Sanktioiden vaikutus Venäjään ja maailmanpolitiikkaan
Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat asteittain kiristäneet pakotteita Venäjää vastaan. Joukko uusia EU-pakotteita Venäjää vastaan astuu tänään torstaina 31.7.2014 voimaan. Niin sanotut asiantuntijatkin näyttävät iloisesti kommentoivan näitä sanktioita, mitä ilmeisimmin edes tuntematta alan tutkimusta tai kansainvälisten pakotteiden historiaa.
Taloudelliset sanktiot ovat yksi tutkituimpia aiheita kansainvälisissä suhteissa. Tutkimusten tulokset voi tiivistää näin:
(1) Yleisesti ottaen sanktiot eivät toimi, ja silloin harvoin kuin toimivat, niiden vaikutusta on vaikea erottaa muiden tekijöiden vaikutuksesta.
(2) Jos sanktioilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, ne vaikuttavat negatiivisesti myös pakotteiden kohteena olevan maan terveydenhuoltoon ja ylipäänsä sen kansalaisten perusihmisoikeuksiin.
(3) Sanktioiden tarkoittamattomat vaikutukset ovat usein merkittävämpiä kuin niiden tarkoitetut vaikutukset.
Joskus pakotteiden soveltamisen jälkeen tapahtuu muutos tarkoitettuun suuntaan (esimerkiksi Etelä-Afrikka ja Rhodesia luopuivat lopulta pitkällisen kamppailun jälkeen apartheidista), mutta silloinkin on kiistanalaista missä määrin se ollut edes osittain pakotteiden ansiota. Pahimmillaan pakotteita on sovellettu vuosikymmeniä ilman toivottua vaikutusta. Esimerkiksi käy amerikkalaisten saartama Kuuba.
Laajat sanktiot yhtä pienehköä maata vastaan ovat usein saaneet aikaan inhimillisen katastrofin. Irakin yli puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa Persianlahden II sodan jälkeisenä kautena (1992-2003) lienee tunnetuin tapaus. Tutkimusten mukaan sama on jossain määrin toistunut jokseenkin aina kun sanktiot ovat olleet laaja-alaisia ja vaikuttaneet merkittävästi maan talouteen. Nämä vaikutukset ovat samankaltaisia kuin sodan vaikutukset siviiliväestöön.
Talouspakotteiden vaikutus edellyttää kietoutumisen maailmantalouden keskinäisriippuvuuksien verkostoon. Pakotteiden tyypillisenä tarkoittamattomana vaikutuksena on omaehtoisuuden lisääminen ja kauppakumppanien vaihtaminen. Viime aikoina tämä on usein tarkoittanut Kiinan aseman vahvistumista. Pakotteet ovat osaltaan nopeuttaneet kehitystä, jossa maailmantalous kiertyy yhä enemmän Kiinan ja muiden BRICS-maiden ympärille.
Mitä vaikutuksia Venäjään kohdistetuille pakotteilla sitten on? Toivottua muutosta Ukraina-politiikassa tuskin on odotettavissa. Monet oletetut vaikutukset ovat pelkkää toiveajattelua (esimerkiksi korvaavia rahoituslähteitä löytyy helposti, ja Venäjällä on myös oma keskuspankki päinvastoin kuin euromailla), mutta siinä määrin kuin pakotteilla todella on negatiivinen vaikutus Venäjän talouteen, kärsimään joutuvat luultavasti eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat.
Venäjä irtautuu ainakin osin EU/USA-akselin keskinäisriippuvuuksista ja korvaa ne BRICS-yhteistyöllä ja muilla taloudellisilla suhteilla. Tällä on vaikutuksia myös Suomeen. Venäjä voi myös lisätä omavaraisuuttaan joillakin tärkeillä alueilla. Samalla maailmantalouden painopisteen siirtyminen vanhaan ”keskiseen valtakuntaan” (Kiinaan) kiihtyy edelleen.
Kaikkein huolestuttavin tarkoittamaton vaikutus on kuitenkin se, että pakotteet ajavat Venäjän johtoa tilanteeseen, jossa päättää käyttää estotta asevoimiaan ratkaistakseen itäisen Ukrainan konfliktin edukseen nopeasti. Näin se välttäisi konfliktin pitkittymisen ja säilyttäisi maineensa myös omien kansalaistensa silmissä.
Kannattaa myös muistaa, miten Venäjällä tulkitaan Ukrainan konfliktia. Nationalistiset ja venäläis-ortodoksisen sivilisaation ykseyttä korostavat opit ovat yhä enemmän vallalla niin Moskovassa kuin koko Venäjällä. Ukrainan venäjänkielinen osa on se paikka, mihin rajaviiva Naton ja EU:n laajenemiselle kohti Moskovaa on nyt pantu. Taustalla on myös pitkäkestoinen ja johdonmukainen lännen kaksinaismoralismin kritiikki: länsi uskoo saavansa tehdä sitä minkä kieltää muilta.
Miltä pakotteet näyttävät tällaisesta tulkintakehikosta käsin? Vertauksen vuoksi kuvitellaan Jouko Suomalainen, joka on varma siitä, että hänen naapurinsa on syyllistynyt rikokseen. Naapuri puolestaan on vakuuttunut siitä, että Jouko se vasta rikoksia onkin tehnyt. Kun Jouko päättää rangaista naapuriaan, naapuri luonnollisesti kostaa samalla mitalla takaisin. Kierre on valmis. Missään vaiheessa ei käydä puolueetonta oikeudenkäyntiä kummankaan osapuolen syyllisyydestä.
Jos ja kun konflikti vain jatkuu ja epäoikeudenmukaisiksi koetuilla pakotteilla kuitenkin on vaikutusta Venäjällä, jotain on tehtävä. Kaiken perusteella Putin ja hänen hallintonsa ei voi peräytyä itäisestä Ukrainasta (ja Krimiltä) menettämättä kasvojaan. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Pahoin pelkään, että Putinin ”perusvenäläinen” (persve) linjaus on käyttää suoraa pakottavaa voimaa umpikujan murtamiseksi. Haluaako EU riskeerata sodan Venäjää vastaan? Entä USA?
EU:n omaksuma (mutta epäjohdonmukaisesti soveltama) politiikka on, että pakotteiden tarkoitus ei ole rangaista vaan saada positiivisia muutoksia aikaan. Tässä tapauksessa on kuitenkin vaikea nähdä, että pakotteilla olisi muuta tarkoitusta kuin nimenomaan rangaista – ihan samassa mielessä kuin Jouko Suomalainen päättää rangaista naapuriaan rikoksesta, jonka hän uskoo tämän tehneen.
Tällainen taannehtiva moraalinen kehitys on vaarallista.
Heikki Patomäki
Länsimaiden tavoitteet Ukrainassa ovat tähän mennessä menneet täysin pieleen. BRICS maat ilmoittivat kehyspankkinsa perustamisesta ja Putinin asema on vain vahvistunut Venäjällä ja venäläisten länsivastaisuus on kasvanut voimakkaasti. Muu maailma on yhdistänyt voimansa Amerikan talousvaltaa vastaan tai ainakin puolet maailman väestöstä ja USA tarvitsee nyt Euroopasta liittolaista enemmän kuin koskaan.
USA pyrkiikin nyt suoraan painostamaan Eurooppaa voimakkaisiin toimiin Venäjää vastaan Putinin aseman horjuttamiseksi toivoen BRICS maiden väleihin epäsopua. Hyväksyvätkö kaikki malesialaiskoneen alasampumisen ja viattomat uhrit pahan Venäjän toimesta. Taitaa kiinalaisten ja intialaisten tahto olla taipumaton.
Naton jääminen taka-alalle kertoo siitä ettei sotilaalliseen konfliktiin ole varaa kellään poliittisen aseman takia. Kansalaiset eivät ymmärrä jo nyt miksi heidän elintasoaan leikataan jonkun Ukrainan takia, joka on aina ollut venäläisten takapiha. Sota se tästä puuttuisikin.
Ilmoita asiaton viesti
H. Patomäki: ”Kaikkein huolestuttavin tarkoittamaton vaikutus on kuitenkin se, että pakotteet ajavat Venäjän johtoa tilanteeseen, jossa päättää käyttää estotta asevoimiaan ratkaistakseen itäisen Ukrainan konfliktin edukseen nopeasti. Näin se välttäisi konfliktin pitkittymisen ja säilyttäisi maineensa myös omien kansalaistensa silmissä.”
Niinpä. Ja jotta tuonkin skenaarion ehkä toteutuessa edelleenköyhtyvät suomalaiset säilyttäisivät edes jotakuinkin nykyisen asemansa alativaurastuvien itänaapurien silmissä, olisi vältettävä suuren isänmaallisen sotamme 1939-44 aikaisen virheen toistamista. On siis pyrittävä kansantalouden tilauskirjojakin ajatellen sopeutumaan tilanteeseen paitsi liittoutumatta millään tavoin Venäjää ’vastaan’ ja luopumatta maamiinojen poistamisesta, myös asettumalla rohkeasti eturintamaan kokoamaan kv. solidaarisuuskampanjaa Sudeettivenäläisten asia on meidän – ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172740-s…
V. Putinille on jo ehdotettu Venäjän korkeinta kunniamerkkiä ansioistaaan Krimin vapauttamisessa. Ennen pitkää kv. yhteisö hyväksynee tosiasiat ja myös yhtyy tuohon tunnustukseen. Aikooko Suomi olla taas jälkijunassa kuten oli Viipurin lääninkin vapauttamisen oikeutuksen tunnustamisasiassa? Monienkin mielestä voisimme hyvin harkita liittoutumiskeskustelumme suuntaa uusiksi.
Euraasian Mausoleumimaiden Liitto (työnimi) on edistyksellisten oligarkkitalouksien kansainvälinen viiteryhmä, jossa olisi hyvä olla mukana hyötyvänä liitännäisenä. EML:ään kuuluu suuria ja pieniä toinen toistaan ärhäkämpiä suurvaltoja. Ne ovat oikeaoppisen kunniansatuntevalla tavalla bumerangimaisen aggressiivisia muuta maailmaa kohtaan eivätkä hylkää yhteistyöhänsä mukaansaottamiaan pienempiä.
Suuret mausoleumisuurvallat eivät suosiolla kotiudu kerran vapauttamiltaan/miehittämiltään naapureiden alueilta. Toisin kuin läntiset rauhanturvaajat ne liittävät ne itseensä eivätkä hevillä hylkää (Krim, Kuriilit, Kaliningrad, Petsamo, Viipuri, Hankoniemi…). Pienet mausoleumisuurvallat tuomitsevat uhmakkaasti imperialistien rajatylittävän avun riippumatta siitä kenen leipää/riisiä syövät. Keskenään erikokoiset mausoleumisuurvallat laulavat ja tanssivat lujassa sovussa saman pillin tahdissa yhteisen Suuren Johdon viitoittamaa tietä, kuten näillä upeatunnelmaisilla kansainvälisillä rauhanfestareilla nähdään: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-12887083288…
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei pakotteita, mitä sitten? Onko ukrainalaisilla oikeus itsenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen?
Ilmoita asiaton viesti
No kysytäämpä itseään liberaalina pitävältä,että eikö Itä-Ukrainassa olevilla ole oikeutta itsenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen?
Olen näet odotellut tähän tulkintoja liberaaleilta jotka tahtoisivat perustaa Suomeenkin autonomisia kaupunkeja.
Ilmoita asiaton viesti
Vähemmistöjen asia ei tule ehkä riittävän humaanilla tasolla huomioonotetuksi, jos liittoudutaan Naton kanssa. Ainakaan Suomeen tuskin sitä kautta saataisiin yhtään aitoa kansantasavaltaa, paitsi tuota Hartwallin Narodnaja Respublikaa https://www.facebook.com/HartwallinKansanTasavalta
Itäliittoutuminen tulisikin ottaa keskustelun uudeksi suunnaksi. Siellä kansojen yhteinen tahto on perinteisesti tunnustettu objektiivisemmin ja tasapuolisemmin.
Akateemikko Ivan Pishtin väläyttää myös meidän ruotsinkielelliselle kansanosallemme natottoman yhteistyöpohjan kädenojennusmahdollisuutta vähemmistönoikeuksienvalvonnassa win – win -periaatteella, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172740-s…
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti Petro Poroshenko on lupaillut Ukrainan alueille laajempaa autonomiaa, mutta terroristien kanssa hän ei neuvottele.
Ilmoita asiaton viesti
USA ja EU ryhtyivät kymmeniä miljardeja maksavaan taloussotaan ja maailmantalouden muutokseen ukrainalaisten itsenäisyyden takia. Joillakin tuo itsenäisyys näkyy nousevan päähän asti…hihihihihi…
Ilmoita asiaton viesti
Ai niin Kreikkaakin tietysti ryhdyttiin tukemaan kreikkalaisten takia. Ei sijoittajien ja pankkien takia. Äänestäjät ovat hyväntahtoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Itse veikkausin että venäjä pitkittää konfliktia ja lisää vettä myllyyn korottamalla energian hintaa http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014073018… tiedostaen miten riippuvainen Eurooppa on esim kaasusta. Olen samaa mieltä siitä että koko konfliktin takana on Amerikkalaiset jotka pelkäävät BRICS-maiden yhteistyötä ja sitä kautta uutta valuttaa joka on selkeä uhka Dollarille. Mitä tulee Gazan kriisiin niin missä vaiheessa EU + lukien muut maat alkavat vaatimaan jenkkejä painostamaan Israililaisia ja ellei toivottua painostamista tapahdu niin ainahan voi aloittaa niistä talouspakotteista jne
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittajan esittämiin näkemyksiin on helppo yhtyä yli puoluerajojenkin.
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Tiedätkö Janne,että yleensä puoleen päätöksistä tulee julkisuuteen puolueen puheenjohtaja? Vai onko tämä jokin uusi tapa päätellä mitä puolueet ovat mieltä,kun yksi puolueen jäsen tulee esille jonkinlaisen ajatuksen kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Heikki Patomäen analyysi on ulkoministeri Tuomiojan kaipaamaa asiantuntemusta. Puoluepoliittinen kannanotto se ei taida olla.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin akateemikko Ivan Pishtin on yksityisissä keskusteluissa epäsuorasti asettunut varovaisesti Tuomiojaa ymmärtävälle kannalle tuossa tarkoittamassasi käsityksessä asiantuntemuksen tasosta ja kirjosta maassamme, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172740-s…
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei pakotteita, niin mitä sitten? Miten tilannetta pitäisi lähteä purkamaan? Välitön ratkaisu on dialogi ETYJin ja/tai YK:n puitteissa. Dialogiin kuuluu myös valmius kompromisseihin. Tarvitaan myös ihan klassisia luottamusta lisääviä toimia.
Ukrainan kriisin taloudelliset taustat ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Kuten olen toisessa blogissani (http://patomaki.fi/2014/05/marhall-apua-ukrainalle/) esittänyt, tuhoisan EU- ja IMF-talouskurin sijasta Ukraina tarvitsee laajamittaista talousapua ja ennen kaikkea investointiohjelman. Venäjä on jo ollut avokätisempi.
Yksi pidemmän aikavälin ratkaisu on, että tarvitaan riippumattomia oikeusistuimia, jotka voivat käsitellä tällaisia tapauksia. Jos USA liittyisi kansainväliseen rikostuomioistuimeen, ja jos esimerkiksi Britannian sotarikollisia voitaisiin syyttää siellä, myös Venäjää voitaisiin johdonmukaisesti vaatia mukaan ja tilille teoistaan (Venäjä on allekirjoittanut Rooman sopimuksen muttei ratifioinut sitä).
Mitä tulee Venäjän ongelmalliseen poliittiseen kehitykseen, kannattaa muistaa, miten se liittyy vuorovaikutukseen lännen kanssa ja uusliberaalin maailmantalouden epävakauteen.
Ensin Naton laajeneminen 1990-luvulla johti monien länsimielisten ajattelijoiden siirtymiseen kohti realistisempia voimatasapaino-oppeja. Epävakaa maailmantalous ja erityisesti vuoden 1998 rahoituskriisi merkitsi länsimielisen liberalismin lopullista marginalisoitumista venäläisessä politiikassa.
Kosovon sota 1999 hermostutti venäläisen ulkopoliittisen johdon tyystin. Ja viimeistään ”värivallankumoukset” Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgistanissa vakuuttivat poliittisen luokan lopullisesti siitä, että Yhdysvaltain ja lännen tavoitteena on Venäjän heikentäminen.
Tämä havainto ja amerikkalaisen imperialismin kritiikki tuki siirtymää kohti nationalismia ja oppeja venäläis-ortodoksisesta sivilisaatiosta. Myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen keskeiset hahmot Putin, Lavrov, Surkov ja Zatulin ovat olleet viime vuosina kallellaan näihin oppeihin.
Vuosien 2008-9 globaali rahoituskriisi teki syvän loven Venäjän talouteen, samalla vakuuttaen Moskovan siitä, että Yhdysvaltain yksipuolisen johtoaseman päivät ovat luetut. Putinin uuden kauden alkaessa 2012 alkoi vaikuttaa yhä vaikeammalta toistaa edellisen vuosikymmenen talouskasvua, ja legitimaatioperustaa täytyy etsiä muualta.
Kyse on siis ollut paljolti vuorovaikutuksesta muiden valtioiden ja liittoutumien kanssa. Tämän vuorovaikutuksen kontekstina on epävakaan uusliberaalin maailmantalouden dynamiikka.
Sekä näitä vuorovaikutusasetelmia että maailmantalouden hallintaperiaatteita voidaan muuttaa. Esimerkiksi EU:lla on molemmissa suhteissa aivan keskeinen rooli, ja Suomi on osa unionia.
Passiiviseksi ei siis tarvitse heittäytyä: tehtävää riittää!
Ilmoita asiaton viesti
Janne yrittää esittää, ettei ole muka huomannut, että skeptisyyttä talouspakotteita kohtaan tai siis suomettuneisuutta on ollut havaittavissa myös muissa eduskuntapuolueissa, perussuomalaisissa, keskustassa ja jopa kokoomuksessa.
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkihän on ainoa, joka Suomen eturivin poliitikoista on uskaltanut heiluttaa sateenkaarilippua Putinille tai ainakin hänen hallinnon edustjailleen. 🙂
Ja kuten täällä jo aikaisemmin todettiin, Patomäen kirjoitus ei ensisijaisesti ole puoluepoliittinen vaan tutkijan yleistajuinen puheenvuoro.
Skarppaa Janne nyt vähän tuon hipsteri-ironiasi kanssa. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä emme olisi joutuneet koko vastakkainasettutilanteeseen, jos ongelman ratkaisu perustuisi blogin esittelemään käytäntöön.
”Viisas antaa aina periksi, ja tähän perustuu idioottien maailman herruus.”
Ilmoita asiaton viesti
Eristämällä Venäjän länsimaat aiheuttavat Venäjällä jyrkkää nationalismia ja pahentavat tilannetta entisestään.
Venäjän toimia ja motiiveja olisi kyettävä tarkastelemaan viileästi muutenkin kuin rahan kautta. Kun aina vedotaan ”laillisuuteen” on hyvä muistaa että laki on niin kuin se luetaan ja lait muutetaan mennen tullen eivätkä ne ole mitään jumalan sanaa, kuten alistuviksi kasvatetut suomalaiset kuvittelevat.
Ei tämä tarkoita että kaikki Venäjän toimet pitäisi hyväksyä, mutta ei pidä hutkiakaan ennen kuin on tutkittu – mahdollisimman kylmästi ja viileästi. Ainakin länsimaisessa mediassa harrastetaan tuota tutkimatta hutkimista – ja sitä myötä myös lännen kansalaisissa.
Aiheesta on osuva blogikirjoitus tuolla:
http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172849-…
Ilmoita asiaton viesti
Mitä seurauksia olisi dollarin aseman heikentymisestä ja miten se vaikuttaisi Suomeen. Sellaista analyyttistä keskustelua kaipaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Dollarin romahdus lähestyy,joten kannatan keskustelun aloittamista.
Ehkäpä pätkäkomissaari Katainen tekee jo mentaaliharjoittelua asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Pohdituttaa hieman.
Välteltiinköhän kolmannen valtakunnankin pakotteita (taloudellisia, sopimuksellisia, sotilaallisia?) mm. siksi, että pelättiin siitä koituvan tarkoittamattomia sivuvaikutuksia, tai siksi, että ne voisivat ajaa ko. valtakunnan johdon käyttämään estoitta asevoimiaan ja muistuttamaan maan kokemista epäoikeudenmukaisuuksista?
No, kyllähän niitä tahattomia/ tarkoituksellisia sivuvaikutuksia, estottomuuksia asevoimien käytössä ja epäoikeudenmukaiseksi koetun historian oikaisuyrityksiä sitten riittikin koko maanosalle jne…
Ilmoita asiaton viesti
Heikki Patomäki kirjoitti, kommentti 11:
”Kyse on siis ollut paljolti vuorovaikutuksesta muiden valtioiden ja liittoutumien kanssa. Tämän vuorovaikutuksen kontekstina on epävakaan uusliberaalin maailmantalouden dynamiikka.
Sekä näitä vuorovaikutusasetelmia että maailmantalouden hallintaperiaatteita voidaan muuttaa. Esimerkiksi EU:lla on molemmissa suhteissa aivan keskeinen rooli, ja Suomi on osa unionia.
Passiiviseksi ei siis tarvitse heittäytyä: tehtävää riittää!”
Patomäki esitteli ansiokkaasti taloudellisten pakotteiden tehottomuutta ja niiden kielteisiä vaikutuksia useinkin yhteiskuntien heikoimpiin. Tällainen tieto on tervetullutta.
Mutta kyllä kansainvälisellä yhteisöllä pitäisi olla jonkinlaisia keinoja niitä valtioita vastaan, jotka rikkovat karkeasti pelisääntöjä.
YK:hon ei enää jaksa panna paljon toivoa. Siellä ilmeetön ja neuvoton pääsihteeri kertoo olevansa vihainen, mikä ei johda mihinkään. Etyj:n pitäisi voida enemmän. Toivottavasti tämä ei ole turha toivo.
Ukraina on Venäjälle ”lähiulkomaa”, mutta näiden maiden välinen historia on täynnä traumoja, joita ulkopuolisen on vaikea käsittää. Puolalaiset ja ukrainalaiset saavat shokin nähdessään Aleksanteri II:n seisovan Helsingin paraatipaikalla. Heille tuo tsaari oli verinen sortaja. Meillä Suomessa hänet nähdään aivan toisin.
On tyypillistä, että Baltian tasavallat ja entiset Varsovan liiton maat vaativat kovimpia toimenpiteitä Venäjää vastaan. Niissä maissa tiedetään ja tunnetaan oikeasti Kremlin vallankäytön luonne.
Tässä olisi vilkaisu Venäjän ja Ukrainan vaiheisiin viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana:
http://timouotila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172671-…
Ilmoita asiaton viesti
#23 Uotila.
Baltia osaa yhä erottaa sinne pakolla ajetun 50-vuotiskauden vierasta neuvostodiktatuuria: yksipuolista väkivallan traumaattista vuorovaikutusta. Suomessa taas ns. slurp-ilmiö on yhä lillumassa siellä täällä.
Olen usein ihmetellyt sitä, että taidemuseon mäellä Turussa on Leninin patsas. Mutta, jos tietää patsaan olevan peräisin 1970-luvun syvimmältä suomettumisajaltamme, ei tarvitse ihmetellä.
Venäjän tulisi siis suostua vuorovaikutukseen yhteisten pelisääntöjen – ei omien sanelujen – pohjalta
Ilmoita asiaton viesti
Pelisäännöt kun eivät ole yhteismitallisia. Isot tekee mitä ne tahtoo ja vain pienet joutuvat noudattamaan pelisääntöjä. Samaa vääntöä ja sopimusten leventämistähän harrastetaan EU:n sisällä.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan näillä sanktioilla ehdottomasti vaikutusta kansainväliseen politiikkaan. Suomi on asettumassa EU:n ja USA:n taakse tässä konfktissa, vaikkei tosiasioista ota pirukaan selvää, propaganda leiskuu puolin ja toisin, täälläpäin kuulee yleensä vain länsipropagandaa. -Suomi ei ole siis puolueeton, vaan on osana ”länttä”. -Sen lisäksi että näillä sanktioilla ei ole mitään hyötyä rauhanteossa, ja Suomi ottaa takkiinsa näistä. Sanktioitkin ovat vain ehkä osa valtapolitiikkaa, jolla USA haluaa heikentää Venäjän uskottavuutta. Mutta kuka tietää? Asiat voi nähdä niin monella eri tavalla, ja mikä loppujen lopuksi on totuus? -En vain käsitä miksi Suomen täytyy toimia omia intressejään vastaan. -Todella mielenkiintoinen blogi, kiitokset siitä, Heikki.
Ilmoita asiaton viesti
Näiden erilaisten pakotteiden tehtailusta näyttää tulleen kiinnostavinta päivän politiikkaa. Pikkuinen Suomikin, ulkomaankauppaministeriä myöten on saatu mukaan, esittämään kovia puheita ja vaatimuksia.
Kannattaisi pitää selkeänä mielessä, että mikä EU:n vaatimuksen ydin tällä hetkellä on. Onko keskeinen vaatimus ja pyrkimys se että Ukrainan on pysyttävä nykyisen kokonaisena ja näköisenä yhtenä valtiona? Minkään osan irtaantumista Ukrainasta ei sallita, ei edes kansanäänestyksien eikä minkään kautta.
__
Näitä jakaantumisiahan on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa. Itsenäistymispyrkimyksiä ei ole YK, USA eikä EU pystynyt kontrolloimaan eikä estämään.
Usein on ollut monien vuosien ja vuosikymmenien kestoisia sotia, silloin kun irtaantumisia on pyritty sotavoimin estämään. Ja hyvin usein itsenäisyyttä ajaneet, kuten vaikka Kurdistan, myös lopulta voittavat.
EUROOPAN VALTIOIDEN JAKAANTUMISIA 2. MAILMANSODAN JÄLKEEN
Neuvostoliitto 1900-> Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Valko-Venäjä, Kazakstan, Armenia, Kirgisia etc. irtaantuivat kansanäänestyksien perästä Neuvostoliitoista.
Jugoslavia, 1991-1999 hajosi Serbiaksi, Kroatiaksi, Sloveniaksi, Makedoniaksi etc.
Tsekkoslovakia, 1993 jakautui Tsekiksi ja Slovakiaksi.
Serbia, 2006 kansanäänestyksen jälkeen Montenegro itsenäistyi tasavallaksi Serbia-Montenegro valtioliitosta.
Serbia, 2008 Kosovo irtaantui Serbiasta Kosovon tasavallaksi.
Georgia, 2008 Ossetia ja Abhasia irtautuivat Georgiasta.
Ukraina, 2014 kansanääänestys. Kansanäänestyksen rehellisyydestä on erimielisyyksiä. Lopputuloksen mukaan enemmistö krimiläisistä halusi liittyä Venäjään.
EUROOPAN VALTIOIDEN YHDISTYMISIÄ 2. MAAILMANSODAN JÄLKEEN
Länsi-Saksa ja Itä-Saksa, 1990 yhdistyivät Saksaksi
EUROOPAN VIREILLÄ OLEVAT VALTIOIDEN JAKAANTUMISET
Britannia, kansanäänestys 18.9.2014 Skotlannin irtaantumisesta itsenäiseksi.
Espanja, 1/2014 Katalonian itsehallintoalueen parlamentti päätti äänin 87-43 että Katalonian itsenäistymisestä järjestetään kansanäänesys.
Italia, web-kansanäänestys 3/2014, jolloin 89,1% äänestäneistä kannatti Venetsian itsenäistymistä. Vaalin lopputuloksen oikeellisuus on kiistetty ja kritisoitu vahvasti.
EUROOPAN ULKOPUOLISTEN MAIDEN JAKAANTUMISIA
Sudan, 2011 Kansanäänestys, Etelä-Sudanin tasavalta irtaantui omaksi valtioksi.
Irak, 2005 Kurdistanin alue järjesti kansanäänestyksen irtaantumiseksi omaksi valtioksi.
Indonesia, 1999 Itä-Timorin kansanäänestys irtaantumiseksi omaksi valtioksi, itsenäistyi 2002.
—
Nykyiset ja vielä kovemmatkin EU-pakotteet olisivat ymmärrettäviä jos Venäjä olisi merkittävin sotavoimin tunkeutunut Ukrainan alueelle. Mutta muistaakseni Euroopan Unionin keskeisiä tehtäviä ei kuitenkaan ole vaalia Ukrainan tyyppisten valtioiden sisäisen jakamattomuuden säilymistä.
Ukrainassa on vahvahko, 17% eli 8 miljoonainen venäjänkielinen väestö, etupäässä itäisillä alueilla. Ainakin osalla tuosta väestä on pysyvästi haluja joko autonomisen tai itsenäisen itäisen alueen muodostamiseksi. Mahdollisen Itä-Ukrainan kansanäänestyksen lopputulosta ei silti varmaksi tiedä.
Onko ainoa eurooppalainen vaihtoehto esittää entistä kovempia pakotteita ja boikotteja, ja nimenomaan Venäjän suuntaan? Tällaiset tuppaavat kestämään maailmantalouden riesana vuosia tai vuosikymmeniä.
Tarvittaessahan Ukraina jakaantuminen voidaan YK:n ja EU:n valvomien vapaan ja avoimen kansanäänestyksen perästä saada parissa vuodessa toimitettua.
Huonoin eurooppalainen vaihtoehtohan on eilinen Britannian Cameronin vihjaisema asevoimien käytön mahdollisuus. Tarkalleen minkä asian puolesta lähdettäisiin hyvinä eurooppalaisina silloin sotimaan? Ukrainan yhtenäisyyden valvominen ja takaaminen Euroopan Unionin sotavoimin. Se ei kuulosta kovinkaan edulliselta toimelta tälle maanosalle.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjänmieliseksi mielletty presidentti sai vaaleissa yli 50% äänistä. Ja kyselyiden mukaan ukrainalaiset haluavat olla itsenäisiä ja hyvät suhteet niin EU:hun kuin Venäjään. Kyllä tämä konflikti ja vallankumous lähtivät liikkeelle ihan ulkopuolisten toimesta, siltä se vahvasti näyttää. Länsimaille myytiin propagandana ukrainalaisten haluavan EU:n eläteiksi ja IMF:n lainaehtojen piiriin. Kyse on aivan jostain muusta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin se vain näyttää olevan ,että miekalla ja viivottimella vedettyjen rajojen uudelleen arviointi on menossa globaalitasolla.
Uusia itsenäsiä valtioita tulee lisää – myös Eurooppaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Nojaa. Muista myös itä-Ukrainan kapinallisten Venäjältä
ja Venäjän turvallisuuselimistä tullut johto ja mikä
on fakta.”
Jos itäinen Ukraina eroaa omaksi valtiokseen, niin silloinhan pitäisi periaatteessa olla ihan se ja sama vaikka ottaisivat koko Venäjän armeijan omalle alueellensa.
Mikäli siis eroaminen muusta Ukrainasta tapahtuisi alueen kansalaisten vapaan ja vakaan harkinnan perästä. Kysymys tosiaan kuuluu että kannattaako EU:n tätä kehitystä yrittää väkipakolla pysäyttää? Ja onko EU:n sanottuna tehtävänä tukea Ukrainan asevoimia, jotka tämän itäisen eroamisen koettavat pysäyttää?
Epäselvää on, että missä määrin Venäjän puolelta on tullut tykistötulta ja mikä rooli Venäjän hallinnon alaisilla ihmisillä oli MH17 pudotuksessa. Mutta vahvoja viitteitä Venäjän vahvaan rooliin näihinkin asioihin löytyy.
Kone on murskana maassa eikä takaisin nouse. Entinen Neuvostoliitto pudotti hävittäjillään pari läntistä matkustajakonetta alas. Amerikkalainen alus USS Vincennes tipautti Iranin matkustajakoneen 1988 Persianlahdella.
Tuskinpa vuosikausien EU-pakotteillakaan tälle tuoreimmallekaan tapaukselle jälkikäteen pystytään yksiselitteisiä BUK-ohjuksen laukaisijaa ja syyllistä osoittamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos prof. Heikki Patomäelle asiantuntevasta artkkelista ja kaikille keskustelijoille ajatuksia herättävistä kommenteista. Jotain minulta on jäänyt tässä pakotepolitiikassa ymmärtämättä? Onko lännen lentoturmatutkinta ja kansaiväinen sotarikosoikeus niin kehittynyttä, että kahdessa viikossa löytyy lentoturman syyllinen. Tähän eivät idän barbaaritkaan pysty! Onko olemassa näyttö Venäjän valtion osallisuudesta Ukrainan sisällisodassa? Eivätkö tämä uudet kovenevat pakotteet perustu juuri näihin? Siis eivät perustu mihinkään! Jos näkökulmaa konfliktiin laajentaa niin eikö pakotteet pitäisi asettaa myös USA:lla, se kun toimii Kiovan hallituksen rahoittajana ja Petro Poroshenkon työnohjaajana.Jos USA painostaisi Kiovaa lopettamaan taistelun omaa kansaansa vastaan -sota loppuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Putin on venäläisten silmissä epäonnistunut, niin hänet voi syöstä vallasta vain taho, joka:
a) omaa nykyisen valtaeliitin laajan luottamuksen
b) on enemmän nationalistinen kuin epäonnistunut Putin
Yhdysvalloila on tässä varmasti hieman päivänpolitiikka laajempi agenda, mutta EU:n tulisi kyllä vakavasti pohtia vaihtoehtoja, joilla Putin pääse perääntymään kasvojaan menettämä. Se toinen vaihtoehto, ajetaan Putin nurkkaan, on sen verran pelottava, ettei ”Suomen avoin NATO-keskustelu” siihen paljoa enää auta.
Ilmoita asiaton viesti
MTV3 uutisissa arveltiin Saksan ja Venäjän neuvottelevan Ukrainan selän takana Ukraina-ratkaisua, jonka mukaan Venäjä saa pitää anastamansa Krimin, kunhan lopettaa sekaantumisen muuhun Ukrainan konfliktiin. Ukraina saisi sitten vielä apupaketin lännestä (EU siivoaa Putini jäljet), mutta sille ei luvata NATO-jäsenyyttä.
Näin syntymässä olisi ”Merkel-Putin sopimus”, joka on kuin 2010-luvun versio Molotov-Ribbentrop 2.0; ehkä jossain on myös salainen lisäpöytäkirja? 🙂
Kuka EU:n jäsenvaltio haluaa aidosti sitoutua tällaisiin toista suvereenia valtiota hajottaviin ”eurooppalaisiin arvoihin” ja kylvää siten uuden kriisin siemenen, jossa miehittäjä palkitaan?
Ilmoita asiaton viesti
Venäjähän ei Krimiltä sotimatta lähde, se on varma asia.
Ilmoita asiaton viesti
Entä jos pakotteet sittenkin purevat tehokkaasti oikeaan osoitteeseensa?
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172961-p…
Ilmoita asiaton viesti
”Entä jos pakotteet sittenkin purevat tehokkaasti oikeaan osoitteeseensa?”
Eivät pure. Venäläinen lisää vain vodkan kulutusta kuten suomalainenkin kurjuuden lisääntyessä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on puolustanut Krimiä jo 1700-luvulla joten arviot Venäjän luovuttamisesta ovat haihattelua. Krimi on Venäjälle strateginen alue josta luopuu vain häviämällä sodan ja siinä kyllä menee muutakin.
Ilmoita asiaton viesti
”Irakin yli puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa Persianlahden II sodan jälkeisenä kautena (1992-2003) lienee tunnetuin tapaus”
Taisi historian professorilta mennä vuosikymmnenten lisäksi myös vuostituhannet sekaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Tehdäänkö taas 1930-luvun Chamberlain-virhe?
Myönnyteltiin aggressiivista Hitleriä, kunnes tämä oli vahvistanut armeijaansa riittävästi alkaakseen maailmanvalloituksensa?
Olen pessimisti ja pelkään pahinta.
Patologinen lännen vihaaja Putin laskee sen varaan, ettei pehmo-EUsta ole vastustajaksi?
Pahaa pelkään, että Putin on Suur-Venälisessä nazionalistisessa kiihkossaan valmis vaikka ydinaseiden käyttöön.. Pyhä Velvollisuus vaatii häntä toimiin maksoi mitä maksoi…
Nurkkakuntaiset poliitikot keräilee lyhytjänteiseseti irtopisteitä ja välttelee viimeiseen asti tarpeellisia toimia…
On typerää myydä Putinille moderneja aseita ja tekniikkaa.
Ja ostaa sadoilla miljardeilla sieltä öljyä, hiiltä ja maakasua, joilla Putin rakentaa ylös ”turvallisuus” koneistoaan ja armeijaansa – tuota Venäjän kansan selässä roikkuvaa jättimäistä loista, joka on pitnyt Venäjän kansan köyhänä II MSn jälkeen..
Onko Putinin palvonta jo noin totaalista, 100% kansanedustajista kannattaa hyökkäystä naapurimaahan, kun pelkää Putinin kostoa?
Onko asia todella niin, että isot yrityspomot ja oligarkit eivät saa Putinia pois vallasta?
Tulee mieleen elokuva Nazi-Saksasta ja 1944 heinäkuun 20. Hitlerin syrjäytysyritys.
Claus von Stauffenberg oli niitä harvoja rohkeita, oikeita kansansa etua ajattelevia sotilaita, jotka uskalsi asettaa henkensä alttiiksi pelastaakseen miljoonien saksalaisten sotilaiden ja siviilien hengen heinäkuussa 1944, kun Hitlerin Saksan tappio oli selvää jo kaikille asiantuntijoille.
Muut kenraali- ja marsalkka- pelkurit vapisi tuon Hitler-hiirulaisen edessä…
Lue muuten esim. Osmo Hyytiän kirja: Suomi ja Hitlerin Saksa 1934-39
Hämmästyttävä määrä yhtäläisyyksiä Putinilla ja Hitlerillä…
Ilmoita asiaton viesti
Kovin lyhytaikaisia nuo ”investointilaskelmat” sanktioiden vaikutuksista.
Putinin ”KGB-turvallisuuskoneisto”- hallinnon hourupäinen 1800-luvun geopoliitiikan jatkuminen tarkoittaa lisääntyvästi kaupan esteitä, isoja riskejä, ja jatkuvia rajakahakoita ja sotia esim Itä-Virossa, Latviassa, Suomessakin.. jos Putin saa esteettä jatkaa aggressiivista Suur-venäläisen Imperiuminsa rakentamista?
Tämä Putinin politiikkaa muistuttaa hyvin paljon 1930-luvun Hitlerin Saksan Anschluss-, yms aggressioita, joilla oli sitten suunnattomat taloudelliset ja inhimmilliset kustannukset- 10 vuoden päästä 50 miljoonaa kuollutta ja Eurooppa raunioina? Tuon skenaarion estämiseksi pitää hieman nähdä vaivaakin.
Lue esim: Osmo Hyytiän ja Jokisipilän tuoreet kirjat.
Ja toisaalta- jos Venäjälle saadaan Putinin perverssin ”turvallisuus” hallinnon tilalle järkevä, yhteistyö-haluinen hallinto, toimiva markkinatalous ja demokratia, niin Venäjä tointuisi pian sota-talouden ikuisesta ikeestä:
– Venäjän kansantalous saisi paljon investointeja Lännestä ja Kiinasta
– Venäjän lahjakas kansa ja kansantalous integroituisi maailman talouteen
– …
– Elintaso paranisi nopeasti- kuten tapahtui II MSn jälkeen hävinneissä Saksassa ja Japanissa. Näin varmaan tapahtuis myös Kylmän Sodan (taloudellisesti) hävinneen NLn jälkeläiselle
Ilmoita asiaton viesti
Mikä valtio aloitti aseidenkäytön Krimillä ja Itä-ukrainassa ???
Ilmoita asiaton viesti
USA ei ole se maa, jonka pitäisi olla etunenässä sorvaamassa pakotteita Venäjää vastaan. USA:n urotyöt kansainvälisten konfliktien ratkaisuissa eivät ole kovin hääppösiä. Vietnam, Irak, Afganistan, Chile jne. Ukrainassakin vilisee CIA:n miehiä yms.neuvonantajia pilven pimein.
Iso maa kuten venäjä ei kaadu pakotteisiin. Iso karhu ei hevin mene häkkiin. Se , jolla on puhtaat kädet heittäköön ensimämisen kiven.
Traagista tässä tilantessa on pienen Suomen joutuminen pelinappulaksia ja laskun maksajaksi EU:n riveissä. Sinne EU:n ytimeen Suomi piti saada. Nyt laskut erääntyvät. Ei käy kateeksi Itä-Suomea.
UKK taitaisi kääntyä haudassaan!
Ilmoita asiaton viesti
Ei talouspakotteet ole toiminutkaan…ei toivotulla tavoilla, kuten Patomäki sen tuo hienossa kirjoituksessaan esiin.
Talouspakotteiden tarkoitus on aivan ilmiselvä venäjän osalta.
Ei ne saakaan Venäjää polvilleen, ei koskaan.
Mutta mielipiteitä voidaan muokata.
Ja sitä tehdään.
Kapitalististen maiden media on yksityisten kapitalistien hallussa ja omistuksessa, jos ei kokonaan niin lähes kokonaan.
Mitä muuta voi odottaa tällaisten tiedotusvälineiden taholta kuin juuri omistajiensa mukaista ja mieleistä politiikkaa ja näkemyksiä?
Venäjä on kapitalistinen maa…nykyään…ja se on mielestäni sääli.
Yksityiset miljardöörit omistavat lähes kaiken joka kannattaa omistaa…Venäjällä.
On olemassa huolestuttavat piirteet, joita olemme voineet nähdä , jos tunnemme ensimmäistä maailmansotaa, sekä toista maailmansotaa.
Ne piirteet ovat imperialismi.
Imperialismin piirteet ovat vain ja ainoastaan kapitalistisia.
Maailmaa jaetaan nyt.
Venäjä on suuri maa.
Maassa on suuria luonnonrikkauksia.
Kapitalismi on pahassa taantumassa.
Kapitalismin perusperiaatteita on jatkuva kasvu, johon imperialismi perustuu.
Markkinoita jaetaan.
Niin tehtiin ensimmäisessä maailmansodassa.
Niin tehtiin toisessakin.
Siis pyrkimys.
Taloussaarto ei toimi, kuten Patomäki sen sanoi.
Mutta sen vaikutus voi olla myös sosiaalispsykologinen.
Ja se voikin toimia.
Samoin tavoin toimi Hitler aikoinaan.
Ilmoita asiaton viesti