Heikki Patomäki

Vasemmiston tulevaisuus: kommentti puolueen yhtenäisyydestä

Mitä enemmän keskustelua, sen parempi. Parhaat perusteet ja argumentit puhukoon. Se on paras perusta yhteishengelle ja demokraattiselle solidaarisuudelle.

Elämme maailmanaikaa, johon kuuluu demokraattisen vasemmiston monien aiempien saavutusten purkaminen. Aikaan kuuluu yritys palata 1800-luvun talousliberalismin arvoihin ja samalla hyödykkeistää mahdollisimman monia asioita ja laajentaa yksityisten markkinoiden alaa.

Maailmanajan voi ajatella eräänlaisena ”voimakenttänä”, joka määrittää toiminnan ja tavoitteellisuuden myötäkarvaisen suunnan, jota kohti tapahtumilla on taipumusta vieriä. Historialliset kehityskulut ovat tavan takaa itseään vahvistavia.

Tämä pätee myös siihen, että mitä yleisesti odotetaan ja halutaan nähdä. Kun historiallinen polku vie jonakin aikakautena tiettyyn suuntaan niin polun alussa spekulatiivisilta ja kiistanalaisilta näyttäneet ideat muuttuvat ajan kuluessa arkisiksi ”itsestäänselvyyksiksi”, joita kaikkialta tulviva todistusaineisto näyttää tukevan.

Mikään maailmanaika ei kuitenkaan kestä loputtomasti. Modernissa ”kaikki mikä vaikuttaa tukevalta murenee nopeasti tuhkana tuuleen”, kuten Marx totesi, ja Euroopan ja maailman poliittinen talous on monin tavoin ristiriitainen.

Esimerkiksi Suomessa ei ole ollut lainkaan taloudellista kasvua sen jälkeen kun Jyrki Kataisesta tuli valtiovarainministeri, pikemminkin taantumista, mutta tämä ei ole suinkaan seurausta Kataisen puutteellisista kyvyistä tai ymmärryksestä, vaan EMU:n valuvioista ja maailmantalouden ristiriidoista.

Uusliberalismin oikeutus on heikoilla kantimilla. Oman arvioni mukaan uusliberaali aikakauden iltarusko on jo alkanut. Vasemmisto on ollut on vastavoima viimeisten vuosikymmenien kehitykselle, mutta samalla vasemmisto on joutunut mukautumaan kehitykseen ja painii jatkuvien vaikeiden pulmien kanssa.

Myös Suomen vasemmiston Suuri Pulma on: osallistuako muiden vetämiin hallituksiin vai toimiako oppositiossa? Pitäisikö yrittää minimoida huononnukset ja saada aikaan edes jotain pieniä parannuksia, vai pitäisikö pyrkiä rakentamaan vastahegemoniaa ja toimia strategisesti suhteessa historian suurempiin kehityskulkuihin? Kuinka pitkälle kompromisseissa voi mennä ilman että itse muuttuu osaksi juuri niitä kehityskulkuja, joita haluaisi olla kääntämässä?

Tapaus Yrttiaho on paljastanut vasemmiston yhtenäisen ulkokuoren alla kyteneet suuret erimielisyydet koskien Suurta Pulmaamme. Yhtäkkiä tunteet taas kuohuvat. Paradoksi on, että molemmat osapuolet voivat uskottavasti vedota yhteisesti sovittuun tavoiteohjelmaan perustellakseen omia kantojaan.

Ajatellaanpa asiaa ensin nykyisin hallituslinjan kannattajien näkökulmasta. Huonompiosaisten perustoimeentuloa on ehkä jonkin verran parannettu, verotuksen progressioita on joiltakin osin onnistuttu vahvistamaan, harmaata taloutta ja veroparatiiseja yritetään saada aiempaa hieman tomerammin kuriin eikä eriarvoistuminen ole ainakaan tällä erää lisääntynyt.

Vasemmistoliiton tavoiteohjelmaan kuuluu myös esimerkiksi valtio-omistajuuden tukeminen, raideliikenteen kehittäminen, koulujen luokkakokojen rajoittaminen, ja turkistarhauksen asteittainen lopettaminen. Kaikissa näissä suhteissa on mahdollista nähdä edistymistä tai ainakin merkkejä siitä.

Guggenheimia ei tullut Helsinkiin ja liikenneministeriössä vanha meno on saatu purettua. Kun hallituksessa on kuusi puoluetta, vasemmiston voima ei riitä enempään, ja jokainen näistäkin voitoista on suuren työn tulos.

Epäilijöiden ja vastahegemoniaa tavoittelevien näkökulmasta nämä saavutukset ovat kuitenkin pienehköjä verrattuna menetyksiin. Myös niiden hinta voi olla liian kova: vasemmisto on kaikessa hiljaisuudessa saatu sitoutettua moniin uusliberaaleihin tavoitteisiin.

Monien varakkaampien verotusta on kevennetty, mikä on vastoin vasemmiston tavoitteita. Tavoiteohjelmassa todetaan, että ”hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tuhoava verokilpailu on saatava kuriin”, ja silti Suomi lähti yhteisöveron alennuspäätöksellä juuri tälle tielle. Vaikka tavoiteohjelmassa todetaan, että ”Suomen pitäisi siirtyä [globaaleissa ja eurooppalaisissa veroasioissa] edelläkävijöiden joukkoon”, niin Suomi jäi rahoitusmarkkinaveron ulkopuolelle.

Mitään ei ole tehty ”kestävän hyvinvoinnin rakentamisen mahdollistavan uuden kansainvälisen talousjärjestelmän rakentamisen suhteen”, mutta sen sijaan on hyväksytty muun muassa vakausmekanismi, euro plus, ”six-pack”, ”two-pack” ja budjettikurisopimus. Ne luovat uuden, epädemokraattisen eurooppalaisen kehysbudjetoinnin järjestelmän, joka kahlitsee tulevaisuudessa myös Suomea.

Taustalla on koko ajan neuvoteltu EU-komission toimesta uusia kahdenkeskisiä investointi- ja vapaakauppasopimuksia, jotka edelleen kallistavat valtasuhteita poikkikansallisen pääoman hyväksi, laajentavat markkinoiden alaa ja hyödykkeistävät aiemmin yhteisinä pidettyjä asioita.

Vasemmiston tavoiteohjelmassa kirjoitettiin, että:

”Euroopan unionin uskottavuus ja hyväksyttävyys edellyttävät Suomelta rohkeaa toimintaa. Komission valtaa pitää riisua parlamentin hyväksi ja selkeyttää unionin sekä jäsenmaiden toimivaltuuksia. Unionista pitää luoda ihmisiä ja demokratiaa puolustava elin, sen sijaan, että se estää valtioita harjoittamasta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää politiikkaa kilpailua edistääkseen.”

Euroopan unionin kehitys on ollut kuitenkin enimmäkseen juuri päinvastaista, ja Suomen nykyinen hallitus – ja vasemmistoliitto sen mukana – on äänestänyt monta kertaa viimeaikaisimpien huononnusten puolesta.

Puolueen tavoiteohjelman mukaan ”vähimmäispalkkojen ja työehtojen noudattamista tulee valvoa nykyistä tiukemmin”, ja silti vasemmisto on osallistunut hallitukseen, joka on tukenut vähimmäispalkkojen ja työehtojen merkittäviä huononnuksia monissa Euroopan maissa. Tämä kehitys uhkaa levitä koko Eurooppaan, mukaan lukien Suomeen.

Vasemmiston tavoiteohjelmassa todetaan, että ”ellei politiikan suuntaa muuteta, odotettavissa on entistäkin korkeampi työttömien ja syrjäytettyjen määrä”. Talouspolitiikan suunta ei ole muuttunut Suomessa, Euroopassa tai maailmassa ja siksi työttömien määrä on ollut tämän hallituskauden aikana nousussa, millä on ajan myötä vaikutuksensa myös syrjäytyneisyyden lisääntymiseen.

Onko hallitusyhteistyö kokoomuksen, SDP:n ja muiden puolueiden kanssa tukenut vasemmiston tavoitteita? Riippumatta mikä vastaus on, lienee selvää, että jos puolueen kannanotot ja linjaukset näyttävät toimivan yhteisesti sovittuja tavoitteita (visioita, strategioita jne) vastaan, on jäsenillä täysi oikeus sanoa se julkisesti ääneen. Myös itse tavoitteista voidaan puolueessa keskustella, kuten Tampereen 2013 puoluekokouksessa teimme, ja kuten kunkin puolueen pitää jatkuvasti tehdä.

Myös puoluedemokratiassa mukaudutaan enemmistöpäätöksiin, mutta se tarkoittaa vain, että vähemmistö ei äänestä jaloillaan – vaikka sekin on toki sallittua ja voi muodostua  omantunnonkysymykseksi – tai muutoin yritä pakottaa muita tahtoonsa vaan tyytyy osaansa, kunnes käydään seuraavat vaalit tai tehdään seuraava olennainen asiaa koskeva päätös. Enemmistö voi hyvinkin olla myös väärässä. Ja tilanteet muuttuvat.

Keskustelu jatkuu koko ajan eikä se itsessään vahingoita puoluetta. Esimerkiksi hallitukseen meno enemmistöpäätöksen mukaisesti ei tarkoita, että hallitusta ja sen politiikkaa ei sen jälkeen saa kritisoida.

Päinvastoin, se ei ole ainoastaan meidän oikeutemme avoimessa ja demokraattisessa puolueessa ja yhteiskunnassa, vaan suorastaan eettinen ja poliittinen velvoitteemme, sillä vain näin voimme estää harhateille joutumisen.

Mitä enemmän keskustelua, sen parempi. Parhaat perustelut ja argumentit puhukoon. Se on paras perusta yhteishengelle ja demokraattiselle solidaarisuudelle.

Heikki Patomäki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Valtiotieteilijä Patomäellä on ongelmaton, ehkä naivintuntuinen suhtautuminen enemmistöpäätöksiin. Satuin lukemaan ranskalaisprofessori Rosanvallonin kirjan 'Demokraattinen oikeutus', jossa hän pohtii enemmistökäsitteen historiaa, olemusta ja kenties koko käsitteen hylkäämistarvetta. Omaan blogitekstiini (linkki alla) poimin muutamia Rosanvallonin ajatelmia, tässä tiivistelmää niistä:

Enemmistön käsite oli mielekäs kumottaessa yksinvaltiutta Ranskan vallankumouksen oloissa. Parlamentin ideaksi alun perin ajateltiin sisällöllisen yhteisyyden, yleisyyden ja oikeutuksen löytäminen keskustelun avulla.

Tänään demokratia on typistetty laskuopilliseksi enemmistövallaksi. Toimitaan ikään kuin enemmistö olisi kokonaisuus. Parlamentti on taantunut yksittäisintressien kaupantekojärjestelmäksi. Enemmistöperiaatetta käytetään väärin.

Demokratiaa ei tule samaistaa kilpailulliseksi vaalijärjestelmäksi ja sen tuottamaksi enemmistövallaksi.

Nyky-yhteiskunnat hahmottuvat yhä enemmän vähemmistön käsitteen kautta. Yhteiskunta ilmenee suurena joukkona vähemmistöjä. Kansa on vähemmistön monikkomuoto. Vähemmistö tarvitsee puolustusmekanismit enemmistövaltaa vastaan.

ELI SIIS: vähemmistöillä ei ole mitään syytä alistua enemmistöjen saneluun. Sanelu enemmistöperiaatteen muodossa on itsessään virhe.

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1414...

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen

Demokraattinen enemmistöpäätös = Kaksi sutta ja lammas äänestävät siitä, mitä syödään päivällisellä.

Esa-Petri Tuomola

''Demokraattinen enemmistöpäätös = Kaksi sutta ja lammas äänestävät siitä, mitä syödään päivällisellä.''

Oleellista asiassa onkin se että kaikilla kolmella on oikeus ääneen. Lampaan mielipiteenkö sitten pitäisi voittaa, olettaen että sudet äänestää keskenään samoin?

Käyttäjän PekkaSavolainen kuva
Pekka Savolainen Vastaus kommenttiin #21

Voisin kuvitella, että lampaalle käy vanhanaikaisesti, ja sudet päättävät pistää sen poskeensa. Ääni oli, mutta henki meni. Tämä on suoran enemmistödemokratian heikkous, jota on yritetty esim. vaalien suhteen korjata erilaisilla vaalitavoilla. Menestys on yleensä ollut huono.
Itse asiassa enemmistöpäätös sisältää nykyisin jo itseisarvoisesti demokratiaa loukkaavan elementin: kuten Juhani Kahelin edellä toteaa, kun ihmisistä puhutaan, enemmistö on joukko vähemmistöjä, ja jo tämä antaa aidosti aihetta siihen, että enemmistön diktatuuria on syytä pohtia muidenkin kuin B.Wahllroosin. Vasemmistolibertaarina joudun olemaan "Sheep no more" -käsitykseni kanssa ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä oikean laidan libertaarien kanssa, ja kunnioittamaan myös negatiivisia oikeuksia; jos lammas ei halua tulla syödyksi, sitä ei saa syödä enemmistöpäätökselläkään, riippumatta siitä, olenko itse suden vai lampaan taljassa.
Tämä kaikki yleisellä tasolla, ja itse katson, että organisaatiolla, johon kuuluminen perustuu vapaaehtoisuuteen, on oikeus valita, kenet se ottaa ja kenet pitää jäsenenään, ja millä ehdoin, jos näin on osapuolten kesken sovittu (syrjintä, niin negatiivinen kuin positiivinenkin on poissuljettu kv-sopimusten ja maalaisjärjen edellyttämällä tavalla, eikä meikäläinen normistokaan tässä suhteessa kaikkein huonoimpia ole), sama luonnollisesti myös päinvastoin. Päädytään demokratioissa ja ylipäänsä järjestäyneissä yhteisöissä varsin yleisesti hyväksyttyyn (ja myös libertaarin ajattelun runkoon kuuluvaan) perusteesiin; "Pacta Sunt Servanda", eli mitä on sovittu, se myös pidettäköön. Jotta tämä periaate toimisi, on sopimusten oltava riittävän selkeitä, niin että sopijaosapuolet ne ymmärtävät siinä määrin kuin mahdollista, samalla tavoin ja oikein, ja mahdollisten sanktioiden sopimusrikkomuksen suhteen on oltava tiedossa sopimusta tehtäessä. Enemmistödemokratiassa ja varsinkin politiikassa sopimukset usein unohtuvat, vaalien alla sovittu yleensä välittömästi ääntenlaskennan tuloksen ratkettua.
Kun vaikkapa hallituksen muodostaminen on lähes aina vähemmistöistä (jotka muodostuvat vähemmistöistä) muodostuvan enemmistön tekemä kompromissi, joudutaan usein pakostakin tekemään lehmän- ja jopa takinkäännöksiä, vaikka Bona Fide haluttaisiin valita suurin hyvä tai pienin paha. Vasemmistolibertaarina katson, että myös tässä on nykyisin meillä sovellettavan enemmistödemokratian kohdalla virhe, joka saattaa koko järjestelmän oikeutuksen kyseenalaiseksi.
Se, mitä asian korjaamiseksi voidaan tehdä heti, on kriittisenkin julkisen keskustelun salliminen puolueiden sisällä, hallituksen suhteen se, että jos joudutaan tilanteeseen, jossa jousto ei riitä järkevään päätöksentekoon, tämä todetaan, ja pääministeri jättää eronpyyntönsä. Vaalikauden läpi istuva hallitus ei saa olla itsetarkoitus, ei myöskään se, että hallituspuolueen jäsen ei saa arvostella hallituksen toimia (enemmistöön kuuluvana vähemmistön edustajana)
Yrttiahon tapausta en tunne niin tarkkaan, että voisin sanoa, kumpi rikkoo tuota sopimusperiaatetta enemmän, puolue vai kansanedustaja, mutta siitä olen Patomäen kanssa samaa mieltä, että keskustelun vaientaminen (puoluehallituksen) enemmistöpäätöksellä on kaikille osapuolille yhtä onneton vaihtoehto kuin lampaan päätyminen susien suuhun vain siksi, että tehtiin "demokraattinen" enemmistöpäätös. Tapaus pitäisi mieluummin nähdä mahdollisuutena ja keskustelunavauksena huomattavasti laajemmin sen suhteen, mikä todella on meikäläisen järjestelmän enemmistöpäätösten todellinen moraalinen ja eettinen oikeutus, vai onko sitä todellisuudessa olemassakaan.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

"Guggenheimia ei tullut Helsinkiin ja liikenneministeriössä vanha meno on saatu purettua. Kun hallituksessa on kuusi puoluetta, vasemmiston voima ei riitä enempään, ja jokainen näistäkin voitoista on suuren työn tulos." Voiko Vasemmiston merkitystä enää selkeämin ilmaista?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Vasemmiston merkitys on tietenkin suhteessa sen kokoon.

Olisiko sitten ollut parempi, jos Guggenheim olisi mennyt läpi tai vanha meno liikenneministeriössä olisi jatkunut?

Puhumattakaan, jos seuraavia EI olisi tapahtunut: "Huonompiosaisten perustoimeentuloa on ehkä jonkin verran parannettu, verotuksen progressioita on joiltakin osin onnistuttu vahvistamaan, harmaata taloutta ja veroparatiiseja yritetään saada aiempaa hieman tomerammin kuriin eikä eriarvoistuminen ole ainakaan tällä erää lisääntynyt."

Täysoikeistolaisen hallituksen (sis. demarit) aikana noissakaan asioissa ei olisi löytynyt järjenpuhujaa ainakaan hallituksen piiristä. Oppositiosta käsin sellaista ei olisi edes kuunneltu.

Käyttäjän JonnePosti kuva
Jonne Posti

Sekä te Vassarit, että me Demarit olemme takin kääntäjiä. Olemme hylänneet isänmaamme ja sen köyhät johtajiemme syödessä kermaleivoksia Brysselin pöydissä. Poliittisesti ainoa kestävä ratkaisu olisi nyt erota hallituksesta ja pyytää anteeksi. Koska tällaisesta ei ole mitään merkkejä, toivon, että kansa rankaisee meitä molempia tulevissa EU- ja eduskuntavaaleissa kolmosella alkavalla Persujen kannatuksella. Ehkä sitten viimein nöyrrymme.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Olipa piristävä postaus! :>)

Henry

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

"...johtajiemme syödessä kermaleivoksia Brysselin pöydissä."

Jonne Postin ytimekkääseen kommenttiin on kenties lipsahtanut pienoinen asiavirhe:

Kampaviineri ei ole kermaleivos.

Esa-Petri Tuomola

Jonnella se sarkasmi kukkii :)

Käyttäjän arirusila1 kuva
Ari Rusila

Kaksi kysymystä (joihin en tiedä vastausta):

1) Toteuttaisiko kokoomusvetoinen hallitus nykyistä vasemmistolaisempaa politiikkaa mikäli Vasemmistoliitto ei olisi hallituksessa? Mielestäni tämä voisi olla mahdollista koska näin oikeisto voisi estää äänten valumisen vasemmisto-oppositioon ensi vaaleissa ja toisaalta nyt vasemmisto joutuu hallitusyhtenäisyyden nimissä puolustelemaan tavoitteidensa vastaista nykypolitiikkaa.

2) Onko aivan väärin arvioida että kaikissa suurissa linjoissa ja merkittävissä ratkaisussa nykyhallitus toteuttaa oikeistolaista politiikkaa kun vasemmisto on ostettu sen taakse mitättömillä "armopaloilla"?

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Kyllä. Ehdottomasti.

Usein hallituksessa olemisen puolestapuhujat sanovat, ettei oppositiosta voi vaikuttaa.
Jos tämä on totta, jos he todella uskovat näin, olisi heidän syytä vetää jotain AA-kerhomaista piiriä: "Olen veltto paska, enkä ymmärrä politiikkaa!" voisi olla heidän tervehdyssanansa.

Miten oppositiosta käsin tuotetaan tulosta - sen tietää jopa puuseppä Paraisilla.

Henry

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Ongelma on laajempi: Suomessa hallitus on vähä vähältä korvannut eduskunnan, ja jos jättäytyyy pois hallituksesta, se vastaa lähes eduskunnasta pois jättäytymistä.

Ei kuitenkaan kokonaan, koska aina koittaa seuraava vaalikausi, ja sillä kansan liikkuvien äänestäjien osalla, jonka sieluista sen pienuudesta huolimatta kaikki käyvät veristä kamppailua, on taipumus jättää äänestämättä hallitukseen osallistuneita, ja äänestää oppositiota. Kuvio on samnlainen kuin eduskuntavaaleissä kokonaan äänestämättä jättäneillä: he eivät niele ja hyväksy eduskunnan tekemisiä, niitä, jotka valtaosin nykyään ovat hallituksen syntejä.

Hallituksen sisällä ei ole perinteisesti äänestetty kuten eduskunnassa, joten kaikki mukana olevat puolueet joutuvat puoltamaan sen (enemmistön) yhteistä kantaa. Juuri siksi eduskunnan vallan valuminen konsensushakuiselle hallitukselle on huolestuttavaa: kansalla ei näin monimutkaiseksi muuttuneessa prosessissa enää sitäkään vähää sanomista, mitä sillä aikaisemmin oli - silloin, kun eduskunta vielä oli eduskunta ja hallitus oli hallitus.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Anderssonin kommentissa on perää. Nyt ei ole kysymys enää Yrttiahosta tai vasemmistoliitosta. Tässä kyseenalaistuu koko nykyisen poliittisen hallitsemis- tai hallinnointitavan ja poliittisen järjestelmän olemus ja mieli. Kun ei ole mitään vähemmistösuojaa, niin hallitus käy paitsi ylimieliseksi myös yksioikoiseksi ja jäykäksi. Kunta- ja soteuudistuksen pakkorunnominen hallituksen (paljolti kokoomuksen) haluamalla tavalla on hyvä esimerkki. Politiikasta katoaa joustavuus, uusiutuvuus. Ja sen myötä katoaa uuden hakeminen ja löytäminen sekä vapauden tunne myös koko maasta, yhteiskunnasta, taloudesta, kulttuurista, henkisestä ilmapiiristä. Olla jöllötetään vaan, kerran sovitusta (esim. hallitusohjelmasta) tehdään typeriä kunniakysymyksiä. Tuijotetaan taivaanrantaa, milloin se vientikysyntä taas pelastaisi.

Kun aikoinaan oli eduskunnassa vähemmistösuoja, se pakotti monessa asiassa kaikkien puolueiden käymään aitoakin keskustelua ja hakemaan yhteistä ymmärrystä. Ei tänään. Hallitus on ylimielisistä ylimielisin. Vähemmistösuoja on yksi mahdollinen mekanismi, kai löytyisi muitakin.

Olen tänään lueskellut Kari Leppälän kirjaa "Tervanpoltosta innovaatiotalouteen". Siinä käydään läpi Suomen, Euroopan, osin maailmankin mitassa, miten talous, yhteiskunta, politiikka on historian kuluessa kulloinkin muuttunut (innovoitunut). Tätä teemaa sietää pohtia paljon, paljon enemmän. Siinä olisi tehtävää ajatuspajalle tai kokonaiselle yliopistolle.

Suomi on Turkki.

A.A. Remes

Näin oli kunnallislaissakin, mutta kuntalaissa ei ole ja jäljet ovat näkyvissä.

A.A. Remes

Turkistarhaus asteittain lopetettava, samoin vientitulot ja työpaikat, sekä puolue liitettävä animaalian alaosastoksi,Tiltua mukaellen.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kun Suomessa on kaksi työväenpuoluetta tai varsinaista vasemmistopuoluetta, ja kun tilanne on se, että vain toiseen, eli Vasemmistoliittoon liittyy uusia nuoria kannattajia, niin voidaan sanoa, että vasemmistoliiton ongelma on koko vasemmiston ongelma. Tai kaiken vasemmistolaisuuden ongelma.

Arhinmäkeä voisi verrata jopa Obamaan, sillä jos vasemmistolla on mitään tulevaisuutta, niin kyse on siitä, että ei-oikeistolaisia arvoja tunnustavat joutuvat tulevaisuudessa muodostamaan yhden blogin vastavoimaksi oikeiston koventuvalle linjalle, joka taas muistuttaa Amerikan konservatiivien kovaa linjaa.

Tärkeintä on katsoa tulevaisuuteen ja yrittää saada laaja rintama vastustamaan oikeistolaista kovaa politiikkaa, ja tällöin Arhinmäen tulee liikkua paljon laajemmalla alueella kuin mitä Vasemmistoliiton politiinen linja on perinteisesti ollut.

Ja tekeehän Obamaki kompromisseja.

Jouni Nordman

Vasemmisto ei ole ymmärtennyt sitä miksi se on kahtia jakautunnut, jos katsomme vasemmistoliiton jäsen muutosta. Jota blogin kirjottaja itse edustaa olemalla toista puolta, toiselle puolelle jäävät ne vahat vasemisto liiton edustajat, joilla ei ole akateemista tutkintoa. Näiden kahden ero ajattelussa vasemistolaisuudesta on hyvin erilainen, sillä duunari taustaine tietää mikä on solodaarisuus todelisuudessa, mutta näiltä akateemisilta vasemistolaisilta puuttu käsitys tästä.

Jolloin näillä duunari taustasilla vasemistolaisilla on arvo pohjasesti syvemmät arvot, joita he eivät ole valmiita myymään halvalla. Nämä akateemiset vasemistolaiset, eivät osaa tapella asioiden puolestaan, sillä heidän ei ole koskaan tarvinut tapella omien etujensa takia, sikis että leipää olis pöydässä aina, lyhyttä koulutus aika koskevaa poikeusta tästä lukuun ottamatta.

Eli kun nämä akateemiste vasemmistolaiset sitten ovat vasemiston johdossa, niin heiltä oikeasti puuttuu tieto mitä on olla köyhä. Eli lopulline ongelma vasemistossa on, sinne on pesitynnyt sellaisia ihmisi joilla on kauhea tarve hoitaa muiden asioita, mutta ei ole siitä käytännön taitoa.

Arhi Kuittinen

Vasemmistoliiton eduskuntavaalien 2011 vaaliohjelma.

Hyväksytty puoluevaltuustossa 31.10.2010) Vastuullista turvallisuuspolitiikkaa:
EI NATOLLE.
POIS AFGANISTANIN SODASTA.

Mutta silti vasemmistoliitto härskisti istuu tukemassa Suomen ujuttamista Natoon sotaa käyvässä hallituksessa.

Koko ajanhan suomalaiset sotilaat ovat tappamassa Afganistanin sodassa Nato USA ISAF-erikoisjoukkojen sotilaina tuhoamisiskuissa sekä "armeijan luovuttamina" palkkasotilaina, perustuslain vastaisesti Suomen puolustustietotaitoa ilmaiseksi luovuttaen.

Eikä se kiinnosta vasemmistoliittoa hallituspaikan takia?

Tilanne on pelottavalla tavalla täynnä itsepetosta, puoluekentän harhauttamista ja kokoomuksen tukemista "hallitusvastuulla".

Vasemmistoliiton johto tuhoaa vasemmistoliittoa kaikin mahdollisin keinoin.

Tärkein niistä on valhe.

Suomea viedään nyt kuin kiljuvaa porsasta korvista pitäen Natoon.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Se, ettei Suomessa ole talouskasvua johtuu tietenkin siitä, että maailmantaloudessa on käynnissä tulonjako, jossa kehittyvien maiden ja kehittyneiden maiden työläisluokkien tulotasot harmonisoituvat. Länsimaissa on vielä paljon tiputettavaa elintasosta, ennen kuin olemme laskeutuneet Kiinan, Intian, Vietnamin ja muiden maiden työläisluokan elintason kohdalle. Työttömänä eläminenhän ei kehittyneissä maissa edes varsinaisesti ole mahdollista, kun taas länsimaissa on sosiaali- ja työttömyysturvan ansiosta on.

Lasse Kosonen

Niin tähänhän vasemmistokin pyrkii siihen että palkat harmonisoituisivat globaalisti sellaiselle tasolle että sillä tulisi toimeen kohtuullisesti. Teollisuuden pako suomesta ei anna vasemmistolle eikä ammattiliitoille hyviä neuvotteluasemia. Pako johtuu osin digitalisoitumisesta etenkin paperiteollisuuden tapauksessa voitot täytyy tehdä halvempien työvoimakustannusten maissa että paperin teko ylipäätään kannattaisi. Suomi taantumassa palveluyhteiskunnaksi jos ei uusia ajatuksia ja innovaatioita löydetä. Uskon kuitenkin että uusia yrityksiä syntyy nuoremman polven toimesta ja kehitys kääntyy paremmaksi, tosin yhteikuntarakenne muuttuu ja pienyrittäjyys nousee vaihtoehdoksi palkkatyölle.Uusliberaalien aikaansaannoksia voi tutkia vaikkapa englannissa jossa vähimmäispalkkaa ei ole ja suuri osa työvoimasta on ns. epätyypillisissä työsuhteissa. Meidän pikku maassamme kannattaa vielä yrittää puolustaa palkansaajien oikeuksia koska uusliberaalien (taistelu köyhiä vastaan)on ilmeisesti heille tärkeä politiittinen ja näkyvä päämäärä ja sitä mukaa lisääntyvä köyhtyminen euroopassa.

Ilkka Salonen

On hyvä, että Vasemmistoliitossa otetaan myös kantaa Jyrki Yrttiahon erottamista vastaan, kun erottamista on nyt viety puoluejohdossa eteenpäin. Esim. kansanedustaja Anna Kontula on tuohtunut asiasta. Keskustelun painopisteen pitäisi mielestäni olla nyt Kataisen hallituksen politiikan arvioinnissa, eikä syrjään vetäytyneiden tovereiden syyllistämisessä ja eristämisessä. Keskustelu käy tunteella joko pinnallisesti hallitustyöskentelyä puolustellen tai se haukkuen. Nyt olisi hyvä ottaa keskustelussa jonkinlainen aikalisä. Tarvittaisiin Kataisen hallituksen politiikasta Vasemmistoliiton itselleen tuottama selkeä välitilinpäätös. Puolimatkan arvio. Tällainen keskustelu raikastaisi ilmaa tai sitten ei. Tarpeellinen se silti olisi.

Oma näkemykseni kevään yhteisöveroalennusjupakasta on se, että Vasemmistolitto joutui tuleen housut kintussa, yllättäen. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki pääsi vielä juuri ja juuri kuiville, eikä ottanut päähänsä aasin hattua tai päälleen petturin viittaa. Muistaakseni Paavo on puhunut yhteisöveronalennusten ja muiden veronalennusten tuovan työnantajien kassaan n. vähän yli 300 miljoonaa euroa vuositasolla. Jyrki Yrttiaho on puhunut yli miljardin potista tervehdyspuheessaan SKP:n kokouksessa. Lopullinen tulos nähdään kai vasta syksyn mittaan. Mielestäni Kataisen hallitusta voidaan joka tapauksessa verrata tällä hetkellä namusedän järjestämiin lastenkutsuihin. Karkit on syöty ja ainakin EK-sedän on saatava nyt palvelua. Painostus on taustalla kovaa. Ja onhan jo hallitusohjelmassakin luvattu miljardileikkauksia.

Nykyhallitus muistuttaa erehdyttävästi Lipposen sateenkaarihallitusta. Sen pohja oli luonnoton. Oikeisto ja vasemmisto samassa hallituksessa ja keskusta ja kristilliset "oppositiossa". Koska Kataisen hallitus on politiikaltaan oikeistolainen, on oikea oppositio sille vasemmisto-oppositio. Oltiin sitten hallituksessa tai ei. Vääntöä tarvitaan. Niin ne muutkin vääntävät, miksemme me? Vasemmistoliiton hallitusmantra on se, että vain hallituksessa voi vaikuttaa. Siihen en usko. Uskon siihen, että hallituksessakin pitää uskaltaa. Hallituksen hajoamistakaan ei pidä nyt pelätä.

Vasemmistoliitto ja koko vasemmisto Suomessa on jo niin pieni tekijä, ettei se olisi hallituksessa ilman oikeiston jakautuneisuutta. Joku hallitushan pitää joka maassa olla ja meillä se on nyt Kataisen hallitus. Kataisen hallitukselle olisi nyt toinenkin vaihtoehto, sellainen, missä hallitukseen tulisi mukaan keskustapuolue ja perussuomalaiset ja oppositioon jäisivät kokoomus ja todennäköisesti myös ruotsalaiset ja vihreät. Tässä olisi mahdollisuus katkaista oikeistolaisen talouspolitiikan jatkuvuus. Kokoomus on ollut sen selkäranka. Kunta- ja sote-uudistuksetkin saisivat annoksen jarrua. Muu politiikkahan olisi varmasti kirjavaa ja sekavaa, riippuen ainakin perussuomalaisten ministerivalinnoista. Niille, jotka pelkäävät äärioikeiston nousua perussuomalaisten mukana huomauttaisin, että sellainen on jo kokoomuksessakin, ainakin kokoomusnuorissa.

Sitä en Vasemmistoliiton hallituspolitiikassa ymmärrä, että keskitytään hallituspolitiikan kehumiseen ja opposition haukkumiseen. Näin yksimielistä ja tyytyväistä ei hallituksen työskentelyn pitäisi olla, kun on kyse hallituskompromissista oikeiston kanssa. Jo useasti olen kuullut vasemmistoliiton poliitikkojen, mm. Arhinmäen suusta kehut siitä, kuinka hallitus antoi alkajaisiksi kaikkein pienituloisimmille rutkasti rahaa. Työmarkkinatuen korotus ja siihen liittyvät muut tukitoimenpiteet toivat valtion vuoden 2013 talousarvioesityksen arvion mukaan 94 miljoonaa työttömille pienituloisille, jossa oli mukana 6 miljoonaa aikaistettua työmarkinatuen indeksikorotusta. Kun tähän lisätään kuntien osuus työmarkkinatuen korotuksesta, ehkä n. 40 miljoonaa, saadaan arvio 130 miljoonaa pienituloisille vuositasolla. Vero tässä kai on huomioitu, eli ei vähennetä sitä enää tästä. Kyllä tämäkin raha alkaa olla syöty tällä leikkausten ja maksujen korotusten aikakaudella. Lisäksi tämä saavutus oli seuraus siitä, että työmarkkinatuen korotusta oli viivästetty, kun sitä oli pohdittu sata-komiteassa edellisen hallituksen kaudella pari vuotta eikä tapaa nostaa sitä saatu sovittua. Vihreät halusivat romuttaa työttömyysturvan perusteita ja olla antamatta Kelan peruspäivärahan korotusta ansiosidonnaista saaville. Loppujen lopuksi demarien kanta voitti ja kaikki työttömät saivat saman korotuksen. Jos työmarkkinatuen korotus oli vihreiden kynnyskysymys hallitukseen osallistumiselle, jää vasemmistoliiton ansioksi se pieni aikaistettu indeksikorotus, eli 6 miljoonaa, ja vain yhdelle vuodelle. Eipä tee mieli kehua. Nyt tarvittaisiinkin viilauksena vielä pientä toimeentulonormin korotusta, että kaikkein pienituloisimmatkin saisivat korotuksen lompakkoonsa asti.

Näkisin mielelläni yhteenvetoa hallituksen talouspolitiikan vaikutuksista ihan numerotasolla. Pidän tarpeellisena, että tallainen dokumentti synnytettäisiin. Nimenomaan Vasemmistoliiton toimesta. Kun kerran ollaan hallituksessa pitää uskaltaa lyödä faktat pöytään ihan numeroarvioina, itseä varten, kaunistelematta, eikä luottaa porvarin ja virkamiesten laskuoppiin, tulkintoihin ja omakehuun. Syy huonoon hallituspolitikkaan ei ole vasemmisto, vaan sen pienuus ja mahdollisesti myös kyvyttömyys ja liika passiivisuus ja myötäily. Kaikki tuntuu lisäksi jäävän puheenjohtajan niskoille. Vastuu on aina viime kädessä meidän kaikkien. Pään pensaaseen piilottaminen ei auta. Tarvitaan rohkeutta ja viisautta. Niin hallituksessa kuin oppositiossa. Odotan selkeää arviota hallituspolitiikasta tai edes hyvää yritystä tuottaa sellainen.

Toimituksen poiminnat