyt hyökätä NL:on katkaistakseen nämä huoltotiet.

7. Norja, Suomi, Jugoslavia, Kreikka, Afrikka ja Lähi-Itä eivät olisi vielä sitoneet Saksan joukkoja.

JJ: " Saksalaiset kenraalit eivät myöskään vielä olleet ehdottoman uskollisia Hitlerille, vaan suhtautuivat tämän pyrkimyksiin hyvin epäluuloisesti.

Mikäli länsiliittoutuneet eivät olisi pakottaneet tšekkejä alistumaan Münchenin sopimukseen vaan olisivat pysyneet itsekin lujina sekä vielä mielellään neuvottelemaan Moskovan kanssa, ei Puolan olisi tarvinnut miehittää Cieszynin aluetta, eikä Neuvostoliitolla olisi ollut mitään syytä pettyä länsivaltain asenteeseen sekä hakeutua omiin sopimusjärjestelyihin Saksan kanssa. "

RK: Ei NL hakeutunut minnekään, vaan Hitler teki tarjouksen, jos ei voinut kieltäytyä.

JJ: " Münchenin sopimuksen seurauksena oli se, että länsivallat menettivät yhden liittolaisvaltion idässä, "

RK: Eivät menettäneet. Turha jankuttaa "Saksan ja NL:n liittoa". Kyllä NL:lla oli koko ajan keskinen rooli lännenkin suunnitelmissa jyrätä Saksa.

JJ: " Saksa ja Neuvostolitto saattoivat solmia oman etupiirisopimuksensa, ja Hitler varmisti itselleen kertaheitolla sekä tšekeiltä valloittamansa Škodan tehtaat että Stalinilta saadut polttoainetoimitukset. Hitler saattoi päihittää vihollisensa yksi kerrallaan vuosina 1939-1940 ja sai näillä voitoilla osakseen kenraalikuntansa horjumattoman luottamuksen. "

RK: Juu sen hän kyllä saavutti.

JJ: " Sodasta tuli pitkä, raskas, verinen ja tuhoisa. Enin osa Eurooppaa kärsi suunnatonta hävitystä, ja toinen puoli maanosasta päätyi kommunistisen hallinnon alaisuuteen.

Mikäli toinen maailmansota olisi alkanut jo vuonna 1938, siitä olisi siis ollut hyvin paljon hyötyä. Oliko professori Patomäellä muuta kysyttävää? "

Saksa ei olisi ollut mikään "läpihuutovihollinen" 1938. Lännessä, varsinkin Ranskassa, olisi myös noussut henkeä: "antaa Saksan ja NL:n tapella", kunhan niiden välille vain olisi ensin saatu sota aikaiseksi.

Janne Suuronen

Heikki Patomäki:
"
Yleensä München-analogialla halutaan sanoa, että dialogin ja kompromissien sijasta tarvitaan peräänantamattomuutta ja mahdollisesti sotilaallisen voiman näyttöä ja jopa käyttöä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939? Britannia ja Ranska ostivat aikaa ja varustautuivat sotaan minkä ehtivät.
"
Niin.

Saksalaiset katsoivat tulleensa kaltoin kohdelluksi ja taloudellisesti heikoille vesille I-maailmansodan rauhanehtojen peruja, kuten Patomäki poliittiset silmälasit päässä hieman toisin sanoin tai toisesta näkökulmasta asian kuvaa. Ja tästä Saksan olotilasta poiki totalitaarisen hallinnon valitsemisen lisäksi Saksan vuonna 1935 aloittama avoin varustelu.

Britannia ja Ranska olivat tälle kehitykselle aluksi jossain määrin ymmärtäväisiä, mutta aloittivat sitten lopulta oman varustelunsa 1938.
http://www.historylearningsite.co.uk/germany_and_r...

Alusta pitäen kaikki ymmärsivät Natsi-Saksan hallinnon luonteen.

Tässä puheenvuorossa Heikki Patomäki myös luetteli asioita, joissa Venäjä kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi. Venäjän hallinnon toiminnassa on paljon totalitaarisia piirteitä, minkä senkin Patomäki ainakin puolittain myönsi. Venäjä myös on kiihdyttänyt rajusti aseellista varusteluaan.
http://thediplomat.com/2014/04/russian-military-sp...
http://rt.com/business/russia-increases-military-s...

Haluaako Heikki Patomäki siis tässä kirjoituksessaan sanoa, että lännen tulee ostaa aikaa ehtiäkseen kiihdyttää sotilaallista varusteluaan ? Vai haluaako Heikki Patomäki tällä puheenvuorolla tukea pelkästään Venäjän aloittamaa aseellista varustelua. Kun kerran mentiin kuitenkin historian analogioihin.

Dialogeista YK:n ja ETYJin kautta tuskin on hyötyä sen enempää, kuin kansainliiton pulinoista tai Munchenin sopimuksistakaan aikanaan. Silloin kun ainakin yksi avainosapuolista on valta-asemaa havitteleva totalitaarinen (alueellinen tai globaali) suurvalta.

Heikki Patomäki myöskin tyystin sivuutti edellisen puheenvuoron kommenteissa viitatun Krimin tilanteen ja minkä tulkitsen hyväksynnäksi Venäjän toimille. Saman kommentin muihin kysymyksiinhän ainakin osittain tämä puheenvuoro on vastauksena.

Tulkintaa Kremlin anastuksen hyväksymisestä tukee myös Patomäen kirjoittama kappale, missä Venäjä ei ole rakentamassa imperiumia, mutta muuten vain on oikeutettu entisen suurvallan vaikutusvallan palauttamiseen:
"Putinin Venäjä ei silti ole pyrkimässä rakentamaan imperiumia Euroopassa, eikä sillä myöskään olisi resursseja sellaiseen. Ilmassa on kuitenkin jonkinasteista revansismia: yhtäältä rajan vetämistä Naton ja EU:n laajenemiselle itäänpäin, toisaalta eräänlaista suurvenäläisyyttä IVY-alueen sisällä."

Varmana kirjoitettu 'Venäjä ei ei ole rakentamassa imperiumia Euroopassa, mutta suurvenäjän IVYn palauttaminen on oikeastaan oikeutettua'-ajatus on aikalailla poliittinen mielipide. Yksikään objektiivisuuteen pyrkivät tutkija ei lausetta samassa muodossa voisi kirjoittaa. Siis jos tässä keskustellaan siitä itä-Euroopasta, joka ei vielä ole päässyt Euroopan Unionin siipien suojiin. Euroopan Unioni ja Venäjä voisivat puhaltaa kumppaneina yhteen hiileen. Putin valitsi toisin.

Poimin tähän vielä yhden yksityiskohdan. Heikki Patomäki kirjoittaa Ukrainasta:
"
valta on vaihdettu laillisista menettelytavoista piittaamatta
"
Ukrainan laillisesti valittu ja kaikkien, jopa Venäjän, tunnustama parlamentti erotti kuukausia kestäneiden mielenosoitusten jälkeen virassa olleen presidentin. Tämän jälkeen parlamentti nimitti uuden väliaikaisen presidentin ja mikä nyt vaihtui alle puolen vuoden jälkeen rehellisten avoimien uusien presidentinvaalien jälkeen.

Mikä tästä tekee laittoman tapahtuman ? Paitsi Kremlin näkökulmasta, joka ei halua hyväksyä mieleisensä presidentin vaihtamista.

Kirjoitin edellisen Patomäen puheenvuoron kommenttini loppuun oheisen lausunnon:
"
Rehellisesti sanoen sinä Heikki Patomäki vedät julmetun kaksinaismoralistisella linjalla. Loistava esimerkki siitä vasemmiston idioottimaisuudesta, mitä tässä muu Suomen kansa on jo pitkän ihmetellyt. Olette Venäjän hyödyllisiä idiootteja syistä, jota me muut emme ymmärrä. Neuvostoliiton aikaan sentään löytyi aatteellista yhteneväisyyttä. Liekö syy kelläkin henkilökohtaiset tulot tai sellainen äidinmaidossa imetty asenteellinen USA (länsimaa) vastaisuus, mistä ei järkiperusteisesti ajattelemallakaan voi päästä eroon. Suomettumisen jälkeistä Putlerismia pahimmillaan.
"
Ei ehkä fiksua moiset lisäykset, mutta teinpa kuitenkin. Tämän Kremlin näkökulmasta tehdyn puheenvuoron jälkeen edellisen puheenvuoron kommenttini käsitys vain vahvistui.

Kaiken kaikkiaan tästä puheenvuosta jäi suuhun vahva kylmän sodan maku. Itäisen naapurimme toimia puolustellaan, itään suuntautuvia konkreettista toimia vastustetaan samalla kun Venäjän arveluttavat konkreettiset toimet (Krim, sekaantuminen itä-Ukrainaan, sekaantuminen Ukrainan hallintoon) yritetään kompromentoida keskusteluiksi sellaisiin pulinakerhoihin, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä.

minnam ahonen

"Yleensä München-analogialla halutaan sanoa, että dialogin ja kompromissien sijasta tarvitaan peräänantamattomuutta ja mahdollisesti sotilaallisen voiman näyttöä ja jopa käyttöä."

München-opetus selkosuomella: jos annat pirulle pikkusormen, niin se voi viedä koko käden.

Pidän tästä myös :)

"In American political discourse, Munich 1938 is not so much a historical reference as it is a moral syllogism that expresses absolute values. Because of the absoluteness of the values it embodies, it has come to figure in political discussion as a preemptive argument—a knockout punch that puts an end to, rather than invites, further debate."

Susanna Kaukinen

Pitkin hampain jouduin suosittelemaan, ku tästä sai hyviä otteita lainattua oman blogin perusteluihin, kun blogin on muuten ensiluokkainen, mutta pitää sisällään €U-myönteistä propagandaa. Suomalaiset ei ole €U-kansalaisia vaan €U-alamaisia ja tämäkin sotku tyystiin johtuu €U-U$A-NATO -osaston öykkäröinnistä.

Anyway, mun blogi täällä:

Stubb lietsoo sotaa
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

9/10 Patomäelle, tuosta internationalismista pitäisi vielä parantua, kun internatsionaali on kapitalistien käsissä.

Janne Suuronen

"
Miten voi olla mahdollista, että Yhdysvaltain tuesta täysin riippuvainen Israel saa jokseenkin vapaasti pommittaa siviilejä Gazassa, mutta Venäjän tuki Ukrainan separatisteille on tuomittavaa?
"
Olisiko kuitenkin niin, ettei Ukraina ole hyökännyt Venäjälle ja Ukrainaan kuuluvan itä-Ukraina tilanne on Ukrainan sisäinen asia ?

Gazasta sensijaan on hyökätty Israeliin eikä tilanne siten ole Palestiinalaisten sisäinen. Gazan tilanne taas oli sisäinen silloin, kun Fatah ja Hamas taistelivat vallasta Gazassa ja jolloin Israel ei puuttunut tilanteeseen.

"
Miten Israelin ydinaseet ovat ihan ok, mutta Irania on painostettu ja uhkailtu vuosikausia pelkän epäilyn pohjalta, että se saattaisi olla kehittämässä valmiuksia rakentaa ydinase.
"
Voimmeko, historiakin muistaen, luottaa että tällaiset puheet ovat pelkästään retoriikkaa: http://www.meforum.org/2167/iran-genocidal-incitem...

[
http://www.opednews.com/articles/Is-Hamas-Rhetoric...
http://www.palwatch.org/main.aspx?fi=584
]

Anti-semitistiset puheet nyt. Iranin tukemat Hamasin toimet nyt. Pitkä historia lähi-idässä vuodesta 1948 lähtien, jossa monilukuisemmat arabinaapurit sekä yksin että yhdessä ovat yrittäneet ainakin Israelin valtion tuhoamista, ellei myös kaikkien juutalaisten "ajamista välimereen".

Israelin valtio on kooltaan Etelä-Suomen kokoinen. Ei ole Venäjän eikä edes Suomen tapaa mahdollisuutta perääntyä satoja ja satoja, jopa tuhansia kilometrejä. Juutalaisia ei tapettuina tai välimereen ajettuina paljon lohduta ajatus Heikki Patomäen lämpimistä ajatuksista vaihtarina (mahdollisista) ydinaseista luopumisen korvauksena.

Suomessa tunnutaan nykyisin olevan kovin vaikea ymmärtää Israelin turvallisuustarpeet. Kuinka Israel on aina voinut luottaa vain ja ainoastaan itseensä. Ja kuinka vahva armeija yhdessä muutamien muiden elementtien kanssa sai jotkit maltilliset naapurit uskomaan rauhanteon olevan järkevin ratkaisu.

Yliopistoissa veronmaksajien kustannuksilla aikaansa viettävältä maailmanpolitiikan ammattilaiselta odottaisin todellakin paljon enemmän, kuin lähi-idän tilanteen tarkasteleminen pelkästään anti-USA ja anti-Israel väristen lasien lävitse. Asia on tietysti toinen, jos ollaan antisemiittisiä (mitä en usko) tai ei tunnusteta YK:n päätöslauselmia Israelin ja Palestiinan valtioiden luomiseksi. Jos siis ei ylipäätään tunnusteta Israelin valtion olemassaoloa ja sen myötä oikeutta elää turvallisesti ilman uhkaa naapureilta.

Se, että Israel on luonut itsestään alueen sotilaallisen mahtitekijän, ei oikeastaan muuta "miksi Israelilla ydinase - Iranilla ei" peruskuviota mihinkään. Maantieteellisesti pieni Israel on selkä seinää vasten.

Jouni Peltoniemi

Tuliko se mutku-usa-kortti taas?

Tokihan kaikki suurvallat etujaan valvoo ja etupiiriään pyrkii laajentamaan monin keinoin. Yhdysvallat ja länsi ylipäänsä kuitenkin pyrkii pääsääntöisesti aina ensin hyvällä, sitten rahalla ja vasta kolmanneksi pahalla. Jos esim. USA haluaisi liittää naapurimaansa itseensä, niin ihan kiltisti kysytyään haluaisitteko, ja jos joo, niin pari muodollisuutta ja uusi tähti lippuun. Tai jos USA haluaisi saada jonkun äärimmäisen palan Venäjää itselleen, niin tarjoaa niin suuren summan rahaa, ettei valtiojohto pysty kieltäytymään. Löytyy kyllä sotakonetta ja likaisia temppuja Yhdysvalloiltakin, kun tarvitsee, mutta säästyy kuitenkin miehiä ja ystäviä.

Venäjä taas, ... Näiden lukuisten USA:n ja lännen tössien jälkeen Venäjällä olisi ollut triljoonan ruplan paikka nostaa omaa moraalista asemaansa toimimalla itse sitten paremmin, mutta liikkumavara on käytetty joka ikinen kerta vain omien pahojen tekojen perustelemiseen. Kun jopa paha Venäjä herättää joissakin moraalikatoisissa toivoa, niin mitä hyvä Venäjä saisi?

Jos Venäjä olisi Krimin halunnut sivistyneesti, se olisi ensiksi tehynyt omasta maastaan kunniallisemman ja houkuttelevan ja ihan hyvällä kysellyt, että olisiko liittymiselle halua, tarjonnut Ukrainalle huiman summan rahaa (ainakin kaikkien velkojen anteeksianto ja muutaman vuoden ilmaiset kaasut), kunnioittanut suuresti koko kansaa ja demokraatiaa, ja hyvän tahdon osoituksena korjannut rajavääryyksiä myös Suomen ja Japanin suunnassa. Emme tule tätä näkemään, ja Venäjän itse aiheutetut ongelmat siten jatkuvat sukupolvien päähän.

Jopa Hitlerin Saksa neuvotteli ensin ja tarjosi mm. Puolalle aika suuria kompensaatioita omia vaatimuksiaan vastaan (en tosin tiedä, oliko ne neuvottelut yhtä lumetta kuin Suomen ja Venäjän talvisotaa edeltävät).

Kyllähän minäkin sen verran silti dialogiin uskon, että pyrin omia suhteita venäjälle ylläpitämään ja vahvistamaankin, mutta poliittiseen vaikutusvaltaan en pysty enkä tässä tilanteessa muihinkaan suurempiin avauksiin.

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Olen nyt Frankfurtissa konferenssissa ja joudun vastaamaan lyhyesti.

1. München-analogia on yksi väärinkäytetyimpiä historiallisia analogioita aivan riippumatta siitä, mikä itse kunkin analyysi eri vaihtoehdoista koskien vuotta 1938 on. Analogia on käytetty ja käytetään erityisesti juuri USA:ssa keskustelun lopettajana, ei järkevänä esimerkkinä mahdollisuudesta, jota analysoitaisiin kriittisesti. Analogialla on näin oikeutettu periksiantamattomuutta ja valmiutta sotaan -- tavalla, joka on monasti vienyt Yhdysvallat sotaan, jonka se olisi voinut välttää.

2. Blogini on jo tällaisenaan blogikirjoituksen pituuden ylärajoilla. Siksi retorinen kysymys "mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939?" tiivistää ja yksinkertaistaa niin paljon, ehkä myös liian paljon. Kiinnostuneet voivat lukea esim. eri kontrafaktuaalisia mahdollisuuksia koskevan luvun "Confronting Hitler and Its Consequences" kirjasta "Counterfactual Thought Experiments in World Politics: Logical, Methodological, and Psychological Perspectives", jonka ovat toimittaneet Philip E. Tetlock ja Aaron Belkin. Tuossa luvussa Khong argumentoi (kuten Churchill argumentoi jo 1945), että 1938 alkanut sota olisi varsin todennäköisesti voinut päättyä yhtä huonosti kuin 1939, ja lisäksi Britannian ilmavoimat olivat valmistautumattomia 1938, mutta 1938 oli silti toivoa Hitlerin vastaisesta vallankaappauksesta (ja ainakin teoriassa myös siitä, että Hitler olisi antanut periksi).
Itse uskon, että 1938 olisi voinut päättyä vielä huonommin, sillä jos Ranska olisi joutunut nopeasti miehitetyksi (mikä oli onnenkantamoinen Hitlerille myös 1940 ja olisi toisaalta yhtä hyvin voinut päättyä katastrofiin saksalaisille joko 1939 tai 1940), niin Ranskan ollessa miehitettynä jo aiemminBritannia olisi hävinnyt myös aikaisemmin käydyn "taistelun Britanniasta".
Lisäksi nämä valinnat ovat eettisiä kysymyksiä. Jos seuraukset ovat epävarmoja ja kyse on mahdollisesti miljoonien ihmisten elämästä, eikö ole parempi yrittää neuvotella ja tehdä kaikkensa rauhan eteen vaikka tietäisikin, että se ei välttämättä auta?

3. Putinin Venäjän tavoitteiden tiivistelmä perustuu laajalti jaettuun analyysiin siitä, mikä on vallitseva (ulko)poliittinen diskurssi Venäjällä. Jos jollain on evidenssiä Venäjän tai Putinin laajemmista imperiaalisista tavoitteista, antaa kuulua.

4. Israelin tai Palestiinan valtion olemassaoloa tai oikeuksia en jutullani kyseenalaistanut. Ylipäänsä en ottanut mitään suoranaista kantaa Israeliin tai Lähi-idän konfliktiin. Esitin ainoastaan, että Israel on yksi esimerkki siitä, kuinka maailmassamme vallitsee kaksoisstandardit, jotka murentavat pohjaa varsinaisilta standardeilta.

Terveisiä kriittisen teorian kotikaupungista,

Heikki

Janne Suuronen

"3. Putinin Venäjän tavoitteiden tiivistelmä perustuu laajalti jaettuun analyysiin siitä, mikä on vallitseva (ulko)poliittinen diskurssi Venäjällä. Jos jollain on evidenssiä Venäjän tai Putinin laajemmista imperiaalisista tavoitteista, antaa kuulua."

Vaikkapa tässä Washington Postin artikkelissa on hienosti punnittu erilaisia vaihtoehtoja Putinin pyrkimyksille eikä vain by-default otettu Kremlille mieleisintä näkökulmaa kantavaksi teemaksi.
http://www.washingtonpost.com/blogs/monkey-cage/wp...

Käyttäjän HeikkiPatomki kuva
Heikki Patomäki

Tarkoituksellisen ylimalkainen muotoiluni Putinin hallinnon päämääristä kattaa kaikki Tuckerin erittelemät mahdollisuudet.

Myöskään Tucker ei siis pidä lainkaan mahdollisena laajempaa imperiaalista projektia ja avoimesti myöntää analyysinsa spekulatiivisen luonteen.

Eli missä se evidenssi on?

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #17

Nyt sitten varmaan seuraavaksi aletaan keskustelemaan Imperialismin vs Venäjän lähialueen IVY-vaikustuvallan määritelmistä.

Wikipedian määritelmä:
"
Imperialismin perinteisen ja kapeimman määritelmän mukaan imperialismina pidetään valtion pyrkimystä väkivaltaisesti laajentaa omaa aluetta tai vaikutusaluetta. Imperialismi voidaan määritellä myös suurvaltapolitiikaksi, jossa tavoitteena on mahdollisimman laaja vaikutusvalta maailmassa.
"

Patomäki kirjoitti:
"
Ilmassa on kuitenkin jonkinasteista revansismia: yhtäältä rajan vetämistä Naton ja EU:n laajenemiselle itäänpäin, toisaalta eräänlaista suurvenäläisyyttä IVY-alueen sisällä.
"

Itseasiassa "suurvenäläisyys IVY-alueen sisällä" lausunto jo voitaisiin tulkita kannanotoksi Venäjän imperialistisille pyrkimyksille.

Mutta tässä näin äkkiä ulkomuistista listaa paikoista, joissa Venäjä on jollain tapaa normaalista poikkeavin tavoin havitellut vaikutusvaltaa. Erityisillä normaaleista eroavilla taloussopimuksilla, sotilaallisin keinoin (ml tukikohdat), poliittisin keinoin tai näiden yhdistelminä. Kukin valtio tietysti omilla erityispiirteillään
Tsetsenia
Georgia
Etelä-Ossetia
Abhaasia
Transnistria
Ukraina
Valko-Venäjä
Kazakstan
Syyria
Kuuba
Viro

Nicaragua
Venezuela

Itämerellä Venäjä on aloittanut melkeinpä jatkuvalla aggressiivisella ilmapartioinnillaan ja jopa valehyökkäyksin Venäjä hakemaan ilmatilan hallintaa. Haluaa näyttää, kenen hallussa Itämeren ilmatila on. Kuten myös olemme nähneet Pohjanmerellä Venäjän uhittelua ainakin Iso-Britanniaa vastaan.

Lopultakin tullaan siihen, että halutaanko tulkita tapahtumia pro-Kremlin vai muiden näkökulmasta.

Pro-Kreml näkökulma:
http://abcnews.go.com/blogs/headlines/2014/05/puti...

Esimerkkejä muista näkökulmista:
http://www.bbc.com/news/magazine-26769481
http://townhall.com/tipsheet/leahbarkoukis/2014/05...
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/r...

Risto Koivula

" Terveisiä kriittisen teorian kotikaupungista,

Heikki "

Frankfurtin kriittinen teoria on paskaa.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Frankfu...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/marxism...

pekka numminen

"Analogialla on näin oikeutettu periksiantamattomuutta ja valmiutta sotaan -- tavalla, joka on monasti vienyt Yhdysvallat sotaan, jonka se olisi voinut välttää."

On usein myös moraalisesti VÄÄRIN välttää sotia.

Jos Yhdysvallat olisi "välttänyt" Korean sodan, niin nyt meillä olisi yksi "onnellinen" Pohjoiskorea. Voit Eteläkorealaisille selittää miten hyvä vaihtoehto tämä olisi ollut.

Yhdysvallat olisi voinut "välttää" jopa toisen mailmansodan, mutta tämä ei kai olisi edes tulisieluisimpien USA:n vihaajien mielestä ollut oikein.

Risto Koivula

Kukahan hyökkäsi, USA vai Japani?

Toimituksen poiminnat