Heikki Patomäki

Avoin kirje vasemmiston puoluevaltuustolle

Vasemmiston puoluevaltuusto äänestää kuntapaketista ja laajemmin hallituksessa pysymisestä 23.-24. marraskuuta. Itse kokouksessa aikaa keskustelulle on rajallisesti ja vain pieni osa asianosaisista voi osallistua siihen paikan päällä. Siksi on tärkeää, että keskustelun pohjana on mahdollisimman laajoja ja perusteellisia analyyseja.

Asetelmat ovat monille keskusteluun tähän mennessä osallistuneille suhteellisen selvät. Hallitustyöskentelyn jatkamista ovat voimallisesti kannattaneet ministerit, puolueen puheenjohtajat ja käytännössä koko eduskuntaryhmä Anna Kontulaa lukuun ottamatta (vasenryhmä kuuluu oppositioon). Puolueen kannattajat ja jäsenet ovat sen sijaan erimielisiä, samaten kuin puoluevaltuusto. Syyskuisen HS-gallupin mukaan selvästi alle puolet eli vain 40 prosenttia puolueen kannattajista antaisi hallitukselle luottamuslauseen. Keskustelu on usein kiihkeää. Helsingin valtuustoryhmän jakautuminen lokakuussa lopussa heijastelee jakoja puolueen sisällä yleisemminkin.

Valinta on poliittinen. Meillä on vapaus valita toisin. Hallituskannattajat keskittyvät arviolaskelmiin käytettävissä olevien tulojen suhteellisista muutoksista sekä lukuisiin teknisluonteisiin parannuksiin tai torjuntavoittoihin. Yksi ongelma on, että hallitusmyötäilijät eivät halua nähdä metsää puilta, asettaa pieniä suomalaisia lyhyen aikavälin kehityskulkuja osaksi laajempia kokonaisuuksia ja prosesseja. Toisaalta lakitekniset yksityiskohdat ja yksipuoliset tilastot vähättelevät ihmisten arkikokemuksia kunnissa ja työelämässä, kaikkialla siellä missä arkielämä ja arkihuolet ovat.

Päinvastaisen vaaran välttämiseksi on jo heti alkuun korostettava, ettei myöskään ole syytä maalata minkäänlaisia kuviteltuja piruja seinille. Eettisen ja poliittisen argumentaation ei tarvitse kummuta väärästä välttämättömyydestä, siis pelosta, että kaikki muut vaihtoehdot – paitsi se jota minä itse kannatan – johtavat väistämättä kurjuuteen tai suuronnettomuuteen, tai uskosta, että historia vääjäämättä vie yhteen ainoaan mahdolliseen suuntaan. Monet vaarat ovat todellisia, mutta ne voidaan väistää ja ylittää. Hyvän politiikan lähtökohta on perusteltu toivo paremmasta. Tämän täytyy olla myös hallituspäätöksen lähtökohta.

 

Kataisen hallitus maailmanajassa

Kamppailut suomalaisen politiikan suunnasta saavat merkityksensä laajemmista kehityskuluista, jotka ovat usein monimielisiä. Vaikka Suomessa ei ole ollut lainkaan taloudellista kasvua sen jälkeen kun Jyrki Kataisesta tuli valtiovarainministeri, ja sittemmin pääministeri, ja vaikka demokraattinen vasemmisto on ollut puolustuskannalla jo kolmattakymmenettä vuotta, on Suomi vuoden 2013 lopussa edelleen vauras ja suhteellisen tasa-arvoinen maa, oli vertauskohteena sitten Suomen oma menneisyys tai muut maat. Ekologisesta näkökulmasta kulutusta on liikaakin.

On myös hyvä muistaa, että vaikka yhteiskuntaa on jo vuosikymmeniä kehitetty kilpailullisten yksityisten markkinoiden pohjalta ja suuntaan, suomalaista hyvinvointivaltiota ei ole onnistuttu romuttamaan. Koska ihmiset elävät pidempään kuin koskaan aiemmin, ja koska palkat myös julkisella puolella ovat nousseet, maksavat sosiaali- ja terveyspalvelut ja koulutus ja tutkimus aiempaa enemmän.

Laajalle levinneestä vauraudesta huolimatta Suomessa on köyhyyttä ja puutetta. Osana yleismaailmallista kehitystä myös Suomessa eriarvoisuus on lisääntynyt 1990-luvun alun lamasta lukien. Hidastuneen talouskasvun hedelmät ovat valuneet suhteettomasti kaikkein vauraimmille kerrostumille. Kataisen hallituksen aikana verotuksen progressiivisuutta on joiltakin osin vähän parannettu, samalla kun perusturvaa ja toimeentulotukea on rahtusen korotettu ja uudistettu. Vaikka se, onko näillä muutoksilla ollut käsin koeteltavaa vaikutusta ihmisten arkeen, on kiistanalaista, ei ole mitään järkeä puhua siitä, että ”köyhät olisi nyt laitettu kyykkyyn”. Tulonjako on saattanut jopa hitusen parantua köyhien hyväksi. Tilastot laahaavat perässä ja tarkempaa selvyyttä asiaan saada vasta parin vuoden viiveellä.

Elämme kuitenkin maailmanaikaa, johon kuuluu demokraattisen vasemmiston monien aiempien saavutusten purkaminen. Sikäli kuin Margaret Thatcherin suureen sankariin Friedrich Hayekiin on uskomista, tavoitteena on palata 1800-luvun talousliberalismin arvoihin (näin Hayek julisti Tie orjuuteen kirjan viimeisellä sivulla). Maailmanlaajuisena megatrendinä on ollut mitä erilaisempien asioiden hyödykkeistäminen ja yksityisten omistusten ja markkinoiden alan laajentaminen.

On olennaista myös ymmärtää, että mikään trendi ei koskaan ole suora. Jokaista trendiä luonnehtii edestakainen sahausliike. Siksi jokaista pientä liikahdusta ei pidä tuijottaa silmät sokeina. Trendi ja sen sahausliikkeet ovat aina monien mekanismien ja voimien yhtäaikaisesta vaikutuksesta. Kun ajatellaan esimerkiksi yhteiskunnallista eriarvoisuutta tai inhimillistä hyvinvointia ja kukoistusta, keskeistä on myös työttömyys ja ylipäänsä suhdannetilanne. Käytettävissä olevat rahatulot ovat tärkeitä, mutta niin ovat myös saatavilla olevat palvelut ja niiden laatu ja jakautuminen.

Lisäksi monien asioiden vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Esimerkiksi Suomen hallituksen budjetissa 2013 on kyse kaupanhieronnasta nykyisen ja seuraavan hallituksen välillä. Merkittävää osaa jyrkemmin uusliberalisoivasta politiikasta ollaan sälyttämässä seuraavan hallituksen niskoille. Tämä tulee toteutumaan kahta kautta: ns. kestävyysvajeen umpeen kurominen tarkoittaa lisäsäästöjä ja -leikkauksia, samalla kun myös EU-kurisopimukset ja mekanismit alkavat purra Suomeen kaudella 2015-19.

Arkikokemukset kunnissa ja työelämässä

Perusturvan ja toimeentulotuen parantaminen on ollut varsin pienimuotoista ja se koskee suhteellisen vähäistä osaa suomalaisista. Jos tulonjakoa on onnistuttu tasaamaan, muutokset lienevät yhden prosentin suuruusluokkaa eli huonompiosaisten suhteellinen tilanne on parantunut yhdellä-kahdella sadasosalla aiempaan verrattuna.

Nuorten ja työikäisten aikuisten arkitodellisuutta leimaavat toisenlaiset huolet. Työpaikka tuntuu monista taas epävarmalta, opiskelu on hankalaa kun on pakko käydä töissä samaan aikaan, kouluja lakkautetaan, terveyspalvelut uhkaavat siirtyä kauemmaksi tai huonontua, perusrakenteet rapautuvat kun tarvittaviin investointeihin ei ole varaa, ja monissa työorganisaatioissa ihmisistä on jo pitkään tuntunut, että hierarkiat ovat jyrkentyneet, komentelu lisääntynyt ja mielekkyys vähentynyt. Ulkoistaminen ja yksityistäminen tarkoittavat, että osa myös julkisista varoista valuu joidenkin yksityisiin voittoihin, samalla kun niukkuus näyttäisi koko ajan lisääntyvän. Aika menee ulkokohtaisiin ja turhiin asioihin, kun organisaatioita ”uudistetaan”.

Tilastolukujen ja myös niitä koskevien tietojen korjaamisen taakse on liian helppo hukata tai jopa tarkoituksellisesti kätkeä monia asioita. Eri puolilta vasemmistoa huokuu kasvava epäluottamus yksisuuntaista virallisten lukujen ja yksittäisten ja valikoitujen näkökohtien tiedottamista kohtaan. Esimerkiksi kunnissa arkikokemus ei suinkaan vastaa sellaista kuvaa, että ”eihän tässä paljon mitään ongelmaa ole”.

Jokainen meistä osaa kertoa tarinoita kehityskuluista, jotka tapahtuvat lähellä arkielämää. Moderni mielenmaisema perustuu tulevaisuutta koskeviin odotuksiin. Toivo paremmasta pitää yllä kriittistä näkökulmaa. Purnaaminen voi joskus olla ajattelematonta tai epäjohdonmukaista, mutta kuten Ernst Bloch on argumentoinut, se heijastaa myös kykyämme kuvitella parempaa. Arkielämän utopiat ovat inhimillisyytemme perusta.

Hyvä poliitikko – aivan kuten hyvä yhteiskuntatieteilijä – osaa osata eläytyä moniin todellisuuksiin. Taantuman myötä yleistyneet yt-neuvottelut ja työttömyys uhkaavat monien arkea. Suomalaisten koulutusta ja terveyttä koskevat huolet ovat todellisia, vaikka tilanne Suomessa olisikin tällä erää parempi kuin syöksykierteeseen joutuneissa eurokriisimaissa. Lisäksi lukuisat suomalaiset, työskentelivät he sitten yksityisellä tai julkisella puolella, ovat kokeneet miten kvartaalitalouden periaatteiden soveltaminen lupaa taas uusia ”rakennemuutoksia”, joiden tavoitteena ovat nopeat voitot omistajille ja johtajille.

Suomi ei ole erillinen saareke

Vasemmistossa toki ymmärretään se, miten säästöt, leikkaukset, yksityistämiset, ulkoistamiset ja kaikkinainen kilpailun ja kilpailuttamisen ihannointi vaikuttavat. Eeppisen taantuman jatkuessa Suomessa on vuoden 2013 aikana keskusteltu siitä pitäisikö taloutta elvyttää myös tietoisesti. Pieniä siirtoja tähän suuntaan on tehty.

Taantuma tarkoittaa, että julkiset tulot vähenevät ja menot lisääntyvät. Valtio ja kunnat velkaantuvat ja tässä mielessä Suomi talouspolitiikka on elvyttävää. Toisaalta nopean velkaantumisen oloissa Kataisen hallituksen ohjelma edellyttää vyön edelleen kiristämistä. Toisin sanoen samalla kun ohjausautomaatti painaa kaasupoljinta, ajaja painaa kovaa jarrua, kun taas ajajan vieruspenkillä istuva kaveri huutaa, että ”paina nyt vähän kaasuakin!”.

Suurin ongelma on kuitenkin, että kotimaisen elvyttämisen ja deflationaarisen, taloutta supistavan Eurooppa-politiikan välillä on ristiriita. Huono talouskehitys poikkeaa hallitusohjelman virallisesta optimismista, joka alun pitäen oli epärealistisella pohjalla (ja tuota virallista optimismia sinne ajoivat nimenomaan SDP ja vasemmisto). Talouskehitys on merkittävältä osin seurausta hallituksen aktiivisesti tukemista linjauksista EU-politiikassa.

Nämä vaikutukset olivat ennakoitavissa, mutta esitetyt varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Esimerkiksi Iltalehden haastattelussa totesin pari vuotta sitten, ”nyt kun jokaisessa euromaassa leikataan menoja ja maksetaan velkoja, kokonaiskysyntä vähenee ja uhkaamme joutua yhä syvemmälle suohon. Talouskasvun edellytykset kuihtuvat. Suomi on harjoittanut ristiriitaista politiikkaa: samalla kun olemme raamisopimuksella huolehtineet oman kulutuskysyntämme säilymisestä, olemme euroryhmän mukana leikanneet vientiteollisuutemme kysyntää rajoittavalla talouspolitiikalla.”

Tukemalla Merkelin ja komission linjaa – ja aika ajoin vaatimalla jopa vielä jyrkempiä linjauksia ja ehtoja Suomen veronmaksajien edun nimissä – Kataisen hallitus on siis paitsi ajanut alasajoja, leikkauksia, palkanalennuksia ja yksityistämisiä ympäri Eurooppaa niin myös edesauttanut kokonaiskysynnän laskua Euroopassa ja maailmalla. Tällä on suoria negatiivisia vaikutuksia Suomen omaan talouskehitykseen, mikä on heijastunut julkisen talouden mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin. Hallituksen ratkaisuna on ollut siirtää ”sopeutumista” paitsi kunnille niin myös tulevaisuuteen, ylipäänsä eteenpäin.

Kunnille siirretyt säästötoimet ovat siis paljolti seurausta huonosta talouskehityksestä, mikä on puolestaan merkittävältä osin itse aiheutettua. Totta kai Suomen hallitus on vain pieni toimija eurooppalaisessa ja maailmanlaajuisessa poliittisessa pelissä, mutta se ei millään muotoa selitä, miksi Suomi on aktiivisesti tukenut Merkelin ja troikan linjaa, välillä jopa vaatinut linjan koventamista. Hallitusneuvottelujen pohjana toiminut Katainen-Urpilainen sopimus on toiminut sitoumuksena hyväksyä koko joukko uusia sopimuksia, mekanismeja ja järjestelyjä: vakausmekanismi, euro plus, ”six-pack”, ”two-pack” ja budjettikurisopimus.

Demokraattisen politiikan tulevaisuus

Jokainen uusista direktiiveistä ja sopimuksista – joista osa on solmittu normaalien EU-menettelytapojen ulkopuolella – pyrkii jäsenvaltioiden talouspolitiikan kurinalaistamiseen ja ulkoiseen kilpailukyvyn vahvistamiseen liiankin tutuin keinoin. Kriisilainapaketteihin ja kaikkiin näihin uusiin järjestelyihin kuuluu ehtoja ja vaatimuksia, jotka huonontavat eurooppalaisia talousnäkymiä. Säästökuurit rapauttavat hyvinvointijärjestelmiä ajamalla alas julkisia palveluita, palkkoja, eläkkeitä ja tulonsiirtoja. Kun kriisipaketit ovat pyrkineet palauttamaan tai takaamaan pankkien voitot ja johdon bonukset, ne ovat käytännössä rangaisseet eniten kaikkein huono-osaisimpia eurooppalaisia, niitä, joilla tuskin on ollut osaa ja arpaa kriisin syntymisen kanssa.

Paketteihin kuuluu lisäksi veronalennuksia yksityisille yhtiöille ja pyrkimyksiä muuttaa kriisimaiden työlakeja tekemällä niistä eri tavoin ”joustavampia”. Esimerkiksi Portugali-paketissa Suomi asetti aikoinaan ehdoksi, että Portugali varmistaa EU-maiden lainojen takaisinmaksua myymällä omaisuuttaan. Tämä on sama julkisen omaisuuden myymisen ja yksityistämisen vaatimus kuin mitä Euroopan keskuspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja myös komissio ovat toistuvasti esittäneet eri puolilla.

Vakausmekanismi, euro plus, ”six-pack”, ”two-pack” ja budjettikurisopimus ovat nyt luomassa uutta, epädemokraattista eurooppalaisen kehysbudjetoinnin järjestelmää, joka kahlitsee tulevaisuudessa myös Suomea. Taustalla neuvotellaan EU-komission toimesta uusia kahdenkeskisiä investointi- ja vapaakauppasopimuksia, jotka edelleen kallistavat valtasuhteita poikkikansallisen pääoman hyväksi ja demokratian tappioksi, laajentavat markkinoiden alaa ja hyödykkeistävät aiemmin yhteisinä pidettyjä asioita.

Tässä laajemmassa maailmanpoliittisessa tilanteessa on huolestuttavaa, että vasemmiston johto pyrkii epäpolitisoimaan käsillä olevaa hallitusvalintaa. Liian usein poliittinen valinta henkilöistetään: ovatko ministerit Arhinmäki ja Kyllönen tehneet hyvää työtä vaiko eivät? Luotammeko heihin? Tai sitten puhutaan yhteen hiilen puhaltamisesta, olettaen, että jäsenten velvollisuus on tukea johtoa hallituksen ”kovissa väännöissä” eikä ”kaivaa maata sen jalkojen alta kritiikillä”. Erityisavustaja Saramon tilastokalvosulkeiset tuskin parantavat asiaa: politiikasta tulee pelkkää teknistä numerorouskutusta ja syntyy vaikutelma, että vain valtiovarainministeriön tai taloustutkimuslaitosten aivan viimeisimpiin laskelmiin ja skenaarioihin perehtyneet asiantuntijat saavat sanoa politiikasta mitään.

Teorian ja käytännön täytyy olla yhteensopivia. Esimerkiksi kesäkuun 2013 puoluekokouksessa hyväksytty punavihreä asiakirja on voimakas demokraattisen politiikan puolustus. Sen ensimmäinen periaate on, että ”tulevaisuuden yhteiskuntaa määrittää talouspoliittisten valtarakenteiden demokratisointi”. Myös puoluevaltuuston hyväksyttäväksi tuleva eurovaaliohjelma on erinomainen. Siinä todetaan muun muassa, että ”suomalaisella vasemmistolla on enemmän yhteistä eurooppalaisen vasemmiston kuin suomalaisen oikeiston tai liike-elämän kanssa. Tavoitteenamme on paitsi tehdä EU:sta ja maailmasta demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi myös lisätä kansalaisten vapautta kaikkialla.” Kyse on siis demokratiasta, vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Teorian ja käytännön välinen ristiriita täytyy ylittää paitsi teoriassa niin myös käytännössä. Toivon, että puoluevaltuusto äänestää tämän mukaisesti lauantaina 23.11.2013.

 

Heikki Patomäki

Vasemmiston puoluehallituksen jäsen

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Erikoiselta kyllä tuntuu se, että kannattajat eivät ymmärrä hallituksessa oloa laisinkaan ja puolueen johto ei halua kuulla kannattajiaan ja jäseniä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

1) Asiaa ei ehkä pohdittu kyllin vakavasti ja rehellisesti Säätytalolla? Ei kai PS:n pelko ole Vasemmiston politiikassa liian keskeisessä asemassa?
2) Syrjäytettyjen asiaa taas ei voine mikään puolue omia yksinoikeudekseen. Vasemmiston aktiivinen pyrkimys syrjiä muita poliittisen pelottelun avulla on ehkä myös virhe. Sellaisesta eivät "arkikokemuksissaan" elävät ihmiset pidä.
3) EU:n toiminta ja six-pack'in toimet sen liepeillä ovat olleet kansalaisille Siperiaa: se opetti, mitä suurilta, epädemokraattisilta systeemeiltä voi odottaa, mitä ei.
4) Moni tuumii päättäjien suuntaan hieman kuin Kimi Räikkönen: "Leave me alone! I know what I am doing!" Tallien ei kannattaisi puuttua jokaiseen yksityiskohtaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ilahduin (kannanotoista ja tilanneanalyysistä) monessa kohtaa tekstiä lukiessani. Vaikka en pidä itseäni mitenkään vasemmistolaisena niin olen ihmetellyt sitä, ettei Vasemmistoliitto ole nähnyt, mihin asioihin se on nyt ollut "vaikuttamassa" ja mihin suuntaan.

Alexius Manfelt

Heikki hyvä, kirjoititpa mielenkiintoisen blogin. Siinä on pohtimista myös meille muillekin kuin vain Vasemmistoliiton puoluevaltuustolle ja vasemmistoliittolaisille yleensä. Johtopäätöksenä on varmaankin Vasemmistoliito ero Kataisen todella epäonnistuneesta hallituksesta.

Mutta mitä sen jälkeen? Itse en kannata eduskunnan hajottamista ja uusia vaaleja, se olisi vain todiste demokratiamme toimimattomuudesta. Parasta olisi jos myös demarit eroaisivat hallituksesta ja ryhdyttäisiin uudelta pohjalta luomaan hallitusta, joka pelastaa maamme.

Nyt hallitus on oikeastaan puolueiden puheenjohtajien hallitus. Miksi sellainen, mitä lisäarvoa henkilö, joka voi olla pätevä puoluejohtaja, voi tuoda hallitustyöskentelyyn? Hän voi olla, ja pääsääntösesti onkin, todella kehno pääministeri tai tavallinen ministeri. Miksi puolueet eivät aseta parhaita miehiään ja naisiaa ministereiksi. Eikä ministerin tarvitse, eikä edes saisi, olla kansanedustaja.

Lisäksi pitäisi ajatella todella uudelta pohjalta koko hallituskuvia. Ei suurimman puolueen puheenjohtaja ole mikään itseoikeutettu pääministeri suomalaisessa demokratiassa. Ei nyt tuoda tänne muiden toimintamalleja, tullaan toimeen omillamme. Tällä haluan vain sanoa, että jos vaikka hallituspohjaksi tulisi SDP+PS+Kesk.+Vasem niin jätettäisiin ulkopuolella suurin osa puoluejohtajista.

Muistaakseni demarit 60-luvulla kovasti keskustelivat, että voiko pääminiserinä toimiva olla samalla puolueen puheenjohtaja. Taisivat päätyä lopputulokseen, että ei voi!

Itse näkisin nykyisen hallituksen erään onnistujan, eli Lauri Ihalaisen vaikkapa pääministeriä. Mutta se vaatii meiltä kansalaisilta ajatustavan muutos eli paluuta ajatteluun omilla avioilla eikä media luomilla muiden maalien mukaisella ihannekuvalla.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Mikäli jotain pitää "todisteena", tässä tapauksessa demokratian epäonnistumista, niin eikö sellaisen todistusaineiston välttäminen ole vain denialismia?

Entä jos meidän demokratia on epäonnistunut? Voisiko silloin ajatella tosiasioiden tunnustamisen olevan viisauden alkua?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. "Demokratia, vapaus ja oikeudenmukaisuus" (tai tasa-arvon periaate) lienevät olleet, ihmisten ohella, ne eniten hävinneet ideat sekä kotimaan että EU:n ja euroalueen tasoilla. Vai näenkö/kuulenko/koenko väärin?

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Mutta miten Paavo sitten pysyy jakamaan apurahoja rap-artisteille jos ei saa olla itse niistä päättämässä, sehän tuntuu olevan hänelle kaikista tärkeintä, että kaiken maailman kukkahatut voi vain hyvin.

Audissa on mukavat penkit.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Jahah, on näemmä taas se aika vuodesta kun vasemmisto haluaa lähteä hallituksesta ja perinteiset jäsentenväliset lähtöä kannattavien ja vastustavien välillä alkavat.

Oma veikkaukseni on, että kaipa sieltä kuntapaketista sentään joku täky saadaan esiteltyä merkittävänä vasemmiston torjuntavoittona, jotta Sarkkisen Hanna voi paukuttaa nuijaa hyväksyvän päätöksen merkiksi, toki hampaitaan kiristellen. Taas on onnistuttu estämään ne oikeiston kaikkein pahimmat vaatimukset, ja kyllä sinnikäs viivytystaistelu hallituksen sisällä on aina paljon parempi vaihtoehto kuin pelkkä turha huuteleminen oppositiossa.

Sitä paitsi porvarihallitushan oli paljon pahempi. Vastuuta on kannettu ja paljon kärsitty, joten Arhinmäki voi lähteä ansaitusti futiksen MM-kisoihin ensi vuonna.

Jaska Ojansuu

MM-kisaliput jo varattu tärkeimpiin matseihin, joten hallituksessa on pysyttävä keinolla millä hyvänsä. Eihän Ärhi muuten saa matkoja eduskunnan budjetista. Olisihan se törkeää, jos köyhä vasemmistolainen itse joutuisi maksamaan. Ja joku porvari pääsisi valtion rahoilla mälläämään.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Osasitpas olla yhtä pikkuilkeä kuin eräs torikahvilassa istunut ruohonjuuritason asiakas: sama ajatus tuli esille.
Äänestäjät eivät pelkää paikallislehtiä...? :D

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Jaloselta hyvä kommentti. Siihen voi yhtyä. Sarkasmikin onnistunutta! :D

Suomen puoluepolitiikan huonoin puoli on, että puolueita ja heidän mielipiteitään edustavat nykyisin liikaa - melkein yksinomaan - puolueiden puheenjohtajat. Ja puoluekurin avulla hallitsevat poliittista päätöksentekoa. Mielestäni heidän kuuluisi pysyä taustalla johtamassa puoluettaan. Ministerit tulisi valita kansanedustajista tai Eduskunnan ulkopuolelta.

Arhinmäki on tästä puheenjohtajakeskeisyydestä Vasemmistoliitossa hyvä esimerkki.

Veikkaus: ei Vasemmistoliitto lähde mihinkään hallituksesta Arhinmäen painostuksella. Vaikka se lähteminen olisi puolueen kannalta hyvä jo ajatellen seuraavia Eduskuntavaalejakin.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Pitää lisätä, että ei minulla siis mitään odotuksia vasemmiston suuntaan ole. Itse asiassa on ihan yksi ja sama, takaavatko he nykyhallituksen politiikan mukisematta vai lähtevätkö kävelemään.

Tämä rituaalinomainen arvuuttelu asialla joka Jumalan kevät ja syksy alkaa vain rasittaa, vallankin kun se hetkellisesti saattaa syrjäyttää muut uutiset lehtien otsikoissa. Kyllä tässä tavallinen kansalainen sen jo uskoo vähemmälläkin vaivalla, että on se aatteellisesti varmaan tosi hankalaa ja sielua raastavaa vasemmistolle olla mukana hallituksessa. Kyllä kyllä, saatte sympatiani. Mutta tulee vain sellainen olo, että nämä katumusharjoitukset ja henkiset taistelut ovatkin oikestaan jonkinlainen tarpeellinen lunastusnäytelmä omille äänestäjille.

Meikäläinen kun ei vasureita äänestä, niin se ei tee minulle suvea eikä talvea. Valtiovallan politiikka suhteessa kansalaiseen on muutenkin aika vastaavanlainen kuin teloittajan suhde kuolemaantuomittuun. No, näin itse kun sähkötuolissa istun niin minä toivoisin siltä pyöveliltä että se vääntäisi sitä katkaisijaa vähän helvetin äkkiä, tai sitten toisivat presidentiltä armahduksen. Se, että siellä teloituskammiossa on joku punaisiin pukeutunut vartija miettimässä itku kurkussa että pitäisikö hänen olla tässä huoneessa paikalla kun minulle annetaan miljoona volttia selkäytimeen, ja tekisikö hänen läsnäolonsa ehkä oloni helpommaksi, on yksinomaan tympäisevää.

Käyttäjän saramo kuva
Jussi Saramo

Hienoa että asiasta keskustellaan avoimesti. Kommentoin minäkin kun kirjoituksessa viitattiin "kalvosulkeisiini". Koska valtakunnan politiikassa olen nykyisessä roolissani lähinnä valmisteleva työntekijä, enkä päätöksentekijä, yritän aina keskittyä faktoihin omien mielipiteiden sijaan. Ikävää, jos se tuntuu teknokraattiselta.

Mielestäni kaikki kiteytyy siihen, ettei hyvinvointivaltiota rakennettu yhdellä päätöksellä, vaan tuhansilla eri päätöksillä kymmenien vuosien aikana. Sitä ei myöskään ole purettu eikä pureta yhdellä päätöksellä.

On tärkeä huomio, että 90-luvun laman jälkeen Suomessa omaksuttiin hyvin oikeistolainen politiikka. Tuloerot kasvoivat maailmanennätysvauhtia. Siksi on erityisen tärkeää, että nykyinen hallitus on sitoutunut pienentämään tuloeroja omalla toiminnallaan. On minusta melkoinen saavutus, että samaan aikaan kun muut teollisuusmaat leikkaavat, on Suomi harrastanut koko euroalueen elvyttävintä politiikkaa. Kun muut ovat nostaneet etenkin pienituloisten veroja, on Suomessa nostettu suurituloisten veroja ja laskettu pienituloisten veroja. Esimerkiksi pienituloisten työntekijöiden kunnallisverot on puolitettu vähennyksillä ja valtionvero lopetettu kokonaan.

Portugalin apupaketti hyväksyttiin eduskunnan enemmistön voimin ennen hallituksen muodostamista. Vasemmisto oli jo ennen vaaleja ilmoittanut, ettei tule missään tilanteessa hyväksymään sitä pakettia, koska siinä ei ollut sijoittajanvastuuta, vaan käytännössä pelastettiin pankkien omistajat. Vasemmiston mentyä hallitukseen ei ole tehty AINOATAKAAN apupakettia ilman sijoittajavastuuta. Tietenkin on niin, että kun 8% kannatuksella joutuu demokratiassa tekemään kompromisseja kotimaassa, niin Euroopassa niitä joudutaan tekemään vielä enemmän, pienen maan keskisuuri puolue ei voi vaatia kaikkia noudattamaan omaa tahtoaan. Mutta Suomen linja muuttui hallituksen myötä, nyt ei yksinkertaisesti hyväksytä tukipaketteja ilman, että ensisijainen maksaja ovat pankit, jotka hyödynkin keräsivät nousukautena.

Puoluehallituksen jäsenenä olet saanut uusimman ja luotettavimman gallupin puolueiden kannattajien mielipiteistä. Vasemmistoliiton äänestäjistä 63 % pitää hallituksen EU-politiikkaa onnistuneena. Puolet kannattajista pitää hallituksen politiikkaa onnistuneena, opposition viidennes.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Pystyitkö kirjoittamaan "sijoittajavastuun" vakavalla naamalla?

Käyttäjän saramo kuva
Jussi Saramo

Tietysti. Se on ollut Suomen ykköstavoite ja kynnyskysymys koko nykyhallituksen ajan. Tämä on yleisessä tiedossa.

Suomi on myös onnistunut. Espanjassa kaikki tukea saaneet pankit on kansallistettu. Kyproksella sijoittajavastuu ulotettiin velkojien ja omistajien lisäksi jopa suursijoittajiin talletuksissa. Yhtään apupakettia ei ole tehty ilman sijoittajavastuuta.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #12

Jussi, tyypillistä jargonia.

Entäs Kreikan tukipaketti; saiko Suomi reaalitakuudet, jotka pitävät kaikissa tilanteissa? Myös velkojen leikkauksessa?

Miten Suomi voi tulevaisuudessa vaikuttaa tukipakettien sijoittajanvastuuseen/ vakuuksiin, koska ne menevät EVM: stä, jonka Suomi meni hyväksymään. Siellä en usko noudatettavan yksimielisyysperiaatetta, niinkuin Urpilainen/ hallitus on antanut ymmärtää.

Suomen maksamaton sitoumus EVM: ään on n. 11 mrd euroa. Vai etkö usko, että sieltä maksettavia tukipaketteja enää tulee?

Kyllä se Jussi niin taitaa olla, että Suomi joutuu EU: n tarkkailuluokalle huonon taloutensa vuoksi. Ja kulkee Saksan perässä, minne Saksa menee. Ja näillä mailla on vähän yhteistä/ yhteensopivaa taloudessa.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari Vastaus kommenttiin #16

Reino.

Tuntuu kuin ontolle puulle puhuis. Eivät tosiaan nää yhtään mitään ympärillään tapahtuvaa.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah Vastaus kommenttiin #16

Reino, kiinnitin myös huomioni kuinka Kreikan tukipaketit ohitettiin. Olisiko jotain hävettävää niiden puolustamisessa? Taitaapi olla. Kiinnität huomion aivan oikeutetusti EVM:n kautta annettaviin tukipaketteihin. Niitä kun annetaan pankeillekin.

Reino, hyvä kommentti kokonaisuudessaan sinulta.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #16

Jep. Ja noihin Suomen vastuisiin tulee tuon hippasen yli 11mrdn lisäksi korot myös, kun lainaamme ensin markkinoilta rahat. Ja lisäksi vielä kun avuntarvitsijoiden joukkoon liittyy uusia potilaita niin niiden osuus käsittääkseni jää myös muiden maksettavaksi. Eli toi 11 on alakanttiin, valitettavasti... Korjatkoon joku jos muistan väärin ton periaatteen.

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni Vastaus kommenttiin #12

Sijoittajavastuu ei tässä asiassa ole kovin olennainen seikka, toki tärkeä sellainen. Se, että EU/EKP jatkaa sitkeästi valitsemallaan linjalla myöntämättä virheellisiä toimenpiteitä kriisin ratkaisemiseksi vain syventää kriisiä. Olen erittäin hämmentynyt, ettei vasemmistoliitto kykene / uskalla tarttua tähän asiaan lainkaan. Ratkaisut kun olisivat hyvin yksinkertaisia loppujen lopuksi. Ja ollaan siellä ongelman ytimessä, yksityisen pankkisektorin hirttonarussa.

Raha ja talous -blogista voi lukea ratkaisut ellei ne vielä ole tiedossa:
"Lohdullista tässä tilanteessa on se, että kun virheet myönnetään ja euroalueen massatyöttömyydestä halutaan eroon, ratkaisut ovat valmiina odottamassa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa."
http://rahajatalous.wordpress.com/2013/11/13/euroa...

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Sanoo vasemmiston pikkuporvari.

Pentti Järvi

Suomen hallituksen EU-politiikka on kurjistamassa mm. espanjalaisten jo ennestään kurjaa tilannetta ylimitoitetulla säästöpolitiikallaan = vyönkiristyksillä esimerkiksi Madridissa, missä kaupunjohtaja Ana Botella on antamassa potkut 1/3:lle 6000 puhtaanapitolaitoksen työntekijöistä ja alentamalla jäljelle jäävien palkkoja 40%:lla. 9 päivää kestäneestä lakosta jopa Yle näytti eilen pätkän (kertomatta kuitenkaa syitä lakkoon).

https://fbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net/hphotos-ak-...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Madridin törkyvuoret ovat olleet esillä myös sellaisissa julkaisuissa kuin The Wall Street Journal ja Financial Times (kuvakokoelman kera).

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

"Portugalin apupaketti hyväksyttiin eduskunnan enemmistön voimin ennen hallituksen muodostamista."

Juu Jussi, niinhän se hyväksyttiin, mutta apupaketin tuonti eduskuntaan Kiviniemen toimitusministeriöltä oli Vasemmistoliitolta puhdasta poliittista kikkailua ja häpeällinen sumutusfarssi. Koska Vasemmistoliitto hinkui hallitukseen, niin se pääsi tällä vippaskonstilla näennäisesti olemaan hyväksymättä Portugalin apupakettia. Siten Vasemmistoliitto saattoi kirkkain silmin leikkiä, ettei se ole pettänyt vaalilupauksiaan. Kait joku uskollinen kannattaja sen uskoikin, mene tiedä. Muille se osoitti selkeästi, että Arhinmäki & Co olivat valmiit mihin tahansa päästäkseen Kataisen hallitukseen tukemaan markkinatalouden periaatteita.

Käyttäjän JaniHtnen kuva
Jani Hätönen

Missäs esim tähän voi parhaiten vaikuttaa:
http://www.theregister.co.uk/2013/11/13/wikileaks_...

The document but some of the key items include:

*Criminalisation of copyright infringement by all signatories;
*Stronger DRM and “technological protection measure” regimes;
*ISPs to be made liable for copyright infringement on their networks;
A “take it down first, argue later” DMCA-like process for notifying copyright infringements;
*Patentable plants and animals;
*The evergreening of patents – this has become particularly notorious in the pharmaceutical business, where the repackaging of an out-of-patent medication is used to keep common compounds out of the public domain.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

Vapaakauppasopimus tekee liki laittomaksi vasemmistolaisen politiikan.
Vasemmistoliiton hallituksessa olo on kuin pyrkimys osittaiseen raskaanaolemiseen...

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Minustakin tuntuu, että Vasemmistoliitto on vähän väärässä paikassa ollessaan hallituksessa ja sitoutessaan politiikkaan, joka huonontaa suomalaisten asemaa, vaikka yhtään ei olisi pakko. Tilanne on hieman samanlainen kuin vihreillä tässä:

http://www.voima.fi/tiedostot/vastis2008_05.pdf

tai monilla muilla tässä:

http://www.voima.fi/tiedostot/vastis2009_11.pdf

Uudessa Voima-lehdessä on muutenkin hyviä ideoita siitä, miten esimerkiksi kuntataloudessa säästettäväksi aiottu miljardi euroa voitaisiin kattaa. Hyvinvointipalveluista leikkaaminen ei suinkaan ole ainoa tie. Esimerkiksi pelkillä pääomatuloilla elävien pääomatulot voitaisiin myös kuntaverottaa

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2013/marraskuu/paao...

ja eläkerahastoihin säästämistä keventää

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2013/marraskuu/uinu...

Lisäksi voitaisiin määrätä 3000 euron eläkekatto, jota olen itsekin esittänyt kansallisfilosofisessa manifestissani

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2013/lokakuu/kolme-...

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Heikki kaima !

Tiivistähän tekstiäsi tai tee siitä pääkohdat otsikoihin tai tiivistelmä. Ei tuonlaista jaksa lukea ajatuksella saati sitten analysoida.

Käyttäjän ElinaVainolainen kuva
Elina Vainikainen

Päin vastoin, tämän nimenomaan jaksoi lukea kun joka lauseessa on ajatusta. Ennemmin tätä kuin sisällötöntä löpinää. Kiitos Heikki hyvästä ja ajatuksia herättävästä tekstistä.

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

"Eurooppa-politiikassa Patomäki sanoo Suomen tuen Angela Merkelin ja EU-komission linjalle merkinneen paitsi alasajoja, leikkauksia, palkanalennuksia ja yksityistämisiä ympäri Eurooppaa, myös kokonaiskysynnän laskua Euroopassa ja maailmalla. Tällä on suoria negatiivisia vaikutuksia Suomen omaan talouskehitykseen, mikä on heijastunut julkisen talouden mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin.

EU-sopimukset rapauttavat hyvinvointia

Hallitusneuvottelujen pohjana toiminut Katainen-Urpilainen -sopimus on sitouttanut Suomen joukkoon uusia sopimuksia, joista ”jokainen pyrkii jäsenvaltioiden talouspolitiikan kurinalaistamiseen ja ulkoiseen kilpailukyvyn vahvistamiseen liiankin tutuin keinoin. Kriisilainapaketteihin ja kaikkiin näihin uusiin järjestelyihin kuuluu ehtoja ja vaatimuksia, jotka huonontavat eurooppalaisia talousnäkymiä. Säästökuurit rapauttavat hyvinvointijärjestelmiä ajamalla alas julkisia palveluita, palkkoja, eläkkeitä ja tulonsiirtoja. Kun kriisipaketit ovat pyrkineet palauttamaan tai takaamaan pankkien voitot ja johdon bonukset, ne ovat käytännössä rangaisseet eniten kaikkein huono-osaisimpia eurooppalaisia, niitä, joilla tuskin on ollut osaa ja arpaa kriisin syntymisen kanssa”, Patomäki kirjoittaa."

Joopa, joo. Patomäki näköjään julistautuu henkilöksi joka mm. olisi halunnut, että Kreikan ja muiden kriisimaiden olisi tullut saada jatkaa "pellossa elämistään." - On nähtävissä mihin se olisi johtanut.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ilman muuta yhteisvaluutasta irtaantumiseen.

Patomäki kyllä unohtaa mainita, miksi kreikkalaiset ovat edelleen mielellään euron kannalla. Kyseessä on kenties Kreikan vihoviimeinen mahdollisuus pyrkiä hulivilin maineestaan (pitkä maksukyvyttömyyshistoria) ihan oikeaksi eurooppalaiseksi valtioksi.

Pentti Järvi

Näin ylimielistä blogistia en ole vielä onnistunut näkemään

http://aaltmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82927-valmi...

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Kyllä se kohta alas ammutaan. :)

Alexius Manfelt

Pentti hyvä, kyllä näitä ylimielisiä riittaa. Katso vaikka tätäkin blogikirjoitusta ja sen edeltäjiä: http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153...

Pentti Järvi Vastaus kommenttiin #34

Joo, mut Henri on vielä niin noori.

Käyttäjän kirstityoton kuva
Kirsti Era

Yksi osa politiikan demokratisointia on kansalaisten siirtäminen katsomosta näyttämölle, siis politiikan objekteista subjekteiksi.
Vasemmistoliiton johdossa on nuoria ihmisiä, mikä on hyvä mutta merkitsee samalla sitä, että he eivät ole tietoisena aikanaan nähneet muunlaista kuin hallitus- ja johtajavaltaista politiikan tekotapaa. Euroopan Vasemmiston piiristä voisi ehkä hakea virikkeitä ja liittolaisia sellaiseen.
On aivan selvää, ettei 12-14 kansanedustajaa pysty yksinään tekemään paljoakaan hallituksessa eikä sen ulkopuolella, ellei muita vasemmistolaisia otetaan mukaan.
Kannattaa tutustua vuoden 1906 vaalilain käsittelyyn: sen hyväksyi nelisäätyiset valtiopäivät ja säädyistä ei tainnut yksikään kannattaa varauksettomasti yleistä ja yhteistä äänioikeutta. Silti ne sen hyväksyivät ja tsaari vahvisti lain. Toki torillakin oli väkeä:)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Hyvä kirjoitus Heikki Patomäeltä. Olen häneen tutustunut sarjassa "päivystävät dosentit" ja aina hänellä on ollut sanottavaa.

Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on saanut hallituksessa merkittäviä asioita läpi. Näin on sanottava, vaikka hän otti itselleen helpon ministeriyden ja laittoi naisen hoitamaan kovempaa.

Ilman muuta tottahan toki Vasemmistoliitto jää hallitukseen kaikenlaisen ähellyksen jälkeen. Tärkeintä on Paavon sekä Audi että pääsy päivärahoilla eri urheilukilpailuihin eri puolille maailmaa. Taitaa jopa Paavolla olla niin paljon häpyä, että Valko-Venäjälle hän ei lähde. Paavo ei ole kiinnostunut jääkiekosta, mutta mikäli kyse olisi ollut futiksesta niin ei edes Yrttiaho olisi voinut häntä pidätellä.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Heikki Patomäki kirjoitti:
"Jokainen uusista direktiiveistä ja sopimuksista – joista osa on solmittu normaalien EU-menettelytapojen ulkopuolella – pyrkii jäsenvaltioiden talouspolitiikan kurinalaistamiseen ja ulkoiseen kilpailukyvyn vahvistamiseen liiankin tutuin keinoin. Kriisilainapaketteihin ja kaikkiin näihin uusiin järjestelyihin kuuluu ehtoja ja vaatimuksia, jotka huonontavat eurooppalaisia talousnäkymiä. Säästökuurit rapauttavat hyvinvointijärjestelmiä ajamalla alas julkisia palveluita, palkkoja, eläkkeitä ja tulonsiirtoja. Kun kriisipaketit ovat pyrkineet palauttamaan tai takaamaan pankkien voitot ja johdon bonukset, ne ovat käytännössä rangaisseet eniten kaikkein huono-osaisimpia eurooppalaisia, niitä, joilla tuskin on ollut osaa ja arpaa kriisin syntymisen kanssa."

Blogikirjoitus on pitkähkö, mutta tässä kappaleessa on sanottu oleellinen. Ja kun niin on, herää kysymys, onko Vasemmistoliitolla minkäänlaista syytä ja järkeä istua hallituksessa Kokoomuksen apupuolueena.

Kaiken lisäksi muunlaisia ja parempiakin hallituskoalitioita olisi ollut ennen vuoden 2011 vaaleja ja vielä niiden jälkeenkin, vieläpä tässä ja nyt. Missään todellisessa parlamentaarisessa demokratiassa ei voisi kuvitellakaan hallitusta, jossa istuvat niin kuin ei mitään eduskunnan oikeistolaisin ja vasemmistolaisin puolue.

Perussuomalaisia on jostain käsittämättömästä syystä nimitetty äärioikeistolaiseksi puolueeksi. Mutta sehän on vähäväkisen kansan etuja ajava maahanmuutto- ja EU-kriittinen puolue. Sen äänestäjäkunta on hyvinkin lähellä Vasemmistoliiton kannattajia.

Olisi korkea aika muodostaa hallitus pitkästä aikaa ilman Kokoomusta. Sellaisella hallituksella olisi selvä enemmistö eduskunnassa. Sellaisessa hallituksessa Vasemmistoliitolla olisi ratkaisevasti paremmat mahdollisuudet ajaa äänestäjiensä etua kuin tässä Kokoomus-vetoisessa hallituksessa.

markku palonen

Vasemmisto liittohan on nimenomaan tukemassa EU:ta ,onhan EU Neuvostoliiton kopio.Kaikki on yhteistä ,myös velat ja koko systeemiä ohjataa Brysselistä kuten Nevostoliittoa ennen Moskovasta ,myös EU:ssa erimaanosat luulevat voivansa vaikuttaa päätöksentekoon.

Mitä me tuimme ?
Saksan kultavaranto n. 3391 ton.
Italia -"- 2451 ton
Portugal -"- 382 ton
Espanja -"- 281 ton
Kreikka -"- 111 ton

SUOMI -"- 49 ton

Sitä me tuimme !

Kuten on aiemmin tullut selville, niin mitä suurempi on kahtia jakautuminen eri maissa ,sitä huonompi on elintaso ja tulevaisuuden näkymät ko.mailla.

Kukaan ei ole vastuussa mistään,varsinkaan politiikot.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos Heikki erittäin asiallisesta ja rauhallisen analyyttisestä kirjoituksestasi. Toivon hartaasti, että tekstisi kuluisi mahdollisimman monen puolueesi kannattajan ja johdon edustajan käsissä ja herättäisi heidät huomaamaan, miten puolue on liukumassa pois alkuperäisestä tavoitteestaan. Komppaan sinua täysin siinä, miten pelottavaa on nähdä, miten Vasemmistoliitto, kuten muutkin hallituspuolueet ovat hirttäytyneet kvartaalitaloudelliseen ajatteluun. Sitä kuvastaa se, että puolueille - myös oppositiolle - näyttää olevan ensisijaista oman kannatuksen säilyttäminen ja nostaminen keinoilla millä hyvänsä. Hallituspuolueet tuntuvat uskovan kannatuksensa nousevan erityisesti perussuomalaisten mollaamisesta.Tässä hässäkässä hallituksen ensisijainen yhteiskunnallinen velvollisuus eli kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaaminen tuntuu liian usein jäävän toisarvoiseen asemaan.

Kari-Pekka Kuronen

Ollaan siinä tilanteessa, jossa rotat jättävät laivan. Kokoomuksen ministereiden asettumista euromeppiehdokkaiksi syytetään rintamakarkuruudesta ja nyt Vasemmisto haluaisi mieluimmin pestä kätensä sopasta, jota itsekin syö. Ymmärrän hyvin sen kansantaloudellisesti älyllisen vähemmistön epätoivon, joka haluaisi sammuttaa orastavat liekit ja pesäkkeet sieltä, minne hurmahenget ja huligaanit ovat kaatamassa lisää öljyä liekkeihin. Suvi-Anne Siimes kiteytti turhautumisensa poliittiseen orjantyöhön sanomalla, että hän on kyllästynyt nostamaan omasta leiristään typeryksiä poliittisen eliitin valokeilaan. Samanlaisia taloudellisen ajattelun pikkujättiläisiä ovat Nalle Waalroos ja Pentti Kouri mm. Varsinkin Euroopan mittakaavassa ehdokkaiden näkemysten, ammattitaidon ja koulutuksen on painettava enemmän valitsijoiden vaakakupissa kuin käsitteillä operoivien Pamflettipakinoitsijoiden tyhjänpäiväinen nikkarointi. Satu Hassia vapaasti lainatakseni:"Koska Eurooppa on maailman suurin talousalue, on sen näytettävä tietä kohti eurooppalaisen yhteiskunnallistaloudellisen ajattelun uusia synteesejä, niin kaiken tuotannon laadussa, valmistuksen lähtökohdissa ja toteutuksessa kuin kaiken sen henkisen pääoman rikastamisessa, jonka pohjalta eurooppalainen historia, käytäntö ja identiteetti on kasvanut muutaman tuhat vuotta".

Toimituksen poiminnat