Heikki Patomäki

Vastaus Saramolle: Mikä on faktojen ja propagandan ero?

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että avoin keskustelu on järkevän päätöksenteon pohja. Vasemmiston tulevaisuus on siinä, että pystymme asiallisesti argumentoimaan tällaisista kysymyksistä ja tekemään päätöksen hyvin perusteltujen näkemyksellisten argumenttien pohjalta. Päätös toimii seuraavan vaiheen toiminnan pohjana.

Osana tätä keskustelua Jussi Saramo toteaa, että ”olen nykyisessä roolissani lähinnä valmisteleva työntekijä, enkä päätöksentekijä, yritän aina keskittyä faktoihin omien mielipiteiden sijaan. Ikävää, jos se tuntuu teknokraattiselta.” Haluaisin kuitenkin kannustaa Saramoa ja myös muita puolueen työntekijöitä tulemaan kaapista. 

Avoin keskustelu edellyttää vapaata mielipiteenmuodostusta. On puolueen ja demokraattisen yhteiskunnan etu, että ihmiset ajattelevat omaehtoisesti eivätkä muodosta tahtoaan ja esitä asioita esimerkiksi kulloisenkin puolue- tai valtiojohdon (todellisten tai kuviteltujen) näkemysten mukaisesti. Edes numerot ja tilastot eivät tee yksipuolisesta asioiden esittämisestä objektiivista tai muuta tulkintoja ”faktoiksi”.

Esiteltävien asioiden valikointi ja kehystäminen on politiikkaa. Jos Kataisen hallituksen keskeinen vasemmistohenkinen saavutus on se, että perustuloa on parannettu, ja että verotus on muuttunut joiltakin osin hieman progressiivisemmaksi, niin on ymmärrettävää, että hallitusyhteistyön kannattajat haluavat keskittää huomion vain tähän seikkaan. Ei siis kannata liikoja korostaa, että hallitus on tehnyt muutoksia myös toiseen suuntaan, ja että kokonaisuus on ristiriitainen. Vasemmiston ei kannata myöskään tuoda esille vihreiden ja demareiden roolia vaatimattomissa parannuksissa (esimerkiksi 100 euron perusturvaparannus oli myös vihreiden ehto hallitukseen osallistumiselle ja demareiden rooli on ollut talouspolitiikassa keskeinen). 

Olisi kuitenkin rehellistä todeta, että ihmisten hyvinvointiin ja hyvinvoinnin jakautumiseen vaikuttavat olennaisesti myös terveydenhuollon ja muiden palveluiden sekä koulutuksen saatavuus ja laatu. Näissä suhteessa on suuria ongelmia ja ongelmat ovat olleet pahenemassa myös tämän hallituskauden aikana. Mitä enemmän palveluita ja muita julkisia asioita yksityistetään, hyödykkeistetään ja markkinaistetaan, sitä enemmän erot rahatuloissa vaikuttavat hyvinvointieroihin.

Lisäksi rahatulojen jakautuminen on vain osin verotuksesta kiinni. Myös taloustilanne ja talouspolitiikan kokonaisuus vaikuttavat ihmisten tuloihin. Alkuperäisen blogini pointteja on tässä suhteessa turha toistaa.

Vallitsevaa EU-politiikkaa Saramo puolustelee sillä, että nyt velkapaketteihin on saatu mukaan ”sijoittajavastuu”. Olen yrittänyt selvittää tuon termin tuloa suomalaiseen keskusteluun. Mitä ilmeisemmin termin innovoi Saksan liittokansleri Angela Merkel ja suomalaiseen keskusteluun sen toi Jutta Urpilainen. Joka tapauksessa ”sijoittajavastuu” tarkoittaa lähinnä sitä, että kun troika on koonnut julkisvaroin paketteja pankkien pelastamiseksi ja tukemiseksi – monet niistä saksalaisia – niin tavoitteena on, että myös pankit ja niiden omistajat kantavat jonkun osan vastuusta. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että pankkeja tässä on tuettu.

Asiaa on selvittänyt esimerkiksi kansalaisjärjestö Attac. Maaliskuusta 2010 lähtien Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat käyttäneet 206,9 miljardia 23 erässä maksettuihin, niin sanottuihin Kreikan pelastuspaketteihin. Julkisuudessa ollaan kuitenkin oltu valitettavan hiljaa siitä, mihin nämä rahat tarkalleen ottaen ovat menneet. Itävallan Attac on tehnyt asiasta selvityksen, joka osoittaa, että ainakin 77% tukipakettien rahoista on mennyt rahoitussektorille.

Saramo ei edes yritä kommentoida blogini olennaisinta pointtia: tukemalla Merkelin ja komission linjaa – ja aika ajoin vaatimalla jopa vielä jyrkempiä linjauksia ja ehtoja Suomen veronmaksajien edun nimissä – Kataisen hallitus on siis paitsi ajanut alasajoja, leikkauksia, palkanalennuksia ja yksityistämisiä ympäri Eurooppaa niin myös edesauttanut kokonaiskysynnän laskua Euroopassa ja maailmalla.

Saramon ja muiden ”tosiasioista” tulee helposti vain propagandavälineitä, jos ne toistuvasti esitetään yksipuolisesti ja epäkriittisesti. Sama pätee erilaisten gallupien käyttöön tukemaan jotain tulkintaa siitä, miten julkinen mielipide tukee tai ei tue jotakin toimintaa tai linjausta. Saramo esittää, että ”vasemmistoliiton äänestäjistä 63% pitää hallituksen EU-politiikkaa onnistuneena”. Tämä on paitsi valikoiva totuus niin myös yksi erikoisemmista gallup-tuloksista mitä olen aikoihin nähnyt.

TNS-gallupin kalvoissa ei esimerkiksi kerrota mihin kysymyksiin ihmiset ovat vastanneet. Politiikan tutkijalle on selvää, että kysymysten kehystäminen ja vastaukset ovat suorassa yhteydessä keskenään. Syyskuisen HS-gallupin mukaan selvästi alle puolet eli vain 40 prosenttia vasemmiston kannattajista antaisi Kataisen hallitukselle luottamuslauseen, mutta tämän TNS-gallupin mukaan 49% vasemmiston kannattajista sanoo arviokseen hallituksen toiminnasta ”erittäin hyvä” (2%) tai ”hyvä” (47%). Kohtuullisen merkittävä ero voi selittyä esimerkiksi sillä, että monet vasemmistolaiset ovat tyytyväisiä ministereiden Arhinmäki ja Kyllönen henkilökohtaiseen toimintaan, mutta eivät hallituksen kokonaispolitiikkaan.

Tulos, jonka mukaan kohdassa ”hallituksen onnistuminen eri tehtävissään: Suomen EU-politiikka” 63% vasemmiston kannattajista sanoo ”erittäin hyvin” (3%) tai ”hyvin” (60%), on epäsuhdassa muun asiaa koskevan tietomme kanssa. Suurin osa suomalaisista ja melkein kaikki vasemmiston aktiivit ja kannattajat (esimerkiksi oman jäsenkyselymme mukaan) haluavat muutosta EU-politiikkaan. Miten he voisivat samaan aikaan olla tyytyväisiä Kataisen hallituksen linjauksiin? En ymmärrä tätä lainkaan. Onko markkinahenkisen TNS-yhtiön gallup mennyt aivan harhaiseksi?

Mikä on faktojen ja propaganda ero? Saksan taannoisen propagandaministeri Joseph Göbbelsin väitetään sanoneen, että kun mitä tahansa väitettä toistaa tarpeeksi monta kertaa siitä tulee totuus. Tämä on mitä ilmeisimmin jälkeenpäin syntynyt urbaani legenda. Kuitenkin Göbbels tietoisesti käytti valikoivuutta ja toistoa saadakseen ihmiset hyväksymään yhden tulkinnan maailmasta. Wikipedia-määritelmän mukaan propaganda saattaa hyvinkin olla tosipohjaista, ”mutta on usein yksipuolista ja saattaa valaista asiaa ainoastaan propagandan tuottajalle hyödyllisistä puolista”.

Tämä voi olla vaarana, jos esimerkiksi puolueen työntekijä välttää liiaksi omaehtoista ajattelua ja alkaa suoltaa ”faktoja”, jotka palvelevat työnantajan etuja. Saramon terävää älyä ja asioiden laajaa tuntemusta kunnioittavana kollegana – ja puoluehallituksen jäsenenä – toivoisin, että hän voisi vapautua niistä todellisista tai kuvitteellisista odotuksista, mitä puoluejohto ehkä mahdollisesti on asettanut. ”Will the real Mr. Jussi Saramo please stand up?” Eli voisiko todellinen Saramo astua esiin!

Heikki Patomäki

PS. Jo kauan ennakoimastani suomalaisen peruskoulutuksen tason laskusta on nyt tullut ensimmäiset selkeät viitteet. HS otsikoi, että ”peruskoululaisten osaaminen romahti”. Jatketaan vain samalla tiellä eli pakkolopetetaan pienet koulut, ”lisätään koululaisten valinnanvapautta” ja keskitytään opetuksen sisällön sijasta IT-teknologioihin ja pedagogisiin kikkoihin, niin eiköhän pian Suomi ole samassa jamassa kuin Britannia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

24Suosittele

24 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen

Ansiokas blogi Heikki. Tosiasia esim. on ettei elämä ole oikeudenmukainen eikä tule. Miksi tosiasioita ei tunnusteta? Ajatetaan kuin käärmettä pyssyyn eikä välitetä luomakunnan suurista lainalaisuuksista.
Tavoite, että Suomi olisi jokin viisauden ja paremmuuden kehtomaa on Utsjoki-Keve ohutta yläpilveä.
Päättäjämme elävät jotakin virtuaalista todellisuutta joka on aivan muuta kuin reaalimaailma ja sen lainalaisuudet :(

Asko Mertanen

Mitä tosiasioita?

Miten Yhteiskunta kokonaisuudessaan ei olisi juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki?

Mitä lain-alaisuuksia?

Kuka ne määrittelee?

Kerro lisää.

Ilkka Luoma

Vasemmisto on erkaantunut arkikansasta - aatesuunta on kriisissä, ja identiteettistä ei ole paljoa jäljellä. Ongelmat ovat nyt syvällä ja liike tarvitsee reformuloinnin ja päämääräkirkastuksen ---

...
TIISTAINA, HUHTIKUUTA 05, 2005

Vasemmistolainen aatesuunta kulutusjuhlan ahdingossa
~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/04/vasemmistola...

TV1 esitti ajankohtaisohjelmassaan 4.4. mielenkiintoisen koosteen vasemmistoaatteista. Vielä 100 vuotta sitten patruunoiden ja pääomien omistajien loputtomalle ahneudelle oli saatava vastinetta itse lattiatason tekijöiden puolelta; syntyi ammattiyhdistysliike. Marx oli jo aikaisemmin lausunut teesinsä mm. yhteisomistuksesta.

Tänä päivänä pääoma on edelleen ahne, mutta lisäksi vielä hyvin liukasliikkeinen. Ammattiyhdistystoiminta vaikertelee uusien haasteiden edessä jäsenkatoaan. Paperikoneenhoitajien palkkaa ei voi enään solidaarisuuden kärsimättä nostaa.

Vasemmisto ja erityisesti kommunismi oli aatteiden paloa; työväenliike oli voimakas henkinen vaikuttaja ja yhtenäisyyden luoja. Kommunistien Vappumarssit vielä muutama vuosikymmen sitten oli sykähdyttävää katseltavaa ja ihmiset ilmiselvästi nauttivat joukkovoimasta ja mukaansa tempaavasta marssimusiikista. Saksan Kolmennen Valtakunnan marssit eivät juurikaan poikenneet kommunistien vastaavista.

Tulipunainen ja vaalenpunainen demariliike otti aikoinaan tehtaiden käytävillä vahvasti yhteen kilpailussa tovereiden äänistä. Nyt suurin osa tovereista on omistajaluokkaa; on oma asunto, mökki, uusi auto ja ulkomailla käydään joka vuosi. Tästä kulutusjuhlasta vuosikymmenien takainen toveri ei osannut uneksiakkaan.

Kehitys on mennyt eteenpäin ja ammattiyhdistysliike on toiminut hyvin toverien edunvalvonnassa hoitaen osan "patruunoiden" ja pääomien omistajien voitoista tovereiden taskuihin + sievoisen osan jäsenmaksutileille. Yhdistävä voima on ollut saavutettujen etuuksien kiinni pitämisestä sekä indeksikorotuksien junailemisissa.

Nyt on uusi aika

Maapalloistuva työnjako ohjaa vääjäämättä työpanoksia kuin myös pääomia halvempien tovereiden ja kulutuksen luokse. Nyt alkaa kisa työnteon mahdollisuuksista ja siitä kuka saa tehdä mitäkin työtä. Staattinen saavutettujen etuuksien ideologia on kuollut. Tilalle on tullut dynaaminen ansainta sekä suhteutettu kulutus voimavaroihin ja luonnon kestokykyyn suhteutettuna.

On(ko) alkanut maailmanlaajuinen solidaarisuus;

nyt siirretään hiljakseen ostovoimaa tovereille, joiden kulutuskyky on vain 10- tai 20-osa meidän suomalaisten tovereiden kulutusjuhlasta. Kiinalaisen palkka on keskimäärin ahkeralla ammattimiehellä 150 euroa kuukaudessa, mainittakoon, että laadukas kondomipaketti Pekingissä maksaa n. 4 euroa! Kuinka monta kondomipakettia sinä saat bruttopalkallasi? (kysymys on humoristinen, mutta lukuarvoiltaan totuudenmukainen).

Maailmanlaajuinen solidaarisuus ei ole uutta vasemmistolaiselle aatemaailmalle

Solidaarisuus on vain unohtanut sen, että meille tyypillistä kulutusvoimaa ei voida missään tilanteessa siirtää kaikille; jos näin tehdään, niin koko maapallo hukkuu jätteisiin ja saasteisiin ja tätä ennen kaikki raaka-aineet ovat loppuneet, öljy ensimmäisenä. Keinoiksi kansainväliselle internationaalille jää vain kulutuksen tasaaminen ja luonnon säästäminen. Palkat on reivattava sellaisiksi, että jaettavaa riittää kaikille, sillä meillä on toistaiseksi vain yksi maapallo.

Lisäksi jäljellä on vielä yksi hyvin vaikea yhtälön muuttuja;

pääoman haltijat ja "patruunat" ovat edelleen yhtä ahneita kuin sata vuotta sitten ja he katsovat oikeudekseen pitää yllä 100- jopa 1000 kertaisesta kulutusjuhlaa keskiarvoihin nähden. Osaaminen ja paremmuus uudessa maailmanjärjestyksessä ei tuo noin suuria kulutusvoimaeroja; ihmisistä tulee enemmän ympäristönsä vaalijoita, koska on mukavampaa hengittää puhdasta ilmaa.

Vasemmiston uusi aate on varjella luontoa ja tasapuolistaa koko maailman tovereiden palkkapussin kokoa suhteessa välttämättömään kulutukseen; kerskakulutuksen ajat ovat ohi länsimaissakin. Emme voi enempää kupata vähempiosaisia tovereitamme, yltiöhalvan raaka-aineen aika on ohi ja osa raaka-aineiden kohonneista hinnoista menee paikallisen toverin tilipussiin, joskin vielä edelleen suuri osa pääomien haltijoiden laareihin ja kirstuihin.

Kerskakulutukseen on säädettävä ensimmäiset YK-pohjaiset maailmanlaajuiset kulutuksen lait

Kerska maksaa tuon 100- tai 1000 kertaisen määrän kuin peruskulutus. Valtioiden työnä tulee olemaan vuosikymmenien saatossa kehitetty tulontasaus turvaamaan yhteiskuntarauhaa. Vasemmiston on aika uudistaa ansiokkaat mutta ikääntyneet teesit vastaamaan nykyisyyttä. On myös muistettava, että nykyistä markkinarahanehtoista yhteiskuntajärjestelmää pitää pystyssä suuret tuloerot. Vasemmisto voisi myös aloittaa yhteenkuuluvuuden aikakauden, jossa osallistujat kokevat osansa hyväksytyiksi ja tärkeiksi. Tunnearvot ovat oleellinen osa kansalaishyvinvointia.

Ilkka Luoma
https://www.facebook.com/first.ilkka
http://ilkkaluoma.blogspot.fi

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Kansan Uutiset 21.8.2013

"Vasemmistoliiton kannattajista ainoastaan 19 prosenttia luottaa Jyrki Kataisen hallituksen kykyyn viedä Suomea eteenpäin. Näin kertoo tutkimusyhtiö Tietoykkösen mielipidemittaus, jonka Ilta-Sanomat julkisti keskiviikkona."

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Vaikka itse asioista ajattelisi millä varauksella tahansa, niin yhdestä asiasta arvelen kaikkien olevan samaa mieltä: Suomessa pitää pystyä keskustelemaan avoimesti hankalistakin asioista. Tässä mielessä olen enemmän kuin ilahtunut tästä kirjoituksesta.

En ole aivan samaa mieltä kaikesta, mitä professori Patomäki on aikanaan esittänyt, kuten esimerkiksi lyhyeksimyynnin rajoittamista/kieltämistä (kirjassaan Eurokriisin anatomia, allekirjoittaneen arvio).

Tärkeää on, että näkemyksensä voi tuoda esille perusteluineen ilman, että se demonisoidaan, politisoidaan ja/tai vaietaan kuoliaaksi.

Hiljaa hyssyttelemällä me suomalaiset emme voi vaikuttaa tulevaisuuteemme, vaan se tulee meille eteen juuri sellaisena kuin ne, jotka siihen vaikuttavat, sen meille antaa.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Vasemmiston sisäiset kiistat eivät minua kiinnosta pennin latia, mutta Patomäen loppumetreille laittama kannanotto kansansivistyksen puolesta oli komeaa luettavaa.

Käyttäjän petrikiiski kuva
Petri O. Kiiski

Kummasti kuitenkin Patomäen viimeisimmät blogit ovat saaneet PersuSuomalisia kommentoimaan. Toki Jalonen lienee keskustalainen.

Ei siinä, ei minuakaan kiinnosta jäsenten välisiä kauheasti viitsi persuille kommentoida. Olen nähnyt ja jutellut sekä Patomäen että Saramon kanssa ja todennut molemmat fiksuiksi vasemmistolaisesti ajatteleviksi tovereiksi, joilla on toki omia painotuksiansa.

KAnsansivistyksen tasosta on muuten oltava aina huolissaan, aina on parannettavaa ja niin helposti kaikki saavutukset on tuhottavissa.

Käyttäjän ErkkiKelloniemi kuva
Erkki Kelloniemi

Patomäen peruskoulurepliikkiin lisävalaistusta opetuksen puolelta, jota Jussi Saramon kannattaa vilkaista: http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/15396...
Muuten Kreikkatukien viimeinen palautuspäivä oli vissiin pakkauksen toisella puolella,
Vai oliko ?
Vasemmistoliiton ehdokkaita ja sen edeltäjän SKDLon ehdokkaita aina 1970 -luvun alusta äänestäneenä sekä politiikan tapahtumia seuraavana sanon nyt sen, mitä ennen en ole sanonut: monet tuttavani, jotka ovat myös äänestäneet vaaleissa suosittelemiani ehdokkaita ovat nyt korvat höröllään. Kataisen hallituksen politiikka on niin kovassa vastatuulessa kansalaisten keskuudessa, ettei minun poliittisessa muistissani ole vastaavassa tilanteessa ollutta hallitusta, ellei mennä 1950 - 1960 lukujen aivan toisenlaisiin aikoihin. Aikaisemminkin toki kritikkiä ovat hallitukset ja pääministerit saaneet, mutta ei tässä mittaluokassa, ei laajuudessa, eikä syvyydessä. Viime vuosikymmenten aikana hallituksia on jopa kaatunut, mutta ne ovat olleet vertauskuvallisesti sanottuna palatsivallankumouksia. Näin Jäätteenmäen hallituksen osalta. Vanhanen kompastui ainakin lautataapeliin ja kaatui lopulta naisseikkailujensa vaalirahoitussotkujen moraalivajeeseen. Nämä ilmiöt eivät sittenkään hävinneet näiden hallitusten mukana, kuten niistä Patomäki ja monet muut eri alojen tutkijat ja asiantuntijat sekä ennen kaikkea kansalakset somessa kirjoittavat. Nyt on kysymys siitä, että ollaan tultu eräänlaiselle rajavyöhykkeelle, missä mikään aikaisemmissa poliittisissa kärhämöinneissä toiminut stereotyyppinen selitys ei enää mene läpi. Ihmiset keskustelevat ja ottavat kantaa ihan konkreettisiin päivänpolttaviin kysymyksiin. Niissä olevat ongelmat osataan yhdistää valtakunnan ja kuntatason yhteiskuntapolitiikkaan. Poliitikkoja seurataan entistä tarkemmin. Nyt katsotaan ketkä esittävät sellaisia ratkaisuja, joista voisi syntyä vaihtoehtoisia malleja korjata arjen elämässä eteennousevia asioita - ottaa kurssi toisenlaiseen yhteiskuntaan. Vasemmisatoliitolle on tilausta, mutta ei sellaiselle Vasemmistoliitolle, jota se nyt Kataisen hallituksessa edustaa. Paikallisesti monet perussuomalaiset ja demaritkin ajavat mielipiteissään ja jopa teoissaan vasemmalta ohi. Tämä on hämmentävää, toverit hyvät ! Vasemmistoliiton tulisi pohtia, ketä se tahtoo mukaansa, katsotava heidän tarpeensa ja tehtävä heidän eduistaan ja heidän kanssaan politiikkaa. Oppositiossa ei ole muita kuin oikeistopopulisteja. Siellä suorastaan ammottaa paikka vasemmistolaiselle vaihtoehdolle. Ellei Vasemmistoliitosta ole täyttämän tuota aukkoa, valmistautukoon siihen, että joku sen paikan ottaa.

Susanna Kaukinen

Aivan erinomainen kannanotto.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Heikki Patomäki kirjoitti:
"Saramo ei edes yritä kommentoida blogini olennaisinta pointtia: tukemalla Merkelin ja komission linjaa – ja aika ajoin vaatimalla jopa vielä jyrkempiä linjauksia ja ehtoja Suomen veronmaksajien edun nimissä – Kataisen hallitus on siis paitsi ajanut alasajoja, leikkauksia, palkanalennuksia ja yksityistämisiä ympäri Eurooppaa niin myös edesauttanut kokonaiskysynnän laskua Euroopassa ja maailmalla."

On aivan erinomaista, että Vasemmistoliitossa on alkamassa keskustelu harjoitetusta politiikasta. Se tarkoittaa, että kysytään vakavasti, onko viisasta istua "sekametelisoppahallituksessa" Kokoomuksen apupuolueena.

Muunkinlaisia enemmistöhallitusratkaisuja olisi olemassa. Vuoden 2011 vaaleista tehtiin typerästi "pääministerivaali". Sen sijaan olisi pitänyt muodostaa työtätekevän kansan etuja ajava hallituskoalitio. Lohdullisinta on, että tuollainen hallitus voitaisiin muodostaa vieläkin, vaikkapa huomispäivänä. Jos nimittäin järki otetaan käteen.

Toimituksen poiminnat