Heikki Patomäki

Ulkopoliittinen instituutti ja konfliktien analyysi: mielipiteitä vai tietoa?

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan Ulkopoliittinen instituutti (UPI) ja muut tutkimuslaitokset tarjoavat Ukrainasta ja muista konflikteista enemmän mielipiteitä kuin tietoa. Tuomiojan lausunnossa on vinha perä, mutta mikä erottaa tiedon mielipiteistä?

Kuultuani kollegaani Mika Aaltolaa — ja muita paljon käytettyjä ”asiantuntijoita” — TV:ssä viime viikolla aloin itsekin miettiä, että pitäisikö aloittaa asiasta sähköpostikeskustelu, kirjoittaa yleisönosastoon, vaiko tehdä joku pidempi analyysi ja julkaista se ajan kanssa?

Mikä erottaa tiedon mielipiteistä? Tuomioja viittaa tarpeeseen selvittää julkisuuteen putkahtaneiden tietojen oikeellisuus. ”Tahallisen ja tahattoman disinformaation erottaminen toisistaan on äärimmäisen vaikeaa.” Tutkija syyllistyy suureen virheeseen, jos ei tarkista tietojensa todenperäisyyttä, tai nojaa jonkin osapuolen tarjoamiin tietoihin kritiikittömästi, tai myös jos hän harjoittaa kriittisiä valmiuksiaan vain yhden osapuolen tarjoamiin tietoihin.

Tässä suhteessa Tuomiojan närkästyksen voi lukea niin, että varsinkin UPI:n julkisuudessa näkyvillä tutkijoilla (joista monien tausta on Yhdysvaltain ulkopolitiikan tai asevoimien tutkimuksessa, Venäjän sijasta) on ollut taipumusta hyväksyä Yhdysvaltain ja EU:n tarjoamat tiedot konfliktista, mutta hylätä kaikki Venäjän puolelta tulevat väitteet propagandana ja disinformaationa.

Venäjän toimia ja kehitystä luetaan kuin piru raamattua; CIA:n tarjoamiin tietoihin puolestaan uskotaan kuin oikeaoppisen papin liturgiseen luentaan pyhästä tekstistä.

Tämä on paitsi metodologisesti kestämätöntä ja yksipuolista niin myös kovin lyhytjänteistä. Kannattaisi esimerkiksi muistaa Colin Powellin puhe YK:ssa 5.2.2003. Siinä hän perusteli massiivista aseellista hyökkäystä Irakiin sarjalla tietoisia valheita, joita hän kutsui ”luotettaviksi tiedustelutiedoiksi”. Näiden valheiden tuloksena sadat tuhannet ihmiset ovat kuolleet ennenaikaisen kuoleman, joista ainakin 100,000-150,000 väkivaltaisesti, ja Irak on vajoamassa keskiaikaisen moraalin vartijoiden valtaan.

Barack Obaman hallinto ja NSA ovat puolestaan juuri jääneet kiinni massiivisesta vakoiluoperaatiosta, joka rikkoo luottamusta, lakia ja demokratian pelisääntöjä vastaan. Vakoilun (ja muita vääryyksiä tai salaisuuksia) paljastaneita vainotaan ympäri maailmaa ja uhataan jopa tappamisella.

Asialla on kuitenkin myös syvempi metodologinen puolensa, joka koskee konfliktien tutkimusta ylipäänsä. UPI:n ja Aleksanteri-instituutin palkkalistoilta löytyy kyllä monia Venäjän ja Ukrainankin tuntijoita, mutta tietääkseni juuri kellään heistä ei ole taustaa rauhan- ja konfliktintutkimuksessa.

Aiemmin tieteellisyyteen ajateltiin kuuluvan se, että pyritään keräämään mahdollisimman yksiselitteistä ja objektiivista dataa – mieluiten määrämittaista – ja vertaamaan esitettyjä väitteitä historiallisista tosiasioista tai säännönmukaisuuksista niihin. Totuuden ja puolueettomuuden vaatimus on edelleen aivan yhtä tärkeä, ja kaikki mahdollinen todistusaineisto on aina pyrittävä kaivamaan esiin, mutta sittemmin on ymmärretty, että ilmiöiden luokittelu on tulkinnallista ja myös arvottavaa, ja että kategoriat ja tulkinnat ovat itse osa konflikteja ja sotia.

Sosiaalisen toiminnan asianmukainen kuvaaminen siis edellyttää, että tutkija lähtee liikkeelle siitä otaksumasta, että osapuolten moninaiset tulkinnalliset näkökulmat muodostavat tutkittavien asioiden merkitykset ja identiteetin.

Tästä ei kuitenkaan seuraa se oppi, että kaikki osapuolet olisivat lähtökohtaisesti aina yhtälailla vastuussa (tai ”syyllisiä”). Sen jälkeen kun yhteiskuntatieteilijä on kerännyt eri tulkinnat, arvostelmat ja tarinat, ja analysoinut niiden osuuden konfliktin kehkeytymisessä ja laajenemisessa, sekä arvioinut kaikkia niitä kriittisesti saatavilla olevan todistusaineiston pohjalta, hänen on aika rakentaa oma tulkinta- ja selitysmallinsa, jossa nuo kaikki muut tulkinnat ja tarinat ovat mukana.

Tämän mallin ei tarvitse rajoittua vain osapuolten tulkintoihin, vaan esimerkiksi poliittisen talouden prosessit ja mekanismit voivat olla siinä keskeisessä osassa.

Näin muodostettu mielipide perustuu analyysiin.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän AnteroTossavainen kuva
Antero Tossavainen

Patomäki. Kerro oma näkemyksesi tuosta USA:n "venäjän acressio"-laista.
Ihmettelen, ettei meidän lehdistö ole kirjoittanut tuosta Yhdysvaltain laista mitään ?
Euroopassa Ukrainan konflikti on saamassa ”rajumpia otteita.”

http://www.ukrainebusiness.com.ua/news/12586.html

http://www.ukrinform.ua/eng/news/resolution_recogn...

http://www.kavkazcenter.com/eng/content/2014/07/02...

http://www.ukrinform.ua/eng/news/us_congress_passe...

Jukka Laine

Venäjällä on motiiveja, EU ja USA ovat rauhanlähettiläitä, joita johtaa pankkiirit.

Käyttäjän saritenhunen kuva
sari tenhunen

Oikeastaan koko Ukraina tiedottaminen ja siitä tehdyt johtopäätökset ja toimenpiteet ovat olleet fiasko. UPI on poliittisesti kallellaan länteen, ja sieltä tuleva tieto ajaa USA:N agendaa, eikä näin ollen täytä tieteellisen tiedon kriteereitä. Katsomme yhä Venäjää neuvostoliitto väritteisten lasien läpi. Venäjä on suuri tuntematon. Kun katselee esim. Putinin, Lavrovin, Shoigun, Kadirovin haastatteluja venäjän televisiosta saa heistä aivan toisenlaisen kuvan mitä meidän mediasta. Heidän toimintaansa on helpompi ymmärtää. Samoin somea seuraamalla saa ajankohtaista tietoa ukrainan taistelevista osapuolista. Ihmettelen ettei ulkoministeriössä ole ollut varaa palkata esim. nuoria tietokonesurffareita. Tietoa on saatavilla kunhan sitä vain osaa tulkita.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Keskustelua UPIn roolista olisi kaivattu jo vuosien ajan. Poimin esimerkin:

UPI ja Etla toteuttivat yhdessä laajahkon tutkimus(tai mielipide)hankkeen, jonka tuloksena julkaistiin kirja "EU:n suunta - kuinka tiivis liitto?". Hankkeen rahoitti Erkon säätiö ja kirjan kustansi Taloustieto. Kirjan nimikin jo vihjaa, että EU:n suunta on annettu, kyse on vain vauhdista ja tiiviydestä. Hankkeesta pidettiin muutama seminaari, joissa Etlan toimitusjohtaja Vihriälän esitykset olivat vahvasti esillä. Hankkeella oli kirjan esipuheen mukaan "korkeatasoinen ohjausryhmä": Aunesluoma, Korkman, Rosas, Saarenheimo, Salmi, Store, Suvanto, Tuori. Viaton sanonta "korkeatasoinen" kertoo tutkijain maailmankuvasta eli mikä määritellään tasoksi ja oikeaksi.

Sinänsä mikä tahansa tutkimus ja julkaisu on oma lisänsä keskusteluun. Toisaalta UPI on eduskunnan laitos ja rahoittama. Eikö tasapuolisuuden nimissä muitakin kumppaneita ja toimintatapoja löytyisi kuin Etla, Erkko, Taloustieto.

Samaan aikaan Vesa Kanniaisen ynnä muiden EuroThinkTank julkaisi kirjan nimeltä "Euron tulevaisuus - Suomen vaihtoehdot". Mielestäni tämä kirja oli älyllisesti antoisampi ja näkökulmiltaan monipuolisempi kuin UPIn kirja. UPI syöttää ja markkinoi yksisuuntaista maailmankuvaa.

http://www.etla.fi/uutiset/etla-ja-upi-ryhtyvat-se...

http://www.nommeraadio.ee/meedia/pdf/RRS/Kuinka%20...

http://www.libera.fi/fi/euron-tulevaisuus/euron-tu...

Risto Koivula

" Mikä erottaa tiedon mielipiteistä?

Tuomioja viittaa tarpeeseen selvittää julkisuuteen putkahtaneiden tietojen oikeellisuus.

”Tahallisen ja tahattoman disinformaation erottaminen toisistaan on äärimmäisen vaikeaa.” "

Tuomioja tarkoittaa tässä, että YLE, UPI, ym. päästävät kahdenlaista "tietoa": toisaalta TAHALLISTA disinformaatiota, jossa toimittaja tietää itsekin huijaavansa, sekä TAHATONTA disinformaatiota, jossa toimittaja itse sitä EI TIEDÄ.

Noinhan se epäilemättä onkin...

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Aikaisemmin kommentoin toisessa blogissa samaa asiaa, mutta taisin huolimattomuuttani mainita nimen väärin Mika Aalto, vaikka tarkoitin Aaltolaa. Hän tosiaan viljelee "asiantuntijan" ominaisuudessa aivan liikaa omia mielipiteitään.

Asiantuntijan pitäisi mielestäni punnita suurvaltapolitiikan kiemuroita neutraalimmin ja tasapuolisesti.

Miksi anylysoija esim. avoimesti kannattaa henkilökohtaisesti Venäjäpakotteita (erottaa riemullisesta ilmeestä), vaikka hieman joka taholla ollaan melko skeptisiä niiden vaikutuksen suhteen?

Asiantuntijat voisivat myös avoimesti analysoida mikä on idän pankkisektorin voimasuhde länteen nähden. BRICS-maita tulisi tarkastella avoimemmin ja punnita esim. riittääkö Venäjälle BRICS-maat.

Väitetäänhän mm. että Eurooppalaiset pankit yhdessä olisivat "suurempi" kuin Yhdysvaltain pankit. Silti Eurooppa rämpii suossa. Mikä mättää?

Sitäkin voisi kommentoida miten pitkälle Itään EU on euroineen viime vuosina tunkeutunut ja mitä se tarkoittaa sotilaspoliittisesti.

Eli suurvaltapolitiikka ei ole ilmeisesti muuttunut miksikään, ainoastaan etupiirijako on kääntynyt toisin päin ja ns. "kylmä sota" on jälleen "ilonamme".

Jukka Sjöstedt

Äsken (30.7. ke) luin Telegraphista Ambrose Evans-Pritchardia,tätä henkevää datojen sitojaa. Hän puolestaan oli lukenut tai vertaispiiristään kuullut, Izvestijasta.Siellä esitettiin että Venäjä vastaisi lännen pakotteisiin panemalla sulkuun KPMG:n PwC:n EY:n (vielä äsken Ernst&Young) Deloitten ja Boston Consultingin ja McKinseyn. Nämä kaikkikin toimivat Suomessa ylituomareina ja Eduskunnan neuvonantajina.Samassa toimessa jota OECD/Mari Kiviniemi harjoittaa.Ihan kiva jos Suomi pakkoriisuttaisiin näistä palvelijoistaan Venäjän avunannolla, ja aukenisi edes joku mahis ruveta itsekin taas funtsimaan ja kukaties tekemäänkin omatolkkuista elinkeinoelämää.

Tuolla yläpuolella tiedettiin Michael Jungersin kertoneen kuinka yhteisöveron alennus oli demarien esitys jonka kokoomus hyväksyi.Joo.Tarkemmin sanoen se tuli demarien palkansaajarahastolobbareilta. Ilmarisen Varman jne peitetarina kuuluu seuraavasti.Se tv-tuttu Timo Ritakallio oli jo pitkään ehdotellut Suomen hakeutumista pääkonttorien sijoitusmaaksi kansainvälisille firmoille! Fantasia ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä Amerikoissa on inversioksi kutsuttu muoti päällä firmojen hakeutua verolle Irlantiin Luxenburgiin (Juncker) ja muualle alhaisen yritysveron lakiterritorioihin.Suomi voisi saada verotuloja näiltä jäteiltä jos päästäisi ne vähilla veroilla! Vain paperilla tapahtuva sijaninvaihto,jonka Boston Consultants McKinsey organisoisivat riittäisi.

No eiväthän ne oikeasti tänne tulisi. Ihan 0 % tuntumaa ei EU hyväksyisi (sehän kielsi omiemme veronhyvistysalenkin ja pörssinoteerattujen osinkoverottomuden Lipposen/Niinistön näitä jonkun aikaa ylläpidettyä ulkomaisten pörssityhjentäjien tulla.Ja kävivätkin Citymiehet kylässä ja lähtivät viemisineen.--Ritakallio kuitenkin ja ay-demarit saivat sen että yhteisövero aleni,mikä tukee näiden osakesalkkujen arvoja ja eläkeyhtiöiden näennäisiä tuloksia taas seuraavan bonuskautensa yli.Jukka Sjöstedt

Risto Koivula

" " Mikä erottaa tiedon mielipiteistä?

Tuomioja viittaa tarpeeseen selvittää julkisuuteen putkahtaneiden tietojen oikeellisuus.

”Tahallisen ja tahattoman disinformaation erottaminen toisistaan on äärimmäisen vaikeaa.” "

Tuo on disinformaattorin ongelma, että miten erottaa disiformaatio, jonka disinformoija tietääkin sellaiseksi, ja sellainen, jota tomittaja(tar) EI TIEDÄ huijaukseksi...

On selvää, että jälkimmäinen pääseen erilaisten seulojen läpi helpommin, esimerkiksi juuri YLEn tytöt.

Voidaan tarkastella, mitä suuren luokat disinformaattorit tekivät, kyseessä voilä oli taistelu elämästä ja kuolemasta.

Disinformaatio kuuluu niihin aloihin, joissa maailmanmestarit ovat huippuluokan HARRASTAJIA tai sivutoimisia. Muu päätoimi on paras naamio.

Otetaan esimerkiksi II maaimansodan ratkaisuvaiheiden "Voittamatuon" "Ensimmäinen USA:n Armeijaryhmä" ("The First United States ARmy Gropu")ja sen ympäri maailman kunnioitettu, ja pelätty komentaja, panssarikenraali George Patton, pitkälle USA:n panssariaseen luoja, yhdessä vastavuoroisesti myös neuvotosliittolaisten spesialistien kanssa, joista tärkein oli akateemikko, sähköhitsauken kehittäjä Eugen (Jevhen) Oskarovitsh Paton.

http://en.wikipedia.org/wiki/First_United_States_A...

http://en.wikipedia.org/wiki/George_S._Patton

FUSAGin oli muka määrä hyökätä Englannin kanaalin kapeimman kohdan Doverin salmen yli Calais´en, kunhan saksalaiset ensin olisivat keskittäneet kaikki irtoavat voimansa ja vähän ylikin "Norman- dian apuhyökkäyksen" torjuntaan... Saksalaiset odottivatkin Calais´ssa parhaiden tykkiensä kanssa vielä kuukauden Normandian maihionnousun alkamisen jälkeenkin.

Kun komentaja Patton kusaisi keskelle Rhein-jokea, kun hänet työnnettiin Bailey-sillan mukana sen yli (sillan idea oli jo lähes sadan vuoden takaa Oskar Patonilta, NL:n Patonin isältä, oli selvää, että suuri kusetus, jolla kelpasi jo rehennelläkin, oli tapahtunut.

http://en.wikipedia.org/wiki/Bailey_bridge

Kenraali Pattonin ympyröissä pyöri aina nuorehkoja naisia, joita hän suosi viestitehtävissä siinä määrin, että asiaa pidettiin silmällä ja useaan kertaan tutkittiin, ettei ollut esimerkiksi mitään bisneksiä (joille olisi tietysti kysyntää ollut vaikka kuinka pirusti, ja joista monet isot maailmankuulut armeijan kihot olivat kärynneet, mm. pääpsykologit Watson ja Baldwin, just ne samat miehet sieltä psykologian alkeiskirjasta, jne.). Jotkut seurasivat Pattonin mukanakin palveluspaikan vaihtuessa toiselle puolen maapalloa. FUSAG ei varmaankaan ollut ainoa "kummitusarmeija". Se ei olisi onnistunut niin nappiinsa, ellei sitä oli hyvin harjoiteltu vaikkapa japanilaisia tai italialaisia vastaan.

On ilmeistä, että Patton käytti FISAGin langoilla sotilasasioista mitään tietämättömiä naispuolisia värvättyjä, jotka EIVÄT TIENNEET, että heidän välittämäsnä tietoliikenne ei lainkaan liittynyt todel- lisiin sotilasoperaatioihin, vaan FUSAG oli olemassa ainoastaan ja vain vihollisen vakoilemilla vies- tintälangoilla. Jätkäpojat eivät olisi osanneet pitää pokkaansa ja olla vitsailematta ja "ampumatta yli" sellaisessa tehtävässä, mikä olisi vastapuolen huippuammattilaiset saanut heti vähintäänkin epäilemään. Maassa tarvittiin vain vähän salaisuudesta päällään vastuussa olevia naamiojoukkoja virittelemään "lentokenttiä" ja muuta sellaista.

Hautala justiin taas lallaa YLE:ssä "asiantuntijana": "Tämän on sitä "liberaalia demokratiaa", josta "Putin ei tykkää"..."

Petteri Hiienkoski

Hyviä pointteja, Heikki!

Odottaisin asiantuntijoilta kriittisiä analyysejä useammastakin eri näkökulmasta. Tutkijan pitäisi kyetä erottamaan toisistaan faktat, niiden tulkinnat ja omat mielipiteensä, mihin oletuksiin päätelmät perustuvat. Kun poliittiset intohimot saavat vallan kiusaus sekoittaa näitä asioita keskenään tietysti kasvaa vai mitä ;)

Muistaakseni Nato tarjosi tutkimusrahoitusta suomalaisille tutkijoille jo silloin 1990-luvulla, kun olin UPI:ssa. Vieläkö on näin vai tuleeko kaikki rahoitus nykyään valtion määrärahoista?

Kuluttajansuojan takia tutkijoiden rahoituslähteet olisi tärkeä tuoda läpinäkyvästi esiin julkisessa keskustelussakin.

Toimituksen poiminnat